Lue keskustelun säännöt.
Redditissä kysyttyä: Saat miljardi euroa, ehtona on että heräät huomenna ja 10 vuotta on kulunut. Tarttuisitko tarjoukseen?
27.12.2018 |
Minä en. Lapseni ovat vielä pieniä ja mikään raha ei korvaa sitä että menettäisin 10 vuotta heidän elämästään.
M43
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on Redditi?
Maailman suurin nettifoorumi, missä asioista saa keskustella ilman sensuuria.
Kaikkea sitä mitä vauva ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen 23-vuotias, nuoruus on pitkälti eletty, mutta lapsia ei vielä ole. Ei olisi paha herätä 33-vuotiaana hirveissä masseissa.
Samaa mietin, parikymppisenä olisin sanonut että tottakai! Nyt en enää. Mutta ajatusleikki on yllättävän mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo vaohtoehto olisi annettu yksivuotissyntymäpäivänäni, olisin kiitollinen jos vanhempani olisivat tarttuneet tarjoukseen.
Näillä vuosilla ei ole enää varaa heittää yhtäkään vuotta hukkaan, ei edes kuukautta, eikä ehkä yhtäkään päivää.
No ikävää varmaan olisi, kun et olisi sitten oppinut edes puhumaan ja olisit menettänyt suurinpiirtein koko lapsuutesi. Ymmärtäisitköhän edes mitä käsite 'raha' tarkoittaa' ?
Tuskin, sillä kukapa sen sinulle olisi kertonut ja vaikka kertoisikin, niin ethän sinä raukka sitten edes ymmärtäisi mitään ihmispuhetta....
10-vuotta menee silmänräpäyksessä. Ottaisin miljardin ihan ehdottomasti, 32v ja 42v. Jos olisin 22v, harkitsisin uusiksi. Nyt juuri elämä on 8h päivässä duunia, urheilua ja nukkumista, niin eipä tässä haittaisi jos 10v hyppäis eteenpäin ja olis tilille muutama nolla enemmän katetta. Punnitsin asiaa myös ihan elämänkokemusten kannalta, ja kyllähän asia on niin että mun palkkatasolla 3k kuussa seuraavat 10v tai tolla että sais miljardin 42veenä on selkee ero miten paljon voi elämänkokemuksia haalia. Miljardilla vaan saa perkeleesti enemmän elämää. Harmittaa hieman olla näin helvetin kapitalisti, mutta niin kauan kun maailman talous toimii näin, en näkis järkeväksi olla ottamatta miljardia.
En ottaisi.
Olen nykyiseen tulotasooni ihan tyytyväinen, mutta aika tuntuu menevän ihan liian nopeasti.
Mikään summa rahaa ei korvaa menetettyjä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin ihmistä joka edes harkitsisi tuollaista.
Miten tyhjää voi elämä olla jos tässä yltäkylläisyydessä luopuisi edes vuodesta että saisi järjettömän määrän rahaa?
Missä hiton yltäkylläisyydessä? Minulla ei esim ole lainkaan omaisuutta sairastumisten vuoksi. Vastaus: saattaisin ottaakin, täytyisi miettiä vähän.
Omaisuutta?
Mihin sinä omaisuutta tarvitset? Vertaatko itseäsi muihin ja kuvittelet olevasi onneton siksi koska muilla on enemmän omaisuutta?
Ja mitä luulet että terveydellesi tapahtuisi kymmenessä vuodessa? Tuliko mieleen että saattaisit herätä kunnossa jossa et pääse nauttimaan masseistasi?
Ei varmasti.
10 vuoden päästä tätä maailmaa ei enää edes ole, vaan Jumala on jo silloin luonut uudet taivaat ja maat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Minulla on jo siisti velaton omistusasunto, uudehko auto, kesämökki ja sijoitussalkku. Tein kovasti töitä nelikymppiseksi asti ja sain perinnön kaupan päälle.
Mutta olisin valmis luopumaan kaikesta mitä omistan jos saisin mennä ajassa 5 vuotta taaksepäin.
Kyllä passaisi. Oon keränny univelkaa viimeiset kymmenen vuotta niin saispahan "maksella" sen poies. Siinä ajassa muut velat oliskin jo varmaankin vanhentuneet. Joten herätessä virkeä, velaton ja v*tun rikas. En usko, että seuraavat kymmenen vuotta tarjoavat minulle mitään niin mullistavan ihanaa, että asiaa tarvitsisi edes harkita.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut aitiopaikalta kuinka kolme tyhjätaskua rikastuivat perustamalla firman. Eivät ole miljardöörejä, mutta Suomen mittakaavassa on aivan sama onko sinulla muutama miljoona vai miljardi. Melkein parempi olla monimiljonääri, ei ole valokeilassa ihan jatkuvasti.
Kaksi heistä on varsin onnellisia. Mutta olivat sitä jo tyhjätaskuina. Stressi kyllä näkyy molemmissa. Kun istutaan poikien iltaa, on vaikea nähdä onnellisuuden lisääntyneen. Nätit vaimot on, mutta koska molemmat ovat komeita ja karismaattisia, nätit tyttöystävät oli jo nuorina. Toisen avioliitto kaatui työkiireisiin, toki raha auttoi kulissien ylläpidossa.
Yksi löysi onnen rikastumisesta. Oli vähän epäsuosittu, sellainen katkera heppu. Mutta hyvä numeroiden kanssa. Onni ei tosin kauaa kestänyt. Joutui luopumaan töistä firmassa kun pää ei kestänyt, myi osuutensa ja piti isot rahat. Nyt istuu talonsa viinikellarissa dokaamassa päivät pitkät, silloin kun ei ole yksityisellä lekurilla hakemassa lääkkeitä ylipainon aiheuttamaan diabetekseen. Vaimo katseli touhua pitkään, kiitos rahojen, mutta lopulta otti eron. Kaikki tämä tapahtui alle viidessa vuodessa.
Tarinan opetus. Jos olet onneton köyhänä, olet onneton rikkaana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, skippaisin vain nämä epävarmuutta täynnä olevat vuodet, joten en menettäisi mitään tärkeää.
N21
Just. Sinä oletat, että 31-vuotiaana ei ole epävarmuutta. Ehkä on, ehkä ei.
Itse menin naimisiin 4 vuoden seurustelun jälkeen 27-vuotiaana, mies lähti, kun olin juuri täyttämässä 30. Siitä se epävarmuuden aika oikeasti vasta alkoi!!! Saadaanko myytyä rivariasunto, kumpi siinä asuu, jos ei myydä, koheneeko taloustilanne koskaan, löydänkö ikinä uutta miestä ja saanko ikinä lapsia, mille paikkakunnalle muutan jne jne jne. Olin 31-vuotiaana takaisin kotipaikkakunnalla, rahatilanne surkea, osa-aikatyössä myyjänä, yksinäinen ja onneton. Onneksi siitäkin ajasta selvisi läpi.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Olen palaamassa äitiyslomalta töihin ja sydäntä särkee ajatus, että joku muu kuin minä viettää 8h päivässä lapseni kanssa. Kymmenen vuotta jos tässä pitäisi nukkua en tuntisi lastani ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
n32 kirjoitti:
Onko ap tosissaan?
Ihmiset ovat seonneet täydellisesti. Erityisesti naisista on tullut järkyttäviä materialisteja. Moni uskoo ihan tosissaan että isompi talo, käsilaukut tai luksusmatkat toisivat onnea.
Tuota on tutkittukin. Sen jälkeen kun ei ole enää köyhä, raha ei lisää onnellisuutta käytännössä ollenkaan. Onni siitä että on enemmän kestää hetken, sitten katoaa.
Onneksi en ole lisääntynyt, enkä aio lisääntyäkään. Maailma on sairas.Mutta mitäs jos ON köyhä?
No sitten.
Mutta jos asut Suomessa ja sinulla on nettiyhteys, tuskinpa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, ainakaan jos tuossa vanhenee 10v. Se vasta vituttaa, jos herää miljardin omaisuuden kanssa ja puolen vuoden sisään sairastuu vakavasti eikä miljardista ole mitään hyötyä.
Ehkä, sitten voisi olla hyvin mielin eläkkeellä.
Ottaisin heti, enkä edes menettäisi sitä aikaa vaan voittaisin. Tuon miljardin jälkeen ei tarvitsisi käydä enää töissä koskaan, joten tuon 10-vuoden "kooman" saisin kirittyä takaisin.
En ottaisi. Jos ei olisi lapsia, niin voisin harkita, mutta nyt kaksoset ovat 7-vuotiaita. Tuntuisi hurjalta herätä, kun he olisivatkin juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia teinejä. Olisin missannut heidän koko peruskoulutaipaleensa, he eivät muistaisi kunnolla kuka ja millainen äiti on.
n32 kirjoitti:
Onko ap tosissaan?
Ihmiset ovat seonneet täydellisesti. Erityisesti naisista on tullut järkyttäviä materialisteja. Moni uskoo ihan tosissaan että isompi talo, käsilaukut tai luksusmatkat toisivat onnea.
Tuota on tutkittukin. Sen jälkeen kun ei ole enää köyhä, raha ei lisää onnellisuutta käytännössä ollenkaan. Onni siitä että on enemmän kestää hetken, sitten katoaa.
Onneksi en ole lisääntynyt, enkä aio lisääntyäkään. Maailma on sairas.
Olen kanssasi yhdestä asiasta samaa mieltä, onneksi et ole lisääntynyt!
Nukun sen 8 tuntia vrk:ssa eli kolmanneksen. Sitä aikaa en koe kokemuksellisesti arvokkaaksi. Käyn töissä 8 tuntia plus ajomatkat, jotka ovat nyt vähintään 80%:sesti aika turhaa elämää siis sellaista toisteista arkea. Vapaa aikaa jää 6-7 tuntia plus vkl, joista osa kuluu sohvalla rötväten, kaupassa tekemässä samoja arkisia ostoksia, kotia siivoten ja järjestellen. Minulla ei ole omia lapsia eikä ole tulossa, joten en kyllä menetä tätäkään aikaa.
Tuo miljardi on jo niin posketon summa, että haluaisin pidemmän pohdinta-ajan jos kuitenkin ottaisin rahat ja menettäisin nuo vuodet. Toisaalta rahan tuoma kovin onnellisuus häviää yleensä lottovoittajillakin vuodessa ja tulen nytkin toimeen hienosti taloudellisesti.
Lisäksi koen, että olen monella tasolla jo hukannut 10-15 vuotta elämästäni ja pystyn elämään seurauksien kanssa, joten toisaalta ajan menetyskin olisi ehkä henkisesti hoidettavissa.