Lohduttaako miehesi sinua, jos sinulla on paha mieli jostain?

Tietysti lohduttaa. Ei arvostele.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lohduttaa. Ei arvostele.

Mitä sinä ajattelet miehestä, joka ei _koskaan_ lohduta? Ja onkohan semmoisesta tunnekylmyydestä mahdollista oppia pois?

Ap

Lohduttaa jos surun syy on jokin looginen asia kuten harmittava tapahtuma, kipu, väsymys, nälkä ja näin edelleen. Jos taas surun syynä on vain yleinen määrittelemätön ahdistus, miestäkin alkaa ahdistaa ja tämä alkaa kiukutella kun ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Lohduttaa jos surun syy on jokin looginen asia kuten harmittava tapahtuma, kipu, väsymys, nälkä ja näin edelleen. Jos taas surun syynä on vain yleinen määrittelemätön ahdistus, miestäkin alkaa ahdistaa ja tämä alkaa kiukutella kun ei ymmärrä.

Osaako mies tulla itse lohduttamaan, vai pitääkö sinun pyytää mieheltä lohdutusta? Ts. mennä esim hänen luokse ja sanoa, että kaipaisit kainaloa tms.

Miten muut? Miten teidän miehet käyttäytyy?

Ap

Mun mieheltä pitää eriksee pyytää lohduttaminen, ei se vaan hoksaa. On kyllä empaattinen sitten kun tajuaa, mutta sille pitää ihan selväsanaisesti sanoa, että ”musta tuntuu tämä ja tämä tosi pahalta, voisitko lohduttaa”. Se on jotenkin omissa maailmoissaan, eikä ollenkaan hereillä puolet ajasta kun juttelen, se pitää vaan saada hereille.

Muutenkin kannustaisin kaikkia puhumaan selväsanaisesti omista tarpeistaan, kun ei ollenkaan kaikki ajattele ja hoksaa, miten eri tilanteissa toivoisitte, että käyttäydytään. Itseään saa syyttää, jos ajattelee, että toisen pitää nähdä omien aivojen sisään.

Lohduttaa tietysti! Ensin kuuntelee ja sitten ottaa kainaloon ja sanoo että kyllä se siitä tms.

Jos valvon yöllä kun en saa unta tai olen nähnyt painajaisia, ottaa oman peiton alle ja taputtaa ja sanoo että nyt vaan unta kuuppan , kyllä sä nukahdat ihan kohta - ja nukahtaa itse sekunnissa.

Mutta tiedän aina että hän lohduttaa. Voin vaikka herättää hänet yöllä että mulla oli painajainen niin hän silittelee mua puoliunessa ja tiedän että hän välittää.

2/4 miestäni ovat olleet niin fiksuja, että lohduttivat pyytämättäkin. Loput kaksi täysin tunnevammaisia mölöjä.

Nykyinen tulee lähelle ja halaa lujasti. Osaa olla ihan hiljaa kunnes oloni paranee. Kuuntelee, vaikken edes puhu. Uskomattoman ihana.