Muita joita pelottaa lähteä jouluksi anoppilaan/poikaystävän vanhempien kotiin

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö kyläilyjä muidenkin kuin miehesi vanhempien luona? 

Ne kestää pari tuntia. Tuolla ollaan monta päivää ja yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Mekin tehtiin näin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin esikoisemme syntyi, oltiin siis aatot aina eri osoitteissa. Halusin ehdottomasti mieluummin viettää jouluni oman lapsuudenperheeni kanssa. Miehen kotona joulua juhlittiin hyvin hienosti puvut päällä ja kravatit kaulassa, itse halusin mieluummin viettää joulun kotona pyjamassa vanhempien ja sisarusten kanssa lautapelejä pelaten ja syöden myöhään yöhön. Mies viihtyi myös mun vanhemmilla paremmin, joten hän sitten liittyi joukkoon joulupäivänä.

Meidänkin järjestelyä monet jaksoi päivitellä. En ymmärrä miksi on niin ehdottoman tärkeää viettää se yksi päivä yhdessä, kun toisiamme nähtiin sitten melkein 364 päivää vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Oletko ylipainoinen? 

Siis en tarkoita pahalla. Olen itsekin ollut (sairaalloisen) ylipainoinen, ja silloin tuntui että kaikki tuijotti kun söin. (Ja ehkä tuijottivatkin, tai sitten ei.) 

luotettavarehellinenuskollinen kirjoitti:

Jos olet noin kiero, että olet valmis valehtelemaan omalle rakkaalle puolisollesi, eroa. Kasva. Jos et uskalla tavata omia appivanhempiasi, eroa. Kasva. Jos pelkäät kohdata aikuisia ihmisiä, joihin sinun pitää joskus joka tapauksessa tutustua jos suhteen toimivuutta ja onnistumista pitkällä tähtäimellä miettii, eroa. Kasva.

Jos lähtökohtaisesti olet valmis valehtelemaan puolisollesi, eroa. Kasva. Rehellisyys on hyvän toimivan parisuhteen perusta ja peruskallioa rakkauden lisäksi. Jos et uskalla miehellesi sanoa, ettet uskalla (vielä) tavata hänen vanhempiaan, eroa. Kasva. 

Minuakin teininä jännitti tavata appivanhemmat. Enemmän kuin mikään. Nykyään sitä jopa odottaa. Tosin nyt suhteessa vakavassa ja toivottavasti ei uusia enää ikinä tarvitse tavata. Huomenna heille syömään, saunomaan ja lahjoja vaihtamaan. Oikein mukavia ovat, vaikkakin alussa vaikuttivat vakavilta ja tosikoilta. Puolison mukaan heitä jännitti. Enemmän kuin minua.

Tsemppiä.

"Poikaystävän" vanhemmat eivät vielä ole mitkään appivanhemmat.

Voi olla vaikea ottaa vaikka lääkkeitä ajallaan, jos ne pitää ottaa ruoan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö kyläilyjä muidenkin kuin miehesi vanhempien luona? 

Ne kestää pari tuntia. Tuolla ollaan monta päivää ja yötä.

Mutta  jos menisit viettämään vaikka juhannusta jonkun mökille, pelkäisitkö silloinkin? Eli onko miehesi vanhemmat poikkeus ja muiden kanssa voisit viettää koko juhannuksen pelkäämättä?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaikea ottaa vaikka lääkkeitä ajallaan, jos ne pitää ottaa ruoan kanssa.

Lääkkeiden kohdalla "ruuaksi" riittää esim kourallinen pähkinöitä, joku Elovenan välipalakeksi tms, ei siis tarvitse olla ateria. Oleellista on, ettei sellaista lääkettä oteta tyhjään vatsaan.

Ap, mikä nimenomainen asia sinua tässä vierailussa pelottaa?

Olen todella vierasujo, joten varsinkin ensimmäiset kerrat kun olen tavannut poikaystävien/nykyisen mieheni perhettä ovat olleet jännittäviä. Pelottavaa se sentään ei ole ollut ja onnekse kaikki perheet osoittautuivat nopeasti todella mukaviksi. Mieheni perhe on todella lämmin ja ihana, ja mieheni pitää myös minun perheestäni, joka on pienempi mutta jossa joulunvietto on rauhallisempaa. Niinpä olemme jo viidettä vuotta tänä jouluna menossa pariksi päiväksi molempien vanhemmille, ja sitten välipäivät ja uuden vuoden vietämme keskenämme kotona.

Kyllä minuakin aina ahdistaa se anoppilan tuomitseva, kyyläävä ilmapiiri. Onneksi se on vuosien aikana hieman helpottunut kun kuvioon on tullut muitakin vävy- ja miniäkokelaita, en ole enää se ainoa ulkopuolinen.

Mutta meillä tilanne on siis normaalisti tuollainen. Arkisin.

Jouluisin anoppi on lähimpänä ns. ”normaalia”, käyttäytyy ystävällisesti, muita huomioiden, tarjoilee, on ystävällinen. Mutta arkisin, juhlan ulkopuolella, hän on todella töykeä ja vetäytyvä, sellainen epäkohtelias töksäyttelijä joka huomioi vain ja ainoastaan itseään, ei ikinä muita. Kyttää minuakin päästä varpaisiin huuliaan purren, ei vahingossakaan sano mitään kohteliasta tai mukavaa.

MieIelläni menen siis jouluisin anoppilaan, muuten en.

Näin tekee kaikki minun ikäiseni tutut, jotka ns. maailamlle lähteneet. Suurinpiirtein ainoa kerta vuodessa nähdä vanhempia. :( Joten ette ole outoja. :)

Niin. Niin niin niinpä niin. Saivartelua. Älä tartu sanaan. Tartu tekstin sisältöön. En ole ikinä ollu naimissa. Mutta monet appivanhemmat on ollut. Pilkun nussiminen oksettaa.:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Kannattaisi alkaa purkamaan tuota järjestelyä hyvissä ajoin ja sopimaan pelisäännöistä, esim. vuorovuosina vierailut appivanhempien luona, koska takaan tuosta syntyvän ison riidan jos saatte joskus lapsia. Se on yksi yleisimpiä riitojen syitä lapsiperheessä.

Kyllä mua ainakin pelottaa. Olen kerran aikaisemmin ollut pari päivää poikaystävän vanhempien luona, ja nyt taas menee useampi päivä siellä. Olen sen verran hitaasti lämpeävä tyyppi, että menee vähän aikaa että totun ihmisiin. Tämä välivaihe on todella inhottava, kun menee ihmisten luo joita ei kunnolla vielä tunne ja tuntuu että on erityisen tarkkailun alla. Poikaystävän vanhemmat ovat molemmat onneksi mukavia, mutta toisen vanhemman uusi puoliso ei ole niin mukava ja häntä eniten jännitän. Toisaalta hänestä minun ei tarvitse pitää erityisen paljoa ja tärkeintä on että poikaystävän vanhemmat pitävät minusta.

Menen silti, koska poikaystävän vanhemmat asuu sen verran kaukana että niitä näkee kaksi kertaa vuodessa, ja haluan kuitenkin tutustua heihin ja olla hyvissä väleissä. Helpompi vaan olisi tutustua, jos he asuisivat lähempänä ja voisi vierailla useammin eikä tarvitsisi montaa yötä viettää siellä kerralla. Siedän kyllä epämukavaa oloa sen hetken jos poikaystävälle on tärkeää päästä jouluksi kotiin.

Nuorena menin ensikertaa anoppilaan jouluksi. Jouduinkin luuttuamaan lattiat polvillaan pohjosen tapaan. Kuulemma mopilla lika ei lähde. Luulin tulleeni vieraaksi, mutta kyökkipiika minusta tehtiin. Oli raskas joulu.

Ei tullut hänestä oikeaa anoppia. Nykyinen on ihana.

Ole vaan oma itsesi. Ketään ei voi pakottaa pitämään itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Kannattaisi alkaa purkamaan tuota järjestelyä hyvissä ajoin ja sopimaan pelisäännöistä, esim. vuorovuosina vierailut appivanhempien luona, koska takaan tuosta syntyvän ison riidan jos saatte joskus lapsia. Se on yksi yleisimpiä riitojen syitä lapsiperheessä.

On siitä sen verran puhuttukin, että sitten aattoa aletaan viettämään vuorovuosina kummankin vanhempien luona. Välipäivien osalta katsotaan sitten tilannetta aina vuosikohtaisesti, miten työt menee meillä jne. Alustavaa suunnitelmaa on jo siis tehty, kun varmaan toivottavasti lähivuosina meitä olisi jo kolme.

Niin paljon näistä missään ollaan jouluna -riidoista on saanut lukea ja kuulla, että parhaamme yritetään sitten ettei meillä niitä tulisi.

Miten pääsis eroon pojan eksästä, joka tunkee meille pojan mukana? Ovat jo puolitoista vuotta sitten eronneet, mutta eksä ei anna pojan tulla yksin meille, vaan änkee aina mukaan? Hän oli se, joka halusi erota ja nyt kuitenkin tarraa kiinni meissä ja pojassa ja yhteisissä juhlissa ja lomilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Myös me tehdään näin! Ollaan molemmat mieluummin oman perheen kanssa joulu. Emme itse näe tässä mitään ongelmaa, vaikka joillekin tämä on selvästi ollut ongelma.

En ole onneksi menossa, appivanhemmat eivät pidä minusta enkä minä heistä. Mieheni tietää tämän eikä tarvitse keksiä tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Myös me tehdään näin! Ollaan molemmat mieluummin oman perheen kanssa joulu. Emme itse näe tässä mitään ongelmaa, vaikka joillekin tämä on selvästi ollut ongelma.

Joo todellakin muille ongelma. Voisin veikata, että meidän joulut erikseen viettävien pariskuntien suhteiden tilaa on selkiemme takana veikkailtu. Että "meneeköhän kovin hyvin kun joulu pitää eri osoitteessa viettää"...