Onko meillä outo parisuhde kun emme koskaan riitele?

Vierailija kirjoitti:

Niistä tuntemistani pariskunnista jotka "eivät riitele koskaan" ovat useimmat päätyneet eroon. Kaikkien tuttujen suureksi hämmästykseksi. Voihan olla, että riitely joskus "puhdistaa ilmaa" ja ei jää epäselvyyksiä ilmaan roikkumaan. Olen ollut rakkaan puolisoni kanssa yhdessä jo 25 vuotta ja me riitelemme (suullisesti) rajusti ja hävettävän kovaäänisesti, emmekä pidä sitä outona. Riitelemme asioista ja pyrimme välttämään toisen turhaa haukkumista. Kun emme riitele, hellimme toisiamme paljon ja rakastamme kovasti. Ja puuhailemme yhdessä kaikkea kivaa.

Oma kokemukseni on se, että riita ei puhdista ilmaa, päinvastoin. Se asettaa toisen tilanteeseen, jossa joutuu huomaamaan, että omat mielipiteet eivät merkitse toiselle mitään.

Riitelevistä pariskunnista suurin osa eroaa. Ne ei-riitelevät pysyvät jostain oudosta syystä useammin yhdessä.

Mun vanhemmat väittää, etteivät koskaan riitele. Mun mielestä he on kyllä riidelleet. Heidän kielenkäytössä ja ymmärryksessä riiteleminen vain on niin vahva ilmaisu, että pitäisi suurinpiirtein tavarat lennellä, että voisi puhua riitelystä. Useimpien ihmisten kielenkäytössä ei ole näin. Sillä määritelmällä millä itse asian ymmärrän, oman mieheni kanssa on tullut jonkinlaista riitaa ehkä kerran vuodessa. Ei kovin usein siis.

Meillä ei ollut viiteentoistavuoteen riitoja. Minä kai joustin ja annoin periksi eikä toinenkaan riidellyt vaan nieli asiat omalla tavallaan. Sitten tuli iso erimielisyys, jota on väännetty pari vuotta ja kai se alkaa olla eron paikka.

Ei riitelemättömyys tarkoita sitä, että kaikesta oltaisiin muka samaa mieltä, asioista ei uskallettaisi puhua suoraan jne. Tietenkin näitäkin tapauksia varmasti on, mutta tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että se ei suinkaan aina mene niin. Nykyinen parisuhteeni on kestänyt 8,5 v ja ollaan riidelty yhden ainoan kerran. Silti puhutaan hyvinkin avoimesti niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista, ajatuksista ja tunteista. Mutta se on nimenomaan puhumista eli keskustelua. Ja jos ollaan eri mieltä jostakin, siitä keskustellaan ja keskustelun kautta tehdään kompromisseja yms.

Ennen tätä suhdetta seurustelin noin 4 v ja sitä ennen teini-iässä noin 2 v ja näihin edellisiin suhteisiini riidatkin kyllä kuuluivat, mutta todellakaan niissä ei silti oltu tällä tasolla avoimuudessa, luottamuksessa, kyvyssä ilmaista tunteita, rohkeudessa olla toiselle suorapuheinen tmv. Itse koen, että riidellessä se menee nimenomaan sellaiseksi turhaksi kitinäksi ja kiukutteluksi, eikä siinä oikeasti syvällinen, rakentava keskustelu onnistu. 

N34

Vierailija kirjoitti:

Ei riitelemättömyys tarkoita sitä, että kaikesta oltaisiin muka samaa mieltä, asioista ei uskallettaisi puhua suoraan jne. Tietenkin näitäkin tapauksia varmasti on, mutta tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että se ei suinkaan aina mene niin. Nykyinen parisuhteeni on kestänyt 8,5 v ja ollaan riidelty yhden ainoan kerran. Silti puhutaan hyvinkin avoimesti niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista, ajatuksista ja tunteista. Mutta se on nimenomaan puhumista eli keskustelua. Ja jos ollaan eri mieltä jostakin, siitä keskustellaan ja keskustelun kautta tehdään kompromisseja yms.

Ennen tätä suhdetta seurustelin noin 4 v ja sitä ennen teini-iässä noin 2 v ja näihin edellisiin suhteisiini riidatkin kyllä kuuluivat, mutta todellakaan niissä ei silti oltu tällä tasolla avoimuudessa, luottamuksessa, kyvyssä ilmaista tunteita, rohkeudessa olla toiselle suorapuheinen tmv. Itse koen, että riidellessä se menee nimenomaan sellaiseksi turhaksi kitinäksi ja kiukutteluksi, eikä siinä oikeasti syvällinen, rakentava keskustelu onnistu. 

N34

Se taitaa mennä niin päin, että niin kauan kuin keskusteluyhteys on olemassa ei ole ongelmia, mutta sen hävitessä kitinä alkaa.

Meillä oli hyvin pitkään ja kai sitten oltiin vaan huolimattomia tai kasvettiin erilleen, kun tuntuu ettei keskustelu enää 20 vuoden jälkeen onnistu eikä niillä riidoillakaan saada asiaa ratkaistua.

Mua kiinnostaa, onko teillä intohimoa? Olette ilmeisen rauhallisia temperamentiltanne, joten näkyykö tämä myös seksielämässä? Itse sytyn kunnon liekkeihin,niin hyvässä kuin pahassa. Ja riidan jälkeinen seksi on mahtavaa ja villiä <3 Puolisoni ei edellisessä 15 vuoden suhteessaan koskaan riidellyt. Sen sijaan hän kuulemma myötäili, eikä oikein uskaltanut olla se mikä on. Minun kanssani on pakko , mun kanssa ei olla hiljaa eikä joo-joo. Minä olen kaivanut hänessä esiin rohkeutta heittäytyä ja haastaa, hän taas rauhoittaa minua. Riidat eivät ole itsetarkoitus, mutta itse koen, että ihminen joka herättää mussa voimakasta rakkautta herättää mussa myös muut tunteet hyvin vahvoina.

Todelliset riidat alkoivat vasta eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan onnelliseksi ja harmoniseksi parisuhteeksi.

Meillä on takana 42 vuotta ja niihin mahtuu tasan 1 riita ja sekin ihan naurettavasta asiasta.

Oliko se yksi riita siitä, että meneekö puolisosi sun kanssa naimisiin vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa, onko teillä intohimoa? Olette ilmeisen rauhallisia temperamentiltanne, joten näkyykö tämä myös seksielämässä? Itse sytyn kunnon liekkeihin,niin hyvässä kuin pahassa. Ja riidan jälkeinen seksi on mahtavaa ja villiä <3 Puolisoni ei edellisessä 15 vuoden suhteessaan koskaan riidellyt. Sen sijaan hän kuulemma myötäili, eikä oikein uskaltanut olla se mikä on. Minun kanssani on pakko , mun kanssa ei olla hiljaa eikä joo-joo. Minä olen kaivanut hänessä esiin rohkeutta heittäytyä ja haastaa, hän taas rauhoittaa minua. Riidat eivät ole itsetarkoitus, mutta itse koen, että ihminen joka herättää mussa voimakasta rakkautta herättää mussa myös muut tunteet hyvin vahvoina.

Oletko kenties exäni nyxä? :D

Riippuu mitä tarkoittaa riitely. Niin kuin joku miettikin: jos riiteöyllä tarkoittaa huutamista, astioiden paiskomista tms.niin aika eri asia kuin jos riitely tarkoittaa keskustelua eriävistä mielipiteistä.

Em.riitoja ei toivoisikaan, jälkimmäisiä on oltava, muutoin jompi kumpi tai molemmat jättää tunteita/mielipiteitä/ajatuksia ilmaisematta. Ei varmasti ole tyyppejä jotka aidosti eivät ikinä olisi mistään eri mieltä :D

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa, onko teillä intohimoa? Olette ilmeisen rauhallisia temperamentiltanne, joten näkyykö tämä myös seksielämässä? Itse sytyn kunnon liekkeihin,niin hyvässä kuin pahassa. Ja riidan jälkeinen seksi on mahtavaa ja villiä <3 Puolisoni ei edellisessä 15 vuoden suhteessaan koskaan riidellyt. Sen sijaan hän kuulemma myötäili, eikä oikein uskaltanut olla se mikä on. Minun kanssani on pakko , mun kanssa ei olla hiljaa eikä joo-joo. Minä olen kaivanut hänessä esiin rohkeutta heittäytyä ja haastaa, hän taas rauhoittaa minua. Riidat eivät ole itsetarkoitus, mutta itse koen, että ihminen joka herättää mussa voimakasta rakkautta herättää mussa myös muut tunteet hyvin vahvoina.

Me ollaan oltu yhdessä 13v, ja ei olla tosiaan riidelty koskaan.

Intohimoa on juuri sen takia niin paljon, koska se luottamus on niin isoa. Voi olla täysin emotionaalisesti avoin toisen kanssa. 

Me ei olla riidelty sen takia, koska sen toisen kanssa kaikki on avointa, ja voi kommunikoida 100% kaikesta, siitä on vaikeaa saada mitään riitaa aikaiseksi.

Me myös molemmat meditoidaan, joka lisää sellaista tietoisuutta tunteista, ja niihin ei enää mene mukaan millään tavalla, tätä on vaikeaa selittää sanoilla, mutta se vaikuttaa paljon.

Itse uskon muutenkin, että riitely nostaa kortisolia, paljon, ja kortisoli on sairauksien ja huonolaatuisen elämän a ja o.

Me riitelemme, koska olemme temperamenteiltamme samanlaisia. Oma puoliso on se kaikkein läheisin ihminen kummallekin ja tuki ja turva. Se tarkoittaa myös sitä, että nälkä, väsymys, stressi jne. purkautuvat puolisolle riitelynä kun muualle ei voi oloaan purkaa. Keksitään tikusta asiaa. Mutta, kumpikin tietää tämän ja arvaa mistä kenkä puristaa. Ja osaa käsitellä toista oikein. Riidat ovat äkkiä ohi ja lohtu saatu.

Vierailija kirjoitti:

Niistä tuntemistani pariskunnista jotka "eivät riitele koskaan" ovat useimmat päätyneet eroon. Kaikkien tuttujen suureksi hämmästykseksi. Voihan olla, että riitely joskus "puhdistaa ilmaa" ja ei jää epäselvyyksiä ilmaan roikkumaan. Olen ollut rakkaan puolisoni kanssa yhdessä jo 25 vuotta ja me riitelemme (suullisesti) rajusti ja hävettävän kovaäänisesti, emmekä pidä sitä outona. Riitelemme asioista ja pyrimme välttämään toisen turhaa haukkumista. Kun emme riitele, hellimme toisiamme paljon ja rakastamme kovasti. Ja puuhailemme yhdessä kaikkea kivaa.

Mistä asioista parisuhteessa sitten pitäisi riidellä niin, että puolisolle pitää räyhätä vielä 25 vuoden jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan onnelliseksi ja harmoniseksi parisuhteeksi.

Meillä on takana 42 vuotta ja niihin mahtuu tasan 1 riita ja sekin ihan naurettavasta asiasta.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia.

Täysin riidaton parisuhde ei ole ideaali. Joko puolisot eivät uskalla riidellä, tai sitten he eivät tunnista omia tunteitaan. Mahdollista on myös, että suhde on jäänyt kevyelle tasolle, jossa vaikeita asioita ei edes tule käsiteltyä.

Riiteleminen ei tarkoita huutamista, saati väkivaltaa. Se on sitä, että uskalletaan olla eri mieltä MYÖS PRIMITIIVISELLÄ TUNNETASOLLA. Tietenkin on hyvä opetella rakentavaa ilmaisua ja se voi vähentää riitojen määrää ja/tai intensiteettiä. Kuitenkin elämän perustosiasia on, että koska olemme inhimillisiä, joskus meillä keittää yli. Niissä tilanteissahan riidat syntyvät, ja se on täysin normaalia. Suhteesta puuttuu jotain merkittävää, ellei tällaista inhimillistä kohtaamista myös huonoissa merkeissä tapahdu edes joskus.

Voitte varmistaa asian keneltä tahansa pari- tai perheterapeutilta.