Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kovia kokenut kissa. Vinkkejä?
29.12.2018 |
Meille tuli viisi vuotta sitten kissa, jonka pentuaika oli hyvin rankka. Kissa oli syntynyt maatilalla ja jäänyt varmaan ainoana pentuna henkiin, emosta ei ole mitään tietoa.
Mieheni oli tekemässä kattoremonttia kyseisellä maatilalla, jossa näki tämän yksin harhailevan kissanpennun. Pentu söi lehmien rehua paremman ravinnon puutteessa. Tilan poika kiusasi kissaa, heitteli kivillä, löi aurausviitalla ja yritti potkia. Tilan isäntä vain naureskeli tälle ja pelotteli myös pentua. Lopulta perheen koira oli alkanut retuttaa pentua. Silloin mieheni oli mennyt väliin ja napannut pennun mukaansa. Mies vei pennun eläinlääkäriin ja toi sitten meille. Siitä lähtien kissa on asustellut meillä.
Kissasta on kasvanut kaikesta kokemastaan huolimatta rohkea kaveri. Kissa ei pelkää kylään tulevia vieraita ihmisiä, ei edes lapsia, ei myöskään koiraamme. Kodin ulkopuolella kissa on kuitenkin lähes paniikissa. Kuljetuskopassa matkustaminen pelottaa, uudet paikat pelottavat ja kaikki ihmiset kodin ulkopuolella. Kissa saattaa pelätessään purra ja raapia jopa minua tai miestäni.
Olen pohtinut, kuinka kissan pystyy ikinä viemään tarvittaessa eläinlääkäriin? Onko kellään kokemuksia tai hyviä neuvoja?
Saa toki myös jakaa loppuvuoden iloksi omia kissatarinoita. Ne ovat ainakin turvallinen aihe, joista ketjut pysyvät :)
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
No, jotakin rauhoittavaa hormonia levittävää ainetta taisi olla suihkepullossa. Jos sitä voisi kokeilla eläinlääkärireissuilla? Saa lemmikkitarvikeliikkeistä.
Jep, Feliway feromonisuihketta saa lemmikkitarvikeliikkeestä. Sitä kannattaa käyttää jos aikoo totuttaa kissaa matkaamaan kodin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa ei ole käynyt viiden vuoden aikana eläinlääkärillä? Eikö edes rokotuksilla?
En ole ap, mutta kerron, että meidän kissalla ei ole rokotuksia.
On saanut ihan pentuna kerran rokotukset, mutta harvinaisen rodun edustajana sai rokotteesta voimakkaan reaktion. Kissa oli todella kipeänä reilu viikon ajan. Kissamme on ollut aina sisäkissana, vaikka maalla asummekin. Hän ulkoilee vain lasitetulla terassillamme, ei ole koskaan tavannut muita eläimiä, eikä poistunut kodistamme koskaan 13 vuotisen elämänsä aikana. eli riski sairastua on todella olematon. En ole kokenut oikeaksi rokotuttaa kissaamme, koska tämä rotu on yliherkkä .
Enkä ole rokotusvastainen noin muuten, aikuiset lapsemme on kyllä käyneet lapsuudessa ihan kaikilla piikeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotakin rauhoittavaa hormonia levittävää ainetta taisi olla suihkepullossa. Jos sitä voisi kokeilla eläinlääkärireissuilla? Saa lemmikkitarvikeliikkeistä.
Jep, Feliway feromonisuihketta saa lemmikkitarvikeliikkeestä. Sitä kannattaa käyttää jos aikoo totuttaa kissaa matkaamaan kodin ulkopuolelle.
Ihan mielenkiinnosta, ovatko nämä monellekin oikeasti toimivia. Omani kohdalla en ole huomannut mitään.
Ihanaa että pelastitte reppanan.
Älä murehdi etukäteen, käyntejä ei välttämättä tule.
t. 3 kissaa omistanut, joilla ei ollut terveysmurheita (onneksi, koska vihasivat autoa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotakin rauhoittavaa hormonia levittävää ainetta taisi olla suihkepullossa. Jos sitä voisi kokeilla eläinlääkärireissuilla? Saa lemmikkitarvikeliikkeistä.
Jep, Feliway feromonisuihketta saa lemmikkitarvikeliikkeestä. Sitä kannattaa käyttää jos aikoo totuttaa kissaa matkaamaan kodin ulkopuolelle.
Ihan mielenkiinnosta, ovatko nämä monellekin oikeasti toimivia. Omani kohdalla en ole huomannut mitään.
Siis oman kissani kohdalla tietenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa toimintaa teiltä pelastaa kissa ja ottaa se lemmikiksi. Iso halaus teidän perheelle!
Kirjoitit, että kissa viihtyy kopassa kotona. Se ei tarkoita,että se tykkää matkustaa siinä kodistanne pois.
Meillä meidän parikiloiset pikkupirpanat, siis kolme kissaani, viihtyvät isossa metallirunkoisessa ja kangasverhoillussa kantokopassa. Niissä on hyttysverkkoa muistuttavat "ikkunat", pienet , ja paksu peitto pohjalla. Testasin pienen kissan muovikoppaa ja minun mielestäni kätevää kantoreppua, mutta kissat olivat tulla hulluiksi niissä (siis yksi kissa kerrallaan).
Kissojen kuulo on todella herkkä, herkempi kuin koirilla, joten et voi sille mitään, jos kissa säikkyy ääniä kotinne ulkopuolella. Kissa, ylipäätään eläin, vaistoaa, jos omistaja on huolissaan ja voivottelee kissan tilannetta. Ja kun on kissan edusta kyse, niin kyllä se sen eläinlääkärireissun kestää. Omistajana ei voi kuin viedä lääkärikeikaus vain asiallisesti läpi.
Autolla ajaessa, muuan "kissakuiskaaja", neuvoi laittamaan radion mahdollisimman täysille. Silloin auton muut äänet jäävät taustalle, sillä kissa kuulee nekin äänet mitä me emme. Meillä auttaa kun laulaa loilotan ja juttelen omia asioitani ääneen (kun ajan yksin).
Karseaa, että lapsia oikein kannustetaan eläinten kaltoinkohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kopasta sen verran, että kotona viihtyy sielä oikein hyvin. Koppa toimii pesänä, johon kissa kanniskelee lelujaan. Kaikki ongelmat tulevat siinä vaiheessa kun poistutaan kotioven ulkopuolelle.
Asutteko kerrostalossa vai missä?
Mietin, voisiko totuttamista toteuttaa vähitellen. Viette kissan kopassa ulos, olette viisi minuuttia ja juttelette rauhoittavasti, sitten takaisin sisälle. Vähitellen pidempi aika. Sekin voi auttaa, jos kopan peittää vielä huovalla ja jättää kissalle vain pienen raon, josta kurkistaa pelottavaan ulkomaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa teiltä pelastaa kissa ja ottaa se lemmikiksi. Iso halaus teidän perheelle!
Kirjoitit, että kissa viihtyy kopassa kotona. Se ei tarkoita,että se tykkää matkustaa siinä kodistanne pois.
Meillä meidän parikiloiset pikkupirpanat, siis kolme kissaani, viihtyvät isossa metallirunkoisessa ja kangasverhoillussa kantokopassa. Niissä on hyttysverkkoa muistuttavat "ikkunat", pienet , ja paksu peitto pohjalla. Testasin pienen kissan muovikoppaa ja minun mielestäni kätevää kantoreppua, mutta kissat olivat tulla hulluiksi niissä (siis yksi kissa kerrallaan).
Kissojen kuulo on todella herkkä, herkempi kuin koirilla, joten et voi sille mitään, jos kissa säikkyy ääniä kotinne ulkopuolella. Kissa, ylipäätään eläin, vaistoaa, jos omistaja on huolissaan ja voivottelee kissan tilannetta. Ja kun on kissan edusta kyse, niin kyllä se sen eläinlääkärireissun kestää. Omistajana ei voi kuin viedä lääkärikeikaus vain asiallisesti läpi.
Autolla ajaessa, muuan "kissakuiskaaja", neuvoi laittamaan radion mahdollisimman täysille. Silloin auton muut äänet jäävät taustalle, sillä kissa kuulee nekin äänet mitä me emme. Meillä auttaa kun laulaa loilotan ja juttelen omia asioitani ääneen (kun ajan yksin).
Kiitos viestistäsi!
Tajusin viestisi ansiosta, että mies varmaan on osa tätä ongelmaa. Mies alkaa todella herkästi hösäämään ja hyssyttelemään kissaa, jos se vähänkin osoittaa epävarmuutta. Tämä saattaa oikeasti aiheuttaa kissassa vielä suurempaa ahdistusta. Eli ensin täytyy rahoittaa mies, sitten vasta pohtia kissaa.
Nyt tunnen itseni ihan idiootiksi, noinhan se koirienkin kohdalla menee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kopasta sen verran, että kotona viihtyy sielä oikein hyvin. Koppa toimii pesänä, johon kissa kanniskelee lelujaan. Kaikki ongelmat tulevat siinä vaiheessa kun poistutaan kotioven ulkopuolelle.
Asutteko kerrostalossa vai missä?
Mietin, voisiko totuttamista toteuttaa vähitellen. Viette kissan kopassa ulos, olette viisi minuuttia ja juttelette rauhoittavasti, sitten takaisin sisälle. Vähitellen pidempi aika. Sekin voi auttaa, jos kopan peittää vielä huovalla ja jättää kissalle vain pienen raon, josta kurkistaa pelottavaan ulkomaailmaan.
Kiitos, tämä on hyvä idea!
Asumme melko vilkkaassa kerrostalossa, mutta pian on muutto omakotitaloon. Siellähän on tätä hyvä alkaa treenaamaan. Mietimme myös ulkoaitauksen tekemistä kissalle. Sellaista mihin kissa halutessaan pääsisi omin avuin ikkunasta. Eli kissa saisi vapaaehtoisesti tehdä pistoja ulkomaailmaan.
Ap
Hienoa toimintaa Ap ja Ap:n mies!
Onko muilla vastaavia tarinoita jaettavaksi tai kokemuksia löytökissoista?
Tahtoo kissatarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vinkki tuo eläinlääkärin pyytäminen kotiin, kiitos. Pelottaa vain se, että jos kissa tarvitsee joskus hoitoa, jota ei kotona pysty antamaan.
Ap
Tuo huoli on ihan aiheellinen. Sen lisäksi, että joudut ehkä joskus viemään kissasi vastaanotolle, kissoilla on jonkin verran ongelmia, jotka vaativat sairaalahoitoa. Osa kissoista stressaantuu sairaalassa olosta niin paljon, että niitä ei voida hoitaa siellä vaan ne on lähetettävä kotiin, jolloin niiden paranemisennuste voi huonontua huomattavasti.
Inhoan taas maalaisia entistä enemmän. Metsästyskoirat ulvoo häkeissään, kissat tautisina pihoilla, äijät käy vähän metsällä ja muuta mukavaa.
Sukupuuttoon joutavat kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällain vähän ohi aiheen, mutta kiitoksia paljon kaikista vastauksista ja kannustavista viesteistä! Olen täällä kerran erehtynyt kysymään jotain koira-aiheista ja voi hyvänen aika sitä ryöpytystä. Kissaihmiset tosiaan taitavat olla huomattavasti fiksumpaa sakkia :D
Ja tosiaa, olisi kiva kuulla myös muiden kissatarinoita.
Onko mitään ideaa siinä jos antaa kisulle kissanminttua (catnip) ennen lekuria? Ja joo, kiitos ap ja miehensä, pelastitte kissaraasun. Teidänkaltaisia pitäis olla enemmän :-)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa toimintaa Ap ja Ap:n mies!
Onko muilla vastaavia tarinoita jaettavaksi tai kokemuksia löytökissoista?
Tahtoo kissatarinoita!
Olen ennekin kirjoittanut tämän johonkin ketjuun, mutta kirjoitan uudelleen.
Asuin monta vuotta sitten mökkialueella, jossa oli paljon mökkiläisiä. Syksyllä pihaani ilmestyi kissa, joka oli likainen ja turkki oli takkuinen. Se vietti tuntikausia pihallani ja seurasi minua kun olin ulkona. Kovasti puski ja kehräsi, kun silittelin sitä.
Viikon verran se taisi pihassani olla jatkuvasti, taisi nukkuakin halkoliiterissä, kunnes päästin sen sisälle ja annoin ruokaa. Vein kissan eläinlääkärille, joka totesi että sirua ei löydy ja kissa oli vielä tiineenäkin. Olimme aika varmoja lääkärin kanssa siitä, että tämä oli hylätty kesäkissa, koska ilmestyi syksyllä eikä lähtenyt mihinkään pihastani ja oli kesy, myös nuori se oli.
Päätin pitää kissan ja hoitaa tulevat pennut myös. Pennut syntyivät piakkoin, 5kpl syntyi ja kaikki pysyivät hengissä. Hoidin kaikkien kissojen madotukset, rokotukset, sosiaalistin pentuja, varmistin että oppivat laatikolle jne. Heti kun pennut syntyivät, laitoin ne myyntiin, luovutin kuitenkin vasta 12viikon ikäisinä.
Kaikki jotka pennun varasivat, tahdoin haastatella heitä, tahdoin heidän käyvän minun luonani pentuun tutustumassa ja halusin käydä heidän luonaan ennen pennun luovutusta. Tämä kävi kaikille paitsi yhdelle, joten hänelle en pentua myynyt. Seuraava ostaja antoi ilomielin minun käydä hänen luonaan ja vastaili kaikkiin kysymyksiini, joten hänelle myin pennun. Kun pennut täyttivät 12 viikkoa, uudet omistajat tulivat ne hakemaan luotani. Yhden pennun jätin emon kaveriksi itselleni.
Parilta pennun ostajalta saan vieläkin silloin tällöin pentujen kuulumisia, vaikka aikaa on kulunut jo kuutisen vuotta.
Olin suunnitellut hankkivani kissan pian, joten tuo tuli aika lailla kuin tilauksesta ja samalla tein hyvän työn.
Meidän kollipojat eivät kanssa ole ihastuneita lääkärireissuihin, kun täytyy mennään koppaan. Meillä on muoviset kopat, missä on se metalliverkko siinä edessä. On aina sellainen hauska taistelu kahden käden ja neljän tassun kanssa :). Mutta viimeksi, kun käytiin rokotuksella, lääkäri laittoi kopan pystyyn ja laittoi kissan sinne. Ja toisen kanssa sitten omaan koppaansa. Sanoi, että saa helpommin. Täytyy kokeilla ensi kerralla, josko onnistuis tai sitten ei.
Mun usko ihmiseen romahtaa aina näitä eläinrääkkäysketjuja lukiessa. 😿😹
Alue: Aihe vapaa
Rauhallista elämää, kissan ystävällistä käsittelyä ja kissan pakokauhuun johtavien tilanteiden välttämistä. Toki joskus voi olla pakko lääkitä, kuljettaa tms. mutta kissa toipuu tästä hetkellisestä stressistä ennalleen kyllä, jos elämä muutoin on sille mielekästä.
Eläinlääkärissä henkilökunta on tottunut kaikenlaisiin, hankaliin ja erittäinkin hankaliin tapauksiin ja tietävät (ainakin kunnollisilla klinikoilla) miten käsitellä vaikeasti käyttäytyvää aiheuttamatta sille vahinkoa.
Ja sen vielä lisään, että kissat ovat persoonia, aloittajan kissaan on varmasti rankka pentuaika jättänyt myös jälkensä. Kaikki eivät vain ole rentoja sylissä rötköttäjiä tai tykkää hulluna vieraista ja omanlainen luonne jokaiselle sallittakoon. Omista kolmestani vain yksi tykkää kuljetuskopasta ja jopa eläinlääkäristä, mutta misse onkin melkoisen spesiaali luonteeltaan kaikin puolin.
Arvostan kovasti, että tarjositte kissallenne paremman elämän.