Miksi jotkut psyykkisesti sairaat eivät halua syödä lääkkeitä?
Aika monet, tai sitten ovat vain tosi kuuluva vähemmistö?
Ymmärrän toki lievässä masennuksessa tämän mutta muut.
Kommentit (84)
Kaikista lääkkeistä tulee niin epämieluisia sivuoireita, kroppa ei vaan kestä ja olen kokeillut aika montaa eri lääkettä.
Ja haluaisin elämän ilman lääkkeitä. En halua olla riippuvainen.
osa työttömistä on sairauden tunnottomia, eli heillä on sairaus mutta he itse väittävät olevansa terveitä
näitä tulee sosiaalityössä vastaan viikoittain
Lääkkeet eivät vaikuta tai niiden teho on "vääränlainen": tekevät olon veteläksi, turruttavat, vievät elämästä ilon, väsyttävät entisestään. Sivuvaikutukset voivat oikeasti haitata elämää, ja lääkkeen hyötysuhde jää olemattomaksi. Monet SSRI-lääkkeet aiheuttavat esim. ruokahalun kasvua ja orgasmia on mahdotonta saada.
Mulla on kokeiltu tosi tosi monia lääkkeitä ja mistään ei ollu apua, pahensi vaan. Lopetin me läytettyäni vuosia. Aloin voida paremmin. Eikö ole uslomatonta? Nyt lähes 6 vuotta ilman lääkkeitä ja olen toipunut, kun on vihdoin ollut energiaa ja intoa terapiaam, liikuntaan yms.
psykiatrinen lääkehoito on tärkeää kuntouttavan työtoiminnan alkuvaiheessa
Oletko ap yhtä aivopesty kuin lääkärit?
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät vaikuta tai niiden teho on "vääränlainen": tekevät olon veteläksi, turruttavat, vievät elämästä ilon, väsyttävät entisestään. Sivuvaikutukset voivat oikeasti haitata elämää, ja lääkkeen hyötysuhde jää olemattomaksi. Monet SSRI-lääkkeet aiheuttavat esim. ruokahalun kasvua ja orgasmia on mahdotonta saada.
Mulla on kokeiltu tosi tosi monia lääkkeitä ja mistään ei ollu apua, pahensi vaan. Lopetin me läytettyäni vuosia. Aloin voida paremmin. Eikö ole uslomatonta? Nyt lähes 6 vuotta ilman lääkkeitä ja olen toipunut, kun on vihdoin ollut energiaa ja intoa terapiaam, liikuntaan yms.
Minulle eri psykiatriset lääkkeet aiheuttivat pysyvän orgasmikyvykkyyden, huonon muisti - ja oppimiskyvyn, äärimmäisen hitaan metabolismin ja entiseen nähden lattean tunne-elämän. Näistä lääkkeistä ei ollut YHTÄÄN MITÄÄN HYÖTYÄ ja niitä määrätään ihmisille muutenkin ihan turhaan.
Itselleni määrättiin alunperin Cymbaltaa lievään sosiaalisten tilanteiden pelkoon, sitä seurasi lukuisat muutkin lääkekokeilut. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva vakavasti masentunut ihminen. Luulenpa että nämä lääkkeet tekevät monien ihmisten tilanteen niin paljon pahemmaksi kuin se heidän sairautensa voisi koskaan tehdä. Näin kävi omallakin kohdallani. Kadun joka päivä, että koskaan edes näihin lääkkeisiin haksahdin, se oli kamala virhe ja siitä virheestä joudun nyt maksamaan joka päivä.
Ei tiedä onko niistä hyötyä. Voi tuntua että määrätään ilman harkintaa, vaikka toki vuosien koulutus ja kokemus ammattiauttajilla takana.
Vierailija kirjoitti:
psykiatrinen lääkehoito on tärkeää kuntouttavan työtoiminnan alkuvaiheessa
https://yle.fi/uutiset/3-6972028
Sähköhoidot lisääntyneet hurjasti: Hoitojen määrä moninkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sähköhoitoa annetaan lähinnä vakavasti masentuneille potilaille. Psykiatrien mukaan sähköhoidot ovat tehokkaita ja turvallisia ja niiden avulla voidaan vähentää itsemurhia. Psykologien mukaan tutkimustietoa ei sähköhoidoista ole vielä niin paljon, että hoitoa voisi antaa nuorille.
Voi olla, että heillä on huonoja kokemuksia lääkkeiden haittavaikutuksista, eivätkä he koe saavansa niistä hyötyä.
Mutta on paljon myös sellaisia, jotka eivät suostu edes kokeilemaan. Kuitenkin enemmistö HYÖTYY lääkkeistä. Ei niitä muutoin määrättäisi.
En tiedä miksi jotkut eivät edes kokeile. Ehkä heillä on harhakuvitelma siitä, että somen nimettömät kokemukset pitävät aina paikkansa - kumminkin ihmisillä on taipumus kirjoittaa huonoista kokemuksista ja jättää hyvät mainitsematta, mikä aina vääristää palautetta.
Oma teinityttäreni parani keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä pitkälti Seronilin ansiosta. Tämä siis on hänen oma tulkintansa, ei pelkästään minun. Terapiaa hän piti melko turhana. Ei kokenut saavansa mitään haittavaikutuksia lääkkeestä, jota söi 1,5 vuotta. Eli on tällaisiakin kokemuksia.
En ihmettele jos joku ei halua lieviin oireisiin syödä mitään mutta jos on oikeasti elämää vaikeuttavia oireita niin eikö kannattaisi kokeilla?
Toki jos lääke ei sovi, niin sitten ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että heillä on huonoja kokemuksia lääkkeiden haittavaikutuksista, eivätkä he koe saavansa niistä hyötyä.
Mutta on paljon myös sellaisia, jotka eivät suostu edes kokeilemaan. Kuitenkin enemmistö HYÖTYY lääkkeistä. Ei niitä muutoin määrättäisi.
En tiedä miksi jotkut eivät edes kokeile. Ehkä heillä on harhakuvitelma siitä, että somen nimettömät kokemukset pitävät aina paikkansa - kumminkin ihmisillä on taipumus kirjoittaa huonoista kokemuksista ja jättää hyvät mainitsematta, mikä aina vääristää palautetta.
Oma teinityttäreni parani keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä pitkälti Seronilin ansiosta. Tämä siis on hänen oma tulkintansa, ei pelkästään minun. Terapiaa hän piti melko turhana. Ei kokenut saavansa mitään haittavaikutuksia lääkkeestä, jota söi 1,5 vuotta. Eli on tällaisiakin kokemuksia.
Sama kokemus. Joillakin sairaus johtuu ihan puhtaasti aivokemiasta. Terapia on silloin varmaan lähinnä yhtä tyhjän kanssa.
Psykiatrian piirissä tehdään dg hoitavan lääkärin tuntemusten ja omien lähtökohtien perusteella. On tunnettu ja tiedostettu tosiasia, että diagnoosit saattavat mennä väärin ja pieleen.
Tuntematta potilaan taustoja oikeasti, saatetaan hätäisesti tehdyllä dignoisilla ja siihen määrätyllä lääkityksellä tehdä vain vahinkoa.
Minulle sanottiin 10v sitten että sairastan tautia/ oireyhtymään xx, enkä selviydy ilman lääkitystä . Silloinen psykiatri päätteli, että paikkani on työkyvyttömyyseläkkeellä.
No, 9vuotta mennyt ilman aivotoimintaa lamauttava lääkitystä vaativassa asiantuntija työssä. Poissaoloja tänä aikana 5päivää flunssan oireiden vuoksi.
Psykiatrialla tuhottu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät vaikuta tai niiden teho on "vääränlainen": tekevät olon veteläksi, turruttavat, vievät elämästä ilon, väsyttävät entisestään. Sivuvaikutukset voivat oikeasti haitata elämää, ja lääkkeen hyötysuhde jää olemattomaksi. Monet SSRI-lääkkeet aiheuttavat esim. ruokahalun kasvua ja orgasmia on mahdotonta saada.
Mulla on kokeiltu tosi tosi monia lääkkeitä ja mistään ei ollu apua, pahensi vaan. Lopetin me läytettyäni vuosia. Aloin voida paremmin. Eikö ole uslomatonta? Nyt lähes 6 vuotta ilman lääkkeitä ja olen toipunut, kun on vihdoin ollut energiaa ja intoa terapiaam, liikuntaan yms.
Minulle eri psykiatriset lääkkeet aiheuttivat pysyvän orgasmikyvykkyyden, huonon muisti - ja oppimiskyvyn, äärimmäisen hitaan metabolismin ja entiseen nähden lattean tunne-elämän. Näistä lääkkeistä ei ollut YHTÄÄN MITÄÄN HYÖTYÄ ja niitä määrätään ihmisille muutenkin ihan turhaan.
Itselleni määrättiin alunperin Cymbaltaa lievään sosiaalisten tilanteiden pelkoon, sitä seurasi lukuisat muutkin lääkekokeilut. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva vakavasti masentunut ihminen. Luulenpa että nämä lääkkeet tekevät monien ihmisten tilanteen niin paljon pahemmaksi kuin se heidän sairautensa voisi koskaan tehdä. Näin kävi omallakin kohdallani. Kadun joka päivä, että koskaan edes näihin lääkkeisiin haksahdin, se oli kamala virhe ja siitä virheestä joudun nyt maksamaan joka päivä.
Ikävä kuulla. Silti vähän nyt kyseenalaistaisin tulkintaasi. Mistä tiedät, että se on juuri lääkitys, joka aiheutti sinulle nuo ongelmat? Eikä perussairautesi eli vakava masennus, joka ei ole parantunut, vaan kenties pahentunut juuri siksi, että et enää SYÖ lääkkeitä?
Noin pääosin ainakin psyykelääkkeiden haittavaikutukset loppuvat lääkityksen loputtua, pienellä viiveellä.
Ei lääkitys tietenkään kaikille sovi, ainakaan sama lääke kaikille. Mutta oikeasti on vaikea tietää, mikä mielen sairaudessa johtuu mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että heillä on huonoja kokemuksia lääkkeiden haittavaikutuksista, eivätkä he koe saavansa niistä hyötyä.
Mutta on paljon myös sellaisia, jotka eivät suostu edes kokeilemaan. Kuitenkin enemmistö HYÖTYY lääkkeistä. Ei niitä muutoin määrättäisi.
En tiedä miksi jotkut eivät edes kokeile. Ehkä heillä on harhakuvitelma siitä, että somen nimettömät kokemukset pitävät aina paikkansa - kumminkin ihmisillä on taipumus kirjoittaa huonoista kokemuksista ja jättää hyvät mainitsematta, mikä aina vääristää palautetta.
Oma teinityttäreni parani keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä pitkälti Seronilin ansiosta. Tämä siis on hänen oma tulkintansa, ei pelkästään minun. Terapiaa hän piti melko turhana. Ei kokenut saavansa mitään haittavaikutuksia lääkkeestä, jota söi 1,5 vuotta. Eli on tällaisiakin kokemuksia.
Hyvä sinun tyttärellesi. Itse en voi suositella seronilia tai muutakaan SSRI lääkettä. Seronilia ehtisin vain vuoden syömään ja se vain pahensi oloani. Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että maksaa vielä tänä päivänä lääkekokeiluistaan, niin maksan minäkin..
Kaverini on harhoissaan. Aina välillä tahdonvastaisessa hoidossa. Sitten pakkopiikitettynä vapaalla (kun tabletit jemmaa suuhun ja sylkee myöhemmin)
Hän ei tykkää sivuvaikutuksista ja siksi ei syö lääkkeitä kuin pakosta. Ja kun hän ei syö lääkkeitä, hän on aivan täysin sekaisin. Ei järjen hiventä. (Esim huutaa kerrostalossa koko yön täysillä niin, että naapureilla menee hermot. Päivät nukkuu) Kulkee kaupungilla haukkumassa ihmisiä. Tekee kaikkea pöljää.
Minä testasin kolmea eri lääkitystä, kaikista oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Lääkäri ei ottanut kuuleviin korviinsa, hoki vain että ei voi johtua lääkityksestä. Lääkkeet teki mut väsyneeksi ja todella passiiviseksi, en kyennyt edes käymään töissä. Lisäksi masennuksen aiheuttanut sairaus vaan paheni. Kun lopulta uskaltauduin lopettamaan (kamalasta pelottelusta huolimatta) vointi kohentui. Ei toki edelleenkään normaali ole mutta olenpa sentään taas töissä. Psykiatrien "apuun" olen syvästi pettynyt, kun pillerit lakkasi kelpaamasta loppui se vähäinenkin kiinnostus auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrian piirissä tehdään dg hoitavan lääkärin tuntemusten ja omien lähtökohtien perusteella. On tunnettu ja tiedostettu tosiasia, että diagnoosit saattavat mennä väärin ja pieleen.
Tuntematta potilaan taustoja oikeasti, saatetaan hätäisesti tehdyllä dignoisilla ja siihen määrätyllä lääkityksellä tehdä vain vahinkoa.
Minulle sanottiin 10v sitten että sairastan tautia/ oireyhtymään xx, enkä selviydy ilman lääkitystä . Silloinen psykiatri päätteli, että paikkani on työkyvyttömyyseläkkeellä.
No, 9vuotta mennyt ilman aivotoimintaa lamauttava lääkitystä vaativassa asiantuntija työssä. Poissaoloja tänä aikana 5päivää flunssan oireiden vuoksi.
Ja "arvauskeskuksissako"/yksityisellä asemalla menee kaikki aina kohdalleen, kun mammat hakee pitkää ab-kuuria nuhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että heillä on huonoja kokemuksia lääkkeiden haittavaikutuksista, eivätkä he koe saavansa niistä hyötyä.
Mutta on paljon myös sellaisia, jotka eivät suostu edes kokeilemaan. Kuitenkin enemmistö HYÖTYY lääkkeistä. Ei niitä muutoin määrättäisi.
En tiedä miksi jotkut eivät edes kokeile. Ehkä heillä on harhakuvitelma siitä, että somen nimettömät kokemukset pitävät aina paikkansa - kumminkin ihmisillä on taipumus kirjoittaa huonoista kokemuksista ja jättää hyvät mainitsematta, mikä aina vääristää palautetta.
Oma teinityttäreni parani keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä pitkälti Seronilin ansiosta. Tämä siis on hänen oma tulkintansa, ei pelkästään minun. Terapiaa hän piti melko turhana. Ei kokenut saavansa mitään haittavaikutuksia lääkkeestä, jota söi 1,5 vuotta. Eli on tällaisiakin kokemuksia.
Hyvä sinun tyttärellesi. Itse en voi suositella seronilia tai muutakaan SSRI lääkettä. Seronilia ehtisin vain vuoden syömään ja se vain pahensi oloani. Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, että maksaa vielä tänä päivänä lääkekokeiluistaan, niin maksan minäkin..
Niin tai sun masennus paheni ihan itsekseen, eikä lääke tehonnut. Tuon voi tulkita monella tavalla.
Joka tapauksessa se, miten joku lääke toimii sinulla on yksilöllinen kokemus, eikä siitä voi vetää johtopäätöksiä. Ihan kuten toki oli minun tyttärenikin kokemus. Tilastollisesti ja tutkimuksissa lääkityksillä on kumminkin havaittu enemmän hyötyjä kuin haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Oma teinityttäreni parani keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistushäiriöstä pitkälti Seronilin ansiosta. Tämä siis on hänen oma tulkintansa, ei pelkästään minun. Terapiaa hän piti melko turhana. Ei kokenut saavansa mitään haittavaikutuksia lääkkeestä, jota söi 1,5 vuotta. Eli on tällaisiakin kokemuksia.
Seronil on niitä käytetyimpiä ja ns. lievimpiä lääkkeitä. Minulle se oli ensimmäinen lääke jota kokeiltiin ja myös ainoa, josta en saanut mitään sivuvaikutuksia. Harmi vain että se aluksi tuntuva vaikutus katoaa pian ja tuntuu että söisi vain sokeripillereitä, joten liekö lumevaikutusta.
Suuri osa masennustapauksista ei johdu serotoniinista eikä välttämättä ylipäätään aivoista. Serotoniini masennuksessa on pikemminkin yksi teoria kuin mitään kunnon tiedettä ja siksikin on kummallista, miten paljon noita lääkkeitä tuputetaan ratkaisuna masennukseen. Halutaan ronklata aivojen tasapainoa ja kemioita oikeasti ymmärtämättä mitä tekemistä niillä on ihmisen tilanteen kanssa, jos mitään.
Oma masennukseni alkoi helpottaa ruokavalion parantamisella, mikä viittaa siihen että ehkä se ongelma olikin suolistobakteereissa.
Jotkut ovat sairaudentunnottomia, jotkut voivat pelätä haittavaikutuksia tai eivät usko lääkkeisiin.