Olen pettynyt sukulaisiini ja vihainen heille

Tai parille. Oltiin ennen täisemmissä ihan hyvissä väleissä, sitten menin mieheni innoittamana antamaan heille apuani, ajatuksena saada itselle hyvä mieli, kun voisin olla avuksi. Sukulaiseni käyttäytyikin minua kohtaan yhtäkkiä yllättävästi syytellen, kuin tarkoittaisin hänelle jotain pahaa ja syyti ja alkoi komennella minua.
Minuahan ei tarvitse syytellä ja komennella aiheettomasti kuin kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen.
Koitin selvitellä asiaa sukulaisen kanssa, hänen äitinsäkin sotkeutui asiaan, koittaen hieroa "sopua", se ei auttanut. Hän ei tuominnut tytärtään, siksi en hyväksynyt sovintoa. Väärintekijöiden kuuluu saada opetus, etteivät kuvittele voivansa loukata toisia uudestaan ja uudestaan, kumma juttu ettei sukulaistäti tätä käsittänyt.
Sukualiseni, joka minua loukkasi sanoi kommentteihini, että "se on minun päätökseni, jos tästä loukkaannuin, jolle hän ei voi mitään". Aha, okei.
Nyt sitten laitteli joulun alla viestiä, että ois niin kiva tavata. Eikö se ollut minun päätökseni että meiltä meni välit? Miksi hän kuvittelee, että voisimme tavata? Eihän hän itse aikonut tehdä välien elvyttämiseksi yhtään mitään.