Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana, enkä tiedä haluanko lasta
23.12.2018 |
Ehkäisy petti, mutta otin jälkiehkäisyn. Nyt olen silti siitä huolimatta raskaana. Olen jo 39 ja lapset ovat isompia. En yhtään jaksaisi aloittaa alusta enää. Tykkään työstäni ja elämä on nyt mukavaa. Silti ajatus abortin tekemisestä hirvittää. Eihän sitä tiedä, vaikka tämä raskaus menisi kesken, mutta on myös mahdollista, että se ei mene... Onko kokemuksia abortista tällaisessa tilanteessa? Entä lapsen pitämisestä? Onko kaduttanut? Oliko äidiksi tulo tämän ikäisenä raskasta?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 13 vuotias lapsi ja en kyllä kadu pätkääkään häntä.
N50+
Oliko sinulla muita lapsia ennen? Olimme jo ajatelleet, että lapsilukumme olisi täynnä. Olisi myös vaikeaa saada vielä yksi lapsi mahtumaan nykyiseen kotiimme, autoon jne. Olemme jo aikoja sitten luopuneet kaikista vauvatarvikkeista, nekin pitäisi hankkia vaunuista ja pinnasängyistä alkaen. Oma jaksaminen myös hirvittää kuten myös se mitä käy hyvälle työuralle. Aborttikin tuntuu silti hyvin vaikealta päätökseltä, ja pelkään, että se jäisi mieleen kummittelemaan. :/
Ap
Neljä. Tekosyitä nuo kaikki on, aikuinen nainen itkee jotain autoa ja ahtautta, kun kyse on sun lapsestasi. N50+
Ps: yrittäisit edes pysyä ikätasollasi noissa jutuissasi, muistutat jotain 20 vuotiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 vuotiaana paras ikä tehdä lapsi. Näiden lapsetkin yleensä ovat fiksuja ja kypsiä.
40 vuotiaana elämä on opettanut sen verran hyvin että susta on tullut tasapainoinen ja varma ihminen. Mikä sen parempaa?
Vanhempana on myös paljon paremmin energiaa tehdä kaikkea. 20 vuotiaana on mukavuudenhaluinen, lihava, väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
40 vuotiaana paras ikä tehdä lapsi. Näiden lapsetkin yleensä ovat fiksuja ja kypsiä.
40 vuotiaana elämä on opettanut sen verran hyvin että susta on tullut tasapainoinen ja varma ihminen. Mikä sen parempaa?
Vanhempana on myös paljon paremmin energiaa tehdä kaikkea. 20 vuotiaana on mukavuudenhaluinen, lihava, väsynyt.
No olipas yleistys, että 20-vuotiaat tuollaisia ovat. Itse olen alle 25v, enkä kyllä ole mitään noista.
Ihmisiä on joka lähtöön, eikä ikä sitä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 13 vuotias lapsi ja en kyllä kadu pätkääkään häntä.
N50+
Oliko sinulla muita lapsia ennen? Olimme jo ajatelleet, että lapsilukumme olisi täynnä. Olisi myös vaikeaa saada vielä yksi lapsi mahtumaan nykyiseen kotiimme, autoon jne. Olemme jo aikoja sitten luopuneet kaikista vauvatarvikkeista, nekin pitäisi hankkia vaunuista ja pinnasängyistä alkaen. Oma jaksaminen myös hirvittää kuten myös se mitä käy hyvälle työuralle. Aborttikin tuntuu silti hyvin vaikealta päätökseltä, ja pelkään, että se jäisi mieleen kummittelemaan. :/
Ap
Neljä. Tekosyitä nuo kaikki on, aikuinen nainen itkee jotain autoa ja ahtautta, kun kyse on sun lapsestasi. N50+
Ps: yrittäisit edes pysyä ikätasollasi noissa jutuissasi, muistutat jotain 20 vuotiasta.
Vaikka lapset on ihania, on niissä valtavasti töitä vuosiksi. Jos ei mieti omaa jaksamistaan, saattaa siinä mennä parisuhde ja terveys. Oikein terveellistä ajatella, mikä on omaan tilanteeseen liikaa. Ehkä sinunkin olisi kannattanut, sillä kuulostat katkeralta. Ehkä olisit kuitenkin valinnut toisin jälkikäteen ajateltuna?
Vierailija kirjoitti:
Täällä tulee tietysti kommentoimaan näitä 40+ v oman elämänsä sankari Kirsejä jotka Iltatähden teki, mutta sanoisin että jos olet epävarma lapsen saannista tässä vaiheessa elämääsi niin abortti on hyvä vaihtoehto. Haluatko oikeasti olla lähemmäs kuusikymppinen kun lapsesi täyttää parikymmentä?
Enemmän näissä kyllä kiihkolla kannustetaan aborttiin, mikä aika ironista ottaen huomioon, että ollaan vauva-palstalla...
Eräässäkin ketjussa rv 16 olevaa kannustettiin aborttiin, koska tälle oli tullut ero miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aborttia miettisin tuossa iässä
Äitini sai minut nelikymppisenä. Ja onneksi sain syntyä, eikä ajatellut olevansa liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän 39-vuotias ole edes vielä kovin vanha. Ymmärtäisin, jos ap olisi tyyliin 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kuopuksen 45 vuotiaana. Nyt taapero on 3 vuotias. Hän on niin ihana, etten mitään parempaa tiedä kuin hänen rakkautensa.
Kuulostaa että olet jo harkinnut ja tehnyt päätöksen, mutta tunnepuoli on sitä vastaan. Elämän isot päätökset pitäisi perustua järkeen, pienemmissä voi antaa tunteiden ohjata miten sattuu. Tunteita tulee ja menee, ne eivät ole mitään "sisimpäni ohjausta" tai intuitiota.
Onko se joku mukavuustekijä pidänkö lapsen vai en?