Onko naisten pakko jättää viestillä tai sanomatta sanaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset, jotka jätätte miehen viestillä, ette uskalla sanoa niitä asioita suoraan?

Tai miksi jätätte miehet mykkäkoululla?

Onko näihin järkeviä vastauksia?

Mitä ihmeen "niitä asioita"? Jos ei ole mitään sanottavaa?

Yleensä ne jotka kertovat olevansa topakoita ja liiankin suorapuheisia tekevät noin. Minne lie se suorapuheisuus silloin unohtuu

Vierailija kirjoitti:

Epäilen vähän, että aika moni noista, jotka on "jätetty" sanomatta sanaakaan, ei ole edes ollut suhteessa, josta heidät olisi voitu jättää. Omaa pääkuvitelmaa kaikki, jos jotain on.

Tämä. Ghostaaminen ei ole jättämistä, koska ghostaus on vain osa Tinder-kulttuuria ja se tapahtuu siinä kohtaa kun vasta on muutamia viestejä vaihdettu tai kerran nähty. Ei se ole suhde. Onhan se ikävää, mutta minkäs teet. Minulle on tehty sitä ja minä olen tehnyt sitä. En usko, että oikea suhde voi loppua ghostaamiseen, koska kyllähän se toinen osapuoli ottaa selvää missä mennään eikä vain anna toisen kadota? 

Oikeasta seurustelusuhteesta minut on kyllä jätetty messenger-viestillä. Se mies oli aika käsi sosiaalisissa suhteissa muutenkin eikä kyennyt muuhun. Ei jäänyt ikävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten naiset ihmetelkö, jos joku autisti mies ilmestyy teidän kotiovelle, kun ette ole vastanneet tai puhuneet naamatusten heidän kanssaan.

Juuri sellainen mies ilmestyi olevelle, kun ei ottanut vinkkiä mykkäkoulusta.

Hän sitten selitti hänellä olevan asperger, eikä voinut ymmärtää näitä vihjeitä.

Kyllä oli aluksi pelottavaa, mutta sitten puhuin suoraan tyypille.

Minun työpaikalle ilmestyi kerran yksi feidaamani mies, joka tuli kysymään miksi en ole vastannut...

En halunnut asiakkaiden nähden käydä mitään keskustelua, mutta pitihän se sanoa, etten ollut hänestä kiinnostunut mainitsemattomista syistä.

Mies jäi vielä kahville nurkille, mutta saimme sovussa sovittua.

Eli olisin voinut säästää molempien aikaa kertomalla viestitse tai sitä edellisellä tapaamisella.

Mutta ei näistä tyypeistä tiedä, joten kannattaa puhua suoraan, kun nähdä heitä sitten työpaikalla kuulustelmassa sinua.

Tunteettomia naisia asialla, kun heille ei vaan yksinkertaisesti tullut sitä tunnesidettä, kun mies ei ollut mikään alfa paksun lompakon kera.

Minä rohkaisen aina naisia olemaan suorapuheisia treffeillä, mutta vaikea on koiran karvoistaan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Minä rohkaisen aina naisia olemaan suorapuheisia treffeillä, mutta vaikea on koiran karvoistaan päästä.

Seurustele pohjalaisen naisen kanssa!

Samaa voi kysyä kahdelta eksältä. Avioerosta sain tietää kun hain eropaperit postista. Toinen ilmoitti erosta facebookissa.

Tietysti! Sellaisia ne somekulttuurin tuottamat naiset ovat.

Kyllä miehetkin tätä tekee. En ole varma, onko kasvotusten sanominen edes parempi asia. Kyllä sen aistii, jos toinen ei ole kiinnostunut. On joutunut odottamaan tapaamista jne. Sitten jos ehdotus tapaamisesta tulee, on vain entistä suurempi pettymys, jos tapaamisen aihe on "en ole kiinnostunut sinusta". Näin siis jos kysymys on vasta deittailusta. Eri asia sitten on, jos on todella pitkään oltu yhdessä, saati asutaan yhdessä tai ollaan naimisissa.

Itse pyrin aina jättämään kasvotusten, mutta muutamien tai yksien treffien jälkeen jos mies on kysynyt jatkosta viestillä, olen vastannut että en näe tulevaisuutta hänen kanssaan. Yhtä tapailin pidempään ja yritin muutamaan otteeseen soittaa hänelle kertoakseni etten ole kiinnostunut, mutta hän katsoi aina tv:tä eikä voinut puhua puhelimessa. Dumppasin sitten viestillä eikä hän vastannut siihen mitään.

Ikinä en ole ghostannut, mutta minut on ghostattu varmaan kymmenen kertaa, ellei enemmänkin. Yhtä miestä tapailin lähes vuoden, kunnes ei enää yhden viikonlopun jälkeen vastaillut viesteihin tai puheluihin. Antoi kuitenkin pitkän ajan päästä "selityksen": "Ansaitset parempaa". Hah.

Toisen kanssa olin sopinut treffipäivän, mutten vielä paikkaa. Tuli viikonloppu ja sen jälkeen olisi ollut treffit, mutta hän ei ikinä vastannut mitään, kun kysyin että missä tavataan. Netin mukaan kuitenkin on varmaan elossa.

Ghostaaminen on pahin tapa päättää tapailu/suhde.

Samalla tavalla toimittiin 20 vuotta sittenkin. Ei vain enää vastattu mitään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä laita viestiä, gohstaan vaan.

Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta järkevästi, mutta ei olisi kannattanut. Mies ei ikinään usko, eikä suostu jättämään rauhaan. Lopulta on aina pakko kuitenkin jättää vastaamatta, kun ei sitä jankkausta jaksa. Helpompi gohstata heti, prosessi etenee nopeammin.

Mitä ihmettä on gohstaaminen? Tarkoitatko ghostaamista?

Minusta se on raukkamaista. Ymmärrettävissä vain, jos toinen on patologinen naisenhakkaaja.

Ihmisen pitää kantaa vastuuta ihmissuhteista ja käytöksestä. Jos toiseen pettyy, pitää antaa toiselle edes jonkinlainen mahdollisuus korjata käytöstään tai selittää. Kukaan meistä ei ole myöskään erehtymätön suhtautumisessaan, joten voi sekin olla mahdollista, että johtopäätöksemme toisesta perustuvat vääriin tietoihin tai väärinymmärrykseen.

Siksi minusta yhtäkään pidempiaikaista ihmissuhdetta ei katkaista tekstarilla, saati välttelemällä ja sanomatta mitään.

N51

Ensimmäinen sääntö suhteissa on, ettet ole velkaa kenellekään mitään. Et mitään. Siinä vaiheessa olet korkeintaan selityksen velkaa, jos sovit yhteisen lomamatkan Kreetalle ja jätä menemättä, mutta muuten et ole. Tätä "pitää antaa mahdollisuus"- fraasia viljelevät varsinkin toiset naiset ja vanhemmat naiset nuoremmille naisille (äidit tyttärilleen) ja se on äärimäisen vahingollinen ilmapiiri kasvattaa nuoria, jotka eivät tiedä vielä omia rajojaan tai tunne itseään ja käytäntöjä. Varsinkin tapailuvaiheessa jos jokin tökkii, se yleensä kielii suuremmista ongelmista kuin vielä tietääkään ja sitä vaistoa kannattaa kuunnella. Sitä paitsi jos toinen osapuoli käyttäytyy äärimmäisen tökerösti tai hänestä selviää jotain aidosti todella epämieluisaa, niin ensimmäinen ohjeistus ei todellakaan ole mennä selittämään ja antamaan mahdollisuuksia. Tarkoitan näillä epämieluisuuksilla väkivaltaan ja alistamiseen liittyviä taipumuksia, huonoja käytöstapoja, nöyryyttämistä ja nolaamista, yms. Tällaiset piirteet tulevat yleensä esille jo tapailun alkuvaiheessa, enkä keksi yhtäkään syytä miksi pitäisi selitellä tai sanoa mitään. On tietenkin tilanteita, joissa se on sopivaa, mutta ei kaikissa tilanteissa ja ghostaamista tuskin käytetään niissä jutuissa joissa kommunikaatio on vähääkään turvallista tai sopuisaa. Pitkäaikaisissa suhteissa ymmärrän myös paikalta poistumisen sanomatta sanaakaan. Itse tein niin kun eksäni petti minua ja heitti minut pöytää päin. Jollei hän osannut päätellä syytä itse, niin se ei ole enää ongelmani. 

Sopii tähän ketjuun hyvin, talvella tapailtiin naisen kanssa kolmeneljä kuukautta, kunnes naiselta tuli viesti että ei oo valmis suhteeseen ( yeah right), painotti vielä että haluaa pysyä ystävänä/kamuna..

No yllättäen tuossa vajaan pariin kk aikana naisesta ei kuulunut mitään ( semmonen kaveri), kunnes alkuviikosta laittoi viestiä että haluaisia yrittää vielä uudestaan. Ehkä vaikea uskoa mutta kieltäydyin tarjouksesta ja toivotin hyvää loppuelämää :)

Ghostaaminen ja friendzonettaminen ovat 0/5.

Mulla syy se, että mun tavarat rikottiin ja käytiin tönimään kovaa. Pelkäsin kuollakseni. Sen jälkeen olen päätyänyt jos jätän niin teen sen puhelimitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä laita viestiä, gohstaan vaan.

Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta järkevästi, mutta ei olisi kannattanut. Mies ei ikinään usko, eikä suostu jättämään rauhaan. Lopulta on aina pakko kuitenkin jättää vastaamatta, kun ei sitä jankkausta jaksa. Helpompi gohstata heti, prosessi etenee nopeammin.

Mitä ihmettä on gohstaaminen? Tarkoitatko ghostaamista?

Minusta se on raukkamaista. Ymmärrettävissä vain, jos toinen on patologinen naisenhakkaaja.

Ihmisen pitää kantaa vastuuta ihmissuhteista ja käytöksestä. Jos toiseen pettyy, pitää antaa toiselle edes jonkinlainen mahdollisuus korjata käytöstään tai selittää. Kukaan meistä ei ole myöskään erehtymätön suhtautumisessaan, joten voi sekin olla mahdollista, että johtopäätöksemme toisesta perustuvat vääriin tietoihin tai väärinymmärrykseen.

Siksi minusta yhtäkään pidempiaikaista ihmissuhdetta ei katkaista tekstarilla, saati välttelemällä ja sanomatta mitään.

N51

Ensimmäinen sääntö suhteissa on, ettet ole velkaa kenellekään mitään. Et mitään. Siinä vaiheessa olet korkeintaan selityksen velkaa, jos sovit yhteisen lomamatkan Kreetalle ja jätä menemättä, mutta muuten et ole. Tätä "pitää antaa mahdollisuus"- fraasia viljelevät varsinkin toiset naiset ja vanhemmat naiset nuoremmille naisille (äidit tyttärilleen) ja se on äärimäisen vahingollinen ilmapiiri kasvattaa nuoria, jotka eivät tiedä vielä omia rajojaan tai tunne itseään ja käytäntöjä. Varsinkin tapailuvaiheessa jos jokin tökkii, se yleensä kielii suuremmista ongelmista kuin vielä tietääkään ja sitä vaistoa kannattaa kuunnella. Sitä paitsi jos toinen osapuoli käyttäytyy äärimmäisen tökerösti tai hänestä selviää jotain aidosti todella epämieluisaa, niin ensimmäinen ohjeistus ei todellakaan ole mennä selittämään ja antamaan mahdollisuuksia. Tarkoitan näillä epämieluisuuksilla väkivaltaan ja alistamiseen liittyviä taipumuksia, huonoja käytöstapoja, nöyryyttämistä ja nolaamista, yms. Tällaiset piirteet tulevat yleensä esille jo tapailun alkuvaiheessa, enkä keksi yhtäkään syytä miksi pitäisi selitellä tai sanoa mitään. On tietenkin tilanteita, joissa se on sopivaa, mutta ei kaikissa tilanteissa ja ghostaamista tuskin käytetään niissä jutuissa joissa kommunikaatio on vähääkään turvallista tai sopuisaa. Pitkäaikaisissa suhteissa ymmärrän myös paikalta poistumisen sanomatta sanaakaan. Itse tein niin kun eksäni petti minua ja heitti minut pöytää päin. Jollei hän osannut päätellä syytä itse, niin se ei ole enää ongelmani. 

Samaa mieltä tuosta "pitää antaa mahdollisuus"

Tuo on juurikin varmaan vanhempien naisten, mitä ilmeisemmin omilta äideiltään, opittu viisaus. Ajalta jolloin avioero oli suhteellisen tuntematon käsite. Milloin suhteesta ei vaan pystynyt lähtemään ja jos lähtikin, se oli katastrofi.

Omaan tunteeseen seurusteluvaiheessa pitää luottaa, ettei tässä kaikki palaset ole nyt kohdillaan. Siinä ei vakuuttelut "pitää antaa mahdollisuus" ole toimiva. Asiat kertaantuu, pahaolo kasvaa ja lopuksi vaan käy niin että ei vaan enää pysty vastaamaan viesteihin, kun tuohtumusmittari on räjähtänyt sen "pitää antaa mahdollisuus" neuvon vuoksi.

Juuri päättyi suhde mieheen jolle olin antanut mahdollisuuden jos toisenkin (vastoin siis ylläolevaa neuvoani ja juurikin siksi). Mitä ilmeisemmin hän ei  ymmärtänyt kun suoraankin monesta asiasta puhuin, nätisti kuitenkin. Jostain otti koppia ja jostain ei. Sitten vain yksinkertaisesti tuli mittari täyteen, mikä se minä olen ohjeistamaan aikuista miestä.

Jätin keskustelulla johon hän totesi viikkoa myöhemmin josko sittenkin asioista voisi vielä sopia. Tämän neuvon uskon tulleen äidiltä. Enkä halunnut loukata joten oikeaa syytä en kertonut, sanoin vain etten näe yhteistä tulevaisuutta.

Ymmärrän näitä jotka vain katoavat paikalta. Niin minäkin olen nuorempana tehnyt, kun tilanne on kärjistynyt liian pitkälle eikä oikeaa puhetta ole olemassakaan, vain syyttelyä puolin ja toisin johon ei tule loppua.

Näille jotka tulevat ghostatuksi ensi treffien jälkeen, niin turha jäädä haikailemaan, parempikin että asia tuli selväksi heti. Ota se niin että joku asia ei nyt ollut mieleen ja enemmittä riidoitta ei halua jatkaa tapailua.

On. Se on kirjattu lakiin. Kai naisten käytös on ja siksi voikin yleistää noin.

Exäni (ei asuttu yhdessä) alkoi lähettämään vihaisia viestiryöpytyksiä minulle. Todella pahan överiviestiryöpytyksensä jälkeen kysyi, haluanko enää jatkaa yhdessä ja vastasin en. Näin sitten päädyin jättämään miespolon julmasti tekstiviestillä, vaikka olin ajatellut odottaa seuraavaan tapaamiseen asti.

Mun mielestä siitä puhutaan liian vähän, että joskus on parempikin hoitaa ero viestitse, sähköpostilla tai jotain muuta kautta kuin kasvotusten. Kaikki ihmiset eivät ole käytökseltään niin korrekteja, että pystyisivät eroilmoituksen hyväksymään sellaisenaan, vaan joskus se on jopa turvallisempaa tehdä etänä kuin kasvokkain. Omasta kokemuksesta tiedän, että miehet eivät aina ole niin kypsiä ja aikuisia ja varsinkin jos taustalla on ennestään jo ollut väkivaltaa tai henkistä muilustusta, niin parempi hoitaa ero muuten kuin tapaamalla. 

Itse yritin teini-ikäisenä jättää itseäni hieman vanhempaa poikaystävää, joka ei hyväksynyt eroa millään. Ensimmäisellä kerralla hän meni aivan paniikkiin, suuttui ja kuljetti minut autolla jonnekin syrjään eli toisin sanoen olisi jättänyt minut kävelemään jos en olisi suostunut jatkamaan suhteessa. Tämä temppuilu jatkui tasan niin kauan kuin annoin sen jatkua, ja aina löytyi repertuaarista jotain uutta ja yhtä yllättävää - jollei monen tunnin itkuvirttä, painostusta, pakottamista ja kotiini tunkeutumista ja lähtemään suostumattomuutta niin sitten monen tunnin mykkäkouluja lapsilukitussa autossa. Lopulta ero hoitui sillä, että lähetin hänelle tekstarin, jossa kerroin kantani ja suljin puhelimen moneksi viikoksi. Tyyppi yritti tunkeutua kotiini ja lopulta kävin kyttiksellä, mutta että korpesi kun minua syyllisettiin tekstarilla jättämisestä. Ensimmäinen oppi onkin, että älkää jeesustelko jossette tiedä koko totuutta. 

Toiseen vastaavaan sankariin törmäsin hieman myöhemmin, mutta joka käyttäytyi niin arvaamattomasti, että oli parempi myöskin jättää hänet maililla. Mies itse kirjoitti minulle makeilevan ja teennäisen viestin, jossa kyseli kuukausikaupalla jatkuneen (hänen puoleltaan aiheutuneen) on/offailun päätteeksi että aiommeko jatkaa vai erota. Vastasin viestiin edes harkitsematta, että meidän kannattaa erota eikä jatkaa tätä, koska vuosi on jo kulunut eikä mikään ole muuttunut. Mieshän sai kauhean raivarin, tuli linjoja pitkin ja syyllisti ja mankui viikkoja miten kehtasin jättää hänet sähköpostilla. Miten hän olisi käyttäytynyt jos olisin jättänyt hänet kasvokkain? Kaatamalla kaljat päälleni kaikkien nähden tai käymällä kurkkuuni kiinni? 

Miettikää siis tätä. Ei se aina ole pelkuruutta vaan viisautta, ettei astu joka nuotioon mikä pitää sammuttaa.