Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani näkevät veljeäni muutaman kerran vuodessa, minua ei kahteen vuoteen ollekaan.
23.12.2018 |
Vanhempani matkustavat useita satoja kilometrejä veljeni luokse, mutta minun nuoremman poikansa luo muutanan kymmenen kilometrin päähän eivät ollenkaan. Minä en pääse heille kulkemaan, mutta isoveljeni käy myös heillä. Mistä tämä kertoo? Molemmilla meillä on sananikäisiä lapsia, ainoa ero on että olen yksinhuoltaja.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin tuo 80km ei ole "muutama kymmenen kilometriä". Toiseksi, missä korvessa vanhempasi asuvat jos ei julkiset sinne kulje?
Olen itse pikkukaupungista, junalla sinne ei pääse, eikä bussilla suoraan. Vaikea kuitenkin kuvitella, että vaihdoilla ei pääsisi lopulta perille.Aloituksesi perusteella kuulostat vielä kateelliselta valittajalta, joten olisiko syy siinä? Tekosyitä kyllä piisaa miksi sinua pitäisi tulla katsomaan, mutta sinun ei muita. Ihmissuhteiden pitäisi olla tasavertaisia, vaikka olisikin vanhemmista kyse.
Kaupunkilaisille tuo 80km on ilmeisesti järjetön matka, meille ei tunnu missään. Käydään helposti 300km:n päässä shoppailemassa tai kylässä päiväseltään.
Mutta tuskin juna-laiva-juna-menetelmällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tuttua juttua minullekin. En ole vanhempaani nähnyt nyt pariin kolmeen vuoteen, eikä kyllä kiinnostakaan. Edellisen kerran pakosta jouduin näkemään ja sietämään. Joudun kyllä esittämään miten "harmittavaa on kun julkiset ei kulje", ei ole omaa autoa ja "ei ole varaa" vaikka olisi varaa ajaa vaikka taksilla eestaas kerran viikossa. Välillä on "niin paljon univelkaa ettei jaksa lähteä", tai "olen niin kipeä" jne. Onhan noita valkoisia valheita helppo keksiä. Kun ei haluta lähteä katsomaan sitä asennevammaa. Sisarukseni on hänelle tärkeämpi ja mieluisampi vieras, olkoon sitten niin. Olen jo siihen tottunut ja sen hyväksynyt. En voi sietää sisarustanikaan on niin vanhempani kaltainen, ilkeä ja pilkallinen.
Oliko lapsena jo eriarvoinen kohtelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tuttua juttua minullekin. En ole vanhempaani nähnyt nyt pariin kolmeen vuoteen, eikä kyllä kiinnostakaan. Edellisen kerran pakosta jouduin näkemään ja sietämään. Joudun kyllä esittämään miten "harmittavaa on kun julkiset ei kulje", ei ole omaa autoa ja "ei ole varaa" vaikka olisi varaa ajaa vaikka taksilla eestaas kerran viikossa. Välillä on "niin paljon univelkaa ettei jaksa lähteä", tai "olen niin kipeä" jne. Onhan noita valkoisia valheita helppo keksiä. Kun ei haluta lähteä katsomaan sitä asennevammaa. Sisarukseni on hänelle tärkeämpi ja mieluisampi vieras, olkoon sitten niin. Olen jo siihen tottunut ja sen hyväksynyt. En voi sietää sisarustanikaan on niin vanhempani kaltainen, ilkeä ja pilkallinen.
Oliko lapsena jo eriarvoinen kohtelu?
Ihan tuttua juttua minullekin. En ole vanhempaani nähnyt nyt pariin kolmeen vuoteen, eikä kyllä kiinnostakaan. Edellisen kerran pakosta jouduin näkemään ja sietämään. Joudun kyllä esittämään miten "harmittavaa on kun julkiset ei kulje", ei ole omaa autoa ja "ei ole varaa" vaikka olisi varaa ajaa vaikka taksilla eestaas kerran viikossa. Välillä on "niin paljon univelkaa ettei jaksa lähteä", tai "olen niin kipeä" jne. Onhan noita valkoisia valheita helppo keksiä. Kun ei haluta lähteä katsomaan sitä asennevammaa. Sisarukseni on hänelle tärkeämpi ja mieluisampi vieras, olkoon sitten niin. Olen jo siihen tottunut ja sen hyväksynyt. En voi sietää sisarustanikaan on niin vanhempani kaltainen, ilkeä ja pilkallinen.