Tiedättekö perheitä jotka lapsia suojellakseen asuvat maaseudulla?
Kaverin koti oli tällainen, asuivat maaseudulla. Heidän talonsa oli pitkän tien päässä, metsien ja peltojen takana. Vanhemmat olivat tyytyväisiä ja sanoivat suoraan, että eivätpä ainakaan lapset hengaile kylillä, kun on niin pitkä matka. Ja tottahan se oli, lähtivät opiskelemaan ja vasta sitten pääsivät tutustumaan "yöelämään" jne.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin koti oli tällainen, asuivat maaseudulla. Heidän talonsa oli pitkän tien päässä, metsien ja peltojen takana. Vanhemmat olivat tyytyväisiä ja sanoivat suoraan, että eivätpä ainakaan lapset hengaile kylillä, kun on niin pitkä matka. Ja tottahan se oli, lähtivät opiskelemaan ja vasta sitten pääsivät tutustumaan "yöelämään" jne.
Mun pikkusysteri muutti ukkonsa kanssa stadista landelle, kun esikoinen oli 10 vee pojan juntti. Lähtivät tosiaan stadin pahuutta pakoon. Mutta teininä esikoinen muuttikin irokeesiletteineen stadiin opiskeleen ja on nyt leikkinyt hevaria dokaten parikytä vuotta. Hyvä fysiikka karjulla, juups.
Systerillä ei landella muutenkaan ei mennyt ihan nappiin elämä lasten ja ukkonsa kanssa. Tytär tuli tiineeksi jo teininä ja pakkoavis landepaukun kaa. Sitten ukko lähti vieraan kottaraisen kaa lentoon, eikä oo näkynnä. Perheen iltatähti taas viihtyy oikein hyvin oluen parissa ja peliluolissa, joten eipä oo siitä mammalleen iloa ollut, siitäkään siis. Joten, voidaan todeta, niin kaapuntissa kuin landellakin on omat vaaransa.
Maaseudulla lapsia uhkaa vähäinen liikunta, lihavuus ja ahdasmielisyys. Vaarallinen paikka kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla lapsia uhkaa vähäinen liikunta, lihavuus ja ahdasmielisyys. Vaarallinen paikka kasvaa.
Kaukana on ne ajat kun lapset kirmasi pitkin ahon laitaa kalaan järven rantaan ja viettivät yön teltassa luonnon keskellä kauniissa kesäillassa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä maaseudulla on mukavaa koska kotona voi olla oikeasti virikkeitä nuorille muitakin kuin pelkkä tietokone. Esimerkiksi hyvät ulkoilumaastot ja toisaalta vaikka mönkijät ja peltoautot.
Kaikki mun maalla asuvat nettikaverit eivät muuta tee kuin käy koulua ja ole tietokoneella. Odottavat sitä, että pääsevät yliopistoon ja muuttamaan kaupunkiin. Yksi vähän vanhempi pääsi jo ja kertoi sosiaalisen elämänsä muuttuneen täysin, kun on paikkoja mihin mennä, ihmisiä joita nähdä ja bussitkin kulkevat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä maaseudulla on mukavaa koska kotona voi olla oikeasti virikkeitä nuorille muitakin kuin pelkkä tietokone. Esimerkiksi hyvät ulkoilumaastot ja toisaalta vaikka mönkijät ja peltoautot.
Niin maaseudullahan ei ole sähköä :D
En tarkoittanut sitä ettei täällä olisi laajakaistaa tai mahdollisuutta olla koko ajan koneella mutta ei niitä lapsia kiinnosta se koska niillä on muutakin tekemistä toisin kuin kaupunkilaislapsilla.
Aijaa? :D Eikös kaupungista löydy maaseudun aktiviteetit ja ylikin: on peltoaukeita, rantoja, isojakin metsäalueita ja hiljaisuutta. Sen lisäksi myös kulttuuria kuten konsertteja, museoita, kirjastoja, nuorison ajanviettopaikkoja (valvottujakin löytyy esim. seurakunnalta). Kavereita jne.
Mönkkärillä voi ajella sitten 50 km päässä mökillä. Tai 500 km, jos tykkää tosi kauas välillä lähteä.Kyllä varmasti löytyy kaupungissakin paikkoja joissa voi harrastaa En minä sitä sanoa mutta totuus on että kaupunkilaislapset istuvat suurimman osan ajasta tietokoneella tai älypuhelimella koska ei yksinkertaisesti ole mitään joka heitä kiinnostaisi. Oma peltoauto tai mopo tai mönkijä kummasti motivoi nuoren pois älylaitteiden parista.
Olen aina ollut sitä mieltä että umpimaalaiset ovat yksinkertaisia.
Me muutettiin maalle lapsen ollessa alakouluikäinen ja voin kertoa että kaupungissa olevat luokkakaverit harrastavat ja ovat sivistyneitä, eivät ole koneella paljoa eivätkä harrasta somea kun taas maalla uudet luokkakaverit pelaavat kaiket illat ja vloput, ei harrastuksia juurikaan, kaikki sometilit olleet jo vuosia käytössä vaikka alakouluikäisistä kyse. Kaipaan maalla kävely/ pyöräilymatkan päässä olevia kirjastoja ja kauppoja. Ei tule helposti lähdettyä pienen asian takia lähimpään kaupunkiin. Ihmisten ilmoilla liikkuminen on vähentynyt...mutta onpa asuminen halvempaa,jee.
No joo, kyllä me tavallaan tuonkin takia aikoinaan maalle muutettiin. Tosin tämä on hyvinkin vireä kylä ja kaupungille vain 15 km. Meillä lapset kasvoivat pienestä asti maalaiselämään, meillä oli koiria, kissoja, heppa, kanoja, lampaita ja lapset tykkäsivät touhuta niiden kanssa. Tyttö ratsasti, pojat kalasti ja myöhemmin myös metsästivät. Meillä pojat ovat sitä mieltä, että kyllä miehen pitää tehdä "miesten" töitä, mielellään menevät isänsä kanssa metsätöihin, pilkkovat puita, tekevät lumitöitä, kuokkivat perunaa, lämmittävät pihasaunaa, rakentelevat, tekevät puutöitä jne. Kaikki lapsemme viihtyvät luonnossa. Ja ei täällä tekemisestä puutetta ole ollut koskaan, läheisellä koululla on ollut monia kerhoja, on urheilukenttä, luistinrata, peffamäki, hyvät ladut. Järvessä oli mukava kesäisin pulikoida ja soudella. Kaikki lapset aikovat palata tänne kotiseudulle opintojen jälkeen. Kyllä se jotain kertoo, että pitävät kotikyläänsä parempana asuinpaikkana kuin Helsinkiä ja Espoota.
Mukavasti poistunut välistä ulkomaan eläviä koskevat viestit på landsbygden. Asiallisia olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä maaseudulla on mukavaa koska kotona voi olla oikeasti virikkeitä nuorille muitakin kuin pelkkä tietokone. Esimerkiksi hyvät ulkoilumaastot ja toisaalta vaikka mönkijät ja peltoautot.
Niin maaseudullahan ei ole sähköä :D
En tarkoittanut sitä ettei täällä olisi laajakaistaa tai mahdollisuutta olla koko ajan koneella mutta ei niitä lapsia kiinnosta se koska niillä on muutakin tekemistä toisin kuin kaupunkilaislapsilla.
Aijaa? :D Eikös kaupungista löydy maaseudun aktiviteetit ja ylikin: on peltoaukeita, rantoja, isojakin metsäalueita ja hiljaisuutta. Sen lisäksi myös kulttuuria kuten konsertteja, museoita, kirjastoja, nuorison ajanviettopaikkoja (valvottujakin löytyy esim. seurakunnalta). Kavereita jne.
Mönkkärillä voi ajella sitten 50 km päässä mökillä. Tai 500 km, jos tykkää tosi kauas välillä lähteä.Kyllä varmasti löytyy kaupungissakin paikkoja joissa voi harrastaa En minä sitä sanoa mutta totuus on että kaupunkilaislapset istuvat suurimman osan ajasta tietokoneella tai älypuhelimella koska ei yksinkertaisesti ole mitään joka heitä kiinnostaisi. Oma peltoauto tai mopo tai mönkijä kummasti motivoi nuoren pois älylaitteiden parista.
Totuus on myös, että Suomessa kaupunkilaislapset harrastavat enemmän liikuntaa kuin maalaiset. Miten tämä sopii teoriaasi?
Totuus on se, että kaupunkilaiset kertovat harrastavansa enemmän liikuntaa kuin maalaiset. Missään ei ole kyetty tekemään minkäänlaista tosipohjaista tutkimusta siitä, missä tai ketkä liikkuvat eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla lapsia uhkaa vähäinen liikunta, lihavuus ja ahdasmielisyys. Vaarallinen paikka kasvaa.
Kaukana on ne ajat kun lapset kirmasi pitkin ahon laitaa kalaan järven rantaan ja viettivät yön teltassa luonnon keskellä kauniissa kesäillassa.
Mutts lähellä on ne ajat jolloin saa veitsen kurkulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä maaseudulla on mukavaa koska kotona voi olla oikeasti virikkeitä nuorille muitakin kuin pelkkä tietokone. Esimerkiksi hyvät ulkoilumaastot ja toisaalta vaikka mönkijät ja peltoautot.
Niin maaseudullahan ei ole sähköä :D
En tarkoittanut sitä ettei täällä olisi laajakaistaa tai mahdollisuutta olla koko ajan koneella mutta ei niitä lapsia kiinnosta se koska niillä on muutakin tekemistä toisin kuin kaupunkilaislapsilla.
Aijaa? :D Eikös kaupungista löydy maaseudun aktiviteetit ja ylikin: on peltoaukeita, rantoja, isojakin metsäalueita ja hiljaisuutta. Sen lisäksi myös kulttuuria kuten konsertteja, museoita, kirjastoja, nuorison ajanviettopaikkoja (valvottujakin löytyy esim. seurakunnalta). Kavereita jne.
Mönkkärillä voi ajella sitten 50 km päässä mökillä. Tai 500 km, jos tykkää tosi kauas välillä lähteä.Kyllä varmasti löytyy kaupungissakin paikkoja joissa voi harrastaa En minä sitä sanoa mutta totuus on että kaupunkilaislapset istuvat suurimman osan ajasta tietokoneella tai älypuhelimella koska ei yksinkertaisesti ole mitään joka heitä kiinnostaisi. Oma peltoauto tai mopo tai mönkijä kummasti motivoi nuoren pois älylaitteiden parista.
Olen aina ollut sitä mieltä että umpimaalaiset ovat yksinkertaisia.
Mä taas sitä mieltä että kaupunkilaiset yksisilmäisiä yleistäjiä. Enkä kai väärässä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä maaseudulla on mukavaa koska kotona voi olla oikeasti virikkeitä nuorille muitakin kuin pelkkä tietokone. Esimerkiksi hyvät ulkoilumaastot ja toisaalta vaikka mönkijät ja peltoautot.
Niin maaseudullahan ei ole sähköä :D
En tarkoittanut sitä ettei täällä olisi laajakaistaa tai mahdollisuutta olla koko ajan koneella mutta ei niitä lapsia kiinnosta se koska niillä on muutakin tekemistä toisin kuin kaupunkilaislapsilla.
Aijaa? :D Eikös kaupungista löydy maaseudun aktiviteetit ja ylikin: on peltoaukeita, rantoja, isojakin metsäalueita ja hiljaisuutta. Sen lisäksi myös kulttuuria kuten konsertteja, museoita, kirjastoja, nuorison ajanviettopaikkoja (valvottujakin löytyy esim. seurakunnalta). Kavereita jne.
Mönkkärillä voi ajella sitten 50 km päässä mökillä. Tai 500 km, jos tykkää tosi kauas välillä lähteä.
Harva malttaa pysyä mökkitontilla ja muuallahan sillä mönkijällä ei saa ajaa. Ei edes tiekunnan ylläpitämällä mökkitiellä. Tätä harva alaikäinen muistaa.
No en muuttanut maalle, mutta muutin Helsingistä pois takaisin pieneen kotikaupunkiini. Vaaransa täälläkin on, eikä voi kuvitella, että lapseni olisi jotenkin suojemmassa täällä. Mutta ilmapiiri on ihan erilainen ja täältä taas pääsee aina pois. Jos olisi Helsingissä, niin kynnys muuttaa jonnekkin ihan muualle vanhempana kasvaa mielestäni todella paljon. Iso ja erilainen kupla, mutta kupla kuitenkin.
Ei se haittaa, jos lapseni haluaa jäädä tänne asumaan loppuelämäkseen. Mutta täältä on helpompi rohkaista näkemään muutakin maailmaa niin halutessaan.
Tuttu jäi viime kesänä traktorin alle, että se maaseudun vaaroista :(
Omat vanhempani ajattelivat näin ja siksi koulun alkaessa tehtiin sukupolvenvaihdos. Ei ollut kannaltani hyvä ratkaisu. Vanhempani olivat kyllä tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
No joo, kyllä me tavallaan tuonkin takia aikoinaan maalle muutettiin. Tosin tämä on hyvinkin vireä kylä ja kaupungille vain 15 km. Meillä lapset kasvoivat pienestä asti maalaiselämään, meillä oli koiria, kissoja, heppa, kanoja, lampaita ja lapset tykkäsivät touhuta niiden kanssa. Tyttö ratsasti, pojat kalasti ja myöhemmin myös metsästivät. Meillä pojat ovat sitä mieltä, että kyllä miehen pitää tehdä "miesten" töitä, mielellään menevät isänsä kanssa metsätöihin, pilkkovat puita, tekevät lumitöitä, kuokkivat perunaa, lämmittävät pihasaunaa, rakentelevat, tekevät puutöitä jne. Kaikki lapsemme viihtyvät luonnossa. Ja ei täällä tekemisestä puutetta ole ollut koskaan, läheisellä koululla on ollut monia kerhoja, on urheilukenttä, luistinrata, peffamäki, hyvät ladut. Järvessä oli mukava kesäisin pulikoida ja soudella. Kaikki lapset aikovat palata tänne kotiseudulle opintojen jälkeen. Kyllä se jotain kertoo, että pitävät kotikyläänsä parempana asuinpaikkana kuin Helsinkiä ja Espoota.
Missä asutte😍?
Kukin tavallaan. Mä ajattelen suojelevani lapsiani opettamalla heidät pärjäämään muiden ihmisten keskellä. Että toinen ihminen ei lähtökohtaisesti ole uhka, mutta tyhmänrohkea ei kannata olla. Ei kaupungissa asuminen tarkoita sitä, että nuoriso rällää kännissä keskustassa. Oma 18v käytti alkoholia ekan kerran täysi-ikäistyttyään ja 16v suunnittelee tekevänsä samoin. Harrastavat, tapaavat kavereitaan, opiskelevat, käyttävät luontevasti julkisia liikennevälineitä ja piipahtavat toisinaan ulkomaillakin. Luulen, et aikanaan omilleen muutto ei tule olemaan isokaan hyppäys.
Kukin tosiaan tavallaan.
Asuin itse lapsuuteni Helsingissä ja kadehdin kovasti serkkujani, jotka asui maalla lähellä järven rantaa. Vietin siellä monta kesälomaa melkein kokonaan ja kävin usein viikonloppukylässä muinakin vuodenaikoina. Niillä oli kesyjä lampaita, järveen pääsi uimaan koska tahansa, lähiluonnossa oli aina mukava viettää aikaa (paitsi joskus sateella...), ja elämä oli niin ihanan rauhallista, kiireetöntä ja aitoa... Kirjoihinkin pystyi uppoutumaan ihan eri tavalla, kun loikoili pihanurmikolla viltillä aurinkoa ottamassa tai hakeutui metsän rauhaan istumaan isolle kivelle. Ja serkkujen kanssa leikittiin, liikuttiin, pelattiin tietsikalla yms.
Kotona Helsingissä meillä oli ahdasta, en viihtynyt yhtään taloyhtiön pihalla kun naapurin pojat kiusasi, ja lähistöllä ei ollut mitään kivoja paikkoja joissa olisi voinut viettää aikaa, kun rahakin oli vähissä. Harrastukset oli tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ja muuten oli vaikea keksiä tekemistä. Kavereita ei ollut harrastusten ulkopuolella. Leffassa olisin käynyt mielelläni vaikka joka viikko, mutta kaipasin silti enemmän maaseudun vapautta ja rauhaa kuin kaupungin huvituksia.