Mitä tehdä kun vanhemmat eivät hyväksy puolisoa ?

Jätä ne.

Vanhemmiltasi on loukkaavaa käytöstä tuollainen. Vedä ihan aiheesta herne nenuun äläkä edes yritä miellyttää vanhempiasi. Etäänny heistä ja lähenny puolisoasi. Sinun elämästäsi on kysymys.

Minä valitsin puolisoni.

Yhdessä alle vuoden mutta olette jo avo- tai avioliitossa?

Miksi eivät hyväksy? Mutta, ei tuossa ole muuta neuvoa kuin välit poikki, jos kohtelevat rakastamaasi ihmistä huonosti. Sun ei kuulu miellyttää vanhempiasi puolisosi kustannuksella. Vanhempien ei kuulu puuttua teidän parisuhteeseen.

Vanhempieni asenne vaikuttaa siten, että olen itsekin alkanut epäröidä, osaanko valita oikein. Inhoan konflikteja ja siksi yritän olla neutraali kaikkia kohtaan. Tuntuu kuin olisin joku perverssi/huono ihminen, kun seurustelukumppanistani ja suhteestani vaietaan ja sitä ikäänkuin häpeillään. Olen alkanut itsekin hävetä itseäni ja elämässä tekemiäni valintoja. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa suhteeseenkin.

Uuden vuoden alkaessa tässä pohdin miten voisin pysyä vahvana ja seistä omien valintojeni takana.

Suomessa vanhempien mielipiteellä seurustelukumppanista ei ole mitään väliä kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta.Et sinä ap ole täällä toteuttamassa heidän visiotaan vaan omaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni asenne vaikuttaa siten, että olen itsekin alkanut epäröidä, osaanko valita oikein. Inhoan konflikteja ja siksi yritän olla neutraali kaikkia kohtaan. Tuntuu kuin olisin joku perverssi/huono ihminen, kun seurustelukumppanistani ja suhteestani vaietaan ja sitä ikäänkuin häpeillään. Olen alkanut itsekin hävetä itseäni ja elämässä tekemiäni valintoja. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa suhteeseenkin.

Uuden vuoden alkaessa tässä pohdin miten voisin pysyä vahvana ja seistä omien valintojeni takana.

Jos mä olisin sun puoliso, olisin lähtenyt jo. Vanhempien mielipide menee puolison edelle, ei todellakaan jatkoon!!

Ja siis eivät ilmeisesti hyväksy koska kuulemma "saisin paremman", eli mies ei ole tarpeeksi koulutettu, oikeassa ammatissa (=akateeminen) eikä sovi kuulemma minulle ja suhteemme ei tule toimimaan. Olen jo omillani asuva, aikuinen ihminen.

Ap

Miksi haluat miellyttää kaikkia? Se ei koskaan ole eikä tule olemaan mahdollista.

Varmaan parasta olisi sanoa vanhemmille suoraan kuinka heidän käytöksensä satuttaa. Välit voi mennä poikki siinä kylläkin.

Minut on kasvatettu miellyttämään kaikkia. Kriittisten vanhempien lapsista varmaan tulee sellaisia. Siitä irti pääseminen on pitkä prosessi, mutta välttämätön. Tiedostan, että minulla on oma elämä elettävänä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis eivät ilmeisesti hyväksy koska kuulemma "saisin paremman", eli mies ei ole tarpeeksi koulutettu, oikeassa ammatissa (=akateeminen) eikä sovi kuulemma minulle ja suhteemme ei tule toimimaan. Olen jo omillani asuva, aikuinen ihminen.

Ap

Älä suostu keskustelemaan suhteesta, niin et ajaudu puolustuskannalle. Jos vanhemmat haluavat kommentoida, sano vain että olet jo saanut parhaan mahdollisen äläkä jatka. Onko puolisosi ongelma vain vanhemmillesi, vai koko suvulle?

Minä en pidä tyttäreni avopuolisosta. Puoliso on valehteleva paskiainen. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Haluan kuitenkin olla tyttäreni kanssa väleissä. En puutu parisuhteeseen, mutta esim. kutsun vain tyttäreni kylään, en koskaan puolisoa. Mutta en puutu, en arvostele. Teenkö väärin? T. "Anoppi"

Vierailija kirjoitti:

Tilanne stressaa itseäni aika paljon. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä alle vuoden, mutta olemme tunteneet jo pidempään. Vanhempani eivät hyväksy puolisoani, syynä ilmeisesti erilaiset taustamme (olemme erilaisista perheistä ja koulutustaustamme erilaiset, lisäksi puolisoni on ollut aiemmin naimisissa). Puolisoni ei ole heille mieluinen ja eivät puhu koko aiheesta, sivuuttavat sen. Häntä ei kutsuta mihinkään suvun tapaamisiin, hänestä ei puhuta. Jos sanon hänestä jotain, keskustelu loppuu samantien. Aihe hiertää välejämme ja vaikuttaa jo omiin tunteisiini parisuhteessa. Mietin, miten pystyn tasapainottelemaan miellyttääkseni kaikkia. Myös kumppanillani on paha mieli asian suhteen. Onko kohtalotovereita, entä miten itse suhtautuisitte tilanteessani ?

Minun vanhemmat eivät pitäneet miehestäni yhtään. Syy oli kun mies ei ole se lääkäri ja lakimies vaan sähkömies keskituloilla. Ei miestäni pyydetty ikinä mihinkään ja se vtutti todella paljon. En minä tehnyt siitä numeroa.  Jos mieheni ei kelpaa, niin en kelpaa minäkään. Minä olen miehen kanssa he ei eivät ole. Tiedän kyllä mikä mieheni on ja siksi hän on minun mieheni enkä vaihtaisi ikinä pois. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut  minusta näin paljoa kuin mieheni ja pitänyt huolta. Ei edes omat vanhemmat. Minulle on aivan sama mitä äitini valittaa. Olen sanonut, että tavataan kun olet muuttanut asennettas. Minun isä on kirurgi ja äiti on tuomari, tosin eläkkeellä ovat nyt. Mutta heidän arvomaailma täysin naurettava.

Heille köyhä ihminen ei merkitse esim yhtään mitään. NE kaksi on sellasia tyypillisiä rikkaita kuspäitä. Naurettavia kutsuja järjestää missä se helsingin kerma pyörii hienoissa vaatteissa. Valittavat leipäjonoista kun ovat näkyvillä jne. Onks ihme ettei kiinnosta niiden touhut ja arvostelut. Hävettää ne kaksi ihmistä.

Ymmärtäisin kyllä asenteen, jos puolisoni olisi paha ihminen tai kohtelisi minua huonosti. Mutta hän on kiltti ja kohtelee hyvin, ei ole aihetta kyräilyyn.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä tyttäreni avopuolisosta. Puoliso on valehteleva paskiainen. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Haluan kuitenkin olla tyttäreni kanssa väleissä. En puutu parisuhteeseen, mutta esim. kutsun vain tyttäreni kylään, en koskaan puolisoa. Mutta en puutu, en arvostele. Teenkö väärin? T. "Anoppi"

Mistä se on valehdellut?

Itsellesi sinä puolison otit, et perheellesi. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä, älä yritä miellyttää heitä. Jos puolisosi ei kelpaa, niin ei kelpaa, mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä sinun parisuhteesi kanssa.

Harmillisen usein vanhemmat ovat oikeassa, mutta älä siitä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Minut on kasvatettu miellyttämään kaikkia. Kriittisten vanhempien lapsista varmaan tulee sellaisia. Siitä irti pääseminen on pitkä prosessi, mutta välttämätön. Tiedostan, että minulla on oma elämä elettävänä.

Ap

Ei kriittiset ihmiset mielytä kaikkia usein päinvastoin. Toisten valintojen arvostelu ei myöskään ole kriittisyyttä vaan ihan jotakin muuta.

Ap.n kommentit hieman oudoksuttavat. Eikö mennyt jo jakeluun palstalaisten yksiselitteinen kanta? Täältä neuvoa kyselit.