Lue keskustelun säännöt.
Mikä eteen, kun mikään ei tunnu saavan sairasta vainoa loppumaan?
28.12.2018 |
Sakkoja annettu 3 vuoden aikana lievästä pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, kotirauhan rikkomisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Lähestymiskielto on ollut perusmuotoisena voimassa melkein koko ajan, ja kesällä sitä laajennettiin koskemaan kotini ja työpaikkani läheisyydessä olemista. Silti sairas vaino jatkuu vaan, vaikka välillä poliisit käy hakemassa vainoajan putkaan rauhoittumaan. Miten jaksan tätä pelon ja ahdistuksen täyttämää elämää, kun tuntuu ettei tavallisella kansalaisella ole mitään oikeuksia?
Kommentit (41)
Osa näistä vainoojista on niin hulluja, että lähestymiskielto ei pure ja jos ei ole aiempaa rikostaustaa, niin menee aikaa ennen kun häkki heilahtaa, mutta kyllä kertomasi perusteella se on nyt lähellä vaikka ei olisi aiempia tuomioita. Oikeudenkäyntejä kyllä voi joutua odottamaan riippuen missä päin Suomea asut, mutta turvakielto pitäisi tulla noiden tietojen mukaan nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin vaihdat puhelinnumeron ja pistät sen salaiseksi. Sitten häivyt somesta kokonaan.
Muutto on paras ratkaisu, jos vain voit sen toteuttaa. Osoite salaiseksi.
Sitten työpaikka mietintään, voitko vaihtaa toimipistettä tai työaikaa?
Mietit tarkkaan keneen olet enää yhteydessä ja keille annat osoitteesi ja numerosi.
Vierailija kirjoitti:
Koita saada se psykiatrian piiriin, niin joutuu jo ensimmäisestä pahoinpitelystä pariksi vuodeksi mielisairaalaan. (vaikka olisi mieleltään terve)
Jos stalkkerilla on rikostausta tai historiaa psykiatriasta (ja monilla on), niin saa nopeammin lukkojen taakse. Ja tosiaan mielisairaalasta ei kovin nopeasti ulos pääsekään toisin kuin vankilasta, kun se valvottu koevapaus monesti alkaa jo ennen kuin edes puolet on lusittu. Onneksi nykyisin on jalkapannat näillä useimmilla.
Ketään ei kiinnosta, paitsi sitten kun olet kurkku auki niin annat ihmisille tekosyyn tuoda hautakynttilöitä ja halata toinen toisiaan.
Hanki ase ja ratkaise ongelmasi itse.
Muutti ulkomaille ja mimen vaihto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta, paitsi sitten kun olet kurkku auki niin annat ihmisille tekosyyn tuoda hautakynttilöitä ja halata toinen toisiaan.
Hanki ase ja ratkaise ongelmasi itse.
Kieltämättä tullut mieleen, että jos omalle kohdalle osuisi, niin tuo tulisi varmaan nopeasti harkintaan, jos ei mitkään lain keinot tepsi. Kymmeniä naisia kuolee Suomessa vuosittain perheväkivaltaan ja osa noista nimenomaan liittyy eron jälkeiseen vainoamiseen.
Ap, onko näistä vastauksista apua sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva kirja Uhatut ja totea sen jälkeen, että mitkään turvakiellot ja lukuisatkaan muutot kotimaan sisällä saati ulkomaille eivät auta pätkääkään. Itse varmaan toteuttaisin tuon alkupään vastaajan ehdotuksen; pesäpallomailat ja koirat. Hommaisin kunnon aseistuksen, opettelisin käyttämään niitä, menisin itsepuolustuskurssille. Mielummin istuisin taposta sen muutaman vuoden linnassa kuin eläisin pelossa loppuelämäni.
Olisiko mitenkään mahdollista että vaihtaisit nimeä ja muuttaisit ulkomaille? Voisit pitää nykyisen kutsumanimesi vaikka toisena tai kolmantena nimenä ja käyttää sitä edelleen vapaa-ajalla mutta työasioissa voisit käyttää uutta etunimeä. Nimen pitäisi olla sen verran kansainvälinen että jos vainoaja näkee sen jossain, hän ei voi päätellä siitä että "ahaa, löytyipäs suomalainen nimi, tämä se uhrini uusi nimi varmaan on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luepa Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva kirja Uhatut ja totea sen jälkeen, että mitkään turvakiellot ja lukuisatkaan muutot kotimaan sisällä saati ulkomaille eivät auta pätkääkään. Itse varmaan toteuttaisin tuon alkupään vastaajan ehdotuksen; pesäpallomailat ja koirat. Hommaisin kunnon aseistuksen, opettelisin käyttämään niitä, menisin itsepuolustuskurssille. Mielummin istuisin taposta sen muutaman vuoden linnassa kuin eläisin pelossa loppuelämäni.
"Pesäpallomaila" ei toimi kuin elokuvissa. Se on naurettavan raskas ja hidas. Sillä saa huitaistua vain vajaan kerran.
t. kouluttaja
Epäoikeudenmukaista jos uhrin pitääää muuttaa maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luepa Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva kirja Uhatut ja totea sen jälkeen, että mitkään turvakiellot ja lukuisatkaan muutot kotimaan sisällä saati ulkomaille eivät auta pätkääkään. Itse varmaan toteuttaisin tuon alkupään vastaajan ehdotuksen; pesäpallomailat ja koirat. Hommaisin kunnon aseistuksen, opettelisin käyttämään niitä, menisin itsepuolustuskurssille. Mielummin istuisin taposta sen muutaman vuoden linnassa kuin eläisin pelossa loppuelämäni.
Varmaan se pelkääminenkin vähenee, jos on päättänyt puolustautua. Siinä tilanteessa voisi olla vaihtoehtoina joko minä tai uhkaaja, on taisteltava loppuun asti itsensä ja rakkaiden puolesta. Olen opetellut itsepuolustusta ja aika häijyjä temppuja, pahinta olisi vain pelätä jossain kolossa, että "milloin se tulee". Se on varmaa, että jos joku hyökkäisi, niin en lamaannu, vaan olen valmis. Mutta sitä pitää etukäteen harjoitella, erilaisia tilanteita. Jokaisen naisen kannattaisi perehtyä itsepuolustukseen. Jos joku hyökkää kimppuun ja puolustaudut, niin itsepuolustus on lainkin mukaan sallittua.
Vierailija kirjoitti:
No vaikea on toista neuvoa mitään tekemään. Jos mietin että itse olisin samanlaisessa tilanteessa, alkaisin varmaankin harrastaa ensinnäkin pesäpalloa niin usein että kotona olisi aina muutama maila eteisen nurkassa harjoituksia odottamassa. Lisäksi harkitsisin belgianpaimenkoira Malinoisia tai kahta, ja liittymistä samoin uutena harrastuksena Suomen Palveluskoiraliittoon.
https://www.palveluskoiraliitto.fi/lajit/palveluskoirakoelajit/suojeluk…
Nauhoittava kameravalvonta kodin joka tilaan ja kattamaan koko tontin piristää kummasti, ja siitä kertovat kyltit. Sen olen jo toteuttanutkin vaikkei minua vainota.
No johan oli ohjeet.
Mahdollisella kokemattomalle yksikin malikka olisi kuin ladattu ase.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäoikeudenmukaista jos uhrin pitääää muuttaa maasta.
Onhan se, mutta minkäs teet kun Suomen laki ei suojaa uhria mitenkään? Tässä maassa rikollisia suojellaan, eikö olekin outoa?
Täysi katoaminen, eli muutto uuteen paikkaan ja uusi työpaikka.
Näistä ei mainintaa mihinkään someen tms. Ja osoitteenluovutuskiellot luonnollisesti päälle.
Itse en koskaan edes hakenut lähestymiskieltoa, koska tiesin ettei se paljoa auta. Sen sijaan muutin ja hain maistraatista tietojenluovutuskiellon, eli osoitettani ei saa ihan noin vaan. Työpaikkaa vaihdoin myös, kun aikoinaan tuo tyyppi ilmestyi työpaikkani hollille kytikselle.
Löytyisikö tuttavapiiristä sitkeää jututtajaa (miestä miehelle), joka katsoisi perään ja pakottaisi aina psykologisiin keskusteluihin, joissa ei kartettaisi vaikeita aiheita, kuten häpeää ja heikkouden kokemusta. Paneuduttaisiin syntyihin syviin sanoittaen epämääräistä mössömöykkyä vainoojan epäkypsässä sisimmässä. Paikalle aina uudestaan sama sankari, joka lupaa tukea avun hakemisessa. Hän voisi myös pyytää tyypiltä luvan havainnollistas käytännössä, miltä tämän toiminta toisesta henkilöstä vaikuttaa, kysyä että saanhan tehdä sinulle samoin, ja miksen saa, selitä.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö tuttavapiiristä sitkeää jututtajaa (miestä miehelle), joka katsoisi perään ja pakottaisi aina psykologisiin keskusteluihin, joissa ei kartettaisi vaikeita aiheita, kuten häpeää ja heikkouden kokemusta. Paneuduttaisiin syntyihin syviin sanoittaen epämääräistä mössömöykkyä vainoojan epäkypsässä sisimmässä. Paikalle aina uudestaan sama sankari, joka lupaa tukea avun hakemisessa. Hän voisi myös pyytää tyypiltä luvan havainnollistas käytännössä, miltä tämän toiminta toisesta henkilöstä vaikuttaa, kysyä että saanhan tehdä sinulle samoin, ja miksen saa, selitä.
Onko tietoa tai kokemusta toimiiko sitkeä jututtaminen?
Pystyisikö jotenkin näyttelemään että sulla on yhteyksiä okkultistijengeihin tai mopokerholaisiin? Tietääkseni Tor-verkosta saa tyyppejä jotka osaa näytellä. Maksaahan se toki mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö tuttavapiiristä sitkeää jututtajaa (miestä miehelle), joka katsoisi perään ja pakottaisi aina psykologisiin keskusteluihin, joissa ei kartettaisi vaikeita aiheita, kuten häpeää ja heikkouden kokemusta. Paneuduttaisiin syntyihin syviin sanoittaen epämääräistä mössömöykkyä vainoojan epäkypsässä sisimmässä. Paikalle aina uudestaan sama sankari, joka lupaa tukea avun hakemisessa. Hän voisi myös pyytää tyypiltä luvan havainnollistas käytännössä, miltä tämän toiminta toisesta henkilöstä vaikuttaa, kysyä että saanhan tehdä sinulle samoin, ja miksen saa, selitä.
Onko tietoa tai kokemusta toimiiko sitkeä jututtaminen?
Enpä usko. Käyhän noista osa kaikkien läheistenkin kimppuun. Jos järjen puhuminen auttais, niin ei tarvittais mielisairaaloitakaan. Tosi vakavasti ovat häiriintyneitä.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/729510/Vainoajalla+usein+persoonallis…
Kun poliisi käy korjaamassa talteen niin päästetäänkö se hyypiö kohta taas vapaalle jalalle?