Lue keskustelun säännöt.
Uuden lain perusoletus on, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä
01.01.2019 |
"Uuden lain perusoletus on, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä. Aiemmin naisen piti ilmoittaa erikseen, jos halusi pitää tyttönimensä.
Sukunimissä lain peruslähtökohta on, että puolisot säilyttävät oman nimensä – "elleivät muuta sovi", kuten laissa sanotaan. Aiemmin oli päinvastoin: naisen piti ilmoittaa, jos halusi pitää oman nimensä.
Puolison nimen voi toki ottaa edelleen – myös mies, vaikka perin harva onkin tehnyt niin – ja yhdistelmänimet ovat yhä lainmukaisia. Niiden muotoon tulee kuitenkin muutoksia, jotka ovat tuttuja etenkin espanjankielisistä maista.
Aiemmin vain toinen puoliso saattoi ottaa yhdistelmänimen. Nyt molemmat voivat tehdä niin. Nimenpuolikkaat saa järjestää mielensä mukaan. Pariskunnassa toinen voi olla Virtanen-Korhonen ja toinen Korhonen-Virtanen.
Lapselle voi antaa vanhempien sukunimien yhdistelmän myös siinä tapauksessa, että vanhemmat pitävät vain omat nimensä.
Jos nimen yhdysmerkki ei miellytä silmää, sen saa jättää pois. Korhonen Virtanen kelpaa siis yhtä lailla kuin Korhonen-Virtanen. Myös tätä muutosta perusteltiin kansainvälisillä käytännöillä. Kahta sukunimeä enempää ei kuitenkaan edelleenkään pääse yhdistelemään."
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan miehen sukunimen, jos se ei ole joku aivan kamala. Kukin tavallaan.
Mulle taas oli itsestään selvää, että pidän oman sukunimeni.
Onko oma sukunimesi isäsi vai äitisi sukunimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan miehen sukunimen, jos se ei ole joku aivan kamala. Kukin tavallaan.
Mulle taas oli itsestään selvää, että pidän oman sukunimeni.
Onko oma sukunimesi isäsi vai äitisi sukunimi?
Sain isän sukunimen sen hetkisen lain mukaan. Synnyin 1975.
Tapa että nainen ottaa miehen sukunimen on kyllä ollut voimassa ainakin 1800-luvulta lähtien, vaikka ehkä laki on säädetty vasta 1930-luvulla. Useinhan laki toteaa vain sen, mikä on tapa ollut jo kauan. Sukunimikin säädettiin pakolliseksi vasta 1920, vaikka melkein kaikilla oli jo sellainen.
Uusi laki kertoo sukupuolten tasa-arvon ja yksilöllisyyden korostamisesta, joka on meidän ajallemme ominaista. Sitä ennen oli sukuun kuuluminen tärkeämpää. Katsottiin, että jokainen kuuluu vain yhteen sukuun, ja jotta aviopuolisot kuuluisivat samaan sukuun, jommankumman pitää vaihtaa sukua ja sukunimeä. Meillä naisen. Paitsi että kotivävyksi maalaistaloon tullut mies saattoi ottaa vaimon sukunimen ja liittyä siten vaimon sukuun. Suku oli tärkeä turvaverkkona, kun yhteiskunta ei siinä määrin huolehtinut kuin nykyään.
Näin muuttuu maailma. Olemmekohan tasa-arvoisempina ja yksilöllisempinä onnellisempia kuin ennen? Naiset ehkä ovat, miehet ei? Olemme vapaampia, mutta yksinäisempiä?
Sukunimilain uudistus on erittäin hyvä! Hyvä, että myös lapsi voi saada molempien vanhempiensa sukunimet.
Postilaatikossa riittää pelkkä osoite.