Lapsi rohmuaa kylässä ruokaa

Otsikossa mainitaan ruoka, mutta ilmeisesti on kuitenkin kyse kahvipöydän herkkutarjottavista? No, vieraille yleensä laitetaan parasta pöytään, eli tarjolla on enemmän ja parempaa kuin arkisin kotona. Tämä yhdistettynä lapsen nälkään ja herkkujen tiukkaan kieltämiseen kotona aiheuttaa rohmuamisen. Aivot viestittävät että syö nyt kun et muuten ikinä saa.

Ilmeisesti et haluaisi kasvattaa lastasi ns. toisten nähden.

Lasten kanssa ikävä kyllä tulee tilanteita, kun on pakko hoitaa kasvatustyötä toisten nähden. Tilanne on päällä, siihen on puututtava. On hyvä, että käyt etukäteen läpi lapsen kanssa miten kylässä ollaan, mutta jos lapselta lähtee järki kun näkee pöydällisen tarjottavia, on pakko puuttua asiaan sillä hetkellä ja siinä. Otat lapsen syliin tai kädestä kiinni, ja ilmoitat että nyt odotetaan vuoroa, ja äiti annostelee paljonko otetaan. Ja sillä siisti. Asiasta ei neuvotella. Jos lapsi itkee tai saa raivarin, poistutte johonkin rauhalliseen tilaan keskustelemaan asiasta, ja jos tilanne menee ihan pipariksi, lähdette kotiin. 

Ei tarvitse montaa kertaa toistaa, kun lapsi kyllä oppii.

Luonteen vetäminen tähän on tosiaan vähintäänkin kummallista. 

Minulla on kaksi luonteeltaam aivan vastakkaista lasta: toinen ujo, vetäytyvä ja herkkä, toinen rohkea ja avoin. 

Ensimmäinen kuiskaisi minulle (jos oikein jo tekisi mieli pöydän antimia), että "voiko jo ottaa". 

Tähän tietysti vastaisin, että odota, kun tarjotaan. Se olisi siinä. 

Toinen kysyisi suoraan isäntäväeltä saman. Ja he vastaisivat sitten mitä vastaisivat. Sitä sitten tietysti uskoisi ilman mitään naaman vääntelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on taas tympeitä vastauksia. Eihän aloitusviestissä käy ilmi ettei ap lasta kylässä ohjaisi ja rajoittaisi. Minä ainakin tunnistan ilmiön ja se on olemassa vaikka lapsi ei ehtisi hipaistakaan ruokia valppaan vanhemman valvonnassa.

Eli juu, ap, et ole yksin.

Noh, hyvät av-mammat kasvattavat jälkikasvustaan robotteja. Mitään omaa luonnetta ei saa olla, kaikki pitää kitkeä heti pois! Vain hengittäminen sallittua, mutta sekin tehtävä hiljaa.

Mitä ihmeen tekemistä luonteella on käytöstapojen puutteen kanssa? 

Huutaa koulussa muiden päälle, heittelee pulpetit nurkkaan, haukkuu toisia jne. Se osoittaa vain luonnetta: ei mikään robotti. 

Oli sitten introvertti, ekstrovertti, ujo, sosiaalinen, huumorintajuinen, tosikko ja ihan mitä vain, niin pitää osata käyttäytyä. 

Kyllä pitää, mutta on normaalia ja tervettä että 4-vuotias lapsi ei siinä vielä täydellisesti ilman muistuttelua onnistu.

Kyllä. Mutta tällöin vanhempi pitää huolta siitä, ettei tarjoiluihin kosketa ennen kuin on sen aika. 

Sukulainen luuli, että ahne sukulaislapsi näki kotona nälkää, joten siksi hän söi niin paljon vieraillessaan tai ollessaan mökillä. :D Lihavan sukulaislapsen äitykkä osti kultapiltilleen NELJÄKYMMENTÄ pääsiäismunaa.

Ei ollut kotona nälkä, vaan kouluttamattoman äidin kaameat elintavat.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen luuli, että ahne sukulaislapsi näki kotona nälkää, joten siksi hän söi niin paljon vieraillessaan tai ollessaan mökillä. :D Lihavan sukulaislapsen äitykkä osti kultapiltilleen NELJÄKYMMENTÄ pääsiäismunaa.

Ei ollut kotona nälkä, vaan kouluttamattoman äidin kaameat elintavat.

Siis yhdelle lapselle 40? No ei mitään järkeä. Meillä on 6 henkinen perhe ja ostin yhteensä 30. Eli jokaiselle perheenjäsenelle 5.

Syötät lapselle jättilautasellisen suklaapuuroa tms ennen kylään menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten serkut on tuollaisia. Kertoo vain siitä, että heillä on kotona tiukka kuri herkkujen suhteen. Kun näkevät niitä, menevät ihan hulluiksi. Ovat ihan pohjattomia. Niinpä meillä on nykyisin vain vähän makeaa näkyvillä. Tuodaan herkut pöytään vasta kun niitä oikeasti saa ottaa. Sitten kahmivat ne suihinsa, se on ok, lisää ei tipu. Olkoon noin.

Tässäkin on varmaan pointtinsa, mutta meillä on tässä suhteessa kaksi täysin erilaista lasta (ja vanhempaa) vaikka herkkuja on samalla tavalla tarjolla molemmille. Toinen lapsista on nirso ja kiusallisen kovasti herkkujen perään, heti kylässä nenä pitkällään, toinen taas syö nälkänsä verran mitä vain eteen laitettua ja kylässä ei meinaa malttaa syödä herkkujakaan kun juttelee tai leikkii.

Anna, kun arvaan, kumpi on mieluisampi lapsi. Toinen on, sinua lainatakseni, nirso ja kiusallisen kovasti jotain sekä nenä pitkällään. Selvä peli teillä arvojärjestyksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Syötät lapselle jättilautasellisen suklaapuuroa tms ennen kylään menoa.

Tämä. Käytännön neuvo. Lapselle masu täyteen hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten serkut on tuollaisia. Kertoo vain siitä, että heillä on kotona tiukka kuri herkkujen suhteen. Kun näkevät niitä, menevät ihan hulluiksi. Ovat ihan pohjattomia. Niinpä meillä on nykyisin vain vähän makeaa näkyvillä. Tuodaan herkut pöytään vasta kun niitä oikeasti saa ottaa. Sitten kahmivat ne suihinsa, se on ok, lisää ei tipu. Olkoon noin.

Tässäkin on varmaan pointtinsa, mutta meillä on tässä suhteessa kaksi täysin erilaista lasta (ja vanhempaa) vaikka herkkuja on samalla tavalla tarjolla molemmille. Toinen lapsista on nirso ja kiusallisen kovasti herkkujen perään, heti kylässä nenä pitkällään, toinen taas syö nälkänsä verran mitä vain eteen laitettua ja kylässä ei meinaa malttaa syödä herkkujakaan kun juttelee tai leikkii.

Anna, kun arvaan, kumpi on mieluisampi lapsi. Toinen on, sinua lainatakseni, nirso ja kiusallisen kovasti jotain sekä nenä pitkällään. Selvä peli teillä arvojärjestyksen suhteen.

Pieleen meni. Koska en itse arvota lapsiani heidän ruokamieltymystensä tai pienten lasten kyläkäytöksen mukaan, en tajunnut muotoilla viestiä kieli keskellä suuta. Molempien lasten kanssa on omat kommervenkkinsä ja vaikka toinen on syömisten suhteen mutkaton niin se ei vielä tarkoita että hän olisi se mutkattomampi 😉 Tai että mutkattomuus tarkoittaisi että lapsi olisi mieluisampi, monesti vanhemman empatiat ja ymmärrys on sen lapsen puolella jolla on samankaltaisia haasteita kuin mitä itse on kohdannut.

Vaikka toinen lapsistani on ominaisuuksiensa (ujo, SI-pulmainen) vuoksi tarvitsevamman oloinen ja voi siksi "saada enemmän", voin vilpittömästi sanoa että _mieluisampaa_ lasta minulla ei ole. Nirso saa olla nirso ja kiusaantumisen tunnistan ihan sisäsyntyiseksi ongelmaksi.

Lasta ei siellä kylässä vain "muistuteta" naama punaisena, vaan puututaan reippaasti ja suoraviivaisesti asiaan heti, kun on pienintäkin aihetta. Lapsi vaikka kannetaan pois pöydän äärestä, jos on tarpeen.

Lapsella voi mennä pasmat sekaisin jos pöytä on täynnä hyvää ruokaa, varsinkin jos oma äiti on paska ruoanlaittaja.

Lapsen "herkkuhulluus" iskee, koska kotona herkkuja tarjolla niin vähän. Ymmärrän että haluat rajoittaa sokerin määrää, lapsi kuitenkin voi alkaa lähes pakkomielteiseksi siitä mitä ei voi saada. Tulevaisuudessa taskurahat menevät sitten kaikki herkkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan on taas tympeitä vastauksia. Eihän aloitusviestissä käy ilmi ettei ap lasta kylässä ohjaisi ja rajoittaisi. Minä ainakin tunnistan ilmiön ja se on olemassa vaikka lapsi ei ehtisi hipaistakaan ruokia valppaan vanhemman valvonnassa.

Eli juu, ap, et ole yksin.

Noh, hyvät av-mammat kasvattavat jälkikasvustaan robotteja. Mitään omaa luonnetta ei saa olla, kaikki pitää kitkeä heti pois! Vain hengittäminen sallittua, mutta sekin tehtävä hiljaa.

Kyllä! Huonot käytöstavat kitketään heti pois. Luonne ja huonot käytöstavat ei ole sama asia.

Vaadit älyllisesti ihan liikaa 4-vuotiaaltasi. Ei sen ikäinen tenava vielä ymmärrä, mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Lapsi toimii mielihalujensa ohjaamana. Jos hän näkee jotain hyvää, niin kyllä hän hyökkää sen kimppuun ajattelematta, onko se hyvää käytöstä vai ei. Lapsen vanhemmat - ja muutkin aikuiset - ovat vastuussa lasten touhuista. Eikä ihan varmasti riitä, jos sanoo lapselle jossakin vaiheessa, kun se on sotkenut ruuat ja itsensä, että muistatko, mitä kotona puhuttiin hyvästä käytöksestä. 

4-vuotias ei ota itse.

Hänelle kerätään syömiset lautaselle ja lautanen nenän eteen.

Ei luulisi olevan vaikeeta.

Mun luona ruoat klähmivä tenava äiteineen kävisi tasan kerran.

Juuri tultiin kylästä. Lapsi oli tosi nätisti, ei edes koittanut kähmiä mitään. Malttoi muutenkin syödä vaan vähän (vaikka oli pizzaa!!), koska oli kiire takaisin leikkimään toisten lasten kanssa! Jouduin oikeen erikseen suostuttelemaan lapsen jälkiruokapöytäänkin :D

Rupesinkin pohtimaan näitä ”kauhukyläilyjä” tarkemmin, niin tajusin että tuo mättöhulluus iskee aina mummulareissujen jälkeen, siellä kun lapselle kokoajan tuputetaan jotain herkkuja ja vielä ”äidiltä salaa”. Isovanhemmat siis sanovat antaessaan ettei kerrota äidille. Perus isovanhempien hemmottelua, en siitä tee numeroa, mutta se selkeästi villitsee lapsen, ja sitten lapsi luulee että kaikkialla kylässä voi käyttäytyä niin, että hiippaillaan rohmuamaan herkkuja ja se on ”hauskaa”.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri tultiin kylästä. Lapsi oli tosi nätisti, ei edes koittanut kähmiä mitään. Malttoi muutenkin syödä vaan vähän (vaikka oli pizzaa!!), koska oli kiire takaisin leikkimään toisten lasten kanssa! Jouduin oikeen erikseen suostuttelemaan lapsen jälkiruokapöytäänkin :D

Rupesinkin pohtimaan näitä ”kauhukyläilyjä” tarkemmin, niin tajusin että tuo mättöhulluus iskee aina mummulareissujen jälkeen, siellä kun lapselle kokoajan tuputetaan jotain herkkuja ja vielä ”äidiltä salaa”. Isovanhemmat siis sanovat antaessaan ettei kerrota äidille. Perus isovanhempien hemmottelua, en siitä tee numeroa, mutta se selkeästi villitsee lapsen, ja sitten lapsi luulee että kaikkialla kylässä voi käyttäytyä niin, että hiippaillaan rohmuamaan herkkuja ja se on ”hauskaa”.

-Ap

Sanoisin heti isovanhemmille, että tuollainen herkkujen salaa syöttäminen ja vielä lapsen opettaminen valehtelemaan asiasta ei ole hyväksyttävää saati hauskaa!

Vierailija kirjoitti:

Pliis sanokaa että täällä on muitakin joiden lapsi/lapset käyttäytyvät kylässä aina niin etteivät koskaan olisi nähneetkään ruokaa.

Kyse siis 4v lapsesta, joka kotona osaa hyvät pöytätavat, mutta auta armias kun menemme kylään jossa on jotain tarjoilua..... saa aina hävetä silmät päästään, meno on kuin villissä lännessä! Kädet ojossa aina kaivelemassa ja klähmimässä kaikki hiton ruuat ja herkut. Saa aina naama punaisena muistuttaa miten kylässä käyttäydytään. Muuten kyllä ihana ja herttainen lapsi kylässäkin.

Uuden vuoden päivällistä kaveriperheen luona odotellessa....

Sinä asetat rajat lapselle ja annat riittävästi ruokaa enenn kylään menoa. Jos kylään mennään aamupalan voimin, niin ei ihme, että on jo nälkä.

Muutama lapseni kavereista on tuollaisia. Eiköhän ole ihan normaali lasten juttu. Ruoka vaan maistuu kylässä paremmalta :) En ole pahana pitänyt, mutta olen kyllä muidenkin lapsille rajoja laittanut - ystävällisesti mutta lujasti. Ei mun mielestä mikään kauhea ja vakava juttu. Menee varmaan iän kanssa ohi.