Voiko olla niin, ettei todella paniikissa oleva arka pieni löytökoira kesyynny ollenkaan?

Kerro vähän lisää koirasta, kuinka kauan ollut ns villinä? Missä on nyt? Onko joskus ollut lemmikkinä?

Ei tuollaisia välitetä asiallisista yhdistyksistä. 

Täytyyhän koiralle pystyä laittamaan mm. remmi. Purevia koiria ei myöskään laiteta eteen päin. 

Miksi ihmeessä tuollaisen koiran haluaisitte? Liialinen idealismi ja sääli eivät ole asiallisia koiranhankinnan perusteita. 

Jos haluat koiran, etsi joku hyvaluonteinen, rohkea ja ystavallinen koira. Siita saat hyvan lemmikin. Arka koira joka pelkaa kaikkia puree puolustaessaan itseaan.

On kokemusta, eivät kaikki koirat ikinä kesyynny, mutta ainakaan mikään järkevä taho ei sellaisia uusille omistajille välitä. Jos otatte itse koiran kiinni jossain ulkomailla, niin sellaisesta ei ole mitään takeita. Liian aran koiran on parempi päästä pois.

Kyllä se kesyyntyy. Mutta se vaatii pitkään ymmärrystä ja erittäin varovaista lähestymistä. Mieluiten niin, etät se saa itse lähestyä uusia ihmisiään, eikä niin että ihmiset maanittelee, saati pakottaa lähestymään heitä. 

Alkuun voi aikansa antaa niiden normaalien hoitotoimenpiteiden vaan olla. Ei koira siihen kuole, ettei sen kynsiä leikata tai turkkia harjata hetkeen. Jos on pakko tehdä jotain hoitotoimenpiteitä, näitä voidaan tehdä tällaisessa tapauksessa rauhoituksessa eläinlääkäriasemalla, mutta kannattaa välttää jos suinkin mahdollista, koska se sinne eläinlääkäriin pakolla vienti ennen kuin koiran ja uuden omistajan välillä on luottamusta, on myöskin luottamusta rikkova tekijä. 

Ja nämä tämäntyyppiset koirat sitten sopii lähinnä rennoille ja rauhallisille uusille omistajille. Koirakokemus ei ole ehdottoman välittämätöntä, mutta se on, ettei hötkyile ja odota että kyllä sen viikossa jo pitäisi olla kuin mikä tahansa muu koira. Sitä se ei ole välttämättä koskaan, se voi olla aina arka tietyissä tilanteissa loppuikänsä. Mutta mukava koira siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee, jos luottamus rakennetaan alussa huolella ja ilman pakkoja. 

Itselläni kokemusta useista ns. vaikeista rescueista, haastavin ehkä entinen koe-eläinkoira joka kammosi hysteerisesti ihmisiä koska ihmiset oli sille tarkoittaneet kivuliaita kokeita ja operaatioita, eikä esim. osannut oikein kävellä koska oli elänyt häkissä ikänsä.

Arkuus on koirassa paha luonnevika eikä se siitä muutu. Kokenut koiraihminen on oikea omistaja sellaiselle mutta en todellakaan suosittele epävarmalle aloittelijalle. Rakkaus ei koiraa paranna vaan elelette sitten ongelmakokran ehdoilla. Mikä ei ole kovin kivaa.

Jonkuntasoisesti arka koira toipuu kyllä riittävän normaalille tasolle - onhan koirissa muutenkin yksilöeroja.

Oma koirani annettiin ainakanaan vain kotiin, jossa on toinen koira tueksi. Nyt pärjää ihan hyvin ainoana toisen kuoltua.

Vierailija kirjoitti:

Arkuus on koirassa paha luonnevika eikä se siitä muutu. Kokenut koiraihminen on oikea omistaja sellaiselle mutta en todellakaan suosittele epävarmalle aloittelijalle. Rakkaus ei koiraa paranna vaan elelette sitten ongelmakokran ehdoilla. Mikä ei ole kovin kivaa.

Niin, tämä koira ei vaan välttämättä ole luonteeltaan arka ollenkaan tai erityisen paljon. Mistä tahansa koirasta nimittäin tulee sitä riittävän kamalissa oloissa, vaikka perusluonne olisi mikä. 

Sellainen koira, joka on hyvissä oloissa elämisestä ja kasvamisesta huolimatta hysteerisen arka, tosiaan saattaa olla toivoton tapaus - äärimmäisen harvoin, mutta niitäkin on. Sen sijaan tällaisesta tapauksesta ei tiedä onko mitenkään erityisen arka kunhan pääsee menneisyyden "traumoistaan".

Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap

Vierailija kirjoitti:

Arkuus on koirassa paha luonnevika eikä se siitä muutu. Kokenut koiraihminen on oikea omistaja sellaiselle mutta en todellakaan suosittele epävarmalle aloittelijalle. Rakkaus ei koiraa paranna vaan elelette sitten ongelmakokran ehdoilla. Mikä ei ole kovin kivaa.

En ole aloittelija, minulla on ollut kolme koiraa, tavallisia ystävällisiä hyväluonteisia koiria, joiden kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia. ap

Lovebotti kirjoitti:

Jos haluat koiran, etsi joku hyvaluonteinen, rohkea ja ystavallinen koira. Siita saat hyvan lemmikin. Arka koira joka pelkaa kaikkia puree puolustaessaan itseaan.

Siinä vaan on oma mielihyvänsä, että ottaa eri tavalla ns. vaikean koiran tai sellaisen mitä muut ei halua (esim. vanha, joka tulee kuolemaan muutamassa vuodessa) . Ensinnäkin, kokee tehneensä hyvän teon. Toinen juttu on että ainakin itselleni on ollut aina kiinnostavia koulutushaasteet ja eläinten käytöksen ymmärtäminen, erityisesti menneisyydessä kovia kokeneiden. Se on mielettömän hienoa kun se arka "peto" joka on siihen asti lähinnä räyhännyt jossain nurkissa ja raapinut ulko-ovea että pääsisi ulos, ensimmäisen kerran tulee omasta tahdosta, uteliaana katsomaan että nyt haisee niin hyvä ruoka että taidan vähän lähestyä noita ihmisiä. Ja uskaltaa tulla lähemmäs kuin ennen. Jokainen edistysaskel tuntuu mielettömän hienolta näiden vaikeiden tapausten kanssa.

Ei sovi toki kaikille, mutta tuskin ap niin tyhmä on, että haluaisi vain helppoutta ja omaa mukavuutta ja sitten edes harkitsisi kuvailemaansa koiraa...

- 5

Vierailija kirjoitti:

Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap

Ehka se sen verran kesyyntyy ettei sinua pure, mutta kaikkia vieraita luultavasti kylla. Ainakin kaikissa koiralle yllattavissa tilanteissa.

Mikä on keskeisin kasvatusmetodisi ja suhde koiraan?

Vierailija kirjoitti:

Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap

Ei ole toivotonta. Ja koska koira on pieni, niin se pureminen nyt ei ole niin vakavaa, sen kanssa pystyy elämään. Toki jatkuvasti täytyy pyrkiä olemaan paineistamatta koiraa mahdollisuuksien mukaan niin paljoa, että se joutuu "pakene tai taistele" moodiin eikä näe muuta mahdollisuutta kuin purra, mutta jos joskus niin käy, kukaan ei kuole eikä mitään kauheaa tapahdu.  (Pikkulapsiperheeseen tällaista koiraa ei pidä toki ottaa)

Oma kokemukseni on että nämä tottuvat uuteen kotiin ja ovat totutettavissa normaaleiksi lemmikeiksi yllättävän äkkiä. Usein muutama päivä tai viikko on haastavia, mutta sitten kun koira päättää että luottaa tuohon ihmiseen, kaikki alkaa sujua nopeasti. Usein koirasta tulee jopa kiintyneempi ihmiseensä kuin hyvistä oloista olevista koirista.

- 5

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kesyyntyy. Mutta se vaatii pitkään ymmärrystä ja erittäin varovaista lähestymistä. Mieluiten niin, etät se saa itse lähestyä uusia ihmisiään, eikä niin että ihmiset maanittelee, saati pakottaa lähestymään heitä. 

Alkuun voi aikansa antaa niiden normaalien hoitotoimenpiteiden vaan olla. Ei koira siihen kuole, ettei sen kynsiä leikata tai turkkia harjata hetkeen. Jos on pakko tehdä jotain hoitotoimenpiteitä, näitä voidaan tehdä tällaisessa tapauksessa rauhoituksessa eläinlääkäriasemalla, mutta kannattaa välttää jos suinkin mahdollista, koska se sinne eläinlääkäriin pakolla vienti ennen kuin koiran ja uuden omistajan välillä on luottamusta, on myöskin luottamusta rikkova tekijä. 

Ja nämä tämäntyyppiset koirat sitten sopii lähinnä rennoille ja rauhallisille uusille omistajille. Koirakokemus ei ole ehdottoman välittämätöntä, mutta se on, ettei hötkyile ja odota että kyllä sen viikossa jo pitäisi olla kuin mikä tahansa muu koira. Sitä se ei ole välttämättä koskaan, se voi olla aina arka tietyissä tilanteissa loppuikänsä. Mutta mukava koira siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee, jos luottamus rakennetaan alussa huolella ja ilman pakkoja. 

Itselläni kokemusta useista ns. vaikeista rescueista, haastavin ehkä entinen koe-eläinkoira joka kammosi hysteerisesti ihmisiä koska ihmiset oli sille tarkoittaneet kivuliaita kokeita ja operaatioita, eikä esim. osannut oikein kävellä koska oli elänyt häkissä ikänsä.

Kammottavaa, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Koira elää nykyisyydessä eikä osaa ajatella "kyllä tämä tästä, kun paranen". 

Koira, joka pelkää hysteerisesti ja ei pysty kunnolla kävelemään kuuluu lopettaa. Näin tekee aidosti koirista välittävä eikä tuollainen sädekehäänsä kiilloitteleva idio-otti. 

Vanhempani ovat kokeneita koiraihmisiä ja ottivat kaltoinkohdellun ihmisaran koiran. Ensimmäiset viikot meni siihen, että koira piilotteli huonekalujen alla eikä antanut koskea itseensä, lenkitystä ei voinut edes ajatella (onneksi oli oma piha), hoitotoimenpiteet rajoittuivat siihen, että sukulaismies kävi auttamassa koiran märkivän korvatulehduksen hoidossa. Pikkuhiljaa koiran luottamus ihmisiin kasvoi - sitä ei pakotettu mihinkään paitsi tuohon korvatulehduksen hoitoon. Oli myöhemmin ihan mukava koira, mutta jäi vähän araksi ja arvaamattomaksi. Vanhempani ovat sanoneet, etteivät haluaisi ryhtyä enää niin vaativaan prosessiin. Vähemmän päänsärkyä saa, kun ottaa sentään perusasiat hallitsevan aikuisen kodinvaihtajan tai normaalioloissa kasvaneen pennun.

Ap, jos et ole kokenut koiranomistaja, jätä puolivilli rescue-koira väliin.

Koira näyttää olevan joku chihuahuan ja jack russelin sekoitus, tai mäyräkoiran, painaa ehkä 5 kg. Ei ihan minikokoinen, mutta kuitenkin hyvin pieni koira. Meillä ei ole lapsia. Koira ei joutuisi olemaan yksin kuin pari tuntia päivässä. ap

Vierailija kirjoitti:

Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap

Jos yrität, niin älä jätä sitä koskaan yksinään esim. kaupan eteen odottamaan sinua. Tuollainen yksin jätetty pieni koira puri ohi kävellyttä miestäni jalkaan. Omistajan endimmäinen asenne oli mitä teitte koiralle... joo-o käveltiin ohi, eikä huomattu että hihna oli niin löysällä, että koira pystyi liikkumaan parin metrin verran suoraan puremaan jalkaan. Omustajan selitys oli, että koira on todella arka. Miksi jättää sellainen yksin?

Lovebotti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap

Ehka se sen verran kesyyntyy ettei sinua pure, mutta kaikkia vieraita luultavasti kylla. Ainakin kaikissa koiralle yllattavissa tilanteissa.

Mikä on kokemustaustasi väittää näin? Itselläni on "animal behaviourist" sertifikaatti ja kokemusta useista vaikeista rescuekoirista. Sekä myöskin villieläinten kouluttamisesta jonkin verran kokemusta. 

Minusta väitteellesi ei ole mitään perusteita. "Kaikkia vieraita" - no ei varmasti. On mahdollista se, että se on jonkin verran säikky tietynlaisissa tilanteissa koko ikänsä, mutta niitä voi välttää ja ennakoida mm. pitämällä koiran visusti kiinni niissä tilanteissa. Esim. minun ex-koe-eläimeni sattuneesta syystä pelkää aivan hysteerisesti eläinlääkäreitä, eikä se varmaankaan ikinä miksikään muutu. Kun sellaisissa paikoissa joskus on pakko käydä, laitan jo kotona kuonokopan, homma hoidetaan nopeasti ja sitten kivaa yhdessäoloa ja runsaat palkkiot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kesyyntyy. Mutta se vaatii pitkään ymmärrystä ja erittäin varovaista lähestymistä. Mieluiten niin, etät se saa itse lähestyä uusia ihmisiään, eikä niin että ihmiset maanittelee, saati pakottaa lähestymään heitä. 

Alkuun voi aikansa antaa niiden normaalien hoitotoimenpiteiden vaan olla. Ei koira siihen kuole, ettei sen kynsiä leikata tai turkkia harjata hetkeen. Jos on pakko tehdä jotain hoitotoimenpiteitä, näitä voidaan tehdä tällaisessa tapauksessa rauhoituksessa eläinlääkäriasemalla, mutta kannattaa välttää jos suinkin mahdollista, koska se sinne eläinlääkäriin pakolla vienti ennen kuin koiran ja uuden omistajan välillä on luottamusta, on myöskin luottamusta rikkova tekijä. 

Ja nämä tämäntyyppiset koirat sitten sopii lähinnä rennoille ja rauhallisille uusille omistajille. Koirakokemus ei ole ehdottoman välittämätöntä, mutta se on, ettei hötkyile ja odota että kyllä sen viikossa jo pitäisi olla kuin mikä tahansa muu koira. Sitä se ei ole välttämättä koskaan, se voi olla aina arka tietyissä tilanteissa loppuikänsä. Mutta mukava koira siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee, jos luottamus rakennetaan alussa huolella ja ilman pakkoja. 

Itselläni kokemusta useista ns. vaikeista rescueista, haastavin ehkä entinen koe-eläinkoira joka kammosi hysteerisesti ihmisiä koska ihmiset oli sille tarkoittaneet kivuliaita kokeita ja operaatioita, eikä esim. osannut oikein kävellä koska oli elänyt häkissä ikänsä.

Kammottavaa, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Koira elää nykyisyydessä eikä osaa ajatella "kyllä tämä tästä, kun paranen". 

Koira, joka pelkää hysteerisesti ja ei pysty kunnolla kävelemään kuuluu lopettaa. Näin tekee aidosti koirista välittävä eikä tuollainen sädekehäänsä kiilloitteleva idio-otti. 

Ihan idioottia tappaa eläin heti kun sillä on hetkellisesti paha olla. Oma koirani on kärsinyt paljon, mutta taatusti nauttinut elämästään enemmän.