Alanvaihto hoitoalalta stressivapaaseen ammattiin

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt itse jo pitkään. Mutta monien muiden alojen työllistymisnäkymät ovat kovin surkeat.. Ei huvita opiskella työttömäksi. Mullakin on kuitenkin jo kolme ammattitutkintoa takana, joista yksi on tällainen jolla töitä ei ole. Hoitajana töitä kuitenkin riittää.. Asioissa on aina monta puolta. Ikää alkaa olla jo itsellä 40 mittarissa, niin mitkään kovin pitkät koulutukset ei tule kyseeseen ja mitään tukia tuskin opiskeluun saisin, koska olen todella jo kolme tutkintoa suorittanut. Mutta ehkä tässä vielä keksii jotain muuta kuin tätä..

Vaan hoitotyö ei ole ainoa työ maailmassa, joka työllistää.

Esimerkiksi annattibarometrillä voi tarkastella eri ammattien työllistymistilannetta eri puolilla Suomea.

Siivoojaksi

Kuulohoitajista oli pula jossakin vaiheessa.

Ehdotuksena ammattijärjestelijä tai sisustussuunnittelija. Nyhän on trendikästä laittaa kotia.

Lemmikkieläinbisnes myös voisi varmaan työllistää koronakoirien myötä.

inhoanhoitoalaa kirjoitti:

Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin.  Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?

Rajaako lähihoitajilla tuo "osaamisala" työpaikat tyystin vain siihen kyseiseen "osaamisalaan"?

Millainen prosessi on vaihtaa sitä?

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt itse jo pitkään. Mutta monien muiden alojen työllistymisnäkymät ovat kovin surkeat.. Ei huvita opiskella työttömäksi. Mullakin on kuitenkin jo kolme ammattitutkintoa takana, joista yksi on tällainen jolla töitä ei ole. Hoitajana töitä kuitenkin riittää.. Asioissa on aina monta puolta. Ikää alkaa olla jo itsellä 40 mittarissa, niin mitkään kovin pitkät koulutukset ei tule kyseeseen ja mitään tukia tuskin opiskeluun saisin, koska olen todella jo kolme tutkintoa suorittanut. Mutta ehkä tässä vielä keksii jotain muuta kuin tätä..

Ammatillisiin opintoihin saat opintotukea, siihen ei ole rajoituksia. Vain korkeakouluopinnoissa on tukikuukausilla katto.

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?

Totta, suurin osa töistä ahdistaa.

Olen kokeillut useita titteleitä insinöörinä ja usein tulee se kiire, stressi ja ahdistus ...työ on vaikeaa, kiireistä, väkinäistä. Työn pakkotahtisuus on iso ongelma.

Veikkaan että 90 % suomalaisista ei oikeasti pidä työstään. Käyvät työssä vain rahan takia.

Yksi huono pomo pilaa helposti sadan alaisen työt, ja elämän...

Vaihdoin sairaanhoitajasta marketin kassamyyjäksi enkä ole katunut päivääkään. Ensimmäiset pari viikkoa stressasi, koska kaikki oli niin uutta, mutta sen jälkeem en ole koskaan stressannut työn vuoksi. Palkka toki tippui todella reilusti, mutta työpäivän jälkeen ei tarvitse miettiä työjuttuja, eikä kukaan voi kuolla, jos teen töissä virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

inhoanhoitoalaa kirjoitti:

Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin.  Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?

Vaihda mt-puolelle, helppoa ku heinänteko.

Enpä sanoisi. Joutuu painimaan sekaisin olevien kanssa ihan oikeasti, mustelmia tulee. Väkivallanuhkaa on ilmassa koko ajan ja muutenkin paljon ihon alle meneviä potilaita/asiakkaita. Täytyy olla itse erittäin tasapainoinen, että jaksaa sitä työtä.

Muistanpa omilta hoitoajoiltani mielisairaalasta yhden mieshoitajan, joka oli palkattu kesäsijaiseksi. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisesti ja tyyppi alkoi haukotella ja sanoa, että eihän täällä tarvitse tehdä mitään. Oli muutenkin kovin itsevarma ja pyrki neuvomaan kokeneempia miten asiat pitää tehdä. No sitten osastolle tuotiinkin satakiloinen, umpipsykoottinen ja kireän oloinen miespotilas. Arvasin heti, että kohta tapahtuu jotakin. Niin kuin kävikin. Kaveri alkoi riehumaan kunnolla, viskoi tavaroita ja hyökkäsi hoitajien päälle. 5 mieshoitajaa sai taltutettua ja eristettyä riehujan, mustelmia tuli. Mitä teki tämä kesäsijainen? Meni piiloon vessaan ja jätti muut pulaan. Hänen sopimuksensa loppui siihen.

Täyttä puppua sun sepustuksesi.

Kenenkään kesänsijaisen sopimusta ei lopeta siihen, että hän saattaa moka jossain jutussa.

Aina katsotaan työntekijän kokonaissuoritus.

Luuletko ettei kesä työntekijöillä satu kaikenlaisia töppäilyjä ja virheitä muissakin töissä.

Sattuu totisesti.  Vääriä neuvoja asiakkaille, kassat eivät täsmää, kun rahaa annetaan väärin vastaan.  Jää kauppoja tekemättä, kun kesäsijaine ei vaan osaa. Jne jne. jne.

Jos sulla ei ole muuta sanomista kuin ladella valheita pöytään, pidä se suusi kiinni!

Vierailija kirjoitti:

inhoanhoitoalaa kirjoitti:

Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin.  Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?

Rajaako lähihoitajilla tuo "osaamisala" työpaikat tyystin vain siihen kyseiseen "osaamisalaan"?

Millainen prosessi on vaihtaa sitä?

No ei todellakaan rajaa.   Olitapa käynyt minkä tahansa erikoistumis jakson lähihoitaja opinnoissa, voi silti toimia lähihoitajana missä tahansa työpaikassa.

-eri-

Öööö

Sirkuspelleksi

Muumi-hahmo Muumimaailmaan. Ai niin, mutta kun ne työolot. Kuumaa, kiirettä, asiakkaat kimpussa, työvuorot ikäviä, menee koko kesä. En usko, että hoitajille löytyy yhtäkään työtä mistä eivät keksisi lakkoiltavaa.