Kysely: mikä teitä ahdistaa eniten joulussa?

Minua ei ahdista joulussa mikään. Se tulee ja menee, joka vuosi. Ei se ole kuin 3 päivää. 

Ei ahdista juuri mikään. Mukava olisi vain jos kirjastot, teatterit, elävä musiikki ilman joululauluja olisivat auki, toiminnassa ja elävinä. Samoin taidemuseot ja kaupatkin.

Se, ettei minulla ole mahdollista viettää sitä tarunhohtoista, ihanaa, niin kovin ärsyttävää, väsyttävää ja kiusallista sukujoulua.

Omia vanhempiani ei joulun vietto kiinnosta. Suku on kovin vierasta molempien puolelta ja esimerkiksi sisaruksia tai serkkuja minulla ei ole.

Vaikka lautapelejä, yhteistä aikaa ja hyvää ruokaa ihmisten kesken. Sellainen olisi kiva joulu.

Ei itse joulussa mikään, ei mulla ole ollut sen kanssa silloin mitään ongelmaa kun koti on ollut perussiisti, mutta kun "joulusiivoja" alkaa tehdä niin että lähtötilanne on täydellinen kaaos ja pitäisi lajitella kaappitolkulla tavaraa pois jotta saisi tavaraläjät pois nurkista, se on se stressi.

Lahjoja ei tarvi montaa ostaa, kuusen ostaa, sen lapset koristelee, kinkku ja laatikkovärkit kaupasta ja ne tekee... ei mitään ongelmaa.

Vastasin anoppi, mutta todellisuudessa ahdistaa pakkosukulointi ylipäätään. On ensimmäinen joulu saman katon alla ja minulle olisi ollut iso juttu viettää se omassa kodissa rauhassa, mutta aattona ollaan avokin äidin ja joulupäivänä avokin veljen luona. En kyllä pidä omistakaan sukulaisitani, lapsuuden joulut olivat hirveitä kun ne oli pakko viettää mummolassa, vaikka kukaan ei tykännyt toisistaan ja koko ajan vaan riideltiin.

Parhaat jouluni vietin nuorena sinkkuna, yksin kotona ilman pakkopullaperointeitä, muutama päivä vain kotona löhöilyä, herkuttelua telkkarin ääressä 😄

Minä otan nykyään joulun sillä asenteella että se on vapaata töistä :D Ollaan miehen kanssa kahdestaan. Ei tarvitse kierrellä sukulaisten luona. Kaikki haluaa rauhoittua tahoillaan. Kukaan ei halua ruuhkaan.

Ärsyttää vaan kun meiliboksi täyttyy osta-osta-osta-mainoksista.

Se että tanttarat ottaa asiakseen loukkaantua mun dieetistä.

Ollaan sovittu, että aikuisille ei osteta lahjoja. Jotain 15 vuotta sitten. Ja joka h*lvetin joulu kuitenkin ostetaan. Mietitään päät puhki mitä kellekin keksitään. Lopputulokset on tyyliin ai-tällasta-mulla-ei-vielä-ollutkaan  = mitähän tälläkin tekee.

Pitäiskö aloittaa ensi jouluna sama linja kuin joulukorttien kanssa aikaanaan. En lähetä. Nykyään saan joulukortin äidiltä ja tänä jouluna lapsenlapselta.

Yksinäisyys ahdistaa. On vaikea käsittää miten jotkut haluaisi viettää joulunajan yksin, itse asiassa vähän epäilen että oikeasti niiden yksinäisestä joulusta haaveilevienkin mieli voisi tässä tilanteessa kääntyä toisenlaisiin toiveisiin, ainakin jos ei olisi niitä aiempia kokemuksia perhejouluista...

Erityisesti ulkomaalaisten tekemät lasten rais kauk set suomessa.

Liialliset joulun suoritukset ja niistä kumpuavat ylisuuret odotukset. Etenkin vanhemmassa sukupolvessa on yhä vallalla se "siivotaan ullakkokin joulukuntoon" perinne, kaikki ruoat pitää valmistaa aivan alusta itse, kaikkea pitää olla niin järjettömän isoja määriä, ettei kukaan jaksa syödä (sitten niitä puolihärskiintyneitä tähteitä tyrkytetään päivätolkulla joulun jälkeen). Pitää vaihtaa jouluverhot ja joululakanat, eikä voi jalkaansa lattialle laskea, ellei ole joulumatot. Lopulta ei ehditä nukkumaankaan. Hysteerisenä jahdataan jokaista piparinmurua ja tekstiilipölyhiukkasta, koska joulupukin saapuessa pitää kaiken olla täydellistä!!!!

Sitten rojahdetaan tuoliin odottamaan palkintoa tästä yli-inhimillisestä suorituksesta, jota kukaan ei ole pyytänyt. Ikinähän mikään lahja maailmassa ei voi tuollaista korvata. Pettymyshän se on, joka joulu ja sen näkee naamasta. 

Yksinäisyys. Se, että vuosi on taas mennyt ja pitäisi viettää iloinen juhla. Se, ettei ole tärkeä kenellekään. Se, kun joulu tuntuu samalta kuin kaikki muut päivät, vaikka tahtoisi, että se olisi erityinen. Ja kun haluaisi, että elämä olisi erilailla ja tuntuu epäonnistuneen pahoin. Ja kuitenkin haluasi viettää joulua niin kuin muutkin. Antaa lahjoja, leipoa, tehdä joulusta erityisen, mutta ei ketään kuka viettäisi kanssani. 

Yksi mikä tekee kyllä surulliseksi on ajatus monen yksinäisen joulusta. Olisipa jokaisella joku joka kutsuisi kylään tai menisi piipahtamaan.

Anteeksi 32. Ei ollut tarkoitus kääntää veistä haavassa. Muotoilin lausettani juuri kun laitoit viestisi. Nyt se tuntuu julmalta.

Toivon todella sinun löytävän elämään vielä ihmisen/ihmisiä joiden kanssa jakaa arkea ja juhlaa.

Se että töissä on ollut ihan hirveää tämän kuukauden enkä vaan pääse joulufiilikseen koska aivoni eivät suostu irtautumaan työasioista hetkeksikään.

Kännikään ei auttanut, sitäkin tuli eilen kokeiltua. Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus liittyyi työpaikkaan :(

Mua ahdistaa pakonomainen siivoaminen ja ihmismassat marketeissa. Meille tulee jouluvieraita ja vaadin itseltäni aivan liikaa, vähempikin varmasti riittäisi. Luon itse itselleni paineita siitä että kaiken pitää olla tip-top. Monta päivää jo pyykännyt ja puunannut ja ravannut marketeissa ruokaa ja herkkuja hamstraamassa. Joka vuosi sama juttu. Olen myös kaikille lahjat hankkinut ja paketoinut vaikka en pidä siitä ollenkaan.

Yksinäisyys, olen sinkku ei ole perhettä, vanhempia eikä ketään. Olen valinnut töissäolon ja se tuo mukanaan sen että joutuu kärsimään toisten hössötystä ja jouluiloa, itsellä kun sitä ei ole yhtään. Ehkä olisi sittenkin pitänyt tehdä vapaatoivomus ja olla yksin kotona.

Onneksi meillä pidetään joulu ainoastaan lähiperheen kesken, ei tarvitse teeskennellä voi vaikka rauhassa pierun päräyttää pöydässä xD 

Ei mikään. Vietän joulun yksin. En muista lapsuuden jouluistakaan, että vanhemmat olisivat olleet ahdistuneina.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei minulla ole mahdollista viettää sitä tarunhohtoista, ihanaa, niin kovin ärsyttävää, väsyttävää ja kiusallista sukujoulua.

Omia vanhempiani ei joulun vietto kiinnosta. Suku on kovin vierasta molempien puolelta ja esimerkiksi sisaruksia tai serkkuja minulla ei ole.

Vaikka lautapelejä, yhteistä aikaa ja hyvää ruokaa ihmisten kesken. Sellainen olisi kiva joulu.

Sukujoulu on turha normi, joka toteutuu täydellisesti harvoille. Luulen että niitä vietetään todellisuudessa vähän.

Tuon tyyppisiä yhteisiä juhlia on viime vuosina alettu järjestää siellä ja täällä. Ehkä sellainen löytyy sieltäkin päin, missä asut.