Aikuinen tytär uhkaa katkaista välit jos en lopeta juomista :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt todellinen ongelma ja se ei ole tytär vaan sun alkoholin käyttö. Sama ongelma on monella muullakin naisella. Ikävä kyllä.

Aloitit hyvin, mutta miten ihmeessä päädyit siihen että *naisilla* on erityisesti juomisen kanssa ongelmia, niin paljon miehiin verrattuna, että piti oikein erikseen mainita sukupuoli? Miten ihmeessä et näe samaa ongelmaa monessa miehessä? 

Tässä nyt puhuttiin äidin juomisesta ja lapsia hävettää äidin alkoholismi enemmän kun isän. Syytä tähän en tiedä.

Suvussani sodan käyneet ukot joivat sotien jälkeen holtittomasti,ihan hyväksyttyä.Myös muissa tuntemissani perheissä.Vahvat naiset hoitivat kodit ja lapset,lapsenlapset, eikä tätä yhtään kummeksittu.

Juoppoa naista on aina katsottu pahemmalla silmällä, johtuu sukupuoliin liittyvistä odotuksista.Mulla anoppi ja appiukko aika riippuvaisia.Enemmän surettaa toi anoppi,juoppoja miehiä paljo suvussa ollut niin ei appiukon läträäminen hetkauta yhtään.

Isäni oli samanlainen kalja-juoppo. Rakastin häntä silti, mutta suuren osan lapsuudestani vei jatkuva pelko ja ahdistus isän puolesta. Silloin kun hän oli selvinpäin hän oli paras isä ikinä, sen avulla jaksoi eteenpäin.

Isäni kuoli viime vuonna 55-vuotiaana, löysimme hänet siskon kanssa kotoaan kun emme olleet kuulleet hänestä viikkoon. En tiedä pääsenkö siitä ikinä yli.

Ihan se pelkkä olutkin tappaa ja alkoholismi on kamalaa lapsillesi. Olet vielä täällä, vielä voit muuttaa suuntaa. Paljon voimia lapsillesi, toivottavasti he selviävät paremmin kuin minä ja siskoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En sentään vedä mitään kirkkaita". Tämä oli ap:n kohdalla paras. Sä vedät alkoholia, se on se aine, joka sinulle on ongelma. Aivan sama, otatko sen viinin, oluen, kossun jne kanssa, niissä on yksi ja ainoa vaikuttava aine, ja se on alkoholi.

Eniten nyppii juuri tällainen, että veronmaksajat joutuvat maksamaan juomisesi. Olet vasta 50-vuotias ja sinulla on 4 lasta. Et ole hirveän montaa vuotta edes ehtinyt maksamaan omalla työlläsi veroja, mutta kyllä me muut maksamme. älä huoli. Sä juot ahdistukseesi, luuletko, että se parantaa sinut, ei, se pahentaa vaan ahdistustasi. Sinulla ei ole edes aikomusta parantua, kun et ole valmis lähtemään hoitoon.

Vain alkoholisti näkee asiat, niin kuin sinä näet. Etkö todellakaan ymmärrä, miten vanhin tyttäresi vihaa juomistasi? Ei sinun riehua, tms. tarvitse. Olet jokatapauksessa se virtahepo siellä olohuoneessa, ymmärrätkö?

Olen itse alkoholisti, joka on raitistunut omalla tahdolla 3-vuotta sitten ja juoma-aikaa oli takana yli 30-vuotta. Kokoajan olen kuitenkin ollut työelämässä, mutta täysjuoppo olin kuitenkin ja suhteet vaimooni ja lapsiin olivat täysin olemattomat. Itsekään en koskaan perheeseeni kajonnut, tai muutenkaan omasta mielestäni "häirinnyt". Nyt toki tajuan sen, että jo pelkästään se, että koti haisee jatkuvasti alkoholille, on kuvottavaa. Lapseni ja vaimoni ovat antaneet anteeksi ja nyt perheellämme on asiat suht. hyvin. Onneksi sain raitistumisen armon, ennen kuin lapset lensivät pesästä ja he ehtivät tutustumaan isäänsä raittiina ja ihan "kelvollisena" isänä. Tsemppiä sinulle kuitenkin, raitistuminen kannattaa aina. 

Ei sitä ahdistusta aina paranna mikään. Jos apua olisi tarjolla, kuka enää joisi? Ja miksi? Vai kuvitteletko, että kukaan (ei-juovakaan) ahdistunut ei vain ole etsinyt apua?

Jos sä luet oikein tarkkaan kirjoitukseni, niin sä ehkä huomaat, mitä mä ajan takaa. Alkoholisti ei ala hakemaan apua, jos hän ei koe olevansa alkoholisti, vaan ainoastaan myöntää ehkä ottavansa liikaa ja lupaa yrittää vähentää. Ihan ensimmäisenä, alkoholistin pitää myöntää itsellensä ja ehkä muillekin, olevansa alkoholisti, vasta sen jälkeen voidaan alkaa miettimään vaihtoehtoja. Aivan varmasti tuo ahdistus tulee helpottamaan jo silloin, kun alkoholi jätetään pois, kärsitään vieroitusoireet (ei hoideta itseään lääkkeillä) ja aletaan toipumaan. Lopulta se paraneminen lähtee vain ja ainoastaan itsestä. En väitä, että se tulee aina olemaan helppoa, mutta kun vaihtoehtona on alkoholi tai perhe, lapset, niin ei jää oikein vaihtoehtoja. Olen itse käynyt saman valinnan läpi ja itse valitsin lapset ja vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt todellinen ongelma ja se ei ole tytär vaan sun alkoholin käyttö. Sama ongelma on monella muullakin naisella. Ikävä kyllä.

Aloitit hyvin, mutta miten ihmeessä päädyit siihen että *naisilla* on erityisesti juomisen kanssa ongelmia, niin paljon miehiin verrattuna, että piti oikein erikseen mainita sukupuoli? Miten ihmeessä et näe samaa ongelmaa monessa miehessä? 

Tässä nyt puhuttiin äidin juomisesta ja lapsia hävettää äidin alkoholismi enemmän kun isän. Syytä tähän en tiedä.

Suvussani sodan käyneet ukot joivat sotien jälkeen holtittomasti,ihan hyväksyttyä.Myös muissa tuntemissani perheissä.Vahvat naiset hoitivat kodit ja lapset,lapsenlapset, eikä tätä yhtään kummeksittu.

Juoppoa naista on aina katsottu pahemmalla silmällä, johtuu sukupuoliin liittyvistä odotuksista.Mulla anoppi ja appiukko aika riippuvaisia.Enemmän surettaa toi anoppi,juoppoja miehiä paljo suvussa ollut niin ei appiukon läträäminen hetkauta yhtään.

Appivanhemmat asuvat ulkomailla,nykyään kesäsin nähdään pari kertaa.Yrittänyt hienovarasesti puhua vielä kun käytiin kylässä etelässä.Vastaukseksi sain lapsellinen, no me varmaan ollaan alkoholisteja sitten,letkautuksen.

Eivät ole mitenkään vähentäneet juontia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nyt todellinen ongelma ja se ei ole tytär vaan sun alkoholin käyttö. Sama ongelma on monella muullakin naisella. Ikävä kyllä.

Aloitit hyvin, mutta miten ihmeessä päädyit siihen että *naisilla* on erityisesti juomisen kanssa ongelmia, niin paljon miehiin verrattuna, että piti oikein erikseen mainita sukupuoli? Miten ihmeessä et näe samaa ongelmaa monessa miehessä? 

Tässä nyt puhuttiin äidin juomisesta ja lapsia hävettää äidin alkoholismi enemmän kun isän. Syytä tähän en tiedä.

Suvussani sodan käyneet ukot joivat sotien jälkeen holtittomasti,ihan hyväksyttyä.Myös muissa tuntemissani perheissä.Vahvat naiset hoitivat kodit ja lapset,lapsenlapset, eikä tätä yhtään kummeksittu.

Juoppoa naista on aina katsottu pahemmalla silmällä, johtuu sukupuoliin liittyvistä odotuksista.Mulla anoppi ja appiukko aika riippuvaisia.Enemmän surettaa toi anoppi,juoppoja miehiä paljo suvussa ollut niin ei appiukon läträäminen hetkauta yhtään.

Viisaita sanoja. Liian monesti nukahdin itkuuni ja häpeä on liian tuttu tunne. 30 vuotta olin äitinä omalle äidilleni. Surullista.

9-11 0,33 olutta ehkä 5-6 iltana viikossa

ONHAN TUO IHAN HITON PALJON

Minusta neljäkin olutta viitenä iltana viikossa olisi paljon ja tuo ap:n satsi on ihan käsittämätön määrä. Varmasti näkyy naamasta.

Miten ap on lastensa tukena harrastuksissa ja koulunkäynnissä? Mitä teette yhdessä kotona? Ja mikä on isän rooli tässä perheessä?

Ap, sulla on fiksu tytär! 

Vierailija kirjoitti:

9-11 0,33 olutta ehkä 5-6 iltana viikossa

ONHAN TUO IHAN HITON PALJON

On, se on hiton paljon. Se on liki kossu (12,5 olutta) miltei joka yö. Jos otetaan keskiarvo, 10 alkoholiannosta ja 5,5 kertaa viikossa, 55 alkoholiannosta jaettuna 12,5= 4.4 kossua viikossa. Määrä on sellainen, varsinkin kun kyseessä on vielä nainen, niin tuota tahtia ollaan menossa reilusti ennenaikaisesti hautaan.

alas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä tosiaan on, mutta sen verran otan kuitenkin kantaa, että kerron olleeni tapaamatta isääni sen jälkeen kun 18-vuotiaana pääsin omilleni. Todella opin inhoamaan kaljan löyhkää vaatteissa ja hengityksessä sekä sössöttävää puhetta.

Nähtiin toki satunnaisesti hautajaisissa ym. sukujuhlissa, mutta onneksi lapseni saivat ihanan raittiin isoisän isänsä isästä.

Ap:lle, jos olet todellinen: 23 v. -lapsesi on jo korkea aikakin irrottautua sinusta. Niin ne lapset katoavat näköpiiristäsi yksi toisensa jälkeen - se 12-vuotiaskin lähtee muutaman vuoden päästä, eikä taakseen katso. Unohdat kyllä heidät piankin, mitä nyt kännissä itkeskelet itseäsi säälien miten kiittämättömät lapset hylkäsivät.

Wow so edgy

Suhtaudun ammattimaisiin alkoholisteihin säälimättömästi - sori siitä (no, oikeesti, en pyydä anteeksi). Jostain syystä se on sairaus, joka ei herätä myötätuntoa enempääkuin muutkaan narkomaniat. Kaikille mukavampaa kun paleltuvat hankeen.

Kuvittelet alkoholia käyttävien heti paleltuvan hankeen, jos eivät saa olla sinun ystäviäsi. Jopa on suuret luulot itsestäsi. Todellakaan eivät palellu minnekään hankeen. Tarvitsevat oikeita tukijoita ja sinustahan ei sellaiseksi ole, niin alat kiukutella siitä kärsiville.

En halua olla alkoholistin parantaja enkä tukija. Sain riittävästi tietoa aiheesta kasvuvuosinani. Tiedätkö, miten naisiinmenevä, vaimoaan avoimesti pettävä juoppo saattaa suhtautua murrosikäiseen, naiseksi kehittyvään tyttäreensä?

- Ok, olen toki armelias ja lainkuuliainen, joten soitan 112 jos joku näyttää todella paleltuvan sinne hankeen, mutta kodin lämpöön en ota, kun moisesta elämästä olen eroon päässyt.

Mun mutsi on ihan samanlainen, tosin juo viiniä eikä olutta. Kuvittelee, että juominen ei vaikuta mihinkään kun ei riehu tai ryyppää missään lähipubissa. Ei olla perheenä tehty mitään vuosikausiin, äiti ei osallistunut ikinä mihinkään koulun tapahtumiin tai juhliin, ei auttanut läksyissä, ei lähtenyt meidän lasten kanssa shoppailemaan, leffaan, lenkille, kahville, syömään jne... Ei siksi että hän olisi ollut humalassa, vaan siksi koska oli krapulassa/väsynyt/ahdistunut. Kaikki ylimääräinen ja ei-niin-ylimääräinen raha meni viiniin ja röökiin, jota veti aina kännissä tuplasti enemmän kuin selvänä. Sit valitettiin kun ei ollut rahaa ostaa uusia vaatteita tai meikkejä.

Mulla on kaksi alaikäistä sisarusta ja yritän aina heidän kanssa puuhailla mahdollisimman paljon kun olen vanhempien luona, koska äiti ei sitä tee ja isä tekee paljon töitä. Ennen joulua käytiin joululahjaostoksilla ja nyt alennusmyynneillä, joskus järkkään leffailtoja tai käydään ihan vaan kävelyllä tms. Sellaisia normaaleja asioita mitä äitien mielestäni kuuluisi lasten kanssa tehdä. Pelottaa varsinkin nuorimman sisaruksen puolesta, koska hän on elänyt käytännössä koko elämänsä tätä, pelkään että hän luulee että tälläinen on jotenkin normaalia. Olen tehnyt kaksi kertaa lastensuojeluilmoituksen, mutta voin kertoa että molemmilla kerroilla se on ollut heidän taholta pelkkää äidin pään silittelyä. 

Vaihda olut alkoholittomaan. Jos et kerta ole alkkis, niin tuossa ei ole mitään ongelmaa.

Tai ota vaan 2 iltaa viikossa ja vaan 3 olutta kerralla (Alkoholittomia). Tai juo vaan vichyä.

Tai tunnusta, että olet alkkis, aloita antabus ja hoida masennusta muuten. Syö sinkkiä ja magnesiumia, hae uudet lääkkeet masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50- vuotias nainen ja minulla on neljä lasta, kolme jo täysi-ikäistä ja yksi alaikäinen. Kaksi nuorinta (12 ja 18v) asuvat vielä kotona. Vanhin tytär on 23v.

Minulla on ollut jonkinlaista liiallista juomista melkein 10 vuoden ajan. En ole työelämässä vaan sairaseläkkeellä vaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön takia. Olen siis päivät kotona, mies käy töissä ja lapset tietty koulussa. Juon yleensä 9-11 0,33 olutta ehkä 5-6 iltana viikossa. Juon aina iltaisin niin että valvon aamuyöhön asti ja nukun sitten seuraavana päivänä myöhään.

Nyt tyttäreni sanoi, että jos en hae apua, niin hän ei tule enää käymään kotona (hän asuu toisella paikkakunnalla), koska ei kuulemma halua enää katsella juomistani. Olen ihan ymmälläni, en ymmärrä miten tämä muka vaikuttaa häneen tai keneenkään muuhun lapsistani?? En riehu kännissä enkä katoile ryyppureissuille, juon ainoastaan iltaisin telkkarin ääressä. Ruokaa on pöydässä ja lapsilla aina ehjät ja siistit vaatteet päällä. Tytär vaatii että lopetan kokonaan, minä olen sitä mieltä että voisin vähentää niin että joisin enää 2-3 päivänä viikossa. Olen yrittänyt vähentää aikaisemminkin, mutta aina jossain vaiheessa tunnen oloni niin masentuneeksi, että haluan juoda, koska se on ainoa asia mistä saan nautintoa ja ainoa kerta kun tunnen iloa. En vaan ymmärrä, mitä minun juominen muka vie lapsiltani? Myönnän että juon varmaan määrällisesti liikaa, mutta en sentään vedä mitään kirkkaita tms. Mieheni juo viikonloppuisin muutaman oluen seurakseni, varmaan sekin nyt häiritsee...

Ymmärtäisin jos riehuisin humalassa tai katoaisin jonnekin ryyppyreisuille, mutta kun en tee niin. Tiedän kyllä, millaisia alkoholistit ovat, enkä koe kuuluvani heihin. Tytär ehdotti jopa katkoa. :( Mitä teen? Pitääkö oikeasti suostua tyttären vaatimukseen, eikö se ole kiristämistä ja muutenkin vähän kohtuutonta? En ymmärrä, lapset on mulle tärkeintä tässä maailmassa...

Jos juot niin että läheisiäsi häiritsee, sulle on tärkeintä alkoholi ja sinä itse, ei  lapset.

lopeta se ryyppääminen kokonaan.Olet alkoholisti.

Mitä kaikkea sä ap puuhailet sun nuorimman lapsen kanssa? Oletko harrastuksissaan mukana? Käytkö koulun tapahtumissa? Pelaatko hänen kanssaan? Autat kokeisiin lukemisessa? Kyselet päivän kuulumiset? Teet hänen kanssaan yhdessä jotain? Keskustelet?

Olutta voi juoda alkoholittomanakin. Olen muutamia kertoja juonut ruokajuomana eikä maussa ollut mitään moitittavaa. Kokeile.

Jos alkoholiton ei riitä, niin olet alkoholisti. Toivotan sinulle parempaa vointia ja voimia rehellisyyteen ja raittiiseen elämään.

Vaikka joisi vain öisin kun kukaan ei näe, se riippuvuus ja koukku on silti kaikkien näkösällä. Alkkis on apaattinen, alakuloinen ja/tai kireä päivisin kun ei juo. Kaikki tähtää siihen hetkeen, että saa juoda. Mikään muu ei tuota yhtä suurta tyydytystä. Kaikki muu tekeminen on vain odotusta tai viivästystä, että pääsee siihen elämän ainoaan tärkeään asiaan käsiksi. Alkkis on selvänäkin tuskaista seurattavaa läheisilleen. Puhumattakaan hädästä, huolesta ja häpeästä, jota läheiset kokevat.

Runsas, pitkäaikainen juominen muuttaa persoonaa. Lapsille osa ja koko ajan isompi osa äidistä on kuolemassa. Se on tuskallista. Ihminen, joka oikeasti on, hiipuu pois. Jäljellä on riippuvuuden jättämä tyhjä kuori. Tämä tapahtuu, vaikka joisikin salaa.

Oletko ap miettinyt miksi nuorin tytär viihtyy kavereillaan? Olisiko ehkä siksi, että kotona on viinalta haiseva, pöhöttynyt äiti. Lapsesi ei halua olla kotona eikä taatusti kehtaa tuoda sinne kavereitaan. Hän häpeää sinua ja käytöstäsi.

Ei sillä ole väliä juotko kaljaa vai väkeviä, sitä samaa alkoholia se kaikki on ja taatusti häiritsee läheisiäsi. Ja aivan varmasti noin suuret alkoholimäärät näkyvät olemuksessasi ja käytöksessäsi, et vain itse tajua sitä.

Ap on oppikirja esimerkki alkoholistista. 10-vuotta juonut ja viikkoannos päälle 4 kossua, ei käy missään, on masentunut  ja sairaseläkkeellä. Lopuksi mikä selkein esimerkki, ei edes koe olevansa alkoholisti. Sanoo vaan, että ei hän nyt sentään mitään kirkkaita vedä???? Haloo, se on ihan sama, mitä sä juot, mutta alkoholi on kaikille litkuille se yksi nimittäjä ja siitä alkoholista tulee sana alkoholisti.

Luuletko sinä, että tyttäresi kiusalla uhkaa välit poikkaista??? Ei, vaan häntä häiritsee todella paljon juomisesi ja mietippä, paljonko se häiritsee kotona vielä asuvia.

Annat itsellesi luvan lääkitä itseäsi alkoholilla, joka on kaikista huonoin lääke masennukseen ja ahdistukseen aivojen kemian kannalta. Tällä hetkellä sinulla on mitä ilmeisimmän huomattava krapula ja morkkis päällä, jota olet loiventanut bentzodiatsepiineillä, ilman näitä loiventavia nappeja, tärisisit ja hikoilisit sängyssä, kykenemättä olemaan senkään vertaa perheesi kanssa, kuin mitä olet nyt. Kaiken lisäksi, kun olet juonut taas yöllä liki kossullisen alkoholia, niin haiset parhaillaan alkoholille ja uskoakseni lapsesi haluaisivat taas mieluummin kavereilleen, kuin haistella sinua, mutta näin sunnuntaiaamuna ei monelle kaverille vielä ole menemistä.

T. Raitistunut alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka joisi vain öisin kun kukaan ei näe, se riippuvuus ja koukku on silti kaikkien näkösällä. Alkkis on apaattinen, alakuloinen ja/tai kireä päivisin kun ei juo. Kaikki tähtää siihen hetkeen, että saa juoda. Mikään muu ei tuota yhtä suurta tyydytystä. Kaikki muu tekeminen on vain odotusta tai viivästystä, että pääsee siihen elämän ainoaan tärkeään asiaan käsiksi. Alkkis on selvänäkin tuskaista seurattavaa läheisilleen. Puhumattakaan hädästä, huolesta ja häpeästä, jota läheiset kokevat.

Tai toisaalta voi suorittaa päivänsä kuin juna. Hoitaa työn ja perheen. Jotta Sitten koittaa palkinnon hetki ja se, mihin kaikki suorittaminen tähtäsi. Se kaikki muu tekeminen onnistui vain alkoholia ajatellen. Nyt saa juoda! Mielessä käy aina laskuri, että koska ja minkä asioiden jälkeen pääsee asiaan.