Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksipuolinen kirjoitti:
On vaan niin uskomattoman ihanaa, että olet nainen olemassa. En jaksa edes surra tätä tilannetta tällä hetkellä. Toivon mukaan olet onnellinen elämässäsi, parisuhteessasi, kaikessa. Miksi et olisi.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Siihen päälle liitot, joissa kitkutetaan eroamatta. Todennäköisyys onnettomalle liitolle lienee korkeampi kuin että kaivattusi olisi siinä onnellinen.
Yhä suurempi määrä ihmisistä ei vain osaa olla onnellisia, eivät ymmärrä onnellisuutta.
Ei liity ihmissuhteisiin, yksilön henkilökohtainen tragedia ja vain hänen vastuullaan.Tai sitten nimenomaan osaavat, kun uskaltavat muuttaa elämäänsä ehkä parempaan suuntaan (eroamalla epäsopivasta kumppanista). Ei ero ole väistämättä mikään häviö, se voi olla paremman käänne ja koitua suureksi onneksi.
En ota kantaa eroasiaan, kun ei liity elämääni mitenkään.
Kommenttini oli yleisluontoinen kannanotto trendinä olevaan onnellisuuden ympärillä pyörimiseen, sen (onnellisuuden) jahtaamiseen milloin minkäkin avulla ja muiden vastuuttamiseen (jonkun muun, yleensä kumppanin tehtävänä olisi tehdä toinen onnelliseksi).
Oma onni siirretään pois itsestä, ulkoisista tekijöistä ja ihmissuhteista riippuvaiseksi.
Sori, alan olla vähän sekaisin enkä saa jäsenneltyä tekstiä kovin hyvinAlun perin puhuttiin eroamisen kontekstissa, siksi jatkoin aiheesta. Mutta mielestäni eropäätöskin kuuluu siihen, mistä puhut - vastuun ottaminen omista valinnoista ja omasta elämästä. Jos jäädään suhteeseen, vaikka tämä ei tee itseä onnelliseksi, silloinhan juuri oma onni siirretään muiden vastuulle.
Olemme siis samaa mieltä, mutta lähestymme asiaa hieman eri kulmista.
Kenen onnellisuus on kullekin tärkeintä. Kaikille se ei ole oma onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksipuolinen kirjoitti:
On vaan niin uskomattoman ihanaa, että olet nainen olemassa. En jaksa edes surra tätä tilannetta tällä hetkellä. Toivon mukaan olet onnellinen elämässäsi, parisuhteessasi, kaikessa. Miksi et olisi.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Siihen päälle liitot, joissa kitkutetaan eroamatta. Todennäköisyys onnettomalle liitolle lienee korkeampi kuin että kaivattusi olisi siinä onnellinen.
Yhä suurempi määrä ihmisistä ei vain osaa olla onnellisia, eivät ymmärrä onnellisuutta.
Ei liity ihmissuhteisiin, yksilön henkilökohtainen tragedia ja vain hänen vastuullaan.Tai sitten nimenomaan osaavat, kun uskaltavat muuttaa elämäänsä ehkä parempaan suuntaan (eroamalla epäsopivasta kumppanista). Ei ero ole väistämättä mikään häviö, se voi olla paremman käänne ja koitua suureksi onneksi.
Tai suureksi helvetiksi.
Niin, edelleenkin: etukäteen ei tiedä. Tämähän jo käytiin läpi edellisessä ketjussa, että valinnat on joko hyviä tai huonoja ja sellaista se elämä on.
Mutta jos suhteessa ei ole onnellinen, niin silloin ainakaan ei ole onnellinen. Muutos on sentään mahdollisuus parantaa asioita.
Tai tulla entistä onnettomammaksi.
Miksi toistat? Tuo sanottiin jo. Kaksi vaihtoehtoa, hyvä tai huono, jälkeenpäin tietää.
Kyllä ja usein myös katuu. Ojasta allikkoon on menty monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkatteko noita eropohdintoja vaikka ihan omassa ketjussa, kiitos.
Ootko uusi ketjussa? Suurin osa kaipaajista on varattuja ja / tai varattujen kaipaajia, joten nämä keskustelut on vakiokamaa.
En ole uusi enkä varattu, mutta en ymmärrä tuota jankutusta viestistä toiseen, kun ei nyt oikeasti liity aiheeseen esim. lasten hyvinvointi ym. Mutta tämä oli vaan minun mielipide. On täällä hullumpiakin viestejä niin kuin tiedetään.
Lasten hyvinvointi liittyy erittäin kiinteästi pettämiseen, eroihin ja uusperheisiin. Eihän sitä kiima mielessä tietenkään ajatella, koska onhan se ikävää että mun aikuisuus pilaa sun lapsuuden.
Sivusta, tämä ketju ei edelleenkään ole mikään pettämis&jättämis&uusperheketju Mene muualle vuodattaamaan kyynistä, katkeraa pahaa oloasi.
Toisekseen, olet siinäkin hakoteillä, että kuvittelet toimimattoman väkisin ylläpidetyn ydinperheen olevan lapsille automaattisesti parempi vaihtoehto kuin eroaminen. Lasten hyvinvoinnissa kaiken A&O on läsnäolevan vanhemman hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkatteko noita eropohdintoja vaikka ihan omassa ketjussa, kiitos.
Ootko uusi ketjussa? Suurin osa kaipaajista on varattuja ja / tai varattujen kaipaajia, joten nämä keskustelut on vakiokamaa.
En ole uusi enkä varattu, mutta en ymmärrä tuota jankutusta viestistä toiseen, kun ei nyt oikeasti liity aiheeseen esim. lasten hyvinvointi ym. Mutta tämä oli vaan minun mielipide. On täällä hullumpiakin viestejä niin kuin tiedetään.
Lasten hyvinvointi liittyy erittäin kiinteästi pettämiseen, eroihin ja uusperheisiin. Eihän sitä kiima mielessä tietenkään ajatella, koska onhan se ikävää että mun aikuisuus pilaa sun lapsuuden.
Ei ne lapset siitä pilalle mitenkään automaattisesti mene. Suurin osa lapsista selviää eroista ihan hyvin.
Kiimastahan nekin on siinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkatteko noita eropohdintoja vaikka ihan omassa ketjussa, kiitos.
Ootko uusi ketjussa? Suurin osa kaipaajista on varattuja ja / tai varattujen kaipaajia, joten nämä keskustelut on vakiokamaa.
En ole uusi enkä varattu, mutta en ymmärrä tuota jankutusta viestistä toiseen, kun ei nyt oikeasti liity aiheeseen esim. lasten hyvinvointi ym. Mutta tämä oli vaan minun mielipide. On täällä hullumpiakin viestejä niin kuin tiedetään.
Lasten hyvinvointi liittyy erittäin kiinteästi pettämiseen, eroihin ja uusperheisiin. Eihän sitä kiima mielessä tietenkään ajatella, koska onhan se ikävää että mun aikuisuus pilaa sun lapsuuden.
Sivusta, tämä ketju ei edelleenkään ole mikään pettämis&jättämis&uusperheketju Mene muualle vuodattaamaan kyynistä, katkeraa pahaa oloasi.
Toisekseen, olet siinäkin hakoteillä, että kuvittelet toimimattoman väkisin ylläpidetyn ydinperheen olevan lapsille automaattisesti parempi vaihtoehto kuin eroaminen. Lasten hyvinvoinnissa kaiken A&O on läsnäolevan vanhemman hyvinvointi.
Sivusta, syyllistän pettäjiä minkä ehdin. Olet väärässä kaikessa. Soimaako omatunto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksipuolinen kirjoitti:
On vaan niin uskomattoman ihanaa, että olet nainen olemassa. En jaksa edes surra tätä tilannetta tällä hetkellä. Toivon mukaan olet onnellinen elämässäsi, parisuhteessasi, kaikessa. Miksi et olisi.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Siihen päälle liitot, joissa kitkutetaan eroamatta. Todennäköisyys onnettomalle liitolle lienee korkeampi kuin että kaivattusi olisi siinä onnellinen.
Yhä suurempi määrä ihmisistä ei vain osaa olla onnellisia, eivät ymmärrä onnellisuutta.
Ei liity ihmissuhteisiin, yksilön henkilökohtainen tragedia ja vain hänen vastuullaan.Tai sitten nimenomaan osaavat, kun uskaltavat muuttaa elämäänsä ehkä parempaan suuntaan (eroamalla epäsopivasta kumppanista). Ei ero ole väistämättä mikään häviö, se voi olla paremman käänne ja koitua suureksi onneksi.
Tai suureksi helvetiksi.
Niin, edelleenkin: etukäteen ei tiedä. Tämähän jo käytiin läpi edellisessä ketjussa, että valinnat on joko hyviä tai huonoja ja sellaista se elämä on.
Mutta jos suhteessa ei ole onnellinen, niin silloin ainakaan ei ole onnellinen. Muutos on sentään mahdollisuus parantaa asioita.
Tai tulla entistä onnettomammaksi.
Miksi toistat? Tuo sanottiin jo. Kaksi vaihtoehtoa, hyvä tai huono, jälkeenpäin tietää.
Kyllä ja usein myös katuu. Ojasta allikkoon on menty monta kertaa.
Tunnetko ihmisiä, jotka ovat katuneet eroa? Tämäkin puitiin viime ketjussa, yksi ainoa taisi tietää yhden parin.
Ei ihmiset eroa mitenkään kevein perustein, etenkin jos on investoitu yhteiseen elämään enemmänkin. Kun eropäätös on selvä, kyllä se on melko tarkkaan harkittu päätös myös. Tiedän itseni lisäksi monia muita, jotka ovat tulleet erotessa huomattavasti onnellisemmaksi.
Avioliittokaan ei ole mikään elinkautinen vankila, kyllä siitä saa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkatteko noita eropohdintoja vaikka ihan omassa ketjussa, kiitos.
Ootko uusi ketjussa? Suurin osa kaipaajista on varattuja ja / tai varattujen kaipaajia, joten nämä keskustelut on vakiokamaa.
En ole uusi enkä varattu, mutta en ymmärrä tuota jankutusta viestistä toiseen, kun ei nyt oikeasti liity aiheeseen esim. lasten hyvinvointi ym. Mutta tämä oli vaan minun mielipide. On täällä hullumpiakin viestejä niin kuin tiedetään.
Lasten hyvinvointi liittyy erittäin kiinteästi pettämiseen, eroihin ja uusperheisiin. Eihän sitä kiima mielessä tietenkään ajatella, koska onhan se ikävää että mun aikuisuus pilaa sun lapsuuden.
Sivusta, tämä ketju ei edelleenkään ole mikään pettämis&jättämis&uusperheketju Mene muualle vuodattaamaan kyynistä, katkeraa pahaa oloasi.
Toisekseen, olet siinäkin hakoteillä, että kuvittelet toimimattoman väkisin ylläpidetyn ydinperheen olevan lapsille automaattisesti parempi vaihtoehto kuin eroaminen. Lasten hyvinvoinnissa kaiken A&O on läsnäolevan vanhemman hyvinvointi.
Eihän täällä ole vasta kuin muutama sata viestiä. Aiemmissa ketjuissa tämä juupas eipäs, ja antaahan, kun palstan sovinisti persutin kertoo totuuksia tapaus on jatkanut tuhansia sivuja samasta aiheesta.
Arvaus; jätti vaimonsa kiimoissaan ja se sitten jätti hänet. Vaimoa ei enää tullut ja katkeruus on mieliala 100%:sesti. Ei lapsia, ei perhettä ja ei siivouspalvelua, joten mega uli ulinaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yksipuolinen kirjoitti:
On vaan niin uskomattoman ihanaa, että olet nainen olemassa. En jaksa edes surra tätä tilannetta tällä hetkellä. Toivon mukaan olet onnellinen elämässäsi, parisuhteessasi, kaikessa. Miksi et olisi.
Noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Siihen päälle liitot, joissa kitkutetaan eroamatta. Todennäköisyys onnettomalle liitolle lienee korkeampi kuin että kaivattusi olisi siinä onnellinen.
Yhä suurempi määrä ihmisistä ei vain osaa olla onnellisia, eivät ymmärrä onnellisuutta.
Ei liity ihmissuhteisiin, yksilön henkilökohtainen tragedia ja vain hänen vastuullaan.Tai sitten nimenomaan osaavat, kun uskaltavat muuttaa elämäänsä ehkä parempaan suuntaan (eroamalla epäsopivasta kumppanista). Ei ero ole väistämättä mikään häviö, se voi olla paremman käänne ja koitua suureksi onneksi.
En ota kantaa eroasiaan, kun ei liity elämääni mitenkään.
Kommenttini oli yleisluontoinen kannanotto trendinä olevaan onnellisuuden ympärillä pyörimiseen, sen (onnellisuuden) jahtaamiseen milloin minkäkin avulla ja muiden vastuuttamiseen (jonkun muun, yleensä kumppanin tehtävänä olisi tehdä toinen onnelliseksi).
Oma onni siirretään pois itsestä, ulkoisista tekijöistä ja ihmissuhteista riippuvaiseksi.
Sori, alan olla vähän sekaisin enkä saa jäsenneltyä tekstiä kovin hyvinAlun perin puhuttiin eroamisen kontekstissa, siksi jatkoin aiheesta. Mutta mielestäni eropäätöskin kuuluu siihen, mistä puhut - vastuun ottaminen omista valinnoista ja omasta elämästä. Jos jäädään suhteeseen, vaikka tämä ei tee itseä onnelliseksi, silloinhan juuri oma onni siirretään muiden vastuulle.
Olemme siis samaa mieltä, mutta lähestymme asiaa hieman eri kulmista.
Kenen onnellisuus on kullekin tärkeintä. Kaikille se ei ole oma onni.
Uhrautuvuudessa ei ole mitään ihailtavaa. Oma onnellisuus on ihan yhtä arvokasta kuin muiden onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkatteko noita eropohdintoja vaikka ihan omassa ketjussa, kiitos.
Ootko uusi ketjussa? Suurin osa kaipaajista on varattuja ja / tai varattujen kaipaajia, joten nämä keskustelut on vakiokamaa.
En ole uusi enkä varattu, mutta en ymmärrä tuota jankutusta viestistä toiseen, kun ei nyt oikeasti liity aiheeseen esim. lasten hyvinvointi ym. Mutta tämä oli vaan minun mielipide. On täällä hullumpiakin viestejä niin kuin tiedetään.
Lasten hyvinvointi liittyy erittäin kiinteästi pettämiseen, eroihin ja uusperheisiin. Eihän sitä kiima mielessä tietenkään ajatella, koska onhan se ikävää että mun aikuisuus pilaa sun lapsuuden.
Sivusta, tämä ketju ei edelleenkään ole mikään pettämis&jättämis&uusperheketju Mene muualle vuodattaamaan kyynistä, katkeraa pahaa oloasi.
Toisekseen, olet siinäkin hakoteillä, että kuvittelet toimimattoman väkisin ylläpidetyn ydinperheen olevan lapsille automaattisesti parempi vaihtoehto kuin eroaminen. Lasten hyvinvoinnissa kaiken A&O on läsnäolevan vanhemman hyvinvointi.
Sivusta, syyllistän pettäjiä minkä ehdin. Olet väärässä kaikessa. Soimaako omatunto?
Syyllistä siis pettäjiä pettämisketjuissa.
Kerrotko, kuinka olen väärässä jos väitän, että läsnäolevan vanhemmanhyvinvointi on oleellinen, jopa välttämätön osa lasten hyvinvointia perheessä? Kerrotko, miten esimerkiksi juoppo ukko, joka hakkaa äitiä, muodostavat yhdessä lapsille ihanteellisen kasvuympäristön? Tai pettävä puoliso, jonka pettämisistä huutoriidellään päivittäin lasten kuullen?
Olen kasvanut perheessä, jossa erittelemättömistä syistä täysin yhteensopimaton ja konfliktejaan käsittelemään kykenemätön (kyllä, myös alkoholi liittyi kuvioon) pariskunta jatkoi sinnillä ja väkisin katkeraan loppuun saakka (eli sen toisen osapuolen itseaiheutettu alkoholismi tappiin asti vietynä, ja toisen vuosikymmenten mittainen huolehtiminen kaikissa sanan merkityksissä). Välillä jo kamat pakattiin, mutta silti jostain syystä yhteen palattiin.
Mulla on hyvin värikkäitä muistoja siitä, kun alakouluikäisenä herään keittiössä remuavan juopporemmin mökellykseen aamuyöllä, tai kun vanhemmat päiväkausia huutoriitelevät toisiaan julmasti haukkuen ja lähes fyysistä väkivaltaa käyttäen, mitä onneksi ei koskaan tapahtunut, mutta pelkkä uhkailukin oli jo järkyttävää. Kerrotko minulle, mikä tässä tekee minusta huono-omatuntoisen pettäjän, jota sinulla on oikeus syyllistää kaikissa mahdollisissa ketjuissa aiheesta riippumatta?
Onkohan sinulla vilkas mielikuvitus? Se olisi yksi asia mistä pitäisin sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä haluaisi että oma kaivattuni eroaisi puolisostaan. Haluan että hän on onnellinen parisuhteessaan vaikka mulla on sellainen tunne että hän ei ole. Siitä huolimatta en halua että edes miettii eroa.
Näille tunteille ei vain mahda mitään eikä sille että tunteet on molemminpuolisia.
Vierailija kirjoitti:
V***e ❤
Virve, Ville, Valle..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö mun alkaa spedeillä, jotta voitte yhdessä vihata mua hetken ja unohtaa nuo ero/pettämis/lapsuus -keskustelut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäistä ihmistä te muuten kaipaatte?
Oma kaivattuni on n. 35-40 v. nainen.
Kaivattuni on 34 v. nainen.
Kuka kaipaa mua ;)
Vierailija kirjoitti:
Joulu tulossa, ja varattujen keskustelut käy kuumana...
Sen verran voisin ottaa kantaa, että jos hyvin alussa selviää että toinen on vakavassa parisuhteessa niin kyllä ainakin minulla ne romanttiset tunteet lahoaa kun en ole mikään masokisti. Vaikka olisi kuinka mukavaa yhdessä, ja pitäisi toista seksikkäänä. Kerran jopa olen joutunut keksimään jotain tekemistä, koska olen tiennyt mihin juttu todennäköisesti olisi voinut johtaa jos oltaisiin vietetty koko yö kahdestaan.
Mä olisin kans toivonut, että kun mulle selvisi ihastuksen varattu tilanne, tunteet ois kuolleet. Yritin jopa ihan tietoisesti tappaa niitä ajatuksilla kaikesta siitä, mitä hän puolisonsa kanssa yhdessä tekee arjessa joka päivä. Ei onnistu.
En toki tee enää elettäkään sinne suuntaan, mutta jos tilaisuus tulee niin en kyllä sitäkään jätä käyttämättä. Ihan sama sitten, että kesti se yhden yön tai kymmenen vuotta tai loppuiän, tai saati mitä jossain aihevapaalla tällaisesta ajatellaan.
Mulla olisi kasapäin oikeasti tärkeitä ja kiireellisiä asioita tehtävänä, mutta eräs on tuhonnut keskittymiskykyni täysin putkahtelemalla milloin minkäkin ajatuksen keskelle. Niinpä sitten luen mm. tätä palstaa järkevien asioiden tekemisen sijaan. Että kiitoksia vain. Tietäisipä vaan, kuinka tulen häntä ajattelemaan joulunakin. Osaisi sitten vähän edes hävetä aivosignaalihäirintärikettään.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko mies suudella kanssani?
Ihan ehdottomasti kyllä. Olet niin suudeltava.
Ketju on lukittu.
Miksi toistat? Tuo sanottiin jo. Kaksi vaihtoehtoa, hyvä tai huono, jälkeenpäin tietää.