Pettämisen ennaltaehkäisy, miten sairas mieleltään täytyy olla, jos kuvittelee kyttäämisen estävän kumppaniaan pettämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva epäileminen ja kyttääminen päinvastoin saattaa yllyttää pettämiseen: sama antaa mennä, kun joka tapauksessa kerran epäillään ja syytetään...

Totta, miettikää asiaa näin päin.. olette parisuhteessa, ja olet uskollisin ja hyvä puoliso miten vaan pystyt, mutta nykyisesi puolisosi kyttää, haukkuu huo*aksi, lukee salaa viestejäsi, mustasukkainen, jos sanot naapurin Einolle ”hyvää päivää”, mustasukkainen, kun olet pois kotoa, mustasukkainen kaikesta. Olet yksin ja puolustelet kaikin voimin itseäsi ja lopulta mielytät, pelkäät tehdä asioita, pelkäät sanoo seuraavalla kerralla Einolle ”hyvää päivää” kun puolisosi kieltää nämä asiat.. olet väsynyt todistelemaan kuka olet ja millainen olet. Tulet katkeraksi ja vihaiseksi, että toteutat exäsi epäilyt myöhemmin pettämällä.

Eli syyttely on ok, mutta itsestään vakuuttelu ei? Jos parisuhteessa yhdellä on luottamusongelmia ja toinen tekee kaiken toisen eteen, niin se uuvuttaa henkisesti..

Ja totta kai haluaa lähtä ahdistavasta piinavasta puolisoa pakoon tekemällä just sellasta mikä on moraallisesti väärin.

En tajua yhtään tätä ajatuskulkua. Suhteen voi lopettaa ihan siihen, kun tuntuukin ahdistavalta olla sitoutunut. Missä kohtaa pettämisajatus tuo lohtua? Ei missään, se on ollut sinussa alusta saakka, ja olet omalla käytökselläsi hankkinut oikeutuksen toteuttaa sen. Sairasta.

Enemmän ihmettelen näitä ihmisiä, jotka suostuu jäämään tuollaiseen suhteeseen. Kun tutuissa on muutama överimustis tapaus, niin oon kyllä tullut siihen tulokseen, että usein kytättävä jollain tavalla itsekin nauttii siitä, että puoliso on hullun mustasukkainen ja epäilee koko ajan. Eihän sitä liittoa muuten jaksaisi. Kaveri ei esimerkiksi antanut miehensä, silloisen poikaystävänsä käydä edes opiskeluaikana yksillä kavereiden kanssa. Mihinkään opiskelutapahtumiin ei saanut osallistua ja nytkin vaimo kulkee harrastuksissa ja osassa työmatkoillakin mukana. Tutkii miehen puhelimen ja kaikki naispuoliset tuttavat haluaa itse tavata. Joskus vainoharhoissaan hakannutkin miestä, joka kuitenkin halusi naimisiin ja lapsia juuri tämän naisen kanssa. Vakka kantensa jne

Olen ihmetellyt aina niitä ihmisiä, jotka suostuvat elämään sairaalloisesti kyttävien, vahtivien ja rajoittavien ihmisten kanssa. Itse lähdin suhteesta hyvin nopeasti, kun sellaisia merkkejä alkoi ilmenemään.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ihmettelen näitä ihmisiä, jotka suostuu jäämään tuollaiseen suhteeseen. Kun tutuissa on muutama överimustis tapaus, niin oon kyllä tullut siihen tulokseen, että usein kytättävä jollain tavalla itsekin nauttii siitä, että puoliso on hullun mustasukkainen ja epäilee koko ajan. Eihän sitä liittoa muuten jaksaisi. Kaveri ei esimerkiksi antanut miehensä, silloisen poikaystävänsä käydä edes opiskeluaikana yksillä kavereiden kanssa. Mihinkään opiskelutapahtumiin ei saanut osallistua ja nytkin vaimo kulkee harrastuksissa ja osassa työmatkoillakin mukana. Tutkii miehen puhelimen ja kaikki naispuoliset tuttavat haluaa itse tavata. Joskus vainoharhoissaan hakannutkin miestä, joka kuitenkin halusi naimisiin ja lapsia juuri tämän naisen kanssa. Vakka kantensa jne

Kyllä. Juuri valinta on avainsana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva epäileminen ja kyttääminen päinvastoin saattaa yllyttää pettämiseen: sama antaa mennä, kun joka tapauksessa kerran epäillään ja syytetään...

Totta, miettikää asiaa näin päin.. olette parisuhteessa, ja olet uskollisin ja hyvä puoliso miten vaan pystyt, mutta nykyisesi puolisosi kyttää, haukkuu huo*aksi, lukee salaa viestejäsi, mustasukkainen, jos sanot naapurin Einolle ”hyvää päivää”, mustasukkainen, kun olet pois kotoa, mustasukkainen kaikesta. Olet yksin ja puolustelet kaikin voimin itseäsi ja lopulta mielytät, pelkäät tehdä asioita, pelkäät sanoo seuraavalla kerralla Einolle ”hyvää päivää” kun puolisosi kieltää nämä asiat.. olet väsynyt todistelemaan kuka olet ja millainen olet. Tulet katkeraksi ja vihaiseksi, että toteutat exäsi epäilyt myöhemmin pettämällä.

Eli syyttely on ok, mutta itsestään vakuuttelu ei? Jos parisuhteessa yhdellä on luottamusongelmia ja toinen tekee kaiken toisen eteen, niin se uuvuttaa henkisesti..

Ja totta kai haluaa lähtä ahdistavasta piinavasta puolisoa pakoon tekemällä just sellasta mikä on moraallisesti väärin.

En tajua yhtään tätä ajatuskulkua. Suhteen voi lopettaa ihan siihen, kun tuntuukin ahdistavalta olla sitoutunut. Missä kohtaa pettämisajatus tuo lohtua? Ei missään, se on ollut sinussa alusta saakka, ja olet omalla käytökselläsi hankkinut oikeutuksen toteuttaa sen. Sairasta.

Juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta täysin sokean luottamuksen ja sairaalloisen mustasukkaisuuden välille mahtuu kyllä aika monta harmaan sävyä, joten vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä mikä on ap:n käsitys "kyttäämisestä". Minusta luottamuksen testailu ja sillä pelleily on sekin väärin. Jos toiselle on hirveän tärkeää vaikka yökyläillä baarin jälkeen exän luona, niin me emme sovi seurustelukumppaneina yhteen. Parempi että toinen etsii yhtä vapaamielisen ja luottavaisen kumppanin, ja minä etsin ihmisen jolla on kanssani samankaltainen käsitys siitä miten parisuhteessa toimitaan.

Itse en olisi kauaa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa. Tuollainen mies on usein äärimmäisen vaarallinen kontrollifriiki joka kontrolloi joka ikistä tekemistä kuten kodin siivousta ja onko ruoka sitä mitä pitää. Myös rahankäyttöä kontrolloi jatkuvasti vaikka itse pistäisi haisemaan ties mihin turhuuksiin. Yrittäisi erottaa ystävistä ja sukulaisista jne. Erittäin vaarallinen juokse pois ja lujaa tai miehestä tulee kiviriippa jonka takia joudut henkesi turvataksesi hankkimaan lähestymiskiellon jne.

Häh? Vastasitkohan nyt ihan oikeaan viestiin? Vai meinaatko tosissasi, että esimerkiksi toive että baarista tullaan pääsääntöisesti yöksi kotiin on heti merkki sairaasta kontrollifriikkeydestä? No, siinä tapauksessa sinä edustat juuri sitä toista ääripäätä josta puhuinkin. Sitä, jonka vapaudenkaipuu on niin suuri, että kannattaa etsiä se kumppanikin niistä muista äärivapaamielisistä ja jättää meidät tavikset rauhaan.

Mun rakastaja jäi vaimolleen kiinni meidän suhteesta ja siitä alkoi, raivoamisen ja uhkailun jälkeen, ihan hirveä kyttääminen. Joka puhelu ja viesti piti saada nähdä. Miks kaupassa meni noin kauan, ei siellä ja siellä voinu noin kauaa mennä, eikö seksi kelpaa, ootko saanu sitä jo muualta, ym ym.

Hätä keinot keksii ja jatketaan tapailua niinkuin ennenkin.

Ja kyllä, kaupassa meni just noin kauan ku se tuli mun kautta ja juu, ei maistu seksi tänään ku sai sitä jo aamulla. Välillä käy kyllä vaimoketta sääliks.

Minä olen ollut pettäjä. Moni asia johti siihen, että minusta tuli sellainen, vaikka minua on aina pidetty kilttinä, luotettavana ja kunnollisena.

Suhteemme alussa mies kertoi avoimesti aiemmasta ihastuksestaan joka jatkui edelleen suhteemme alkaessa se jatkui ainakin muutamien ensimmäisten vuosien ajan. Mies puhui tunnin puheluja tämän naisen kanssa, sanoi hänelle asioita kuten ” onnellinen se joka sinut joskus saa”. Suhteemme jatkui kuitenkin ja perustui lähinnä seksiin. Menimme myös naimisiin, koska ”piti” mennä uskonnon painostuksesta, vaikkei se tuntunut minusta hyvältä.

Naimisissa ollessakin mies saattoi kertoa minulle ihadtuneensa esim. koulukaveriinsa. Ei pystynyt harrastamaan kanssani seksiäkään, kun oli niin ihastunut. Tämä ei tuntunut minusta paljon miltään, mutta mies alkoi tuntua tosi vieraalta.

Yhteensä kolme kertaa yhdessäolomme aikana mies pakotti minut seksiin, vaikka kieltäydyin. En vaan saanut häntä lopettamaan. Näistä tuli paha olo ja jonkinlainen syvä epäluottamus miestä kohtaan.

Kun olimme olleet 3-4 vuotta yhdessä, halusin lopettaa suhteen. Mies sanoi ajavansa betoniseinään jos teen sen. Huono suhde jatkui pitkään tuon jälkeen. Mies ajoi minua yhä kauemmas itsestään painostamalla jatkuvasti seksiin. Minusta tuntui, että olin hänelle pelkkä väline sen harrastamiseen. Aloin pettää miestäni usein milloin kenenkin kanssa. Minulla ei ollut tarkoitus loukata ketään. Pettäminen johtui siitä, että voin huonosti suhteessa.

Tarinaamme liittyy vahvasti uskonto ja ”pakko” olla yhdessä kuolemaan asti.

Nykyään olemme onnellisesti erossa toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pettämistä voi ennaltaehkäistä oikeastaan millään muulla kuin olemalla toiselle Se Oikea.

Siinä onkin sitten mietittävää, onko vai eikö ole.

Näin. Ja pitää muistaa, että joillekin ihmisille kukaan ei ole se oikea, koska he luulevat paremman olevan aina jossain nurkan takana.

Väärin. Nuo ihmiset eivät vaan ole tavanneet Sitä Oikeaa. Ei se turhasta tule se sanonta, että sen kyllä tietää.

"Se Oikea" on illuusio. Ei Sitä Oikeaa ole olemassa siinä merkityksessä kuin sinä tarkoitat. On vain useita ihmisiä, joiden kanssa kemiat osuu yksiin, löytyy syvä yhteys ja rakastuu ja jotka yhtä aikaa kokee samalla tavalla takaisin. Joillekin ihmisille näitä ihmisiä on väestössä enemmän, joillekin vähemmän. Kyse on omasta odotustasosta ja vaatimustasosta ja "rakastumiskynnyksestä", ja siitä, että mikä riittää ja lopulta siitäkin, että kuinka onnellinen ihminen on itse itsensä kanssa. Tunne siitä, että juuri tämä ihminen on minulle se oikea on kiva tunne, mutta samalla se on illuusio siitä, että joku yksi vain olisi meille se oikea. Jotkut ihmiset kulkee koko elämänsä etsimässä sitä oikeaa, eikä löydä, koska heille ei ehkä riitä mikään tai heillä ei ehkä ole kykyä rakastaa tai he ehkä ovat rikkinäisiä itse sisältä tai ehkä he etsivät sitä oikeaa ja parisuhdetta vääristä syistä ja vääristä vaikuttimista käsin. Jotkut taas kohtaa ihmeen helposti "sen oikean", mutta heille "se oikea olisi voinut olla joku toinenkin, joka olisi sattunut parin kuukauden päästä tulemaan vastaan. 

Parempi kattoa, kuin katua on suomalainen sananlasku. Italiassa taas on sananlasku, että mies ei petä, jos se ei saa tilaisuutta pettää. Itse aion kytätä hautaan saakka. Ihan hyvin menee. Suomessa eroaa 70% pareista ja en aio kuulua niihin. Eli suurinpiirtein nuo 70% luottaa siihen, että eroa ei tule, vaikka todella on tullakseen.

Toisen stalkkaaminen ja epäileminen on kyllä ikävää, mutta jos esim edellinen suhde on päättynyt juuri pettämisen takia, niin on jotenkin pystyn ymmärtämään että ainakin uuden suhteen alussa on hieman varuillaan ettei sama kuvio pääse toistumaan, ja jos niin kuitenkin tapahtuisi olisi hyvä tietää asiasta heti ja päättää sellainen suhde välittömästi.

Valitettavasti pettämisestä on tullut uusi normaali ja jopa ylpeyden aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyttäämällä ajaa nopeasti parisuhteen loppuun. Ei kai kukaan siedä sellaista pitkään. Itse ainakin eroaisin jos kokisin mieheni jatkuvasti kyttäävän ja valvovan tekemisiäni.

Tismalleen näin. Vuosien kurjan tilanteen jälkeen parisuhteemme ajautui akuuttiin kriisiin joitain kuukausia sitten. Ilmeni, että vaimo on vakoillut henkilökohtaista viestintääni ja muita tekemisiäni epäillessään minua. Ilmeni myös, että hän on koko pitkän suhteemme ajan epäillyt minua uskottomuudesta. Jatkuvasti, täysin syyttä. Nämä jutut olivat minulle shokki. Jos missä tahansa tilanteessa jo ihan nuorenakin olin mitenkään tekemisissä muiden naisten kanssa, esimerkiksi juttelin juhlissa jonkun naisen kanssa tovin aikaa, niin tyttöystäväni/vaimoni epäili pettämisestä. Tajusin vasta nyt vuosia myöhemmin, miksi hän usein uteli minulta eri naisista tai menemisistäni kaikenlaista outoa. Ilmeisesti jo tuolloin ja siis aina hän on salaa selvitellyt menemisiäni ja ehkä jotenkin urkkinut epäilemiään petoskumppaneitakin. Ainakin nyt viime vuosina some-aikana, kun stalkkailu on helppoa, hän kertoi niin tehneensä. On selvitellyt naisten asuinpaikkoja ja työtehtäviä, aprikoinut milloin, missä ja miksi olisimme voineet salaa tavata eli siis tietysti pettää, ja niin edelleen. Epäilyiden perusteeksi on riittänyt vaikkapa fb-julkaisulle annettu peukku. 

Sanomattakin on selvää, että tämä tuhosi aika paljon luottamuksen tunnetta suhteestamme. Oikeastaan murensi koko sen perustan, jollaisena olen suhdettamme pitänyt. Vaikka kaikki ei ole ollut kunnossa, niin ainakin luottamus oli minun illuusioissani vahvuuksiamme. Eikä siinä vielä kaikki. Vaimo stalkkaa edelleen sosiaalisen median ja pikaviestinten käyttöäni ja yrittää narauttaa kiinni itse teosta kurkkimalla yllättäen kännykkääni olan yli tai tivaa selityksiä, miksi olen taas ollut jossain aktiivisena tiettyyn kellonaikaan. Kaikki tämä tietysti ahdistaa melko lailla. Olen jatkuvasti ristikuulusteltavana, 24/7 valvottuna. Kuulemma "saan toki tavata ihmisiä ja viestitellä", ihme kyllä, että ei vaadi ihan kokonaan muusta maailmasta eristäytymään loppuiäksi. Mutta kaikki tämä on nyt Gestapoa tiukemman valvonnan piirissä. Minulla ei ole enää sitä luottamuksen ja vapauden tunnetta, joka on suorastaan elinehto. 

Olen päättänyt erota. Aiemmat ongelmamme olisimme ehkä voineet selvittää, mutta tämä yhdessä kaiken muun kanssa on ollut tuhoisaa. 

Minusta sinun pitääkin päästä vaimosi elämään. Olet selkeästi jotenkin sitoutumiskammoinen, mikä ikinä sinua pelottaakaan. En koskaan ottaisi kaltaistasi miestä - teitä on paljon.

Kyttäävä sekopää bongattu

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyttäämällä ajaa nopeasti parisuhteen loppuun. Ei kai kukaan siedä sellaista pitkään. Itse ainakin eroaisin jos kokisin mieheni jatkuvasti kyttäävän ja valvovan tekemisiäni.

Tismalleen näin. Vuosien kurjan tilanteen jälkeen parisuhteemme ajautui akuuttiin kriisiin joitain kuukausia sitten. Ilmeni, että vaimo on vakoillut henkilökohtaista viestintääni ja muita tekemisiäni epäillessään minua. Ilmeni myös, että hän on koko pitkän suhteemme ajan epäillyt minua uskottomuudesta. Jatkuvasti, täysin syyttä. Nämä jutut olivat minulle shokki. Jos missä tahansa tilanteessa jo ihan nuorenakin olin mitenkään tekemisissä muiden naisten kanssa, esimerkiksi juttelin juhlissa jonkun naisen kanssa tovin aikaa, niin tyttöystäväni/vaimoni epäili pettämisestä. Tajusin vasta nyt vuosia myöhemmin, miksi hän usein uteli minulta eri naisista tai menemisistäni kaikenlaista outoa. Ilmeisesti jo tuolloin ja siis aina hän on salaa selvitellyt menemisiäni ja ehkä jotenkin urkkinut epäilemiään petoskumppaneitakin. Ainakin nyt viime vuosina some-aikana, kun stalkkailu on helppoa, hän kertoi niin tehneensä. On selvitellyt naisten asuinpaikkoja ja työtehtäviä, aprikoinut milloin, missä ja miksi olisimme voineet salaa tavata eli siis tietysti pettää, ja niin edelleen. Epäilyiden perusteeksi on riittänyt vaikkapa fb-julkaisulle annettu peukku. 

Sanomattakin on selvää, että tämä tuhosi aika paljon luottamuksen tunnetta suhteestamme. Oikeastaan murensi koko sen perustan, jollaisena olen suhdettamme pitänyt. Vaikka kaikki ei ole ollut kunnossa, niin ainakin luottamus oli minun illuusioissani vahvuuksiamme. Eikä siinä vielä kaikki. Vaimo stalkkaa edelleen sosiaalisen median ja pikaviestinten käyttöäni ja yrittää narauttaa kiinni itse teosta kurkkimalla yllättäen kännykkääni olan yli tai tivaa selityksiä, miksi olen taas ollut jossain aktiivisena tiettyyn kellonaikaan. Kaikki tämä tietysti ahdistaa melko lailla. Olen jatkuvasti ristikuulusteltavana, 24/7 valvottuna. Kuulemma "saan toki tavata ihmisiä ja viestitellä", ihme kyllä, että ei vaadi ihan kokonaan muusta maailmasta eristäytymään loppuiäksi. Mutta kaikki tämä on nyt Gestapoa tiukemman valvonnan piirissä. Minulla ei ole enää sitä luottamuksen ja vapauden tunnetta, joka on suorastaan elinehto. 

Olen päättänyt erota. Aiemmat ongelmamme olisimme ehkä voineet selvittää, mutta tämä yhdessä kaiken muun kanssa on ollut tuhoisaa. 

Minusta sinun pitääkin päästä vaimosi elämään. Olet selkeästi jotenkin sitoutumiskammoinen, mikä ikinä sinua pelottaakaan. En koskaan ottaisi kaltaistasi miestä - teitä on paljon.

Kyttäävä sekopää bongattu

Pohjalainen ruma huoranpanija ja maailman paskin isä/aviomies bongattu.

Olen alle kolmekymppinen nainen vakaassa parisuhteessa, jossa ei petetä eikä kytätä ketään. Kyttääminen pilaa parisuhteen aina.

Vierailija kirjoitti:

Parempi kattoa, kuin katua on suomalainen sananlasku. Italiassa taas on sananlasku, että mies ei petä, jos se ei saa tilaisuutta pettää. Itse aion kytätä hautaan saakka. Ihan hyvin menee. Suomessa eroaa 70% pareista ja en aio kuulua niihin. Eli suurinpiirtein nuo 70% luottaa siihen, että eroa ei tule, vaikka todella on tullakseen.

Meinaat, että pettäminen on ylipäänsä ainoa syy eroihin? Ettei esimerkiksi liiallinen mustasukkaisuus, kyttääminen ja aiheeton epäluottamus kumppania kohtaan johda koskaan eroon..

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt aina niitä ihmisiä, jotka suostuvat elämään sairaalloisesti kyttävien, vahtivien ja rajoittavien ihmisten kanssa. Itse lähdin suhteesta hyvin nopeasti, kun sellaisia merkkejä alkoi ilmenemään.

Ei ole kokemusta, mutta ei se nyt niin pahalta kuulosta. Kunhan kaikki muu pelaa.

-M

Me olemme tässä suhteessa vapaaehtoisesti. Se on tärkein asia. Emme siis siksi että toinen vaatii läsnäoloa tai haluaa pönkittää itsetuntoaan toisen avulla.

Vapaaehtoisesti omasta halustamme pidämme myös itsestämme ja parisuhteestamme huolta. Vaikka ikää ja yhdessäolovuosia kertyy emme lössähdä sohvaperunoiksi vaan nautimme yhdessäolosta (aktiivisesti myös sängyssä). Omasta olemuksesta huolehtiminen on itsestään selvyys ja huomionosoitus puolisolle.

Jos tämän kaiken jälkeen tulisi tarve pettää niin silloin on jotain mitä meiltä puuttuu. Mitä, en osaa kuvitella.

Exäni oli kova kirjottelemaan somessa vieraille naisille.Ja se oli hyvin tiivistä.Ehkä hänen oma käytöksensä sai hänet vainoharhaiseksi.Ja hän oli kehittänyt omassa päässä,että minä olen ollu naapurin miehen kanssa.Ja käyn tupakalla sen takia,että voin katella naapurin miestä.Ja nimitteli huoraksi.En ollut kiinnostunut niin nuoresta,enkä varatusta miehestä.Lopputulos oli et mua ei kiinnostanu enää miehen läheisyys,eikä seksi.Siitä ilo irtoikin.Erosimme tapauksen jälkeen.