Lue keskustelun säännöt.
Elämä perheettömänä ja yksinäisenä työkyvyttömyyseläkeläisenä, nauttisitko siitä?
31.12.2018 |
Mä en jaksaisi tätä. Jos olisi kavereita tai kumppani, jos kuuluisi edes johonkin porukkaan, tää olisi ehkä vielä siedettävää mutta tämä totaalinen yksinäisyys on ahdistavaa.
Kommentit (14)
Oletko pitkään jo ollut työkyvyttömyyseläkkeellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kelpaisi, olisi selkeä parannus nykytilanteeseen.
Olen perheetön, yksinäinen, työtön ja sairas mutta työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse. Kuukaudesta toiseen jatkuvaa stressiä siitä saako rahaa vuokraan, jatkuvaa tappelua kelan ja työkkärin kanssa, jatkuvaa vääntämistä hoitotahon kanssa.
Olisiko sinulla mahdollisuutta esim. käydä jossakin terapia- tms. ryhmässä ( vaikkapa edes kerran viikossa)?
Minulla samantap. tilanne, mutta tuollaisia ryhmiä kokoontuu ( esim. musiikin kuuntelun parissa).
Ymmärrän kyllä tilannettasi, koska olen samantapaisten asioiden kanssa elänyt.
Yksinäisyyttä ja sairautta ei voi "kilpailuttaa", miksi tarvitsisikaan.
Molemmat ovat surullisia asioita, jotka ovat niitä kokeville rankkoja tilanteita.
Aika yksinkertaista: en todellakaan. Muutin vasta takaisin kotipaikkakunnalleni ja ajattelin tehdä elämän. Toiset oli suunnitelmat jollakin taholla. Nyt on pienin suruni työttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli terveys antaisi myöten hakisin elämälle tarkoitusta ja mielekkyyttä vapaaehtoistyöstä itselleni tärkeän asian parista (eläimet, lapset, nuoret, luonnonsuojelu, musiikki tms). Olen oppinut, että oma surkea olo hellittää ja unohtuu hetkeksi, kun saa keskityttyä tekemään hyvää muille. Vapaaehtoistyötä voi tehdä oman jaksamisen mukaan ja sieltä löytyy samanhenkisiä ihmisiä.
Katso netistä, olisiko kotipaikkakunnalla jotakin sinulle sopivaa harrastustoimintaa, jossa voisit tutustua muihin ihmisiin. Seurakunnat järjestävät myös monenlaista ohjelmaa, joka ei edellytä mitään uskonnollista vakaumusta. Ja netin kauttakin voi tutustua ihmisiin. Rajoittaako sairautesi kovasti liikkumistasi? Tsemppiä sinulle! Suomi on täynnä yksinäisiä, jotka ikävä kyllä eivät löydä toisiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin nauttiakin, koska pääomatulot toisivat kivan lisän tuloihin, eikä tarvitsisi miettiä töihin menoa. Ilman sitä, en.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tilannettasi tarkemmin kuin mitä kerroit, mutta minun mielestäni sairaana oleminen on paljon kamalampi asia kuin yksinäisyys. Itsekin olen varsin yksinäinen ihminen. Minulla on tosin yksi lapsi, mutta ei ketään ystäviä lisäksi. Olen hakenut työkyvyttömyyseläkkeelle neurologisten särkyjeni vuoksi, mutta en ole päässyt, olen ollut pitkään jo työttömänä. Kunpa pääsisi säryistä eroon. Yksinäisyyden kanssa on helpompi elää. Tai sanotaanko näin, että jos olisin terve niin ehkä minua kiinnostaisi enemmän hakeutua ihmisten ilmoille ja kenties luoda kontakteja.
Olen täysin samoilla linjoilla. Terveenä oleminen on suurin toiveeni. Mikä tahansa inhottavakin duuni on parempi kuin oman kropan kanssa päivittäin kamppailu. En nauti elämästä tk-eläkeläisenä, haluaisin vaan olla normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli terveys antaisi myöten hakisin elämälle tarkoitusta ja mielekkyyttä vapaaehtoistyöstä itselleni tärkeän asian parista (eläimet, lapset, nuoret, luonnonsuojelu, musiikki tms). Olen oppinut, että oma surkea olo hellittää ja unohtuu hetkeksi, kun saa keskityttyä tekemään hyvää muille. Vapaaehtoistyötä voi tehdä oman jaksamisen mukaan ja sieltä löytyy samanhenkisiä ihmisiä.
Kyllä se surkea olo hellittää hetkeksi myös esim liikunnalla tai vodkalla mutta minulle ei riitä hetket kun loput 99 % on psskaa. (Olen siis sairas, yksinäinen mutten täysin työkyvytönkään. Tuskin tulen saamaan töitä ikinä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän parisuhteessa ja inhoan työtäni sydämeni kyllyydestä. En kuitenkaan vaihtaisi sairauteen ja yksinäisyyteen vaikka eläkkeellä olo olisi valtava helpotus.
En nauti. on mulla yksi lapsi, mutta ei asu kotona enää. Eikä asu edes samassa kaupungissa. Kavereita eikä muuta perhettä ole elämässä juurikaan.
En tiedä tilannettasi tarkemmin kuin mitä kerroit, mutta minun mielestäni sairaana oleminen on paljon kamalampi asia kuin yksinäisyys. Itsekin olen varsin yksinäinen ihminen. Minulla on tosin yksi lapsi, mutta ei ketään ystäviä lisäksi. Olen hakenut työkyvyttömyyseläkkeelle neurologisten särkyjeni vuoksi, mutta en ole päässyt, olen ollut pitkään jo työttömänä. Kunpa pääsisi säryistä eroon. Yksinäisyyden kanssa on helpompi elää. Tai sanotaanko näin, että jos olisin terve niin ehkä minua kiinnostaisi enemmän hakeutua ihmisten ilmoille ja kenties luoda kontakteja.