Miksi minua etoo nämä tragedioiden yhteydessä pidetyt ventovieraiden joukkosuremiset

nimenomaan. näissä on aina jotain niin hämmentävän ellottavaa

riippuu erinäisistä seikoista, miksi jotkut jutut tuntuvat erityisen kamalilta ja jotkut eivät. tässä on aika monta sellaista tyypillistä elementtiä, isoimpina että uhri oli nuori lapsi ja ajankohta joulu. monet ajattelevat omia lapsia ja perinteitä. kolmekymppisen murha keskikesällä ei kosketa kansaa samalla tavalla, vaikka surullista sekin tietysti.

no tässä tapauksessa tuntuu tosiaan aika kornilta kun ei edes tiedetä kuka kuoli. Lapsi mutta voihan se olla vaikka toiselta puoleta maailmaa vierailulle tullut sukulaisen lapsi. Olisihan sekin surullista mutta jotenkin tuntuu tungettelevalta että me alamme joukolla surra toisten surua.

Joo. Kieltämättä pieni kiusaus tuli kun luin lehdestä tästä tilaisuudesta että menenkö uteliaisuudesta paikalla aivankuin vahingossa ohi kulkemaan. Ihan olisi bussilla päässyt helposti viereen. Sitten tajusin ajatuksen korniuden.

Et tiedä mitä on empatia ja mikä on yhteisö.

Vierailija kirjoitti:

no tässä tapauksessa tuntuu tosiaan aika kornilta kun ei edes tiedetä kuka kuoli. Lapsi mutta voihan se olla vaikka toiselta puoleta maailmaa vierailulle tullut sukulaisen lapsi. Olisihan sekin surullista mutta jotenkin tuntuu tungettelevalta että me alamme joukolla surra toisten surua.

ekaluokkalainen kyllä kuulostaa Suomessa asuvalta. 

En tiedä mistä on kyse, mutta vastaan silti. Jos itseltäni tai lähipiiristä olisi joskus tapettu lapsi, voisin mennä tilaisuuteen. Jos asia koskettaa vahvasti, niin osallistuminen on perusteltua.

Tavallaan ymmärrän kirkon roolin tälläisessä lohduttavassa roolissa. Tavallaan en. Ja se mikä ehkä tuntuu oudolta että ne aina pitää ilmoittaa ja uutisoida mediassa. Silloin siitä tulee jotenkin sellainen keppihevosmeininki. Tulee vähän olo kuin kirkko olisi tyytyväinen aina kun jotain ikävää sattuu. Saadaan taas rientää  kopoti hymistelemään.

Tuo Kanala vai Kananen pappina ei muutenkaan iske. Jotenkin nää julkkisviihdepapit ei oikein tunnu oikeilta papeilta.

Joku sinne on tarvittu, ja hyv että joku sinne on irronnut. Itse olen uskonnoton ja asun naapurikaupunginosassa, ja itkin itkut kun kuulin tapauksest enkä koe tarvitsevani sielunhoitoa, mutta on hyvä ett joku on mennyt avuksi.

Auttajat kuuluu paikalle. Uteliaat ei.

Mutta mieti, miten halvaksi tämä tulee! Kirkollisveroa ei maksa läheskään kaikki suomalaiset ja silti kirkko kertoo, että tänne vaan suremaan yhdessä ja olemaan yhteisöllisiä. Jos näin ei tehtäsi, ravaisi väki Kelan maksamassa (siis meidän kaikkien maksamassa) terapiassa, mutta nyt sinne ei ole isoa tunkua, kun voi kollektiivisurra yhdessä.

Odotan innolla, että vastaavasti iltapäivälehdissä tiedotetaan, että Helsingin kaupunki järjestää jossain korttelituvassa yhteisen tilaisuuden, jossa voi jutella muiden kanssa tunteistaan. Ai niin, eihän ne voi, kun niillä on ylityökielto eikä tarpeeksi väkeä töissä. Siksi seurakunta joutuu tämänkin lohdutuspuolen hoitamaan.

Minä olen täysin empatiakyvytön tällaisissa tapauksissa. Tai noh, hetken välähtää mielessä, että onpa kauheaa, mutta sitten jatkan jo omia tekemisiäni, mm. musiikin kuuntelua tai jonkun hömpän kattelemista.

Ei itketä, en tunne surua, vaan aika evvk meininki. En tiedä miksi, kun kuitenkin osaan olla surullinen vaikkapa jonkun tutun koiran kuolemasta ja itken sen perään.

Outoa, että esimerkiksi Vihreät eivät kanna mitään vastuuta ihmisistä. Juuri tässä olisi se tilaisuus,jossa pitäisi näyttää, mikä se ihmisten Helsinki oikein on. Pyöräteistä kyllä vouhkataan, mutta kun ihmisillä on tunnetasolla hätä,niin kukaan muu kuin seurakunta ei riennä apuun.

Siinä samalla voi surra omia suruja, jos muuten ei pysty. Olen samaa mieltä, että kovin paljon ei voi surra ilman tunnesidettä.

Kyllähän se herättää pelkoa myös muissa, että tuollaista yleensä voi tapahtua. Ajankohta myös, Jouluaatto, jota pidetään lasten juhlana. Se on surua siitä mihin tämä maa on mennyt. Itsekään en ole uskaltanut enää muutamaan vuoteen mennä lenkille metsään jossa ennen nautin linnunlaulusta ja raikkaasta ilmasta metsässä. Siellä rupesi olemaan sellaisia hiippareita, että enpä uskalla enää mennä, se on paljon pois elämästä jos pitää ruveta pelkäämään.

Myös Turun tapahtuma torilla aiheutti pelkoa ja surua. Se rajoittaa myös muiden elämää kun näkee, että tällaista voi tapahtua julkisella paikalla ja keskellä kirkasta päivää. Itse olen pelännyt siitä asti yksinäisiä paikkoja ihan päivälläkin, eli se vaikuttaa elämään ja suree tavalla sitä, että kukaan ei ole missään täysin turvassa kun sekopäitä on vapaana.

Esim pojan luokkakavereita tuo koskettaa. Osalle varmaan hyväkin kaveri, osalle etäisempi mutta silti tuttu. Heidän kauttaan koskettaa jo isoa joukkoa alueella asuvia ihmisiä. Sitten on naapurit ja muut tutut.

Ei ole ihan pieni asia, jos tällaista tapahtuu lapselle, jonka oikeasti tiedät. Tai jos lapsesi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen täysin empatiakyvytön tällaisissa tapauksissa. Tai noh, hetken välähtää mielessä, että onpa kauheaa, mutta sitten jatkan jo omia tekemisiäni, mm. musiikin kuuntelua tai jonkun hömpän kattelemista.

Ei itketä, en tunne surua, vaan aika evvk meininki. En tiedä miksi, kun kuitenkin osaan olla surullinen vaikkapa jonkun tutun koiran kuolemasta ja itken sen perään.

Sama. Ja kun tutut kauhistelevat yhteen ääneen tällaisia tapahtumia, mulle tulee vain hirveä myötähäpeä. Että on tarve mässäillä jonkun kuolemalla ja repiä siitä itkua ja traagisuutta omaankin elämään. Jos kyse on jostakin oikeasti läheisestä henkilöstä, silloin tietenkin suren aidosti. Mutta nimenomaan tommonen epäaidolta tuntuva, ylitsevuotava liikuttuminen tuntemattomien kohtaloista häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että esimerkiksi Vihreät eivät kanna mitään vastuuta ihmisistä. Juuri tässä olisi se tilaisuus,jossa pitäisi näyttää, mikä se ihmisten Helsinki oikein on. Pyöräteistä kyllä vouhkataan, mutta kun ihmisillä on tunnetasolla hätä,niin kukaan muu kuin seurakunta ei riennä apuun.

Niinpä. Eivät välittäneet vaikka äitisi vaihtoi reikiään viinaan ollessasi lapsi. Se, että äitisi oli viinapillu oli varmasti jonkun muun syytä, eiks vaan?

Vierailija kirjoitti:

Myös Turun tapahtuma torilla aiheutti pelkoa ja surua. Se rajoittaa myös muiden elämää kun näkee, että tällaista voi tapahtua julkisella paikalla ja keskellä kirkasta päivää. Itse olen pelännyt siitä asti yksinäisiä paikkoja ihan päivälläkin, eli se vaikuttaa elämään ja suree tavalla sitä, että kukaan ei ole missään täysin turvassa kun sekopäitä on vapaana.

Lumihiutaleella on ilmeisesti psyykkisiä ongelmia. Käyn Turun torilla kahvilla lähes päivittäin eikä pelota siellä, eikä kyllä pelota muuallakaan.