Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat ja teinit
28.12.2018 |
Ymmärtääkö teillä isovanhemmat, että teinit on pqljon kaveriensa kanssa? Meillä tuli vaikeuksia, kun isovanhemmat haluaisi teinien viihtyvän askartelemassa jne ja eihän se enää onnistu.
Samaten metakka nousi siitä että halusimme olla ihan oman perheen kanssa välillä. Kamala meteli siitä, miten kamalaa kun lapset kohta hylkää. Podetaan siis tyhjän pesän syndroomaa ja kiukutellaan kun minä haluan ”omia” heidät.
Niiiiin kypsä kun teinien kanssa on aikataulusäätöä ja muuta hommaajne ja sitten jaloissa pyörii kaksi kiukuttelevaa eläkeläistäkin.
Kommentit (29)
Teinit voivat ihan itse jutella isovanhempiensa kanssa asiasta, teidän ei siihen tarvitse nokkaa väliin työntää ollenkaan.
Elämä jatkuu joka tapauksessa vaikka teinieille lisää ikää ja muita asioita elämään tuleekin. Jos isovanhemmat eivät sitä ymmärrä, on se heidän ongelmansa.
Meillä 15 ja 17 vuotiaat tytöt soittelevat ja näkevät mummojensa kanssa ilman käskemistäkin ja aina he ovat saaneet halutessaan muutaman tunnin järjestymään tapaamisiin ja kyläilyihin yhdessä tai yksin. Joka ikinen kerta he ovat myös tulleet mummoloista tai missä treffit ovat sitten olleetkin hyvin iloisina, joten uskon, että isovanhrmmillakin on ollut mukavaa.
Tytöt viihtyvät myös todella hyvin vielä oman perheen kesken vaikka koulu ja kaverit tilansa vievätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta on hienoa, jos lapset pystyvät säilyttämään hyvät välit isovanhempiin myös teini-iässä. Itselläni on ollut aina läheiset välit isovanhempiini, myös teini-iässä, vaikka tietysti nuorilla kuuluu olla omaakin elämää. Ei se kuitenkaan estä mummojen ja ukkien tapaamista. Olen saanut paljon tärkeitä ja rakkaita hetkiä isovanhempieni kanssa. Nyt olen saattohoitanut heistä jokaisen ja ollut vierellä viimeisillä hetkillä.
Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat yrittävät myrkyttää lastensa välit isovanhempiin, koska heillä itsellään on huonot välit vanhempiinsa tai anoppilaan. Lapset pitäisi mielestäni pitää erossa aikuisten riidoista.
Ei ymmärrä. Mun toinen teini on kilpaurheilija ja tähtää siitä ammattia. Harjoitukset vie ihan jumalattomasti aikaa ja välillä teini tahtoo olla ihan vain kotona tai mennä kavereiden kanssa. Valittavat, kun ei teini käy enää niin usein. Kylässä pitäisi käydä viikoittain ja se on aivan mahdotonta. Tytöllä on treenejä 6 päivää viikossa, usein aamulla ja illalla, niiden päälle koulu ja läksyt ja välillä on pakko levätä.
Ap, lapsesi ovat jo teinejä, joten sinun ei tarvitse olla heidän puhemiehenä. Jos teinit haluavat, niin he kyllä järjestävät aikaa isovanhemmilleen. Anna heidän ihan itse hoitaa mahdolliset tapaamiset ja järjestelyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi ovat jo teinejä, joten sinun ei tarvitse olla heidän puhemiehenä. Jos teinit haluavat, niin he kyllä järjestävät aikaa isovanhemmilleen. Anna heidän ihan itse hoitaa mahdolliset tapaamiset ja järjestelyt.
Minulle siitä urputetaan ja minua syytetään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, lapsesi ovat jo teinejä, joten sinun ei tarvitse olla heidän puhemiehenä. Jos teinit haluavat, niin he kyllä järjestävät aikaa isovanhemmilleen. Anna heidän ihan itse hoitaa mahdolliset tapaamiset ja järjestelyt.
Meillä ei kyllä isovanhemmat asu niin lähellä, että teinit voisivat sopia tapaamisista pelkästään isovanhempien kanssa, joten tuollainen neuvo ei toimi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulua on matkoineen 10 tuntia päivässä, sitten on läksyt ja muut kouluhommat, nukkuakin pitää ja olla ihan aikataulutta niin ei siihen kauheasti jää sitä aikaa. Liikuntaa pitää olla. Ja se ainoa vapaa halutaan olla kaverien kanssa.
Tämä ei mene jakeluun, millään. Ja sitten syytellään mm siitä, että lahjaton teini laitettu liian vaikeaan kouluun jne mikä nyt ei ainakaan lisää teinin intoa enää tavata ollenkaan.
Patistin menemään ja sitten oli vain ruikutettu ja syyllistetty.
Ap
Me olemme isovanhempina hyväksyneet sen, että teinejä ei enää isovanhemmat kiinnosta, kaverit menee edelle. Siksi olemme lastenlasten vauvaiästä alkaen tehneet samoin kuin teinit eli omat suunnitelmat, ystävät ja harrastukset menevät lastenlasten edelle. Koska he joka tapauksessa teineinä eivät enää jaksa meitä, niin on ihan hyvä omassa elämässä toimia siten, että ei sitten aikanaan harmita, kun monta vuotta tuli uhrattua lapsenlapsille.
Nytkin jouluna käytiin pikaisesti moikkaamassa ja vietiin luomusuklaata. Sen enempää ei ole tarpeen lapsiaan ja näiden perheitä kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme isovanhempina hyväksyneet sen, että teinejä ei enää isovanhemmat kiinnosta, kaverit menee edelle. Siksi olemme lastenlasten vauvaiästä alkaen tehneet samoin kuin teinit eli omat suunnitelmat, ystävät ja harrastukset menevät lastenlasten edelle. Koska he joka tapauksessa teineinä eivät enää jaksa meitä, niin on ihan hyvä omassa elämässä toimia siten, että ei sitten aikanaan harmita, kun monta vuotta tuli uhrattua lapsenlapsille.
Nytkin jouluna käytiin pikaisesti moikkaamassa ja vietiin luomusuklaata. Sen enempää ei ole tarpeen lapsiaan ja näiden perheitä kiusata.
Jeps. Juuri tällaista syyllistämistä sieltä tulee.
En tajua että miten minä äitinä kestän sen että en ole enää lapseni maailman keskipiste ja kykenen esim iloitsemaan siitä, että hänellä on paljon kavereita, pärjää harrastuksissa, pääsi hyvään kouluun ja kesälläkin löysi kesätöitä.
Ja ajattelen että ne heihin ”uhratut vuodet” olivat ilo sinänsä.
Ap
Ihme ongelmia jokaisesta elämän normaalista asiasta voi kyllä saada aikaiseksi itse kukin.
Teineillä kuuluu olla teinien menot. Toisaalta, jos mummot ja vaarit on kiinni maailman menossa, he voivat olla teineille hauskaakin seuraa. Omien isovanhempieni kanssa juttelin teininä syvällisiä, mummo tarjosi joskus lasillisen viiniäkin juttelun lomassa, tein joitakin matkoja heidän kanssaan ja mm. siivosin taskurahaa vastaan pari krt kuussa. Oli varmasti ns. win-win tilanne ja hyvät muistot jäi näistäkin ajoista, mutta ei lastenlasten pidä olla eläkeläisten ainut elämän sisältö, olisi hyvä olla muutakin elämää...
Lähellä asuessa yhteys on helpompi säilyttää ilman erityisjärjestelyjä. Voi poiketa välipalalle, isovanhemmat voivat kuskata treeneihin, käydä yhdessä elokuvissa, lapset voi autella pikku töissä yms.
Toisaalta, teineille ihan oikeasti pitää antaa tilaa. Mutta eikö se ole myös elämänvaihe, jolloin lapset itse voivat tehdä jotain ikääntyvien vanhempiensa kanssa, ei siihen lastenlapsia aina mukaan tarvita? Musta on ainakin kivaa, kun lapset on jo sen verran isoja koululaisia, ettei heitä tarvitse koko ajan vahtia 24h, vaan voin juurikin huoletta vaikka mennä oman äitini kanssa kahden syömään tms. ja voidaan kumpikin nauttia ilman, että tarvitsee ottaa hoitovastuuta yhtään kenestäkään. Elämässä pitää osata nauttia erilaisista vaiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli teinille ensin syötetty suut silmät täyteen tarinaa siitä miten hänen serkkunsakin on hylännyt vanhukset (alle 60) ja sen jälkeen oli haukuttu minut eli teinin äiti täysin kohtuuttomasti. Teini pani eston puhelimeensa tämän käynnin jälkeen ja kas kummaa minun syytänihän sekin nyt on.
Voimia ap! Jotenkin ymmärrän :( Täällä ei lapset ole vielä teinejä, mutta arki on rankkaa. Lapset ovat 10, 8 ja 6 vuotiaat. Tehdään miehen kanssa molemmat kolmivuorotyötä (minä toki teen 80% työaikaa), lapsen eskari ja koulut vievät jo hurjasti aikaa. Tai lähinnä läksyjen teko. Harrastuksia emme kertakaikkiaan ehdi emmekä pysty järjestämään. Hyvä, jos kerran viikossa ollaan kaikki edes syömässä samaan aikaan saman pöydän ääressä. Isovanhemmat muistavat kuitenkin soitella ja ihmetellä: "koska tulette käymään" tai "no onhan teilläkin vapaa päiviä". On joo, mutta jos joskus saan edes 1-2h vaan OLLA, istua ja selata nettiä tai edes siivota rauhassa, niin luojaa kiitän.
Sitten kun järjestämällä järjestän aikaa, että voidaan käydä isovanhemmilla, niin juuri samaa settiä on tiedossa: "kyllä se ennen vanhaa vaan oli toisenlaista, ei sillon mitään lyhempää työaikaa tehty ja lapsiakin oli enemmän" tai "lapsilla pitäis olla tiukempi kuri, ei niistä muuten mitään tuu", "koskas sinne mökille päästäis kun sielläkin pitäis pihatöitä tehdä ja liiteri maalata".
Oikeestaan käynneillä kaikki menee hyvin jos vain kaikki hymyilevät ja "joojoottelevat" kaikkeen ja kehuvat kuinka isovanhemmat ovat ennen niiiiiiin hienosti selvinneet kaikesta.
Jep. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme ongelmia jokaisesta elämän normaalista asiasta voi kyllä saada aikaiseksi itse kukin.
Teineillä kuuluu olla teinien menot. Toisaalta, jos mummot ja vaarit on kiinni maailman menossa, he voivat olla teineille hauskaakin seuraa. Omien isovanhempieni kanssa juttelin teininä syvällisiä, mummo tarjosi joskus lasillisen viiniäkin juttelun lomassa, tein joitakin matkoja heidän kanssaan ja mm. siivosin taskurahaa vastaan pari krt kuussa. Oli varmasti ns. win-win tilanne ja hyvät muistot jäi näistäkin ajoista, mutta ei lastenlasten pidä olla eläkeläisten ainut elämän sisältö, olisi hyvä olla muutakin elämää...
Lähellä asuessa yhteys on helpompi säilyttää ilman erityisjärjestelyjä. Voi poiketa välipalalle, isovanhemmat voivat kuskata treeneihin, käydä yhdessä elokuvissa, lapset voi autella pikku töissä yms.
Toisaalta, teineille ihan oikeasti pitää antaa tilaa. Mutta eikö se ole myös elämänvaihe, jolloin lapset itse voivat tehdä jotain ikääntyvien vanhempiensa kanssa, ei siihen lastenlapsia aina mukaan tarvita? Musta on ainakin kivaa, kun lapset on jo sen verran isoja koululaisia, ettei heitä tarvitse koko ajan vahtia 24h, vaan voin juurikin huoletta vaikka mennä oman äitini kanssa kahden syömään tms. ja voidaan kumpikin nauttia ilman, että tarvitsee ottaa hoitovastuuta yhtään kenestäkään. Elämässä pitää osata nauttia erilaisista vaiheista.
Kun heille on tajottu vaikka mitä muutakin. On tarjottu apua, on tarjottu mökkiä lainaan, on tarjottu yhteistä reissua, shoppailua, ravintolaa, kahvilaa, kahville tuloa.
Ei kelpaa.
Ap
Onpa siellä ihana isoäiti joka uhraa aikaansa lapsenlapsille, tietysti tässä tapauksessa ei siis ollut uhrannut.
Meidän teineillä on kaksi mummoa. Toisella on kaikki huonosti koko ajan, teinit ovat kiinnostuneet vääristä asioista, pukeutuvat väärin, puhuvat väärin ja hengittävät väärin. Mummon elämä pyörii kaunareiden ja naapurin Pirjon ruman kukkapenkin ympärillä. Toinen mummo on kiinnostunut mitä nuorille kuuluu, haluaa oppia nuorilta uusia asioita, kysyy nuorten mielipiteitä ja osaa vaalia niitä perinteitä, joita nuoret arvostavat (esim yhdessä paistetaan pino lettuja).
Osaatteko arvata kummalle mummolle nuoret soittelevat oma-aloitteisesti ja käyvät piipahtamassa? Ja kumman mummon synttäreistä pitää muistuttaa kymmenen kertaa, etteivät vaan nuoret unohda onnitella ja taas syttyy syyllistyssota..?
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap! Jotenkin ymmärrän :( Täällä ei lapset ole vielä teinejä, mutta arki on rankkaa. Lapset ovat 10, 8 ja 6 vuotiaat. Tehdään miehen kanssa molemmat kolmivuorotyötä (minä toki teen 80% työaikaa), lapsen eskari ja koulut vievät jo hurjasti aikaa. Tai lähinnä läksyjen teko. Harrastuksia emme kertakaikkiaan ehdi emmekä pysty järjestämään. Hyvä, jos kerran viikossa ollaan kaikki edes syömässä samaan aikaan saman pöydän ääressä. Isovanhemmat muistavat kuitenkin soitella ja ihmetellä: "koska tulette käymään" tai "no onhan teilläkin vapaa päiviä". On joo, mutta jos joskus saan edes 1-2h vaan OLLA, istua ja selata nettiä tai edes siivota rauhassa, niin luojaa kiitän.
Sitten kun järjestämällä järjestän aikaa, että voidaan käydä isovanhemmilla, niin juuri samaa settiä on tiedossa: "kyllä se ennen vanhaa vaan oli toisenlaista, ei sillon mitään lyhempää työaikaa tehty ja lapsiakin oli enemmän" tai "lapsilla pitäis olla tiukempi kuri, ei niistä muuten mitään tuu", "koskas sinne mökille päästäis kun sielläkin pitäis pihatöitä tehdä ja liiteri maalata".
Oikeestaan käynneillä kaikki menee hyvin jos vain kaikki hymyilevät ja "joojoottelevat" kaikkeen ja kehuvat kuinka isovanhemmat ovat ennen niiiiiiin hienosti selvinneet kaikesta.
Jep. Tsemppiä!!
Nuo läksyt minua ihmetyttävät,kun mummina olen usein iltapäivisin seurannut lapsenlasteni läksyjä, ovat 10,9 ja 8 ja maksimissaan puoli tuntia on läksyihin mennyt. Yleensä menee 10 min.
Mùtenkin tuntuu, että vanhemmat liioittelevat paljon tekemisiään.
Olenkin miniän puheista vähentänyt 50% ennenkuin uskon mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap! Jotenkin ymmärrän :( Täällä ei lapset ole vielä teinejä, mutta arki on rankkaa. Lapset ovat 10, 8 ja 6 vuotiaat. Tehdään miehen kanssa molemmat kolmivuorotyötä (minä toki teen 80% työaikaa), lapsen eskari ja koulut vievät jo hurjasti aikaa. Tai lähinnä läksyjen teko. Harrastuksia emme kertakaikkiaan ehdi emmekä pysty järjestämään. Hyvä, jos kerran viikossa ollaan kaikki edes syömässä samaan aikaan saman pöydän ääressä. Isovanhemmat muistavat kuitenkin soitella ja ihmetellä: "koska tulette käymään" tai "no onhan teilläkin vapaa päiviä". On joo, mutta jos joskus saan edes 1-2h vaan OLLA, istua ja selata nettiä tai edes siivota rauhassa, niin luojaa kiitän.
Sitten kun järjestämällä järjestän aikaa, että voidaan käydä isovanhemmilla, niin juuri samaa settiä on tiedossa: "kyllä se ennen vanhaa vaan oli toisenlaista, ei sillon mitään lyhempää työaikaa tehty ja lapsiakin oli enemmän" tai "lapsilla pitäis olla tiukempi kuri, ei niistä muuten mitään tuu", "koskas sinne mökille päästäis kun sielläkin pitäis pihatöitä tehdä ja liiteri maalata".
Oikeestaan käynneillä kaikki menee hyvin jos vain kaikki hymyilevät ja "joojoottelevat" kaikkeen ja kehuvat kuinka isovanhemmat ovat ennen niiiiiiin hienosti selvinneet kaikesta.
Jep. Tsemppiä!!
Nuo läksyt minua ihmetyttävät,kun mummina olen usein iltapäivisin seurannut lapsenlasteni läksyjä, ovat 10,9 ja 8 ja maksimissaan puoli tuntia on läksyihin mennyt. Yleensä menee 10 min.
Mùtenkin tuntuu, että vanhemmat liioittelevat paljon tekemisiään.
Olenkin miniän puheista vähentänyt 50% ennenkuin uskon mitään.
Juu, pidä toi asenne. Niiiin asiallinen.
Isovanhemmat ei välittäny meidän lapsesta kun hän oli pieni. Nyt mangutaan perään.
Ei 17 vuotiasta kiinnosta enää alkaan luoda heihin minkäänlaista suhdetta.
Ja miksi pitäisikään. Sitä saa mitä tilaa.
Meillä takerruttiin teiniin niin että nyt hän ei halua nähdä eikä kuulla enää ollenkaan. Mänteintä oli se että sitten meidän nuorempi lapsi (joka kyllä olisi mennyt mummolle) oli samaan aikaan kuin ilmaa.