Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto hoitoalalta stressivapaaseen ammattiin
väsynytlähihoitaja
26.12.2018 |
Mieli ja keho ei enää kestä hoitoalaa ja jatkuvaa kiirettä :( Tahdon mielellään nopean koulutusken Max. 3 vuotta. Suosituksia? Omia kokemuksia?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhoanhoitoalaa kirjoitti:
Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin. Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?
Vaihda mt-puolelle, helppoa ku heinänteko.
Jos suhtautuu työhönsä niinkuin pitää, niin ei ole.
Jos suhtautuu työhönsä niin kuin pitää ehdottomasti kannattaa vaihtaa alaa jos se työ jota tekee ei tunnu mielekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Farmaseutiksi apteekkiin (3v koulutus) eikä työt juuri stressaa tai tule kotiin. Toinen vaihtoehto hammashoitaja/suuhygienisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?
Jos vertaa hoitoalaan, niin todellakin on.
Mikä siinä hoitoalassa on niin hankalaa??? Menee töihin ja tekee työt, thats it.
Usein ihmiset, jotka hoitoalalle päätyvät, eivät suhtaudu työhönsä ihan noin. Monet haluaisivat tehdä työtään sydämellä, ajan kanssa ja kunnolla, oman etiikkansa mukaisesti ja siihen ei monta kertaa ole mahdollisuutta. Työn kohteena kun on ja siitä riippuu ihmisten hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?
Jos vertaa hoitoalaan, niin todellakin on.
Mikä siinä hoitoalassa on niin hankalaa??? Menee töihin ja tekee työt, thats it.
Kiire, työn huono organisointi esim. työvuoro järjestelyt, työssä olet koko ajan tekemisissä hyvinkin hankalien ihmisten kanssa, et voi keskittyä johonkin työhän vaan kokoajan pitää pystyä myös seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu...
Pätee kyllä aika moneen muuhunkin hommaan...
Olen alanvaihtaja, tehnyt urani kaupallisella alalla ja viestinnässä. Nyt harjoittelujen ja osa-aikatöiden myötä on kyllä hiukan ihmetyttänyt tuo hoitoalan myyttinen stressaavuus. Fyysisesti rankkoja monet työtehtävät ja vuorotyö. Mutta kun vuoro loppuu, menet himaan ja joku toinen jatkaa siitä. Tai olet sairaslomalla, homma pyörii eteenpäin ilman suakin. Tää on itselleni ainakin suuri hämmennyksen aihe, kun on tottunut siihen, että podet yhden sairaslomapäivän, niin odottaa 100 sähköpostia, kukaan ei tee töitäsi ja "työvuoro" loppuu vasta silloin kun ne työt on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?
Jos vertaa hoitoalaan, niin todellakin on.
Mikä siinä hoitoalassa on niin hankalaa??? Menee töihin ja tekee työt, thats it.
Kiire, työn huono organisointi esim. työvuoro järjestelyt, työssä olet koko ajan tekemisissä hyvinkin hankalien ihmisten kanssa, et voi keskittyä johonkin työhän vaan kokoajan pitää pystyä myös seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu...
Pätee kyllä aika moneen muuhunkin hommaan...
Olen alanvaihtaja, tehnyt urani kaupallisella alalla ja viestinnässä. Nyt harjoittelujen ja osa-aikatöiden myötä on kyllä hiukan ihmetyttänyt tuo hoitoalan myyttinen stressaavuus. Fyysisesti rankkoja monet työtehtävät ja vuorotyö. Mutta kun vuoro loppuu, menet himaan ja joku toinen jatkaa siitä. Tai olet sairaslomalla, homma pyörii eteenpäin ilman suakin. Tää on itselleni ainakin suuri hämmennyksen aihe, kun on tottunut siihen, että podet yhden sairaslomapäivän, niin odottaa 100 sähköpostia, kukaan ei tee töitäsi ja "työvuoro" loppuu vasta silloin kun ne työt on tehty.
Eniten noi asiat alkaakin stressata siinä kohtaa kun työtä ei koe enää mielekkääksi. Ei läheskään kaikki hoitoalalla olevat tätä alaa sellaiseksi koe. Mitä sitten tulee siihen mihin silloin tulee vaihtaa ala ja työ joka tuntuu itsestä mielekkäältä pitää löytäö itse. En minä oikein voi sanoa naspurin Liisalle että sun on viihdyttävä työssä opettajana kun se minullekin on niin antoisaa ja stressitöntä.
Mä olen ammatiltani kätilö ja enimmäkseen tehnyt töitä lapsivuodeosastolla. Muutin uudelle paikkakunnalle syksyllä, enkä saanut kätilön töitä joten olen nyt ollut kaupunginsairaalassa geriatrisella akuutti osastolla, joka vastaa tk:n vuodeosastoa. Työ on tosi stressaavaa, paljon potilaita mutta vain vähän hlökuntaa. Mietin, millaista sh:n työ on palvelutalo-tyyppisessä paikassa vrt. Tk:n vuodeosastoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Farmaseutiksi apteekkiin (3v koulutus) eikä työt juuri stressaa tai tule kotiin. Toinen vaihtoehto hammashoitaja/suuhygienisti
Hammashoitajaksi lähihoitaja voisi varmasti pätevöityä näistä nopeiten ja helpoiten, kyseisen osaamisalan opinnot suorittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Farmaseutiksi apteekkiin (3v koulutus) eikä työt juuri stressaa tai tule kotiin. Toinen vaihtoehto hammashoitaja/suuhygienisti
Onko ap:llä korkeakoulutus tavoitteena? Minusta vaikuttaa, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
inhoanhoitoalaa kirjoitti:
Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin. Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?
Vaihda mt-puolelle, helppoa ku heinänteko.
Jos suhtautuu työhönsä niinkuin pitää, niin ei ole.
Jos suhtautuu työhönsä niin kuin pitää ehdottomasti kannattaa vaihtaa alaa jos se työ jota tekee ei tunnu mielekkäältä.
Se, että työtään ei pidä "helppona kuin heinänteko", ei tarkoita ettei se olisi mielekästä, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellpo työ ja stresivapa.ei ole sem
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?
Jos vertaa hoitoalaan, niin todellakin on.
Mikä siinä hoitoalassa on niin hankalaa??? Menee töihin ja tekee työt, thats it.
Kiire, työn huono organisointi esim. työvuoro järjestelyt, työssä olet koko ajan tekemisissä hyvinkin hankalien ihmisten kanssa, et voi keskittyä johonkin työhän vaan kokoajan pitää pystyä myös seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu...
Pätee kyllä aika moneen muuhunkin hommaan...
Olen alanvaihtaja, tehnyt urani kaupallisella alalla ja viestinnässä. Nyt harjoittelujen ja osa-aikatöiden myötä on kyllä hiukan ihmetyttänyt tuo hoitoalan myyttinen stressaavuus. Fyysisesti rankkoja monet työtehtävät ja vuorotyö. Mutta kun vuoro loppuu, menet himaan ja joku toinen jatkaa siitä. Tai olet sairaslomalla, homma pyörii eteenpäin ilman suakin. Tää on itselleni ainakin suuri hämmennyksen aihe, kun on tottunut siihen, että podet yhden sairaslomapäivän, niin odottaa 100 sähköpostia, kukaan ei tee töitäsi ja "työvuoro" loppuu vasta silloin kun ne työt on tehty.
Eniten noi asiat alkaakin stressata siinä kohtaa kun työtä ei koe enää mielekkääksi. Ei läheskään kaikki hoitoalalla olevat tätä alaa sellaiseksi koe. Mitä sitten tulee siihen mihin silloin tulee vaihtaa ala ja työ joka tuntuu itsestä mielekkäältä pitää löytäö itse. En minä oikein voi sanoa naspurin Liisalle että sun on viihdyttävä työssä opettajana kun se minullekin on niin antoisaa ja stressitöntä.
Tottakai kannattaa harkita vaihtoa jos tuntuu ettei saa työstä enää mitään. Aloituksen "stressivapaa" vaan pikkuisen särähti ja se, että hoitoalaa pidetään jotenkin poikkeuksellisen stressaavana työnä.
Kannattaisiko kokeilla jotain toista paikkaa ja suuntaa jos nykyinen työ tökkii? Siis hoitoalan sisällä. Kyllähän siihen mahtuu monenmoista työtehtävää. On inhottava tilanne opiskella uusi ala jonka kuvittelee "stressivapaaksi" (usein näin hoitajat tuppaavat ajattelemaan mm. toimistossa tapahtuvista töistä tietämättä mitä se on) ja joutuukin ojasta allikkoon tai vielä pahempaa, ei työllisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä muu taitaisi tulla kysymykseenkään, kuin lyhyt koulutus...
mitä tarkoittaa tää?
Varmaankin sitä, että jos odottaa minkään alan olevan stressivapaa ja kirjoitustaito on tuota luokkaa, niin tuskin on potentiaalinen korkeakouluopiskelija.
Kyllä hammashoitajaksi olisi järkevä pätevöityä. Ei mene täysin metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisin enää yhtään stressivapaata ammattia?
Jos vertaa hoitoalaan, niin todellakin on.
Mikä siinä hoitoalassa on niin hankalaa??? Menee töihin ja tekee työt, thats it.
En kyllä oikeasti usko että kukaan haluaa uupuneen hoitajan hoitavan itseään tai lastaan asenteella "kunhan nyt vain menee töihin ja tekee sen työn".
Vaihda työpaikkaa. Niin minä tein. Palveluasumisesta vaihdoin perhekotiin töihin. Kyllä kannatti, ei stressaa enää eikä ole enää kiire. Työajat meillä sellaiset että viikkoon jää useampia vapaapäiviä ja vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa on töitä,eikä silloinkaan välttämättä koko viikonloppua.
Valittettavasti se on monessa paikassa niin, että lastenhoitajat ovat todella kovilla. Nyt ollaan viime vuonna oltu muutama kk ilman lastentarhanopettajaa, hänelle saatiin kuukaudeksi sijaiseksi lähihoitaja. Koko aika ollut ihan paskaa, osa työkavereista ei lainkaan ulkoile iltapäivisin ja koittavat päästä helpommalla. Työt eivät mene tasan todellakaan. Sitten työkaverit muuttuu, sijaisia jatkuvasti. SIinä sitten koitat tehdä laadukasta varhaiskasvatusta, kun hyvä kun riittää aika perus arkeen. Ihan hullun hommaa ja nälkäpalkalla vielä.
Sitten noita erityislapsia ängetään ja integroidaan samoihin päiväkoteihin kiljumaan ja sekoittamaan arkea vielä entisestään. Retket pitää suunnitella, että erityisen tuen lapset pääsevät mukaan ja aina saa pelätä, että karkaavat yms.
Eipä se vanhustyö dementoituneiden, kiroilevien ja huutavien asiakkaiden kanssa sen häävinpää ole. Tai just kalastella jotain vaippoja wc-pöntöstä, kun dementikko on niitä koittanut huuhtoa sieltä alas. Syöttää vanhusta, joka on saattohoidossa ja ei enää suostu edes hyvä kun nielaisemaan.
Sitten just moniongelmaiset lapset koulussa, joiden ei ikinä kuuluisi olla erityiskouluisa, vaan sairaalakoulussa. Eivät ole koulukuntoisia. Alan olla nähnyt kaiken. On ollut lapsia, jotka ovat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja tai perheväkivaltaa kokeneita, oon itsenyt silmät punaiseksi heidän takiaan jne.
Vammaistyötäkin kokeillut, on purtu, raavittu ja työkaverit monet saaneet ihan kunnon tällejä. Miksi näistä opiskelijoita valitessa hiljetään? Miksi ei ihmisille aluksi kerrota mitä tämä työ on. Ei sitä moni kiltti- opiskelija voi ajatellakaan, että mihin joutuu. Kuinka saattaa saada turpiinsa joltain miehen kokoiselta jätkältä jne. OOn todellakin täynnä tätä!!!
inhoanhoitoalaa kirjoitti:
Juu, sitä samaa tässä on mennyt joulu miettiessä. Oon lähihoitaja- lapset ja nuoret. Ei olisi ikinä pitänyt opiskella lastenhoitoalaa. Ihan kamalaa ollut ja oon siis nähnyt useampia paikkoja, oon kehitysvammaisten ja autistien parissa. Purevat, lyövät, kiljuvat korvaan, on kuolaa ja limaa. Viskovat leluja, sammuttavat valoja, laittavat musiikkia täysille, karkailevat pois päikkyhuoneesta jne. Koko ajan työkavereita sairaana, vajaamiehityksellä pitää jaksaa työtä painaa. Nyt oon lomalla ja heitti räkätaudin. Eikä muualla ole ollut sen helpompaa töissä, esim. kouluissa erityisluokissa käytöshäiriöisten kanssa. En tiedä mitä sitä tekisin. Opiskelukin on tosi kallista, jos monta vuotta opiskelee, menee tili nollille. :( Ehkä jokin muu osaamisala?
Osastonsihteeriksi johonkin sairaalaan.
Rauhallisempi ja mukavampi työ paremmalla palkalla.
Muistanpa omilta hoitoajoiltani mielisairaalasta yhden mieshoitajan, joka oli palkattu kesäsijaiseksi. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisesti ja tyyppi alkoi haukotella ja sanoa, että eihän täällä tarvitse tehdä mitään. Oli muutenkin kovin itsevarma ja pyrki neuvomaan kokeneempia miten asiat pitää tehdä. No sitten osastolle tuotiinkin satakiloinen, umpipsykoottinen ja kireän oloinen miespotilas. Arvasin heti, että kohta tapahtuu jotakin. Niin kuin kävikin. Kaveri alkoi riehumaan kunnolla, viskoi tavaroita ja hyökkäsi hoitajien päälle. 5 mieshoitajaa sai taltutettua ja eristettyä riehujan, mustelmia tuli. Mitä teki tämä kesäsijainen? Meni piiloon vessaan ja jätti muut pulaan. Hänen sopimuksensa loppui siihen.