Ärsyttävää, kun äitini kysyy usein lasta jonnekin mun "selän takana"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Mummoko ei saisi kysyä 10-vuotiaan omaa mielipidettä? Ei 10 v ole mikään taapero.

Miksei se mummo voi kysyä ensin/myös äidiltä? Esim whatsappiin vaan kyselyä yhtä aikaa molemmille.

Miksi tuo kummallinen selän takana hääräily?

Tilanteita on erilaisia. Normaalisti ihan ok aloittaa kysymällä lapsen mielipidettä, mutta mun mielestä juhlapyhänä on kyllä töykeää olettaa, että vanhemmilla ei ole mitään suunnitelmaa oman lapsensa kanssa. Etenkin, jos kyseessä on erotilanne ja aika lapsen kanssa on muutenkin vanhemmilla rajattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No mitä eroa kysyykö mummo vai kaveri, että haluaako lapsi nähdä jonkun leffan? Lapsi kertoo mielipiteensä ja sitten sovitaan jatko aikuisten kesken.

Eihän tässä ollut kysymys siitä, että puhutaan jostain leffasta ja että joku kerta vois sen katsoa. Luitte kai aloituksen? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ajattelua / kommentointia. Itselleni ainakin suhteet isovanhempiin oli lapsuuden tärkein asia. En ymmärrä miksi joku kieltäisi mummon kanssa menemistä ellei ole jotain tärkeää syytä? Rakastin käydä mammojen ja mummien luona enkä todellakaan olisi ymmärtänyt, jos vanhemmillani olisi ollut jotain sitä vastaan. Matkusteltiin myös yhdessä ja käytiin mökillä yms.

Kyllä se mummon ja mamman pitää osata kunnioittaa lapsen vanhempia ja tehdä sopimiset asiallisesti.

Ensinnäkin on väärin että tuossa äiti joutuu olemaan aina se pettymyksen tuottaja.

Toisekseen vain se äiti tietää mikä on kokonaisuus. Eli mikä riento sopii minnekin.

Kolmanneksi myös perheellä on oikeus laatia suunnitelmia, eikä ne lapset ole kuin herneet palossa poimimisra odottamassa.

Joo, mutta nyt on kyse jo isosta lapsesta, kyllä 10-vuotiaalla saa olla jo omat mielipiteet ja saa pitää itse yhteyttä isovanhempiin. Toki menemiset sitten sovitaan viime kädessä aikuisten kesken.

Kaikki kolme kohtaa on valideja edelleen ihan iästä riippumatta.

Asiallista on aloittaa sopiminen äidin kanssa. Tämä vi sitten jo esim suoraan sanoa, että ei kannata mennä torstaina Lintsille mummon kanssa kun äiti tietää, että lauantaille on jo luvassa se Lintsi. Tai äiti tuetää että siellä on hammaslääkäri tai pitää olla maalla likakaivoa valvomassa.

Nyt on kyse 10-vuotiaasta, kyllä meillä tuonkäiset tietää ihan itse onko launtaille sovittu Lintsille meno tai jotain muuta. Ja jos eivät ole varmoja niin kysyvät. Perusongelma on kai siinä saako lapsi kommunikoida ja suunnitella tekemisiään muiden kanssa suoraan vai pitääkö äidin olla kaikessa välikätenä. Useimpien mielestä 10 v pystyy jo itsekin ilmaisemaan mielipiteitään ja kysymään vanhemmiltaan sen jälkeen asiasta.

Ei meillä edes lukiolaiset aina tiedä mitä on minnekin tulossa. Ja mitä on kyseltu ja mikä se perheen kokonaistilanne on.

Mummo ei ole lapsen kaveri, vaan sen vanhemman vanhempi. Aika hullua, että hänelle riittää alakoululaiselta odotettu käytös.

Mitä ihmettä? Eikö lapsi saa kommunikida oman isovanhemman kanssa, edes 10-vuotiaana? Ja olisin aika huolissani jos jossain perheessä lukioikäinen on noin tossun alla, ettei saa itse keskustella menemisistään suoraan muiden sukulaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No mitä eroa kysyykö mummo vai kaveri, että haluaako lapsi nähdä jonkun leffan? Lapsi kertoo mielipiteensä ja sitten sovitaan jatko aikuisten kesken.

Eihän tässä ollut kysymys siitä, että puhutaan jostain leffasta ja että joku kerta vois sen katsoa. Luitte kai aloituksen? Ap

No miten ilotulitusnäytöksen katselu eroaa olennaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ajattelua / kommentointia. Itselleni ainakin suhteet isovanhempiin oli lapsuuden tärkein asia. En ymmärrä miksi joku kieltäisi mummon kanssa menemistä ellei ole jotain tärkeää syytä? Rakastin käydä mammojen ja mummien luona enkä todellakaan olisi ymmärtänyt, jos vanhemmillani olisi ollut jotain sitä vastaan. Matkusteltiin myös yhdessä ja käytiin mökillä yms.

Kyllä se mummon ja mamman pitää osata kunnioittaa lapsen vanhempia ja tehdä sopimiset asiallisesti.

Ensinnäkin on väärin että tuossa äiti joutuu olemaan aina se pettymyksen tuottaja.

Toisekseen vain se äiti tietää mikä on kokonaisuus. Eli mikä riento sopii minnekin.

Kolmanneksi myös perheellä on oikeus laatia suunnitelmia, eikä ne lapset ole kuin herneet palossa poimimisra odottamassa.

Joo, mutta nyt on kyse jo isosta lapsesta, kyllä 10-vuotiaalla saa olla jo omat mielipiteet ja saa pitää itse yhteyttä isovanhempiin. Toki menemiset sitten sovitaan viime kädessä aikuisten kesken.

Kaikki kolme kohtaa on valideja edelleen ihan iästä riippumatta.

Asiallista on aloittaa sopiminen äidin kanssa. Tämä vi sitten jo esim suoraan sanoa, että ei kannata mennä torstaina Lintsille mummon kanssa kun äiti tietää, että lauantaille on jo luvassa se Lintsi. Tai äiti tuetää että siellä on hammaslääkäri tai pitää olla maalla likakaivoa valvomassa.

Nyt on kyse 10-vuotiaasta, kyllä meillä tuonkäiset tietää ihan itse onko launtaille sovittu Lintsille meno tai jotain muuta. Ja jos eivät ole varmoja niin kysyvät. Perusongelma on kai siinä saako lapsi kommunikoida ja suunnitella tekemisiään muiden kanssa suoraan vai pitääkö äidin olla kaikessa välikätenä. Useimpien mielestä 10 v pystyy jo itsekin ilmaisemaan mielipiteitään ja kysymään vanhemmiltaan sen jälkeen asiasta.

Ei meillä edes lukiolaiset aina tiedä mitä on minnekin tulossa. Ja mitä on kyseltu ja mikä se perheen kokonaistilanne on.

Mummo ei ole lapsen kaveri, vaan sen vanhemman vanhempi. Aika hullua, että hänelle riittää alakoululaiselta odotettu käytös.

Mitä ihmettä? Eikö lapsi saa kommunikida oman isovanhemman kanssa, edes 10-vuotiaana? Ja olisin aika huolissani jos jossain perheessä lukioikäinen on noin tossun alla, ettei saa itse keskustella menemisistään suoraan muiden sukulaisten kanssa.

Olet kyllä harvinaisen typerä.

Ne joilla homma toimii suoraan lapselta kysyen, niin hyvä heille.

Ap:n perheen mummo ei kuitenkaan toimi perhettä kunnioittaen, vaan sekoittaa lapsen päätä tarpeettomasti. Kyllä meilläkin mummo ja lapset sopivat asioita keskenään. Mutta jokainen täysjärkinen mummo tajuaa, että perheen uudenvuodensuunnitelmat on jo aattona tehty. Ap:n mummo ei tajua. Tai sitten sotkee tahallaan perheen rauhaa ehdottelemalla asioita sopimattomiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 10-vuotiaalta voi kysyä itseltä. Sen ikäinen jo tietää jos on puhuttu muusta menosta ja osaa kysyä tarvittaessa lupaa vanhemmilta.

Mitä jos meillä ei ole mitään kovin erityistä muuta menoa, vaan koska ei ole (ajoissa) kutsuttu minnekään niin meinataan viettää ilta katsoen leffaa, herkutellen ja raketteja katsellen. Sitten yhtäkkiä lasta pyydetään jonnekin muualle, innostuu siitä ja haluaisi mennä mieluummin. Silloinhan minulla on vaihtoehdot, että sanon lapselle, että ei, jäädään viettämään rauhallinen ilta perheen kesken kuten aiottiin. Tai sitten voin päästää lapsen kylään ja itse joko jää yksin, mikä on vähän kurjaa juhlapyhänä, tai sitten pitää ex tempore kehittää jotain mielekästä korvaavaa ohjelmaa. Ja sen mä siis ymmärrän, jos joku lapsen kaveri äkkiseltään keksii, että voisko kaveri tulla meille. Mutta äidiltä toivoisin vähän enemmän ajatusta jo etukäteen?! Ap

Et ole tosissasi! Kai tajuat, että lapsesi tulee kohtaamaan elämässään vielä paljon asioita, jotka harmittaa, pettymyksiä ja suunnitelman muutoksia, joiden tilalle kukaan ei ole keksimässä mitään "korvaavaa ohjelmaa". Miten luulet, että hän tulee niistä selviämään jos lapsuudessa suojelet tällaisista pieniltäkin vastoinkäymisiltä?

Ja mun mielestä tuossa tilanteessa olisit voinut sanoa sekä lapselle, että isoäidille, että käydään kaikki yhdessä katsomassa ilotulitusta (jos siis lapsi olisi halunnut lähteä). Tai jos teillä on sellaiset kuviot, että sinä ja isoäiti ette sovi samaan hengitystilaan, niin sitten vain sanot lapselle, että ei tällä kertaa, meillä oli suunnitelmana viettää koti-ilta. Mun 10-v olisi varmaan hetken ollut epäreilun elämän murjoma, mutta tunne olisi mennyt ohi, koska on tottunut siihen että aina ei mene kuten hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Mummoko ei saisi kysyä 10-vuotiaan omaa mielipidettä? Ei 10 v ole mikään taapero.

Miksei se mummo voi kysyä ensin/myös äidiltä? Esim whatsappiin vaan kyselyä yhtä aikaa molemmille.

Miksi tuo kummallinen selän takana hääräily?

Useimmille tuo on ihan normaalia kanssakäymistä eikä mitään selän takana hääräilyä. Kai se mummo luonnollisesti tiesi että lopullinen päätösvalta on äidillä, kunhan nyt vain kysyi 10-vuotiaan mielipidettä, mikä on ihan ok noin vanhan kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ajattelua / kommentointia. Itselleni ainakin suhteet isovanhempiin oli lapsuuden tärkein asia. En ymmärrä miksi joku kieltäisi mummon kanssa menemistä ellei ole jotain tärkeää syytä? Rakastin käydä mammojen ja mummien luona enkä todellakaan olisi ymmärtänyt, jos vanhemmillani olisi ollut jotain sitä vastaan. Matkusteltiin myös yhdessä ja käytiin mökillä yms.

Kyllä se mummon ja mamman pitää osata kunnioittaa lapsen vanhempia ja tehdä sopimiset asiallisesti.

Ensinnäkin on väärin että tuossa äiti joutuu olemaan aina se pettymyksen tuottaja.

Toisekseen vain se äiti tietää mikä on kokonaisuus. Eli mikä riento sopii minnekin.

Kolmanneksi myös perheellä on oikeus laatia suunnitelmia, eikä ne lapset ole kuin herneet palossa poimimisra odottamassa.

Joo, mutta nyt on kyse jo isosta lapsesta, kyllä 10-vuotiaalla saa olla jo omat mielipiteet ja saa pitää itse yhteyttä isovanhempiin. Toki menemiset sitten sovitaan viime kädessä aikuisten kesken.

Kaikki kolme kohtaa on valideja edelleen ihan iästä riippumatta.

Asiallista on aloittaa sopiminen äidin kanssa. Tämä vi sitten jo esim suoraan sanoa, että ei kannata mennä torstaina Lintsille mummon kanssa kun äiti tietää, että lauantaille on jo luvassa se Lintsi. Tai äiti tuetää että siellä on hammaslääkäri tai pitää olla maalla likakaivoa valvomassa.

Nyt on kyse 10-vuotiaasta, kyllä meillä tuonkäiset tietää ihan itse onko launtaille sovittu Lintsille meno tai jotain muuta. Ja jos eivät ole varmoja niin kysyvät. Perusongelma on kai siinä saako lapsi kommunikoida ja suunnitella tekemisiään muiden kanssa suoraan vai pitääkö äidin olla kaikessa välikätenä. Useimpien mielestä 10 v pystyy jo itsekin ilmaisemaan mielipiteitään ja kysymään vanhemmiltaan sen jälkeen asiasta.

Ei meillä edes lukiolaiset aina tiedä mitä on minnekin tulossa. Ja mitä on kyseltu ja mikä se perheen kokonaistilanne on.

Mummo ei ole lapsen kaveri, vaan sen vanhemman vanhempi. Aika hullua, että hänelle riittää alakoululaiselta odotettu käytös.

Mitä ihmettä? Eikö lapsi saa kommunikida oman isovanhemman kanssa, edes 10-vuotiaana? Ja olisin aika huolissani jos jossain perheessä lukioikäinen on noin tossun alla, ettei saa itse keskustella menemisistään suoraan muiden sukulaisten kanssa.

Olet kyllä harvinaisen typerä.

Ok, eli sinun keskutelutaitosi on tuolla tasolla. Pusipusi, relax.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No mitä eroa kysyykö mummo vai kaveri, että haluaako lapsi nähdä jonkun leffan? Lapsi kertoo mielipiteensä ja sitten sovitaan jatko aikuisten kesken.

Eihän tässä ollut kysymys siitä, että puhutaan jostain leffasta ja että joku kerta vois sen katsoa. Luitte kai aloituksen? Ap

No miten ilotulitusnäytöksen katselu eroaa olennaisesti?

Leffaan menemisessä on monta mahdollista ajankohtaa, uudenvuoden raketteja katsellaan vaan uutena vuotena. On erikoista kysyä samana päivänä, että lähdettäiskö jonnekin katsomaan raketteja, kysymättä lapsen vanhemmalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Miksi 10 v ei saa kertoa omaa mielipidettä, miksi äidin pitää puhua hänen puolestaan? Missä iässä se lapsi saa kommunikoida suoraan isovanhemman kanssa, 12 v , 15 v, 18 v?

Sitten kun mummo osaa olla huomaavainen.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita on erilaisia. Normaalisti ihan ok aloittaa kysymällä lapsen mielipidettä, mutta mun mielestä juhlapyhänä on kyllä töykeää olettaa, että vanhemmilla ei ole mitään suunnitelmaa oman lapsensa kanssa. Etenkin, jos kyseessä on erotilanne ja aika lapsen kanssa on muutenkin vanhemmilla rajattua.

Rajojen pitäminen onnistuu meillä ainkin ihan hyvin myös juhla-aikana. Jos sovitaan että juhlapyhät ollaan vain kotona vaikka ei erityisiä suunnitelmia olekaan, osaa vastata niin isovahemmille kuin muillekin että nyt ei valitettavasti sovi vaikka hän mielellään raketteja ampumaan tulisikin. Jos nyt sattuukin olemaan niin että asiasta ei ole ollut puhe etukäteen lapsi varmasti vastaisi isovanhemmalle mielipiteensä esim. että lähtee mielellään ampumaan raketteja mutta ei ole varma sopiiko se kysyn äidiltä/isältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Mummoko ei saisi kysyä 10-vuotiaan omaa mielipidettä? Ei 10 v ole mikään taapero.

Miksei se mummo voi kysyä ensin/myös äidiltä? Esim whatsappiin vaan kyselyä yhtä aikaa molemmille.

Miksi tuo kummallinen selän takana hääräily?

Useimmille tuo on ihan normaalia kanssakäymistä eikä mitään selän takana hääräilyä. Kai se mummo luonnollisesti tiesi että lopullinen päätösvalta on äidillä, kunhan nyt vain kysyi 10-vuotiaan mielipidettä, mikä on ihan ok noin vanhan kohdalla.

Raketteja katsotaan kerran vuodessa ja perheet yleensä päättää siitä. Ihmeellinen tapa mennä häärimään omin nokkineen äidin selän takana. Epänormaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Eikö nimenomaan ole aikuista käytöstä kysyä henkilön omaa mielipidettä kun ikää on kuitenkin tuon verran, eikä pitää jonain taaperoikäisenä. Vai sinustako on lapsellista käytöstä jos 10-vuotiaan omaa mielipidettä kysytään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Mummoko ei saisi kysyä 10-vuotiaan omaa mielipidettä? Ei 10 v ole mikään taapero.

Miksei se mummo voi kysyä ensin/myös äidiltä? Esim whatsappiin vaan kyselyä yhtä aikaa molemmille.

Miksi tuo kummallinen selän takana hääräily?

Useimmille tuo on ihan normaalia kanssakäymistä eikä mitään selän takana hääräilyä. Kai se mummo luonnollisesti tiesi että lopullinen päätösvalta on äidillä, kunhan nyt vain kysyi 10-vuotiaan mielipidettä, mikä on ihan ok noin vanhan kohdalla.

Raketteja katsotaan kerran vuodessa ja perheet yleensä päättää siitä. Ihmeellinen tapa mennä häärimään omin nokkineen äidin selän takana. Epänormaalia.

Tuskin oli kyse keskiyön ilotulituksesta vaan varmaan jostain näistä alkuillan lasten jutuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No miksei myös mummo voisi samaan tapaan kysyä lapsenlapselta että kiinnostaisiko tämä leffa, haluaisitko mennä katsomaan? Kyllä meillä mummot ja lapsenlapset soittelevat ja tekstailevat toisilleen ihan keskenäänkin ja sitten puhutaan vanhempien kanssa käytännön asiat jos on tuollaisia suunnitelmia.

Miksi sen mummon pitäisi toimia kuin lapsi? Miksei hän voi toimia kuin aikuinen?

Miksi 10 v ei saa kertoa omaa mielipidettä, miksi äidin pitää puhua hänen puolestaan? Missä iässä se lapsi saa kommunikoida suoraan isovanhemman kanssa, 12 v , 15 v, 18 v?

Sitten kun mummo osaa olla huomaavainen.

Useimpien mielestä on nimenomaan huomaavaista kysyä 10-vuotiaan omaa mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 10-vuotiaalta voi kysyä itseltä. Sen ikäinen jo tietää jos on puhuttu muusta menosta ja osaa kysyä tarvittaessa lupaa vanhemmilta.

Mitä jos meillä ei ole mitään kovin erityistä muuta menoa, vaan koska ei ole (ajoissa) kutsuttu minnekään niin meinataan viettää ilta katsoen leffaa, herkutellen ja raketteja katsellen. Sitten yhtäkkiä lasta pyydetään jonnekin muualle, innostuu siitä ja haluaisi mennä mieluummin. Silloinhan minulla on vaihtoehdot, että sanon lapselle, että ei, jäädään viettämään rauhallinen ilta perheen kesken kuten aiottiin. Tai sitten voin päästää lapsen kylään ja itse joko jää yksin, mikä on vähän kurjaa juhlapyhänä, tai sitten pitää ex tempore kehittää jotain mielekästä korvaavaa ohjelmaa. Ja sen mä siis ymmärrän, jos joku lapsen kaveri äkkiseltään keksii, että voisko kaveri tulla meille. Mutta äidiltä toivoisin vähän enemmän ajatusta jo etukäteen?! Ap

Et ole tosissasi! Kai tajuat, että lapsesi tulee kohtaamaan elämässään vielä paljon asioita, jotka harmittaa, pettymyksiä ja suunnitelman muutoksia, joiden tilalle kukaan ei ole keksimässä mitään "korvaavaa ohjelmaa". Miten luulet, että hän tulee niistä selviämään jos lapsuudessa suojelet tällaisista pieniltäkin vastoinkäymisiltä?

.

Tutustupa lastenkasvatuksen perusteisiin. Jokainen lapsi kokee elämässään ihan riittävästi pettymyksiä joka tapauksessa. Ei ole tarkoituksenmukaista järjestää ylimääräisiä pettymyksiä kasvatusmielessä. Siitä ei ole lapselle kuin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt vähän liian kiinni lapsessasi? Tuntuu että olet mustasukkainen jos lapsi viettää aikaa muiden kanssa.

Ei ole siitä kyse. Lapsen kummitäti hiljattain kysyi, että haluisko lapsi lähteä hänen kanssa päiväreissuun lomalla ja olin tästä oikein iloinen. Myös oli kiva, että kysyi multa eikä lapselta, että sopiiko tietty pvm. Ap

Entä jos lapset kaverit kysyy vaikka leffaan? Pitäisikö silloinkin mielestäsi kysyä aina ensin sinulta aikuisten kesken?

Ja sinsuta mummo on ”lapsen kaveri”?

No mitä eroa kysyykö mummo vai kaveri, että haluaako lapsi nähdä jonkun leffan? Lapsi kertoo mielipiteensä ja sitten sovitaan jatko aikuisten kesken.

Eihän tässä ollut kysymys siitä, että puhutaan jostain leffasta ja että joku kerta vois sen katsoa. Luitte kai aloituksen? Ap

No miten ilotulitusnäytöksen katselu eroaa olennaisesti?

Leffaan menemisessä on monta mahdollista ajankohtaa, uudenvuoden raketteja katsellaan vaan uutena vuotena. On erikoista kysyä samana päivänä, että lähdettäiskö jonnekin katsomaan raketteja, kysymättä lapsen vanhemmalta. Ap

No mistä tiedät vaikka mummo olisi halunnut sinutkin mukaan, ette vaan koskaan päässeet asiassa sinne asti, kun lapsi ei innostunut raketeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ajattelua / kommentointia. Itselleni ainakin suhteet isovanhempiin oli lapsuuden tärkein asia. En ymmärrä miksi joku kieltäisi mummon kanssa menemistä ellei ole jotain tärkeää syytä? Rakastin käydä mammojen ja mummien luona enkä todellakaan olisi ymmärtänyt, jos vanhemmillani olisi ollut jotain sitä vastaan. Matkusteltiin myös yhdessä ja käytiin mökillä yms.

Kyllä se mummon ja mamman pitää osata kunnioittaa lapsen vanhempia ja tehdä sopimiset asiallisesti.

Ensinnäkin on väärin että tuossa äiti joutuu olemaan aina se pettymyksen tuottaja.

Toisekseen vain se äiti tietää mikä on kokonaisuus. Eli mikä riento sopii minnekin.

Kolmanneksi myös perheellä on oikeus laatia suunnitelmia, eikä ne lapset ole kuin herneet palossa poimimisra odottamassa.

Joo, mutta nyt on kyse jo isosta lapsesta, kyllä 10-vuotiaalla saa olla jo omat mielipiteet ja saa pitää itse yhteyttä isovanhempiin. Toki menemiset sitten sovitaan viime kädessä aikuisten kesken.

Kaikki kolme kohtaa on valideja edelleen ihan iästä riippumatta.

Asiallista on aloittaa sopiminen äidin kanssa. Tämä vi sitten jo esim suoraan sanoa, että ei kannata mennä torstaina Lintsille mummon kanssa kun äiti tietää, että lauantaille on jo luvassa se Lintsi. Tai äiti tuetää että siellä on hammaslääkäri tai pitää olla maalla likakaivoa valvomassa.

Nyt on kyse 10-vuotiaasta, kyllä meillä tuonkäiset tietää ihan itse onko launtaille sovittu Lintsille meno tai jotain muuta. Ja jos eivät ole varmoja niin kysyvät. Perusongelma on kai siinä saako lapsi kommunikoida ja suunnitella tekemisiään muiden kanssa suoraan vai pitääkö äidin olla kaikessa välikätenä. Useimpien mielestä 10 v pystyy jo itsekin ilmaisemaan mielipiteitään ja kysymään vanhemmiltaan sen jälkeen asiasta.

Ei meillä edes lukiolaiset aina tiedä mitä on minnekin tulossa. Ja mitä on kyseltu ja mikä se perheen kokonaistilanne on.

Mummo ei ole lapsen kaveri, vaan sen vanhemman vanhempi. Aika hullua, että hänelle riittää alakoululaiselta odotettu käytös.

Mitä ihmettä? Eikö lapsi saa kommunikida oman isovanhemman kanssa, edes 10-vuotiaana? Ja olisin aika huolissani jos jossain perheessä lukioikäinen on noin tossun alla, ettei saa itse keskustella menemisistään suoraan muiden sukulaisten kanssa.

Olet kyllä harvinaisen typerä.

Ok, eli sinun keskutelutaitosi on tuolla tasolla. Pusipusi, relax.

Näsäviisas pilkkaaminen sen kun jatkuu.