Lue keskustelun säännöt.
Uuden lain perusoletus on, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä
01.01.2019 |
"Uuden lain perusoletus on, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä. Aiemmin naisen piti ilmoittaa erikseen, jos halusi pitää tyttönimensä.
Sukunimissä lain peruslähtökohta on, että puolisot säilyttävät oman nimensä – "elleivät muuta sovi", kuten laissa sanotaan. Aiemmin oli päinvastoin: naisen piti ilmoittaa, jos halusi pitää oman nimensä.
Puolison nimen voi toki ottaa edelleen – myös mies, vaikka perin harva onkin tehnyt niin – ja yhdistelmänimet ovat yhä lainmukaisia. Niiden muotoon tulee kuitenkin muutoksia, jotka ovat tuttuja etenkin espanjankielisistä maista.
Aiemmin vain toinen puoliso saattoi ottaa yhdistelmänimen. Nyt molemmat voivat tehdä niin. Nimenpuolikkaat saa järjestää mielensä mukaan. Pariskunnassa toinen voi olla Virtanen-Korhonen ja toinen Korhonen-Virtanen.
Lapselle voi antaa vanhempien sukunimien yhdistelmän myös siinä tapauksessa, että vanhemmat pitävät vain omat nimensä.
Jos nimen yhdysmerkki ei miellytä silmää, sen saa jättää pois. Korhonen Virtanen kelpaa siis yhtä lailla kuin Korhonen-Virtanen. Myös tätä muutosta perusteltiin kansainvälisillä käytännöillä. Kahta sukunimeä enempää ei kuitenkaan edelleenkään pääse yhdistelemään."
Kommentit (25)
Palstan sukunimihullu on nyt varmaan tyytyväinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin haluan miehen sukunimen, jos se ei ole joku aivan kamala. Kukin tavallaan.
Uutinen neljän vuoden takaa:
"Monissa muissa pohjoismaissa miehen sukunimen ottaminen ei ole minkäänlainen perinne. Suomessakin tapa vähitellen väistyy. Silti edelleen reilut 70 prosenttia naisista taipuu vanhaan kaavaan.
Suomalainen vanha tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Tämä muuttui vasta vuonna 1930.
– Juridisesti aviovaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä siis vasta silloin, Paikkala sanoo.
Pakko poistui vuoden 1985 nimilaissa.
– Eihän se loppuen lopuksi kovin pitkä aika ole, mutta siinä on
kuitenkin useampi sukupolvi välissä, niin ihmisille on syntynyt sellainen kuvitelma, että tämä on joku ikiaikainen tapa."
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan miehen sukunimen, jos se ei ole joku aivan kamala. Kukin tavallaan.
Mulle taas oli itsestään selvää, että pidän oman sukunimeni.
Mielenkiintoista. Mitenköhän eri ohjelmistot taipuvat näihin jättipitkiin nimiin kun nytkään ei aina mahdu? Itelläkin 3 etunimeä ja yhdyssanasukunimi ja tiukkaa on joskus tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi sukunimeä tulee varmaan aiheuttamaan monenlaisia sekaannuksia ja ongelmia tietojärjestelmien kanssa. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs postilaatikolla kaikkien perheenjäsenten nimet kun kullakin on omansa tietyllä kaavalla muodostettuna.
Ja käytännössä tämä lain muutos sitten...
Ennen:
- Ja mitenkäs näitten sukunimien kanssa
johon vastaattiin sitten että
- Pidetään omat nimemme, tai
-Otamme yhteiseksi nimeksemme XXXX
Nykyään
- Ja mitenkäs näitten sukunimien kanssa
johon vastaataan sitten että
- Pidetään omat nimemme, tai
-Otamme yhteiseksi nimeksemme XXXX
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs postilaatikolla kaikkien perheenjäsenten nimet kun kullakin on omansa tietyllä kaavalla muodostettuna.
Ja jälleen "ohjeistamishullu" tekemässä ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia. Eiköhän se perhe itse tiedä miten haluaa postilaatikkoonsa nimet laittaa...
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluan miehen sukunimen, jos se ei ole joku aivan kamala. Kukin tavallaan.
Minä ajattelen, että voin ottaa miehen nimen, jos se on ok-nimi. En tajua näitä epänormaaleja, jotka heikkouksissaan yhdistää sen miehen valtaan. Onneksi en ole kuten he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kun molemmat säilyttäisivät oman omaisuutensa.
Jos nainen tai mies vaihtaa oman sukunimensä puolison sukunimeen, tulee vaikutelma ettei hän oikein pidä omasta suvustaan, haluaa katkoa yhteyksiä sinne. Puolison suku tuntuu siis läheisemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun molemmat säilyttäisivät oman omaisuutensa.
Et sitten ole avioehdosta kuulluut?
Vierailija kirjoitti:
Uutinen neljän vuoden takaa:
"Monissa muissa pohjoismaissa miehen sukunimen ottaminen ei ole minkäänlainen perinne. Suomessakin tapa vähitellen väistyy. Silti edelleen reilut 70 prosenttia naisista taipuu vanhaan kaavaan.
Suomalainen vanha tapa on ollut se, että nainen on käyttänyt omaa sukunimeään myös avioliitossa. Tämä muuttui vasta vuonna 1930.
– Juridisesti aviovaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä siis vasta silloin, Paikkala sanoo.
Pakko poistui vuoden 1985 nimilaissa.
– Eihän se loppuen lopuksi kovin pitkä aika ole, mutta siinä on
kuitenkin useampi sukupolvi välissä, niin ihmisille on syntynyt sellainen kuvitelma, että tämä on joku ikiaikainen tapa."
Mni tuntee lähihistorian todella huonosti. Antaa aika typerän kuvan naisesta, jos tämä kertoo ottavansa miehensä nimen perinteen vuoksi. Kun sellaista perinnettä ei oikeasti ole, laki oli voimassa vain pari sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun molemmat säilyttäisivät oman omaisuutensa.
Mitä tarkoitat? Niinhän puolisot säilyttävätkin.
Yleensä rumasta sukunimestä tai häpeää aheuttavasta suvusta halutaan eroon tuolla nimenvaihdolla. Ei siihen oikein muuta syytä ole.
Eikö tämä ole käytännössä ollut perusoletus viimeistään 80-luvulla syntyneiden kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun molemmat säilyttäisivät oman omaisuutensa.
Et sitten ole avioehdosta kuulluut?
Oletusarvoisesti.
Hyvä juttu