Muita joita pelottaa lähteä jouluksi anoppilaan/poikaystävän vanhempien kotiin

Ap, onko sinulla jotain terveysongelmia, esim. vatsavaivoja, kun puhut siitä, että talossa on paperinohuet seinät ja muut katsoo kun syöt?

Kaksi kuukautta ja se on ohi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan oikeasti haluaisi käydä anoppilassa, ainakaan ennen kuin on omia lapsia ja anoppi hoitaa niitä sun puolesta.

Mun miniäni haluaa käydä. Käy mun luonani välillä ihan yksinkin, viestittelee ja soittelee. Tosin hän on latino ja hänen kulttuurissaan sukulaiset kuuluvat perheeseen, myös puolison sukulaiset. 

Sama täällä, vaikkei ole edes latino. Ihan jo ensimmäisenä jouluna, kun hän ja poikani vasta seurustelivat, kysyi, voiko hän olla meillä kaikki pyhät? Siitä lähtien on kaikki joulut vietetty yhdessä. Seuraavaksi minä lähden yhdessä hänen kanssaan viikon lomalle ja kohta sen jälkeen koko perhe he mukaan lukien parin viikon lomalle.

Pojat on tuonu jos jonkinlaista minää joulupöytään. Sitten mulla vaan leikkas kiinni. Olin yhdelle miniäehdokkaalle tosi vittumainen. En halua varsinkaan joulupöytään näitä, ehkä ehdokkaita. Sitten saa tuoda, kun suhde on vakiintunut.

Olimme av(i)omieheni kanssa olleet yksissä vasta puolisen vuotta ensimmäisen yhteisen joulun aikaan, mutta päätimme heti, että haluamme alusta lähtien luoda omat jouluperinteemme. Minun vanhempani asuivat lähellä, joten samalla kun kävimme haudoille viemässä kynttilät, poikkesimme heidän luonaan juomassa aattokahvit ja viemässä vähäiset pakettimme kuusen alle. Mutta sitten ajelimme kotiin emmekä hievahtaneetkaan sieltä ennen tapaninpäivää, jolloin meidät oli kutsuttu kylästelemään. Miehen kotona toisella puolella maata kävimme vuodenvaihteessa. Ja näin se on jatkunut aina. Ja mikä parasta, kukaan ei loukkaantunut päätöksestämme, vaikka se yllätyksenä useimmille tulikin.

Mua ei varsinaisesti pelottanut mutta ex-anoppilassa ei ollut rentoa kun kuitenki olin vieras ja kaikki jutteli asioista/ihmisistä joita en tuntenu. Ulkopuolisuuden tunne jouluna oli kurja. Mun vanhemmilla oltiin yks joulu, sekin oli jotenki outoa ku näki et kaikki olivat niin virallisia, ei siis omia itsejään. Joku tässä ketjussa kirjoittikin että käyvät omissa perheissään jouluna ja se kyl sopisi mulle myös. Ehkä mun kaltainen tarvii enemmän tilaa, olla lapsen roolissa vanhempien luona ja viettää heidän kans aikaa. Jos esim asuu kumppanin kans niin sen kanssahan sit on muun ajan melkein 24/7. Jotenki ahistaa ajatus et viettää kaikki vapaat, lomat, juhlat ym yhdessä KOKO ajan kumppanin kans. Taidan kai olla sosiaalinen erakko :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista häiriötä. Ihmiset eivät katso toisten syömistä. Kävin aikoinani poikaystäväni (sittemmin mieheni) kotona joka sunnuntai sunnuntaiaterialla eikä tullut ikinä mieleenkään miettiä etukäteen, kuinka muut katsoisivat kun minä syön.

Sulla onkin ollut kuin kartanokutsut siellä.

Jouduitko olemaan yötä paperiseinäisessä taviskodissa? Etpä tainnut joutua, eikö niin?

Olin yötäkin ex-puolison vanhempien kesämökillä, joka oli vanha ok-talo. Eli kyllä jouduin. Kirjoitustyylisi on, muuten, harvinaisen vastenmielinen.

Joo on vähän eri asia

Koronan jälkeen on taas pakko uskaltaa