Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kovia kokenut kissa. Vinkkejä?
29.12.2018 |
Meille tuli viisi vuotta sitten kissa, jonka pentuaika oli hyvin rankka. Kissa oli syntynyt maatilalla ja jäänyt varmaan ainoana pentuna henkiin, emosta ei ole mitään tietoa.
Mieheni oli tekemässä kattoremonttia kyseisellä maatilalla, jossa näki tämän yksin harhailevan kissanpennun. Pentu söi lehmien rehua paremman ravinnon puutteessa. Tilan poika kiusasi kissaa, heitteli kivillä, löi aurausviitalla ja yritti potkia. Tilan isäntä vain naureskeli tälle ja pelotteli myös pentua. Lopulta perheen koira oli alkanut retuttaa pentua. Silloin mieheni oli mennyt väliin ja napannut pennun mukaansa. Mies vei pennun eläinlääkäriin ja toi sitten meille. Siitä lähtien kissa on asustellut meillä.
Kissasta on kasvanut kaikesta kokemastaan huolimatta rohkea kaveri. Kissa ei pelkää kylään tulevia vieraita ihmisiä, ei edes lapsia, ei myöskään koiraamme. Kodin ulkopuolella kissa on kuitenkin lähes paniikissa. Kuljetuskopassa matkustaminen pelottaa, uudet paikat pelottavat ja kaikki ihmiset kodin ulkopuolella. Kissa saattaa pelätessään purra ja raapia jopa minua tai miestäni.
Olen pohtinut, kuinka kissan pystyy ikinä viemään tarvittaessa eläinlääkäriin? Onko kellään kokemuksia tai hyviä neuvoja?
Saa toki myös jakaa loppuvuoden iloksi omia kissatarinoita. Ne ovat ainakin turvallinen aihe, joista ketjut pysyvät :)
Kommentit (48)
Minäkin suosittelen kuljetuskopan pimentämistä esim. huovalla. Se rauhoittaa kissaa.
Automatkalla kannattaa jutella koko ajan vaikka itsekseen mahdollisimman arkiseen ja rauhalliseen sävyyn, jotta kissalle välittyy vaikutelma, että sinulla on tilanne hanskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ensimmäinen kissani tuli vähän samantapaista olosuhteista kuin Ap:n. Koira ei sentään riepotellut, mutta nälkiintynyt, tilan isännän potkima, yksinäinen pentu.
Pentu oli laiha ja kuhisi matoja. Tosin reipaskin kuin mikä. Heti ekana päivänä kiipeili verhoissa ja juoksi ympäri kämppää. Kasvaessa ja voimistuessa meno vain yltyi.
Ajattelin, että pennusta ei kovin kookasta kasva, kun oli noin huonot lähtökohdat ja tyttöpentu. No, kasvoi siitä komea, tuuheaturkkinen, 8,6 kiloinen kolli :D
Mulla on kanssa löytökissoja, joiden kanssa eläinlääkärireissut ovat haastavia. Eläinlääkärit ja eläintenhoitajat ovat kuitenkin kokeneita kissojen käsittelijöitä, tarpeeksi määrätietoisilla otteilla useimmat kissat ovat käsiteltävissä. Ja se yksi kissani, joka taistelee kuin henkensä edestä, on rauhoitettu tutkimuksia varten. Ei ideaali tilanne, mutta onneksi reissuja ei ole ollut montaa.
Mun kisulla ei ole taustalla mitään noin rankkaa, mutta se on kuitenkin hyvä esimerkki tuota maalaisten kuvottavasta suhtautumisesta kissoihin.
Kissani syntyi maatilalle, tilan hiirikissalle. Kissalle oli rakennettu ihan vanerista pentukoppi, mihin sai pennut pyöräyttää. Kun pennut kasvoivat niin vanhoiksi, että alkoivat liikkua kopin ulkopuolelle, isäntä väänsi niiltä niskat nurin. Tämä sitten toistui kerta toisensa jälkeen, koska kissaahan ei toki voi leikkauttaa.
Minusta on jotenkin ihan sairasta, että kissalla oli jopa se pentukoppi ja lopputulos tuo :(
Meille on tullut kissa hyvästä kodista mutta pelkää silti vieraita ja kopassa kulkemista. Eikös se ole ihan normaalia käytöstä kissalta? Toinen kissa, joka on emonsa hylkäämä eikä emon omistaja jaksanut huolehtia siitä vaan myi sen muutaman päivän ikäisenä ihmiselle joka sekään ei voinut huolehtia vaan möi kissan vuorostaan meille 8 vko:n ikäisenä (pitkä tarina) niin se kissa rakastaa aivan kaikkia ja menee kiinnostuneena katsomaan esim. miten remontteja tehdään mutta pelästyessään raapii ja puree muakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feremonivalmisteet lievittävät stressiä monilla kissoilla, esim Feliway t. Löytökissojen kanssa toiminut
Nostan tätä eilistä ketjua, jos aamulla olisi uusia kissaihmisiä jakamassa tarinoita :)
Alue: Aihe vapaa
No näinhän se menee, mutta tässä ja tuossa toisessa tarinassa on kuitenkin onnelliset loput. Eli hyviäkin ihmisiä on ja toivoa sen myötä.
Nämä jutut avaavat ihmisten silmiä, siihen kuinka huonosti kissoja kohdellaan täällä. Ehkä näiden tarinoiden myötä joku innostuu hakemaan löytökissan eläinsuojasta itselleen loppuelämän hyvään kotiin.