Mies sanoi ettei taida haluta lasta, mutta mä haluan

Vierailija kirjoitti:

Tässä se nähdään, mies on naisille vain siitoskone ja lompakko

Yleistäminen kannattaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Teet kuten moni muukin, jätät ehkäisyn ja pamahdat raskaaksi. Eli kusetat miestä ihan huolella. Suhde päättyy kuitenkin mutta saatpahan haluamasi lapsen.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti tee noin. Se on väärin sekä miestä että lasta kohtaan.

Ap, miksi lapsen pitää olla biologinen? Hoivaa miehen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei miehesi halua lapsia koska niitä jo on, mun kaksi lasta on 14 ja 17vuotta niin on tää hoito ja kasvatus ollut niin raskasta että en jaksaisi enää.

On totta että molempien näkökulmat ovat täysin ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä - ne eivät vain ap:n tapauksessa kohtaa. Joko niistä ei ole vakavasti keskusteltu aiemmin, tai sitten on rakkauden huumassa siirretty syrjään ja ajateltu, että kyllä tästäkin vielä yhteisymmärrykseen päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ettei miehesi halua lapsia koska niitä jo on, mun kaksi lasta on 14 ja 17vuotta niin on tää hoito ja kasvatus ollut niin raskasta että en jaksaisi enää.

On totta että molempien näkökulmat ovat täysin ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä - ne eivät vain ap:n tapauksessa kohtaa. Joko niistä ei ole vakavasti keskusteltu aiemmin, tai sitten on rakkauden huumassa siirretty syrjään ja ajateltu, että kyllä tästäkin vielä yhteisymmärrykseen päästään.

Olet oikeilla jäljillä, tässä on sellaisessa "katsotaan rauhassa"-tilassa leijuttu pari vuotta

Vierailija kirjoitti:

Viestiäni ei hyväksytty, harmi. Taisi sana kil tti mies olla bännissä. No, kiitos kuitenkin kommenteista. Suurin osa teistä auttoi prosessoimaan asiaa. Omasta mielestäni vaihtoehtoni ovat tämä mies tai hedelmöityshoidot. En halua tuhlata aikaa toisen elämän rakkauden löytämiseen tai edes sen järkevän ki ltti miehen löytämiseen. Kumppanivanhemmuus on asia erikseen, se voisikin olla pätevä vaihtoehto, mutta järjestetty avioliitto ei ole mun juttu. 

Tilanne kotona on se, että keskustelimme asiasta ja itkimme molemmat, koska emme haluaisi erota. Mies ilmeisesti nyt vasta tajusi, että jätän hänet, jos hän on oikeasti haluton kokeilemaan. Päätimme vielä miettiä asiaa hetken, ja todellakin hetken - kuukausia en enää odota. Alan ottaa hoidoista selvää jo nyt.

Jännä että mies tajusi asian vasta nyt. Ymmärrän että ero on vaikea asia tuollaisessa tilanteessa, kun eron syy ei ole tunteiden loppuminen, mutta kyllä se taitaa olla ainoa oikea vaihtoehto. Lapsen haluaminen on yleensä ihmisellä, etenkin naisilla, niin perustavanlaatuinen asia että katkeroituisit lopulta suhteessa jossa et lasta saa koska mies ei halua. Onneksi nykyään pääsee hoitoihin ja yksin lapsen tekevää naista ei katsota mitenkään pahalla.

Tsemppiä hoitoihin ja toivottavasti tärppää pian!

Olisin itse toiminut samalla tavalla ja tehnyt lisää lapsia yksin, jos en olisi eron jälkeen tavannut enää sopivaa kumppania. Erosin 24-vuotiaana yhden lapsen äitinä eli minulla ei ihan noin kiire ollut. Nyt olen 30 ja odotan uuden aviomiehen kanssa lasta, joten hoitoja en tarvinnut, mutta päätös oli jo tehtynä eron aikoihin koska olen aika nirso miesten suhteen ja tiesin etten välttämättä löydä täydellistä, ja tyytyä en aikonut vaan olla mielummin sitten yksin.

Toi on jo kiristystä. Jätän sinut jos et tee lasta kanssani!

Vierailija kirjoitti:

Toi on jo kiristystä. Jätän sinut jos et tee lasta kanssani!

Mitä sä sit tekisit? Jäisit lapsettomaksi vastoin tahtoasi siihen suhteeseen vai? Kerro toki, jos sinulla on parempi ehdotus. Siksi minä täällä kyselen, saadakseni näkökulmia ja ajatuksia vaikeaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on jo kiristystä. Jätän sinut jos et tee lasta kanssani!

Mitä sä sit tekisit? Jäisit lapsettomaksi vastoin tahtoasi siihen suhteeseen vai? Kerro toki, jos sinulla on parempi ehdotus. Siksi minä täällä kyselen, saadakseni näkökulmia ja ajatuksia vaikeaan tilanteeseen.

Lopettaisin suhteen ilman mitään uhkavaatimuksia.

Mielipiteenne nuorten >14 v suhteista joihin liittyy kielarit fritsut ja muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on jo kiristystä. Jätän sinut jos et tee lasta kanssani!

Mitä sä sit tekisit? Jäisit lapsettomaksi vastoin tahtoasi siihen suhteeseen vai? Kerro toki, jos sinulla on parempi ehdotus. Siksi minä täällä kyselen, saadakseni näkökulmia ja ajatuksia vaikeaan tilanteeseen.

Lopettaisin suhteen ilman mitään uhkavaatimuksia.

Että eron syy olisi pitänyt pitää salassa? No juu, kyllähän mun käyttämä kieli tässä keskustelussa on aika kärkästä eli ymmärrän kyllä että se voi uhkavaatimukselta haiskahtaa. Valitettavasti en osannut keskustella tilanteesta muuten kuin kertomalla miten asian koen. Ainakin mies heräsi näkemään, miten vakava paikka tämä on, sikäli ei kaduta. En ilmeisesti ole aiemmin osannut tuoda riittävällä volyymilla esille kuinka paljon lapsen haluan tai se ei ole miehen tajuntaan uponnut, joten hän ei ole ottanut asiaa vakavasti. Hän ei ole ajatellut, että mulla on kiire. 

Jättäisin miehen ja aloittaisin yksin hedelmöityshoidot. Tunnen kaksi naista jotka ovat näin tehneet ja äärettömän tyytyväisiä! Tuossa iässä ei vaan ole järkeä jäädä odottelemaan että mies mielensä vaikka muuttaisi. Tsemppiä sinulle!

Lopetan suhteen koska haluamme eri asioita. Heippa! 

Mies parka... jos suostuu tekemään lapsen kanssasi tekee sen pelkästään siitä syystä ettei halua erota. EI SIITÄ SYYSTÄ että haluaisi lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet kuten moni muukin, jätät ehkäisyn ja pamahdat raskaaksi. Eli kusetat miestä ihan huolella. Suhde päättyy kuitenkin mutta saatpahan haluamasi lapsen.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti tee noin. Se on väärin sekä miestä että lasta kohtaan.

Ap, miksi lapsen pitää olla biologinen? Hoivaa miehen lapsia.

Miehen lapset on viikko-viikko systeemillä ja kaipaan heitä heti kun en näe heitä. En siis saa tarpeeksi lapsiaikaa. Tällä palstalla aina haukutaan uusperheitä, mutta uskokaa tai älkää, niin meillä tämä toimii ja rakastan heitä ns. kuin omia. Mutta lapsilla on hyvä äiti ja hyvä isä, joten eivät he minua sillä tavalla tarvitse. Mies siis hoitaa heitä, tekee ruokaa yms, en siis ole mikään äitihahmo, joka hoitaa miehen lapset ja miehen yhtenä lapsista. Kaipaan enemmän, enemmän lapsia, enemmän lapsiperhe-elämää. En tiedä välittyykö tästä se mitä yritän sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on jo kiristystä. Jätän sinut jos et tee lasta kanssani!

Mitä sä sit tekisit? Jäisit lapsettomaksi vastoin tahtoasi siihen suhteeseen vai? Kerro toki, jos sinulla on parempi ehdotus. Siksi minä täällä kyselen, saadakseni näkökulmia ja ajatuksia vaikeaan tilanteeseen.

Lopettaisin suhteen ilman mitään uhkavaatimuksia.

Eihän se ole uhkavaatimus vaan toteamus. Nyt mieskin tietää tilanteen ja voi miettiä asiaa faktojen perusteella. Ikävämpää on tulla vain jätetyksi ilman selityksiä.

Harva ihminen puhuu erosta muuten kuin silloin, kun se on jo ihan lähellä. On asiallista kertoa kumppanille eroajatuksista ja antaa mahdollisuuksien mukaan tilaisuus korjata tilanne.

Nämä joka riidan yhteydessä erokortin esiin vetävät ovat asia erikseen.

Ap tsemppiä, lapsi on about 1000 x tätkeempi kuin yksikään mies. Ukko pihalle ja slat lapsentekoon. Lapsettomuushoidot ei AINA ole tuhottoman kalliita, alle 40v saa hoitoja julkisella. Minä olen maksanut hoidot itse ja saanut 2 lasta 40+ iässä. Ehdit oikein hyvin!

Muista myös että pn paljon isäksi haluavia miehiä joten joku ”järkiliitto” voisi toimia myös.

Anteeksi, en varmaan osaa sanoa tätä kuin törkeästi, mutta jos 36-vuotiaana löytää itsensä tuosta tilanteesta niin en tosiaan ihmettele, että sinun on vaikea valita tämän miehen tai (mahdollisen) lapsen väliltä. Ihan sen perusteella, että oma lapsi/lapset ja äitiys ei selvästi ole ollut sinulle mikään korkein prioriteetti aiemminkaan vaan olet melkein nelikymppiseksi porskuttanut hyvin lapsettomanakin. Ja toisaalta mies on muuten hyvä, ei vain halua uusioperhekuvioita ym. häiriötä elämäänsä, sinä riität hänelle.

Joten tosiaan jos mies on elämäsi rakkaus/sinulle täydellinen kumppani niin ehkä kannattaa kysyä muutama muukin kysymys itseltäsi ennen kuin eroat koska palstalaiset niin neuvovat.

Voiko olla, että vauvakuume iski lähinnä koska muuten se juna menee eli siis suurimmaksi osaksi siksi, että pelkäät katuvasi jos jätät lapsen tekemättä ja myöhemmin se ei enää olekaan mahdollista?

Vai oletko tosiaan syvällä sisimmässäsi pitkään ja hartaasti toivonut omaa lasta, mutta heräsit nyt vasta yhtenä aamuna, että "oho, miten niitä ei vielä ole". Itsekin äitinä tietenkin ymmärrän miksi ihminen haluaa lapsia, mutta on jotenkin omituista sitten seurustella miehen kanssa, joka ei niitä halua aina siihen asti kunnes niitä ei kohta ehkä saakaan (paitsi av:ssa, jossa keskivertotoimarimammalla tärppää molemmilla kerroilla ekasta kierrosta 45+, samoin heidän äideillääm ja kaikilla tutuillaan).

Miten siis olet alkanut haluamaan lapsia vasta nyt ja miksi haluat lapsen/lapsia? Entä minkä ikäisiä lapsia miehelläsi on? Olisiko sinun mahdollista olla läheinen ja äidillinen heille (ei sentään äiti)? Pääsisit älyttömän helpolla vaikkei se tietenkään ihan sama asia olekaam kuin omat lapset. Mutta saisit pitää nykyisen rakkaan miehesi ja nykyisen elämäsi. Kun eivät lapset ole sinulle aiemminkaan olleet haaveena.

Tietenkin olen pahasti väärässä ja harmittaa puolestasi, että olet noin hankalassa tilanteessa. Sinuna vaan ajattelisin, että ihana mies ja hänen vanhempienkin lastensa äitipuolena oleminen voittaisi mahdollisesti lapsettomaksi sinkuksi jäämisen, jonkun random siittäjän lapsen yksinhuoltajuuden tai pahimmassa tapauksessa perheen perustamisen jonkun väärän miehen kanssa.

Että ehkä niitä omia ei nyt vain tullut tehtyä, mutta prinssi sentään löytyi ja elämässäsi on paljon muuta upeaa. Tai sitten eroat ja alat ihmettelemään, että mitäs nyt. Joka tapauksessa toivottavasti kaikki järjestyy! Älä nyt hätiköi vaikka 36 oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, en varmaan osaa sanoa tätä kuin törkeästi, mutta jos 36-vuotiaana löytää itsensä tuosta tilanteesta niin en tosiaan ihmettele, että sinun on vaikea valita tämän miehen tai (mahdollisen) lapsen väliltä. Ihan sen perusteella, että oma lapsi/lapset ja äitiys ei selvästi ole ollut sinulle mikään korkein prioriteetti aiemminkaan vaan olet melkein nelikymppiseksi porskuttanut hyvin lapsettomanakin. Ja toisaalta mies on muuten hyvä, ei vain halua uusioperhekuvioita ym. häiriötä elämäänsä, sinä riität hänelle.

Joten tosiaan jos mies on elämäsi rakkaus/sinulle täydellinen kumppani niin ehkä kannattaa kysyä muutama muukin kysymys itseltäsi ennen kuin eroat koska palstalaiset niin neuvovat.

Voiko olla, että vauvakuume iski lähinnä koska muuten se juna menee eli siis suurimmaksi osaksi siksi, että pelkäät katuvasi jos jätät lapsen tekemättä ja myöhemmin se ei enää olekaan mahdollista?

Vai oletko tosiaan syvällä sisimmässäsi pitkään ja hartaasti toivonut omaa lasta, mutta heräsit nyt vasta yhtenä aamuna, että "oho, miten niitä ei vielä ole". Itsekin äitinä tietenkin ymmärrän miksi ihminen haluaa lapsia, mutta on jotenkin omituista sitten seurustella miehen kanssa, joka ei niitä halua aina siihen asti kunnes niitä ei kohta ehkä saakaan (paitsi av:ssa, jossa keskivertotoimarimammalla tärppää molemmilla kerroilla ekasta kierrosta 45+, samoin heidän äideillääm ja kaikilla tutuillaan).

Miten siis olet alkanut haluamaan lapsia vasta nyt ja miksi haluat lapsen/lapsia? Entä minkä ikäisiä lapsia miehelläsi on? Olisiko sinun mahdollista olla läheinen ja äidillinen heille (ei sentään äiti)? Pääsisit älyttömän helpolla vaikkei se tietenkään ihan sama asia olekaam kuin omat lapset. Mutta saisit pitää nykyisen rakkaan miehesi ja nykyisen elämäsi. Kun eivät lapset ole sinulle aiemminkaan olleet haaveena.

Tietenkin olen pahasti väärässä ja harmittaa puolestasi, että olet noin hankalassa tilanteessa. Sinuna vaan ajattelisin, että ihana mies ja hänen vanhempienkin lastensa äitipuolena oleminen voittaisi mahdollisesti lapsettomaksi sinkuksi jäämisen, jonkun random siittäjän lapsen yksinhuoltajuuden tai pahimmassa tapauksessa perheen perustamisen jonkun väärän miehen kanssa.

Että ehkä niitä omia ei nyt vain tullut tehtyä, mutta prinssi sentään löytyi ja elämässäsi on paljon muuta upeaa. Tai sitten eroat ja alat ihmettelemään, että mitäs nyt. Joka tapauksessa toivottavasti kaikki järjestyy! Älä nyt hätiköi vaikka 36 oletkin.

Tämä oli ihana viesti, kiitos. Olet oikeilla jäljillä, elämässäni on ollut hyvin paljon muita tyydyttäviä asioita, asioita jotka ovat pitäneet mielenkiintoni muualla. Sattumalta myöskään elämässäni ei aiemmin ole ollut isä-kelpoisia miehiä. Ja ihan varmasti tähän "kuumeeseen" vaikuttaa ikä, se tosiasia että se on nyt tai ei koskaan enkä uskalla valita sitä "ei koskaan." Tällä hetkellä tuntuu, että olisin onneton, jos en edes kokeilisi. Vaikka elämässäni on ollut kiinnostavia töitä, projekteja, ystäviä, harrastuksia, vaikka mitä, niin eivät ne enää riitä, eivät tyydytä enää. Mulle on nyt tullut se hetki, kun tuntuu että on kokenut jo kaiken ja kaipaa jotain uutta, jotain pysyvää. Ja lapsiperhearkeahan olen päässyt nyt ns. miehen siivellä elämään ja rakastan sitä. Jos en olisi kokenut lapsiperhearkea, en varmasti haluaisi sitä vieläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Viisas mies sulla. Mäkään en haluaisi mitään rääkyvää apinaa joka vaan paskoo ja huutaa

Puolisosi kuitenkin sietää sinua?

Jos hän on sun "elämäsi rakkaus" kuten sanoit, niin et varmasti halua häntä muuttaa. Varsinkaan millään odottelulla ja väsytystaktiikoilla tyyliin kysymällä vähän väliä uudestaan jos hän heltyisi joku päivä.

Lasten haluaminen tai haluamattomuus on iso osa ihmisen persoonaa ja elämäntyyliä, niitä ei tulisi haluta muuttaa jos todella rakastaa toista. Kyse ei kuitenkaan ole pikkuasioista jotka eivät sinänsä muuta toisen persoonaa kuten "käytäisiinpä ulkona useammin", vaan isosta elämänmuutoksesta ja loppuelämän velvollisuudesta.