Siis mikä juttu tää on, että tavikset vuodattaa koko elämänsä instastooreihin...
Kuten Hanna G., Anna Saivosalmi jne. aamusta iltaan kuvataan omaa elämää ja se julkaistaan. Onko tuo jokin narsistisuuden huipentuma vai mitä? Siis ymmärrän, että suurten julkkisten elämä voi ihmisiä kiinnostaa, mutta kun et vielä edes ole mikään julkkis niin julkaiset koko elämäsi päivä toisensa jälkeen näihin stooreihin. En ymmärrä, mikä pointti tossa on.
Vai onko se vaan nykyaikaa?
Ymmärrän että työjuttuja julkaisee, mutta että ihan tavalliset perheaamut ja lasten heräämiset... outoa.
Kommentit (26)
Mua hämmentää aina ihmisten halu jakaa omaa yksityiselämäänsä julkisesti. Mun ei tulisi koskaan mieleeni jakaa yksityiskohtia elämästäni puolitutuille tai ventovieraille (useimmiten ei edes ystäville), vaikka elämäni omasta mielestäni mielenkiintoista onkin haastavine töineen, kauniine kotineen, rakastajineen ja rakastajattarineen, satunnaisine shampanjoineen ja arkisine salaattilounaineen, personal trainereineen ja ratsastuskilpailuineen. Omasta mielestäni jännää, vaihtelevaa ja upeaa mutta en maksustakaan avaisi sitä muille (ja tuskin se muita niin kovasti jaksaisikaan kiinnostaa).
Narsismia se on eikä mitään muuta.
Mä olen varmaan jotenkin huono ihminen, kun mua ei kiinnosta kavereiden ja tuttujen aamuherätykset yms pätkän vertaa.
Luulin, että ap tarkoitti taviksilla jotain naapurin Riittaa. Noi hanna geet ja muut ovat kuitenkin blogi"julkkiksia".
On tosin kiinnostavampaa katsoa sen naapurin Riitan päivityksiä kuin jonkun puolijulkkiksen mainoksia ja lapsia.
Eräs kaukainen tuttu ja myös hänen miehensä julkaisevat päivittäin varmaan 10-30 instastooria. Tuntuu koomiselta seurata heidän elämäänsä, kun saman katon alla olevat ihmiset päivittävät melkein samoja asioita. Kaikki lasten aamupalat, ulkoilit, yöheräilyt ym kerrotaan instaan. Näistä tulee oikeasti se vaikutelma, että puhelin on koko ajan kädessä. Pahinta on kuitenkin mielestäni se, että käytännössä koko lasten elämä taltioidaan nettiin. Miksei mikään ole yksityistä?
Siinä vaiheessa kun lapsi on pieni ja siinä olkkarin lattialla esittää temppujaan hokien kato mua kato mua kato mua, niin katsokaa ja kehukaa tarpeeksi! Näin säästytään säälittävältä huomionhauksi teini-iässä ja aikuisena.