Ärsyttävää, kun äitini kysyy usein lasta jonnekin mun "selän takana"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 10-vuotiaalta voi kysyä itseltä. Sen ikäinen jo tietää jos on puhuttu muusta menosta ja osaa kysyä tarvittaessa lupaa vanhemmilta.

Mitä jos meillä ei ole mitään kovin erityistä muuta menoa, vaan koska ei ole (ajoissa) kutsuttu minnekään niin meinataan viettää ilta katsoen leffaa, herkutellen ja raketteja katsellen. Sitten yhtäkkiä lasta pyydetään jonnekin muualle, innostuu siitä ja haluaisi mennä mieluummin. Silloinhan minulla on vaihtoehdot, että sanon lapselle, että ei, jäädään viettämään rauhallinen ilta perheen kesken kuten aiottiin. Tai sitten voin päästää lapsen kylään ja itse joko jää yksin, mikä on vähän kurjaa juhlapyhänä, tai sitten pitää ex tempore kehittää jotain mielekästä korvaavaa ohjelmaa. Ja sen mä siis ymmärrän, jos joku lapsen kaveri äkkiseltään keksii, että voisko kaveri tulla meille. Mutta äidiltä toivoisin vähän enemmän ajatusta jo etukäteen?! Ap

Et ole tosissasi! Kai tajuat, että lapsesi tulee kohtaamaan elämässään vielä paljon asioita, jotka harmittaa, pettymyksiä ja suunnitelman muutoksia, joiden tilalle kukaan ei ole keksimässä mitään "korvaavaa ohjelmaa". Miten luulet, että hän tulee niistä selviämään jos lapsuudessa suojelet tällaisista pieniltäkin vastoinkäymisiltä?

.

Tutustupa lastenkasvatuksen perusteisiin. Jokainen lapsi kokee elämässään ihan riittävästi pettymyksiä joka tapauksessa. Ei ole tarkoituksenmukaista järjestää ylimääräisiä pettymyksiä kasvatusmielessä. Siitä ei ole lapselle kuin haittaa.

Kuka niitä on keksimässä kasvatusmielessä? Nämä aloituksen kaltaiset tilanteethan ovat juuri niitä normaalissa elämässä vastaantulevia pettymyksiä, joista opetellaan pääsemään yli.

No ei se nyt vaan ole asiallista, että mummo aina ja jatkuvati petaa näitä tilanteita, joissa hönen kruununsa kiillottuu ja äiti on mäntti. Oikein klassista passiivisaggresiivsta käytöstä.

On myös asioita jotka pitäisi perheen hoitamiksi asioiksi ihan ilman muuta.

Meillä on tästä asiasta myös se variaatio että jos ja kun mummo ei halua kieltää jotain, hän aina siinä vaiheessa käskee lapsen mennä kysymään äidiltä. Eli aina minä olen se, joka sanoo ei käy tai ei saa tms.

Mummon pitäisi kieltää lapselta asioita joita sinä et halua lapsen tekevän? Miksi? Kuulostaa siltä että odotat isovanhemman asettavan lapselle rajat joiden asettaminen kuuluu vanhemmille. Isovanhemman tehtävä on enemmän pitää kiinni niistä rajoista joita hän haluaa tai ei halua lapsenlapsen kanssa tehdä.

Lu-ku-tai-to?

Mummo lähettää lapsen minun luokseni, jotta minä kieltäisin sen, minkä mummo haluaa kieltää, muttei voi koska hän haluaa aina olla se ihana ja äidin olevan se mäntti.

Esimerkiksi: ulkona sataa kaatamalla, lapsi haluaisi ulos, mummo ei halua/viitsi. Mummo lähettää lapsen luokseni, että minä sanoisin, että hän ei oääse ulos. Sen jälkeen mummo selittää lapselle, että ei voi mennä ulos koska äiti kielsi.

10 vuotias pitää äitiä tuossa kohtaa mänttinä? Ok.

Se tuon kähminnän tarkoitus on. Esiintyä itse sankarina ja maalata äidistä kusipää.

Oletpa sinä yksinkertainen jankuttaja.