Lue keskustelun säännöt.
17 vuotias käyttäytyy kuin 14-15 vuotias
28.12.2018 |
Kapinoi vanhempia ja koulua vastaan. Kaikki on yybernoloa ja tilannepelkoa niin ettei halua olla julkisella paikalla yksin ja jos joutuu olemaan, niin reagoi voimakkaasti vatsallaan. Itse olin samanlainen 14 ikävuoden tienoilla. Noi vatsavaivat on tutkittu lääkärillä ja labrakokeilla ja kaikki oli kunnossa.
1.5 vuotta ammattikoulua takana surkealla menestyksellä. Pitää kaverinsa kanssa koko koulusysteemiä pilkkanaan, eikä ressukka tajua että ampuu samalla omaan jalkaansa tällä toiminnalla.
Tässä on ilmeisesti vielä useampi vuosi edessä, ennen kuin nuoren päähän alkaa kasvaa järkeä. Muut ikäisensä ovat henkisesti jo paljon kypsempiä.
onko teillä vastaavia kokemuksia? Myöhäinen persoonan kehitys murrosiässä. Milloin alkoi ja milloin helpotti?
Kommentit (41)
Tuossa iässä ei ole vielä hätää, mutta se on tosiasia, että valtaosa "aikuisista" on yhä lasten kengissä. Ja jotkut eivät kehity tai kasva koskaan. Esim. USA:n presidenttinä on kahdeksankymppinen papparainen, joka käyttäytyy kuin 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kehittyy niin eri tahtiin,nuoruus ennen aikuistumista voi olla rankkaa aikaa.Lapsesi tarvitsee tukeasi ja hyväksyntääsi,kyllä hän vielä siitä aikuistuu.Itse olin vielä 18-vuotiaana hyvin arka ja mieluiten olisin pysytellyt piilossa,vaikka olin jo työelämässä.Vasta parikymppisenä elämä alkoi asettua aloilleen ja näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu todella että olin aikuinen vasta noin 24 vuotiaana.
Olen hänen tukenaan ja kannustan eteenpäin, mutta turhauttaa katsoa miten heittää hyvän tilaisuuden hukkaan. Haaveilee jo pois muutosta omaan kotiin, mutta ei ymmärrä että yksinasumiseen tarvitaan rahaa ja yhteiskunnan elätiksi en häntä päästä. Olen aina painottanut, että koulut käydään loppuun ja hommataan työpaikka ennen kuin lähtee maailmalle.
Ap
Ymmärräthän, että työpaikoista on nyt armoton kilpailu, ja vain kymmenen prosenttia hakijoista saa töitä.
Olet ilmeisesti itse nainen ja lapsesi on poika? Ihan normaalia. Toisaalta nykyään aikuistutaan myöhään kun lapsena ei ole tarvinnut pinnistellä minkään eteen ja oppia sitä kautta resilienssiä.
Käyttäydyn monissa kohdin 45-vuotiaana kuin 5-11v. Entä sitten? On ainakin paljon hauskempaa kuin käyttyä keski-ikäisen tavoin.
Kaikkein tympeimpiä tapauksia ovat nuoret aikuiset, jotka aivopestyjä käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä iässä. Luonnollisuus siitä mitä pohjimmiltaan ovat houkuu kauas suurimmasta osasta nykyihmisiä 15-22vee vaiheessa. Yhteiskunnan muokkaamia teollisia tuotteita suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän se olet esimerkin elämästä antanut, joten nuoresta näkee nyt miten kasvatuksesi on mennyt. Se on mennyt ilmeisesti ihan pieleen ja nyt mitataankin sinun arvoasi vanhempana siinä miten saat tilanteen opiskelun ja muiden tärkeiden asioiden kannalta paranemaan. Jos lapsesi elämä menee pieleen, niin se on suoraan sinun vikasi. Muita et voi syyttää.
Onpas suppea näkemys. Me asutaan hiljaisella omakotialueella. Molemmat vanhemmat on aina käyneet töissä. Lapsilla oli mielekkäät harrastukset ja useita kavereita. Kumpikaan vanhemmista ei tupakoi ja hyvin harvoin mitään alkoholia. Perheessämme oli arvot kohdillaan ja opetimme ne myös lapsillemme. Koulut meni hyvin ja kaikki oli hyvin, kunnes poikani kokeili huumeita. Se alkoi pienestä ja nykyään piikittää jo kovempia aineita. Mikä siis kasvatuksessamme meni pieleen? Mitä olisimme voineet tehdä paremmin? Tätä kysyn päivittäin itseltäni, mutta kerro sinä kun tunnut tietävän niin helvetin hyvin!!!
Tuossa voi olla kyse pelkästä riippuvuudesta, mutta usein taustalla on myös muita ongelmia. Jos molemmat vanhemmat on aina käyneet töissä, niin onkohan lapselle ollut tarpeeksi aikaa? Olitteko henkisesti läsnä? Tuota voisi kysyä siltä lapseltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, yleensähän se on toisin päin, eli sen ikäinen luulee olevansa paljon vanhempi ihminen, esim joku 30 v. Tai vauva luulee olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän se olet esimerkin elämästä antanut, joten nuoresta näkee nyt miten kasvatuksesi on mennyt. Se on mennyt ilmeisesti ihan pieleen ja nyt mitataankin sinun arvoasi vanhempana siinä miten saat tilanteen opiskelun ja muiden tärkeiden asioiden kannalta paranemaan. Jos lapsesi elämä menee pieleen, niin se on suoraan sinun vikasi. Muita et voi syyttää.
Onpas suppea näkemys. Me asutaan hiljaisella omakotialueella. Molemmat vanhemmat on aina käyneet töissä. Lapsilla oli mielekkäät harrastukset ja useita kavereita. Kumpikaan vanhemmista ei tupakoi ja hyvin harvoin mitään alkoholia. Perheessämme oli arvot kohdillaan ja opetimme ne myös lapsillemme. Koulut meni hyvin ja kaikki oli hyvin, kunnes poikani kokeili huumeita. Se alkoi pienestä ja nykyään piikittää jo kovempia aineita. Mikä siis kasvatuksessamme meni pieleen? Mitä olisimme voineet tehdä paremmin? Tätä kysyn päivittäin itseltäni, mutta kerro sinä kun tunnut tietävän niin helvetin hyvin!!!
Tuossa voi olla kyse pelkästä riippuvuudesta, mutta usein taustalla on myös muita ongelmia. Jos molemmat vanhemmat on aina käyneet töissä, niin onkohan lapselle ollut tarpeeksi aikaa? Olitteko henkisesti läsnä? Tuota voisi kysyä siltä lapseltakin.
Ehkä tunteiden käsittelyssä on ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tuossa iässä vielä olisi kovin huolissani. Kun reippaasti yli kolmekymppinen käyttäytyy kuin alle 18v, on syytäkin olla huolissaan. Monet varmasti olivat kun katselivat entisen pääministerin toilailuja.
Musta tuntuu että olin tavallista nuoremman näköinen ja tavallista lapsellisempi koko kouluajan, ja olenko ihan aikuiseksi kasvanut vieläkään. Elämä oli sellaista teinielämää pitkään, kunnes sitten omia aikojani hoksasin pyrkiä töihin ja yliopistoon ja otin vastuuta omasta elostani. Kyllä sille lapselle kannattaa antaa vastuuta ja kysyä siltä itseltään mitä se haluaa. Kun se ottaa vähän vastuuta, se aikuistuu silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn monissa kohdin 45-vuotiaana kuin 5-11v. Entä sitten? On ainakin paljon hauskempaa kuin käyttyä keski-ikäisen tavoin.
Kaikkein tympeimpiä tapauksia ovat nuoret aikuiset, jotka aivopestyjä käyttäytymään tietyllä tavalla tietyssä iässä. Luonnollisuus siitä mitä pohjimmiltaan ovat houkuu kauas suurimmasta osasta nykyihmisiä 15-22vee vaiheessa. Yhteiskunnan muokkaamia teollisia tuotteita suurin osa.
Tuon ikäiseltä kyllä voisi odottaa vähän enemmän? Vai mitä luulet?
Voi olla myös että jää tuolle tasolle, ei kaikki kehity, kun koulumenestyskin heikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös että jää tuolle tasolle, ei kaikki kehity, kun koulumenestyskin heikkoa.
Yleisellä paikalla olo ahdistaa ja on jatkuvia vatsakipuja? Mielenterveysongelmia tai nepsy.
Suuri osa naisista somettaa vielä 27v ikäisenä samalla tavalla kuin ollessaan 14-15v teininainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa naisista somettaa vielä 27v ikäisenä samalla tavalla kuin ollessaan 14-15v teininainen.
Ja kaikki pyörii oman navan ympärillä.
Luin (vanhan) ketjun pikaisesti läpi. Ensin haluan sanoa että joskus vain menee pieleen vaikka vanhemmat tekisivät miten "oikein" tahansa ja lapsi/nuori luisuu sivuraiteelle. Voi olla niinkin että vanhempi sairastuu, tulee ero tai rahavaikeuksia juuri optimaalisen murrosiän kohdalla ja nuori uskaltaa kapinoida vasta kun tilanne on rauhoittunut. Ja sitten se tavallisin: Lapset ja nuoret kehittyy eri tahtiin ilman että kenessäkään on mitään vikaa.
Meillä on kotona nuori joka on kehittynyt sosiaalisesti "myöhään". On siis hyvin empaattinen ja älykäs, pystyy puhumaan melkein kenen kanssa vaan. Lapsuus kesti pitkään ja olin jo tästä vähän huolissani mutta koulun kuraattori vakuutti kaiken olevan kunnossa, jutteli myös nuoren itsensä kanssa useamman kerran. Odotin ja odotin kapinavaihetta koko yläkoulun ajan, ei tullut mitään.
Nyt vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä on tullut pientä irtiottoa ja vanhemmat on olleet välillä noloja, välillä rakkaita. Muutama kipakampi sanavaihto. Välillä mietin että olisi ollut helpompaa yläkoulussa kun ei ollut vielä koko maailma nurkan takana. Toisaalta mietin että myös kaverit (suurin osa kivoja) saattavat vaikuttaa.
Rukoilkaa, Jeesus auttaa. Siunausta!
Poikien murrosikä voi kestää 25 ikävuoteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kehittyy niin eri tahtiin,nuoruus ennen aikuistumista voi olla rankkaa aikaa.Lapsesi tarvitsee tukeasi ja hyväksyntääsi,kyllä hän vielä siitä aikuistuu.Itse olin vielä 18-vuotiaana hyvin arka ja mieluiten olisin pysytellyt piilossa,vaikka olin jo työelämässä.Vasta parikymppisenä elämä alkoi asettua aloilleen ja näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu todella että olin aikuinen vasta noin 24 vuotiaana.
Olen hänen tukenaan ja kannustan eteenpäin, mutta turhauttaa katsoa miten heittää hyvän tilaisuuden hukkaan. Haaveilee jo pois muutosta omaan kotiin, mutta ei ymmärrä että yksinasumiseen tarvitaan rahaa ja yhteiskunnan elätiksi en häntä päästä. Olen aina painottanut, että koulut käydään loppuun ja hommataan työpaikka ennen kuin lähtee maailmalle.
Ap
Tietysti muuttaa omilleen, siinä kyllä aikuistuu nopeasti kun joutuu ottamaan vastuuta itsestään.
Itse kasvatit. Mun pojalla ei ole koskaan ollut tuollaista. Kotona on aina pitänyt noudattaa yhteisiä sääntöjä ja hoitaa omat kotityöt, käydä koulussa, tehdä läksyt, harrastaa, eikä todellakaan ole ollut lupa puhua rumasti omista vanhemmista.
Kun hän oli 15v sanoin että hän on kohta aikuinen ja kerroin mitä häneltä odotan: hän on itse vastuussa omasta elämästään, siitä miten hän opiskelee ja miten työllistyy tulevaisuudessa, minä en häntä elätä kun täysi-ikäiseksi tulee. Nyt poika 20v tunnollinen ja kunollinen työssäkäyvä nuorimies.
Kyseinen nuori on jo 25-vuotias. Jossain vaiheessa teini havahtuu, että hitsi kun kavereilla autot ja kämpät ja parisuhde, minusta on kiva lällätellä opettajille mutta miten pääsisin mamman helmoista maailmalle?