Entinen uskovainen, nykyinen ateisti vastailee.

Mikä tuli

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuli

Ei mitään ihmeellistä "tullut". Pitkä kasvuprosessi pois uskosta. Ap

Miksi ylipäänsä alunperin olit uskossa? Minun on tuota mahdoton ymmärtää, koska olen ollut ateisti pikkulapsesta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä alunperin olit uskossa? Minun on tuota mahdoton ymmärtää, koska olen ollut ateisti pikkulapsesta lähtien.

Kasvoin kristityssä perheessä. Teininä tulin omakohtaisesti uskoon vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen. Se antoi minulle turvaa ja mielenrauhaa. Ap

Oliko paha tälli? Uskotko tulevasi järkiisi vielä?

Hyvän valinnan teit.. ei uskonnossa ole mitään kiinnostavaa

En ole ateisti tai uskovainen, vaa yli Jumala

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Miltä uskoontulo tuntui? Häipyikö tunne sitten hiljalleen pois, vai miten "kasvu" tapahtui?

No se vastailu loppui lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miltä uskoontulo tuntui? Häipyikö tunne sitten hiljalleen pois, vai miten "kasvu" tapahtui?

Uskoontulo oli voimakas kokemus. Minusta tuntui, että Jumala kutsui minua puoleensa. Pelkäsin joutuvani helvettiin ellen vastaa kutsuun. Kun päätin antaa elämäni Jeesukselle niin sain vahvan sisäisen rauhan.

Tietenkin alkuhuuma laantui pian, mutta olin kuitenkin uskossa 10 vuotta ennen kuin aloin irtaantua.

Ap

Mitkä asiat sinua alkoivat erityisesti ärsyttää tai ihmetyttää uskovaisten tavassa suhtautua asioihin ja ilmiöihin? Toitko koskaan avoimesti esille eriäviä näkemyksiäsi heidän seurassaan?

Voi sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Yritän parasta aikaa tukea ihmistä, joka käy läpi samankaltaista prosessia. On kasvanut todella ahdasmielisessä uskovaisessa perheessä ja eniten pelkää jumalan kostoa ja helvettiin joutumista. Osaisitko neuvoa, mikä auttaisi tästä yli pääsemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat sinua alkoivat erityisesti ärsyttää tai ihmetyttää uskovaisten tavassa suhtautua asioihin ja ilmiöihin? Toitko koskaan avoimesti esille eriäviä näkemyksiäsi heidän seurassaan?

Varsinkin ns. seksuaalieettiset asiat kuten samaa sukupuolta olevien suhteet, avioliittokäsitys jne. Joillekin kavereilleni puhuin eriävistä näkemyksistäni, mutta julkisesti sitä ei voinut seurakunnassa tehdä.

Ap

Menetitkö ystäviä vakaumujsesi muuttumisen takia?

Itse olen surullinen koska pitkäaikainen ystäväni hylkäsi kun tajusi etten enää uskonut ja olin eronnut kirkosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Yritän parasta aikaa tukea ihmistä, joka käy läpi samankaltaista prosessia. On kasvanut todella ahdasmielisessä uskovaisessa perheessä ja eniten pelkää jumalan kostoa ja helvettiin joutumista. Osaisitko neuvoa, mikä auttaisi tästä yli pääsemiseen?

Kannattaa olla yhteydessä UUT:hen (uskonnon uhrien tuki). Ei tarvitse olla "uhri" voidakseen osallistua toimintaan, vaan ihan tavallinen uskonnosta erkaantuminen riittää. Heillä on paljon livetapaamisia ja nettiryhmiä, joissa voi jakaa kokemuksia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Menetitkö ystäviä vakaumujsesi muuttumisen takia?

Itse olen surullinen koska pitkäaikainen ystäväni hylkäsi kun tajusi etten enää uskonut ja olin eronnut kirkosta.

Joitakin ystäviä menetin. He eivät pystyneen hyväksymään muutostani. Monia kuitenkin myös jäi.

ap