Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia magneettikuvauksista
31.12.2018 |
Tulin juuri itkien magneettikuvauksesta. Olin jo kotona ottanut rauhoittavaa lääkettä ja luulin, että kestän puolituntia pömpelissä sitä kammoittavaa nakutusta, mutta keskeyttää piti. Ottaa niin päähän. Vaikka kuinka yritin olla paikoillani, jalkani tärisivät ja lopulta koko keho. Pidettiin tauko, mutta ei auttanut, en voinut olla tärisemättä. Kuvista ei tule teräviä, jos vähänkin liikkuu. Miten ihmeessä voisin olla rauhallinen ja panikoimatta? Auttakaa.
Kommentit (40)
Silmät kiinni ja ajatuksissa jonnekin ihan muualle. Ei siitä muuten selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan pidä silmiäsi auki. Kun menet makuulle siihen pöydälle pistät silmät kiinni samantien. Sitten kun olet koneen sisällä pidät edelleen silmut suljettuna. Vaikka alkaisi ahdistaa ajattele, ettei ole mitään hätää. Sulla on siellä ihmisiä ja keskityt vaikka kuuntelemaan musiikkia (jos saat kuulokkeet) ja ajattelet vaikka sitä että sun pitää kestää se nakutus koska sun pitää saada tietää onko jokin vialla. Minua itseäni auttoi nämä temput. En tarvinnutkaan rauhoittavaa lääkitystä ja loppujen lopuksi jopa tavallaan nautin siitä puolesta tunnista. Mulla kuvattiin pää.
Olin kuukauden sairaalassa ja kuvaukset oli ainoa toimenpide, mikä ei sattunut.
Eihän se satu, eikä tee kipeää. Miksi sinun on niin vakeaa rauhoittua ja pysyä paikoillasi? Mikä ahdistaa?
Miksi ihmeessä kysytte, että mikä mahtaa ahdistaa? Ettekö ole koskaan kuulleet ahtaan paikan kammosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.mene masiinaan
2.ole liikkumatta
3 lähde kun saat luvan
Silmät kiinni, ja ajattelet vaikka makaavasi laiturilla ja tuijottelevasi kesäiltana taivaan pilviä. Etkä oikeasti avaa niitä silmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty pitämään jalkojani vapisematta, se on pahin. Ne ei pysy paikoillaan. Pidin silmät kiinni ja kaiuttimista tuli musiikkia, joka kuului vain jos kone ei nakuttanut. Se ei satu, mutta se tilanne olla niin ahtaassa kotelossa selällään on pahinta, se selälään olo, voisiko sen tehdä kyljellääm tms. Nytkin otin ison annoksen Xanoria ja silti vapisin kuin haavanlehti. Ja itkin.
Mulla on aivokasvain ja on tehty varmaan tässä vuosien aikana jo kymmenisen magneettkuvausta, jotka kestää noin tunnin varjoaineen annon kera. Mitä ihmeellistä siinä on? Kone klonksuttaa ja pitää erilaista mekkalaa, mutta kyllä siihen tottuu. Oon pari kertaa nukahtanu siihen mekkalaan. Kyllä ny siinä paikallaan pystyy olemaan ja silmiä voi pitää auki. Nykyään ei hoitaja ei enää tuu antamaan varjoainetta, vaan joku masiina hoitaa senkin eli saa olla ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, että ahtaan paikan kammosta kärsivälle on ikävä kokemus. Mulla ei tuota kammoa ole, mutta silti tuntui inhottavalta etenkin se kehikko, joka suljettiin pään ympärille. Rauhotuin kuitenkin, kun tajusin, ettei siellä putkessa mitään kamalaa tapahdu eikä se ollut niin ahdaskaan kuin etukäteen pelkäsin. Ne äänet oli välillä ikävän kovia, mutta mä sain kuunnella musiikkia toimenpiteen ajan. Kuvittelisin, että kai tuollaisessa tilanteessa voisi saada rauhoittavaa lääkettä, jos oikeasti kuvauksen onnistuminen on siitä kiinni? Lapsethan usein ihan nukutetaan kuvauksen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä peloittaa? Ei se satu se auttaa sinua. Eikä sinua jätetä sinne... Tietenkin riskinä on jos se kone hyökkää sinun kimppuun.
Ala-arvoinen kommentti. Sinulla ei selvästikkään ole ahtaanpaikan kammoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity hengittämiseen. Pitkiä, rauhallisia palleahengityksiä. Harjoittele jo kotona.
Mulla on silmät kiinni ja kuulokkeista soi musiikki. Välillä nukahdan sinne tuubiin.
Helppo homma, kun ei kärsi ahtaanpaikankammosta. Ikävämpi kuvantaminen on niille, joille ahtaat paikat ovat pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä auta kuin ottaa ensi kerralla vielä isompi annos rauhoittavaa. Voi toista. ❤ Kyllä muakin ahdisti mutta selvisin tuijottamalla katossa olevaa halkeamaa, puristelemalla kädessä huulirasvaputkiloa ja laskemalla sekunteja. Järjetöntä pelkoahan se on mutta minkäs teet, kun se jostain alitajunnasta vaan pukkaa.
Vierailija kirjoitti:
1.mene masiinaan
2.ole liikkumatta
3 lähde kun saat luvan
Ei sinne mennä ihan se "lavetti" missä makaat työntää sinut sisään. Sitten liikkuu edestakaisin mitä kuvataan.
Multa on kuvattu pää kerran niin lyhyellä varoitusajalla että en ehtinyt etukäteen hermoilla enkä tiennyt mitä odottaa, mutta ne äänet oli minusta viihdyttäviä ja silmien edessä minulla näkyi jotain värikkäitä pöllönkuvia. Olen lievästi ahtaanpaikankammoinen, mutta en kyllä kokenut tuota laitetta mitenkään ahtaaksi. Aika tuntui pitkältä, mutta kyllä sen jaksoi odottaa, kun kuvauksen tulokset kiinnosti niin paljon.
Ymmärrän kyllä niin hyvin. En ole itse koskaan ollut magneettikuvauksessa, mutta käsiin todella hankalasta suljetunpaikan ja ahtaanpaikan kammosta, että en tiedä, miten selviäisin.
Ja ei auta ajatteleminen, että täältä,pääse kohta pois.
Tsemppiä ap:lle. Oliskohan mahdollista tehdä kevyessä nukutuksessa?
Kiitos teille kaikille! Olette ihania! Yritetään uudestaan parin kuukauden päästä. Pyydän kyllä kaikkea mahdollista esilääkettä ja jonkun pitelemään jalkojani paikoillaan. Kenellekään ei ilmeiseti ole tehty tätä kylkiasennossa? Tai nukutettuna? Se voi olla mun viimeinen toivoni. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä peloittaa? Ei se satu se auttaa sinua. Eikä sinua jätetä sinne... Tietenkin riskinä on jos se kone hyökkää sinun kimppuun.