Huono äiti
Sain lapsen 18-vuotiaana (23v nykyisin) ja nyt, kun pikkuinen on jo sen verran iso, että alkaa tiedostamaan ympäröivää maailmaa paremmin, tunnen lamauttavia riittämättömyyden tunteita. Mitä jos pilaan lapseni elämän?
Äiti on tälläinen estynyt ja ahdistunut ihminen, joka ei ole onnistunut pitämään yhtään työpaikkaa ilman irtisanomista. Opiskelutkin ollu hirveetä taistelua johtuen mt-ongelmista. Isäkään ei ole kuvioissa mukana johtuen päihdeongelmista. Mulla ei ole varaa tarjota lapselleni tarpeeksi hyvää elämää 😆😭. Sosiaalinen piirikin on kapea johtuen ahdistuksesta.
No lapsi on onneksi temperamentiltaan eloisampi ja sosiaalisesti kyvykkäämpi kuin minä. Milloinkohan oppii häpeämään äitiänsä? Tahtoisin niin kovasti lapselleni hyvän elämän ja onnellisen tulevaisuuden. ♥️
Kommentit (16)
Hei et sinä lapsesi elämää pilaa kun tiedostat ja ilmaiset asian noin hyvin nuoreksi ihmiseksi.
Löydät vielä suunnan elämällesi rohkeasti asioita ja työtä tekemällä. Tunne-elämä kun on kunnossa ja turvaverkosto olemassa niin hyvin tulet pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Hei et sinä lapsesi elämää pilaa kun tiedostat ja ilmaiset asian noin hyvin nuoreksi ihmiseksi.
Löydät vielä suunnan elämällesi rohkeasti asioita ja työtä tekemällä. Tunne-elämä kun on kunnossa ja turvaverkosto olemassa niin hyvin tulet pärjäämään.
Kiitos kannustuksesta! Onkohan täällä ketään samantyyppistä, joka olisi saanut kasvatettua lapsestaan kelpo kansalaisen?
Anna lapsesi huostaan, kaikille parempi niin. Kukaan ei ole ansainnut arvaamatonta mt-äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsesi huostaan, kaikille parempi niin. Kukaan ei ole ansainnut arvaamatonta mt-äitiä.
En ole arvaamaton ihminen. Hyvä kuitenkin, että otit tuonkin näkökulman esille, ettei totuus unohtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Hei et sinä lapsesi elämää pilaa kun tiedostat ja ilmaiset asian noin hyvin nuoreksi ihmiseksi.
Löydät vielä suunnan elämällesi rohkeasti asioita ja työtä tekemällä. Tunne-elämä kun on kunnossa ja turvaverkosto olemassa niin hyvin tulet pärjäämään.
Tunne-elämä on silleen kunnossa, että tuttujen kanssa (niiden harvojen) ahdistus ei tule samalla lailla esille. Ja osoitan kyllä välittämistä ja rakkautta.
Lapsi on sen verran tomera, että saattaa mennä esim. silittämään kadulla vieraan ihmisen koiraa ja ottaa reippaasti kontaktia ihmisiin. Lapsi on minua rohkeampi, vaikka noin pieni onkin :D.
Jouluksi leivoimme joulupipareita ja torttuja. Pelkään, että olemme liikaa kotona, kun normaalisti ihmiset vierailevat jatkuvasti jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei et sinä lapsesi elämää pilaa kun tiedostat ja ilmaiset asian noin hyvin nuoreksi ihmiseksi.
Löydät vielä suunnan elämällesi rohkeasti asioita ja työtä tekemällä. Tunne-elämä kun on kunnossa ja turvaverkosto olemassa niin hyvin tulet pärjäämään.Tunne-elämä on silleen kunnossa, että tuttujen kanssa (niiden harvojen) ahdistus ei tule samalla lailla esille. Ja osoitan kyllä välittämistä ja rakkautta.
Lapsi on sen verran tomera, että saattaa mennä esim. silittämään kadulla vieraan ihmisen koiraa ja ottaa reippaasti kontaktia ihmisiin. Lapsi on minua rohkeampi, vaikka noin pieni onkin :D.
Häpeän tätä itsekin. 👎
Ihan ensimmäiseksi muista, että olet lapsesi ainoa ja paras äiti. Lapsesi sinua ei tuomitse eikä arvostele.
Kun teet parhaasi, annat turvaa läheisyyttä ja luottamusta, on siinä sellaiset eväät lapsellesi ettet parempia voi antaa. Minkään kokoinen rahakukkaro tai maailman aarteet ei sitä korvaa.
Koska kärsit mieleterveydellisesti, estyneisyyttä, ahdistusta yms. viittaa siihen, että sinulla on hyvä ja lämmin sydän. Olet herkkä ja pystyt vaistoamaan toisten herkkyyden ja tarpeet. Siksi olet huolissasi osaatko itse olla "tarpeeksi hyvä" äiti. Minäpä veikkaan, että olet kymmenen kertaa parempi kuin se äiti, joka hukuttaa lapsensa lahjoihin, työntää rahaa kouraan ja sanoo että menehän nyt ja leiki kun sulla on noin hienoja ja kallita lelujakin!
Sinulla on varmasti jotain paljon parempaa ja kalliarvoisempaa annettavaa omalle lapsellesi, rakkautta ja aitoa läheisyyttä. Olet ehkä liian "auki", sinulta puuttuu omaa suojaa. Olet liian altis ja herkkä. Olisi hyvä opetella nostamaan oma kilpensä ja torjua liika ulkopuolelta tulevat paineet ja odotukset. Uskalla olla aito sinä juuri sellaisena kuin olet. Se vaatii rohkeutta. Voinpa kertoa, että minä olen jo 64-vuotias, kaksi hienoa lasta yksin kasvattanut ja paljossa tunnistan itseni kertomassasi! Kuitenkin sinnikkyydellä ja perään antamattomuudelle rakensin itselleni ja lapsilleni lopulta varsin hyvän elämän, vaikka sitä maallista hyvää ei alkuun ollut. Rakkautta ja yhdessä oloa sitäkin enemmän. Nyt on lapset aikuisia ja todella hienoja ihmisiä! Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen yleä! Uskallan sanoa.
Maailmassa on paljon ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä. Älä anna lannistaa itseäsi!
Ne jotka ovat kelvottomia vanhempia ei murehdi ovatko.
Ne jotka ovat kunnollisia vanhempia murehtivat ovatko tarpeeksi kunnollisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi muista, että olet lapsesi ainoa ja paras äiti. Lapsesi sinua ei tuomitse eikä arvostele.
Kun teet parhaasi, annat turvaa läheisyyttä ja luottamusta, on siinä sellaiset eväät lapsellesi ettet parempia voi antaa. Minkään kokoinen rahakukkaro tai maailman aarteet ei sitä korvaa.
Koska kärsit mieleterveydellisesti, estyneisyyttä, ahdistusta yms. viittaa siihen, että sinulla on hyvä ja lämmin sydän. Olet herkkä ja pystyt vaistoamaan toisten herkkyyden ja tarpeet. Siksi olet huolissasi osaatko itse olla "tarpeeksi hyvä" äiti. Minäpä veikkaan, että olet kymmenen kertaa parempi kuin se äiti, joka hukuttaa lapsensa lahjoihin, työntää rahaa kouraan ja sanoo että menehän nyt ja leiki kun sulla on noin hienoja ja kallita lelujakin!
Sinulla on varmasti jotain paljon parempaa ja kalliarvoisempaa annettavaa omalle lapsellesi, rakkautta ja aitoa läheisyyttä. Olet ehkä liian "auki", sinulta puuttuu omaa suojaa. Olet liian altis ja herkkä. Olisi hyvä opetella nostamaan oma kilpensä ja torjua liika ulkopuolelta tulevat paineet ja odotukset. Uskalla olla aito sinä juuri sellaisena kuin olet. Se vaatii rohkeutta. Voinpa kertoa, että minä olen jo 64-vuotias, kaksi hienoa lasta yksin kasvattanut ja paljossa tunnistan itseni kertomassasi! Kuitenkin sinnikkyydellä ja perään antamattomuudelle rakensin itselleni ja lapsilleni lopulta varsin hyvän elämän, vaikka sitä maallista hyvää ei alkuun ollut. Rakkautta ja yhdessä oloa sitäkin enemmän. Nyt on lapset aikuisia ja todella hienoja ihmisiä! Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olen yleä! Uskallan sanoa.
Maailmassa on paljon ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä. Älä anna lannistaa itseäsi!
Kiitos ♥️. Yritän parhaani.
Kuulostat hyvältä äidiltä, koska pystyt tiedostamaan omat puutteesi. Ja hienoa, että näet positiivisena ne piirteet lapsessasi, mitä sinulla ei ole (esim. rohkeus ja sosiaalisuus). Läheskään kaikki eivät siihen pysty, vaan haluaisivat lastensa olevan minikopioita itsestään.
Nauti elämästä lapsesi kanssa, rentoudu ja katso, minne elämän polut teidät vievät. Uskon, että kaikki sujuu hienosti!
Olet ainoa äiti lapsellesi ja siten korvaamaton! Kaikkea hyvää teille molemmille!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat hyvältä äidiltä, koska pystyt tiedostamaan omat puutteesi. Ja hienoa, että näet positiivisena ne piirteet lapsessasi, mitä sinulla ei ole (esim. rohkeus ja sosiaalisuus). Läheskään kaikki eivät siihen pysty, vaan haluaisivat lastensa olevan minikopioita itsestään.
Nauti elämästä lapsesi kanssa, rentoudu ja katso, minne elämän polut teidät vievät. Uskon, että kaikki sujuu hienosti!
Olet ainoa äiti lapsellesi ja siten korvaamaton! Kaikkea hyvää teille molemmille!
Kaikkea hyvää myös sinulle! ♥️
Kyllä lapsia kasvaa ihan hyviä monenlaisiin perheisiin. Lapsilla on omakin persoona. Tärkeintä että rakastat ja osoitat rakkautta etkä sekoile ja ole kovin arvaamaton, se kuinka ulospäinsuuntautunut olet, on sivuseikka. Isompana hyvät harrastukset, vaikka joukkuelajit antavat lapselle tosi paljon mahdollisuuksia laajentaa reviiriä ja kokea erilaisten isojen ihmisjoukkojen tuomat tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsia kasvaa ihan hyviä monenlaisiin perheisiin. Lapsilla on omakin persoona. Tärkeintä että rakastat ja osoitat rakkautta etkä sekoile ja ole kovin arvaamaton, se kuinka ulospäinsuuntautunut olet, on sivuseikka. Isompana hyvät harrastukset, vaikka joukkuelajit antavat lapselle tosi paljon mahdollisuuksia laajentaa reviiriä ja kokea erilaisten isojen ihmisjoukkojen tuomat tunteet.
Lapsi on kyllä kova liikkumaan ja kiipeilemään, joten joukkuelajit on hyvä idea.
Voiko kerho, eskari ja koulu paikata elämän varrella huonoja lähtökohtia? Ja ennen kuin joku ehtii haukkumaan niin olen kyllä rakastava äiti.