Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu, että oon kokenut jo kaiken mitä haluankin, eikä mulla oo enää haaveita. Oon 38 v.
19.12.2018 |
Mulla on lapset, isohkojakin jo. Takana avioero ja uusi liitto, joka sekin nyt jo kestänyt yli 10 vuotta, vaikeaa tässäkin on ollut mutta nykyään menee ihan hyvin. On rauhaisaa ja tasaista.
Olen opiskellut nuorena ammatin, joka ei tuntunutkaan sitten omalta. Opiskelin uuden ammatin, siinä olen nyt tehnyt töitä 7 vuotta, työ on ihan ok.
Olen matkustellut, harrastanut paljon. Ostanut asunnon ja maksanutkin sen jo. On muutama hyvä ystävä ja lisäksi muutama kaveri, en koe olevani yksinäinen, mutta viihdyn myös itsekseni.
En enää oikein jaksa käydä missään, olin jokin aika sitten viihteellä kavereiden kanssa katsomassa ihan hyvää bändiä, mutta pienessä humalassa katselin ympärilleni ja mietin, että mitä minä täällä teen. Ihmiset humalassa räkättävät tyhmille jutuille, yksi pettää puolisoaan, känniläiset iskee typerillä jutuilla joita en jaksa kuunnella, korkokengät sattuu varpaisiin ja väsyttää.
En usko että lähden pitkään aikaan mihinkään.
Kaikki on hyvin, olen joutunut kamppailemaan myös vastoinkäymisten kanssa elämässäni joten arvostan kyllä turvallista, tasaista elämää.
Mutta samalla kaikki on jotenkin niin tasapaksua, että tunnen välillä etten ole edes kunnolla elossa. Kaikki päivät samanlaisia; töihin, kotiin, kotityöt, kuntosali, odotan että pääsen nukkumaan, ja sama seuraavana päivänä. Ja odotan vapaapäiviä, mutta vapaapäivinä odotan pääseväni töihin, koska mieli on melankolinen, koska silloin VOISIN tehdä jotain joka saisi minut tuntemaan olevani elossa, mutta en keksi mitään. Ja se on puuduttavan näivettävää. Välillä tuntuu, että olisin ihan valmis jo kuolemaankin. Kaikki on jo nähty ja koettu.
Ja ei, en ole masentunut. Koen vaan neutraalisti, ilman ahdistusta ja tuskaa, ettei ole enää intoa mihinkään, ei ole enää mitään mitä odottaa.
Joinain päivinä jaksaa tuntea iloa ja tyytyväisyyttä pienistä asioista, rakastan lapsiani, kahvi maistuu hyvältä, tv:stä tulee hauska sarja.
Mutta sitten herään taas tajuamaan tämän tylsyyden, johon en keksi mitään erilaista enää. Harrastuksia kokeiltu kymmeniä, opiskeltu uusia kieliä, käyty matkoilla, konmaritettu koti, vaihdettu alaa, erottu ja löydetty uusi puoliso... ja, niin. Tätä tämä vaan on. Ainaista arkea eikä mikään enää säväytä.
Kommentit (67)
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Ei muuta kuin vaihda akka 20v nuorempaan, hanki nolo pieni urheiluauto ja tatuointi, jossa lukee latinaksi joku typerä, miehinen ja dynaaminen mietelause/motto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Ei muuta kuin vaihda akka 20v nuorempaan, hanki nolo pieni urheiluauto ja tatuointi, jossa lukee latinaksi joku typerä, miehinen ja dynaaminen mietelause/motto.
Jaa niin että pitäis muuttua mieheksi? No sitäpä en vielä olekaan kokeillut. Mutta äh, ei sekään kyllä yhtään jaksa houkuttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Ei muuta kuin vaihda akka 20v nuorempaan, hanki nolo pieni urheiluauto ja tatuointi, jossa lukee latinaksi joku typerä, miehinen ja dynaaminen mietelause/motto.
Jaa niin että pitäis muuttua mieheksi? No sitäpä en vielä olekaan kokeillut. Mutta äh, ei sekään kyllä yhtään jaksa houkuttaa.
Ap
Ai sä olet nainen! No mutta sittenhän se 20v nuorempi nainen olisi todella vaihtelua:D Kuulostaa kuitenkin jonkinlaiselta keski-iän kriisiin liittyvältä vaiheelta. Välillä elämä on blaah, hyväksy se. Ehkä tuo ikä on se tyyni ennen myrskyä ruuhkavuosien jälkeen. Kohta alkaa kroppa brakaamaan ja voihan se ukkokin potea jotain kriisiä ja etsiä uuden naisen. Lapset lähtevät kohta ja sitten tulee tyhjän pesän syndrooma. Kuka tietää vaikka sairastut syöpään ja koet yhtäkkiä elämän ainutkertaisuuden kaikessa loistossaan tms. Varmasti on elämällä vielä muutama yllätys hihassaan sinua varten.
Tee perinteiset. Ala pettämään miehesi selän takana. Saat jännitystä elämääsi, jäät kiinni, suhteesi tuhoutuu, ja sitten on pakko keksiä jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Tee perinteiset. Ala pettämään miehesi selän takana. Saat jännitystä elämääsi, jäät kiinni, suhteesi tuhoutuu, ja sitten on pakko keksiä jotain uutta.
Tämä ei kiinnosta yhtään. Kokeiltu on ja erittäin huonoksi havaittu, "edellisessä elämässä".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla kuitenkin vähän masentunut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Ei muuta kuin vaihda akka 20v nuorempaan, hanki nolo pieni urheiluauto ja tatuointi, jossa lukee latinaksi joku typerä, miehinen ja dynaaminen mietelause/motto.
Jaa niin että pitäis muuttua mieheksi? No sitäpä en vielä olekaan kokeillut. Mutta äh, ei sekään kyllä yhtään jaksa houkuttaa.
Ap
Ai sä olet nainen! No mutta sittenhän se 20v nuorempi nainen olisi todella vaihtelua:D Kuulostaa kuitenkin jonkinlaiselta keski-iän kriisiin liittyvältä vaiheelta. Välillä elämä on blaah, hyväksy se. Ehkä tuo ikä on se tyyni ennen myrskyä ruuhkavuosien jälkeen. Kohta alkaa kroppa brakaamaan ja voihan se ukkokin potea jotain kriisiä ja etsiä uuden naisen. Lapset lähtevät kohta ja sitten tulee tyhjän pesän syndrooma. Kuka tietää vaikka sairastut syöpään ja koet yhtäkkiä elämän ainutkertaisuuden kaikessa loistossaan tms. Varmasti on elämällä vielä muutama yllätys hihassaan sinua varten.
No joo, ei hirveästi innosta, että ne elämän minulle suunnittelemat yllätykset tulevat todennäköisesti olemaan negatiivisia. Tyhjän pesän syndroomaa poden osittain jo nyt. Syöpäepäily mulla on ollutkin, odotin kuukauden testituloksia, olen nyt terve, mutta kontrolleissa käyn edelleen tietyn ajan välein. Mutta eipä sekään saanut elämää tuntumaan "hohdokkaammalta". Lähinnä vaan ajattelen, että varmasti joskus sairastun johonkin, ja kuten aloituksessa sanoinkin, joskus tuntuu että olisinkin jo valmis lähtemään. Kaikki hyvä on jo koettu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee perinteiset. Ala pettämään miehesi selän takana. Saat jännitystä elämääsi, jäät kiinni, suhteesi tuhoutuu, ja sitten on pakko keksiä jotain uutta.
Tämä ei kiinnosta yhtään. Kokeiltu on ja erittäin huonoksi havaittu, "edellisessä elämässä".
Ap
Kokeilit edellisessä elämässä, ja totesit huonoksi ratkaisuksi, Nyt kuvittelit, että tekemällä toisin, elämästä tulee mielekkäämpää, mutta eipä näköjään tullut. Toiset ei vaan siedä tylsyyttä.
kyllä tuo kuullostaa masennukseltakin, eikä vain keski-iän kriisiltä. kun kaikki on ihan hyvin elämässä eikä mikään yksittäinen asia vaivaa, niin yksi masennuksen oireista on se ettei mikään oikein tunnu miltään ja harrastuksista ei saa enää iloa. seuraa tilannetta ja tunnustele, oletko mahdollisesti masentunut. siihen voi hakea apua lievänäkin, ei tarvitse olla epätoivoissaan. itse asiassa terapiassahan saa sitä aikaakin kulumaan että voin suositella.
jos ei ole masennusta, niin voihan sitä muuten vaan olla läpeensä tylsistynyt. ehkä joku harrastus mikä vie kokonaan uusiin paikkoihin ja asioihin voisi auttaa, jos monia on jo kokeiltu. tee jotain outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla kuitenkin vähän masentunut...
En koe olevani masentunut. Tai jos olenkin, tämä lienee sellaista laatua, johon mikään terapia tai lääkkeet eivät auta. Elämän realiteetit ovat vain iskostuneet läpi. Ja kaikki on koettu. Ihan mukava ja vaihderikas pieni elämä, kiva juttu, mitään erityisen suurta ihanaa ei kuitenkaan enää liene odotettavissa. Pelkkää rapistumista ja luopumista; haaveista, lapsista, terveydestä, lopulta itse elämästä. Näin se vaan menee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla kuitenkin vähän masentunut...
En koe olevani masentunut. Tai jos olenkin, tämä lienee sellaista laatua, johon mikään terapia tai lääkkeet eivät auta. Elämän realiteetit ovat vain iskostuneet läpi. Ja kaikki on koettu. Ihan mukava ja vaihderikas pieni elämä, kiva juttu, mitään erityisen suurta ihanaa ei kuitenkaan enää liene odotettavissa. Pelkkää rapistumista ja luopumista; haaveista, lapsista, terveydestä, lopulta itse elämästä. Näin se vaan menee.
Ap
Ehkä se on monilla juuri noin tuo keski-iän kriisi. Lähes kaikki asiat menee huonompaan suuntaan ja rapistuu. Paitsi, että yleensä taloudellinen tilanne on parempi ja on varaa tehdä enemmän tai kalliimpia asioita, jos vain huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet toteuttanut yleistä haavetta, et itseäsi.
Sinkkumies
Tätä minäkin ajattelin!
Ei-sinkku nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Ei muuta kuin vaihda akka 20v nuorempaan, hanki nolo pieni urheiluauto ja tatuointi, jossa lukee latinaksi joku typerä, miehinen ja dynaaminen mietelause/motto.
Jaa niin että pitäis muuttua mieheksi? No sitäpä en vielä olekaan kokeillut. Mutta äh, ei sekään kyllä yhtään jaksa houkuttaa.
Ap
Ai sä olet nainen! No mutta sittenhän se 20v nuorempi nainen olisi todella vaihtelua:D Kuulostaa kuitenkin jonkinlaiselta keski-iän kriisiin liittyvältä vaiheelta. Välillä elämä on blaah, hyväksy se. Ehkä tuo ikä on se tyyni ennen myrskyä ruuhkavuosien jälkeen. Kohta alkaa kroppa brakaamaan ja voihan se ukkokin potea jotain kriisiä ja etsiä uuden naisen. Lapset lähtevät kohta ja sitten tulee tyhjän pesän syndrooma. Kuka tietää vaikka sairastut syöpään ja koet yhtäkkiä elämän ainutkertaisuuden kaikessa loistossaan tms. Varmasti on elämällä vielä muutama yllätys hihassaan sinua varten.
No joo, ei hirveästi innosta, että ne elämän minulle suunnittelemat yllätykset tulevat todennäköisesti olemaan negatiivisia. Tyhjän pesän syndroomaa poden osittain jo nyt. Syöpäepäily mulla on ollutkin, odotin kuukauden testituloksia, olen nyt terve, mutta kontrolleissa käyn edelleen tietyn ajan välein. Mutta eipä sekään saanut elämää tuntumaan "hohdokkaammalta". Lähinnä vaan ajattelen, että varmasti joskus sairastun johonkin, ja kuten aloituksessa sanoinkin, joskus tuntuu että olisinkin jo valmis lähtemään. Kaikki hyvä on jo koettu.
Ap
No jaa, eilen katsoin dokkarin jäbästä, joka yhtäkkiä sairastui vakavaan infektioon, minkä johdosta häneltä joudutiin amputoimaan kaikki raajat ja huuletkin. Hirveän motivoitunut hän oli ja parantui orastavasta alkoholismistaan. Arvosti taas elämää kun opetteli käyttämään proteeseja.
No mutta ei sitä tiedä mitä vielä tulee. Voihan se olla jotain positiivistakin. Kuulostat kyllä hieman masentuneelta. Oletko muka oikeasti tehnyt kaikkea? Toteuttanut kaikki seksuaaliset fantasiasi? Vetänyt LSDtä luonnonhelmassa? Suoritanut maratonin/triathlonin tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet toteuttanut yleistä haavetta, et itseäsi.
Sinkkumies
Tämä on turhauttava klisee, anteeksi nyt vain. Olen todellakin tehnyt ratkaisuja sen mukaan, mikä itsestä on tuntunut omalta. En toki eroa mitenkään suuresti muista, en ole lähtenut vuodeksi reppureissaamaan ulkomaille tai muuttanut nunnaksi luostariin enkä kirjoittanut kirjaa, mutta harva meistä on. Harva oikeasti edes haluaa. Jotkut erottuu massasta, mutta suurin osa meistä on vaan näitä tavallisia tallaajia, jotka ei haaveile mistään extremestä, vaikka mediassa nykyään nämä "erilaiset" saavatkin kovasti ihailua ja hehkutusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla kuitenkin vähän masentunut...
En koe olevani masentunut. Tai jos olenkin, tämä lienee sellaista laatua, johon mikään terapia tai lääkkeet eivät auta.
Ap
Joo aivan, sinähän se tiedät ennakkoon, ettei mikään auta.
Aika tyypillistä ajattelua ihmiseltä, joka luulee, ettei masennus voi osua omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap on mahdollinen perhesarjamurhaaja, ettekä te tollot sitä tajua.
Sinkkis
Me ollaan kaikki, kun oikeen silmiin katsotaan.
Ja kuitenkin, lopulta, kuolema saavuttaa teidät kaikki, häntä ette voi lahjoa. Buhahhhaahhaaaa!!
Vierailija kirjoitti:
Ap on mahdollinen perhesarjamurhaaja, ettekä te tollot sitä tajua.
Sinkkis
No höpöhöpö, mene katsomaan televisiota.
Ap
Mä nautin lapsista tosi paljon. Ehkä liikaakin. Edelleen ihana seurata miten he kasvavat, kohta aloittelevat elämään omillaan. Ehkä jossain vaiheessa olen mummikin lapsen lapsille.
Keski-ikä.