Lue keskustelun säännöt.
Mietin eroa joka päivä - vauva 6kk
19.12.2018 |
En tiedä oikeastaan edes mistä aloittaisin. Osallistuva ja mukamas edes jossakin määrin empaattinen mieheni alkoi heti raskausaikana mennä omia menojaan emmekä enää nähneet enää juurikaan toisiamme. Raskauden loppupuolella kun minut määrättiin lepoon verenpaineen takia, mies muutaman kerran jätti minut pulaan. En sinänsä hengenhätään, mutta kovissa liitoskivuissa pystyin kävelemään maksimissaan sata metriä. Kun mm. autoni hajosi, apua ei herunut ja jouduin soittamaan isäni apuun. Mies ei viitsinyt tuoda tai tehdä ruokaa eikä auttaa arkisissakaan asioissa kun en pystynyt enää käymään kaupassa, postissa tms. Vauvan tavarat hankin ja kasasin / pesin /whatever yksin.
Synnytyssairaalassa kun olin vielä sängyssä leikattuna mies valitti, kuinka tilanne on HÄNELLE raskas kun emme saaneet perhehuonetta ja hän joutuu ajamaan edestakaisin kodin ja sairaalan väliä. On sanomattakin selvää, että jouduin jälleen pyytämään vanhempiani hoitamaan koirani sairaalassaoloajan, joka ikävä kyllä venyi kahteen viikkoon. Miehen matka omasta kodista sairaalaan oli siis maksimissaan 10km tai alle, työpaikka näiden kahden välissä. Vauvan kotiuduttua osallistui kesän ajan vauvan hoitoon muttei juurikaan kotitöihin. Syksyllä alkoi ajoittaiset työmatkat ja jatkuvat ylityöt.
Meillä on molemmilla jäljellä omat asuntomme, toinen ollut käyttämättömänä. Kumpikaan ei suostu myymään tai vuokraamaan omaansa, molemmat inhoavat nykyään vauvan tultua toistensa asuntoja. Kumpikaan ei ole halukas muuttamaan toisen luokse vaikkakin mies on nyt asunut minun ja lapsen luona. Mies joka ikinen päivä muistaa haukkua asuntoni, autoni, tiskikoneeni, nykyään jo pyykkikoneeni. Kaikki kuulemma huonoja. Jopa päivänä, kun tein hänelle lounaan ja päivällisen, tarjoilin nenän eteen ne pöytään, annoin miehen nukkua kolmen tunnin päiväunet minkä ajan siivosin ja hoidin lasta. Oli myös seksiä. Lopputulos illalla: hän ei kestä enää näissä **lvetillisissä olosuhteissa asua. Olin oikeasti loukkaantunut.
Ongelmia on myös kasvatuksen suhteen, mies on ilmoittanut 6kk vauvan kahteen harrastukseen minulta kysymättä. Ei kysynyt myöskään koska sopisi tai minä päivinä tai haluanko kyseisiä harrastuksia ollenkaan. Vaatii nyt että muutamme hänen luokseen. Antaa vauvan itkeä eikä lohduta. Kun syöttää, hermostuu helposti ja alkaa kiroilla ja jättää ruokailun kesken. Myös harrastuksista mies on todennut että vauva tykkää koska hänkin tykkää. Harrastukset ovat samat kuin hänen edellisen liiton lapsillaan. Kun kysyin miksi, niin kuulemma poika oli luokkansa paras uimari ja osasi soittaa soitinta. Totesin että mitä sitten, ei tarvitse olla/osata.
Soitin neuvolaan mutta koska minä en ole neuvola-asiakas, en pääse neuvolapsykologille. Mies ei osallistu arkeen kuin tunnin pari illassa ja silloinkin hän muistaa joka ilta valittaa ja olla negatiivinen. En jaksa uskoa että muutto hänen luokseen hissittömään kerrostaloon parantaisi asioiden toimivuutta. Entäs jos mies ei edelleenkään osallistu niin arkemme on katastrofi kun en pääse vauvan kanssa kulkemaan kunnolla. Muutenkaan asunto ei sovi hyvin pienelle lapselle, keittiö on erillinen koppi josta en näe lasta, tiskikone on pienintä mallia jne.
Tekisi mieli todeta että vietetään joulu erillään, en jaksa enää miehen haukkumista ja vaatimuksia. Toisaalta olisin aivan poikki vauvan kanssa kahdestaan, hoitoapua ei ole. Kun olen yrittänyt muutaman kerran keskustella asioista, mies alkaa heti huutamaan. Ei huvita enää puhua. Nyt hän yrittää väkisin viedä huonekaluni luokseen. On myös uhannut viedä vauvan jotta minun olisi pakko muuttaa. On sanonut ihan näillä sanoilla.
Oli pakko avautua jonnekin. Onko tämä enää normaalia vauvavuoden riitelyä.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin mun ex. Erona se, että sai mut omien sanojensa mukaan "nalkkiin" kun muutettiin yhteen ja alkoi vastaava käytös. Sitä ennen juurikin pitkiä keskusteluja ja hengenheimolaisuutta, sen jälkeen vaan henkistä väkivaltaa ja raivoamista. Mutta nyt ap ero ja äkkiä, kaikki helpottaa vielä.
Ei mitenkään erona. :( On sanonut myös että nyt minun on pakko olla hänen kanssaan. Ilmeisesti huomasi että pärjään yhden lapsen kanssa aika omillani koska eihän hän juuri osallistu ja nyt haluaisi heti lisää lapsia. Nalkkia syventääkseenkö, ehkä. Ja tosiaankin munkin mies jutteli mun kanssa tunteja, vietettiin aikaa yhdessä, käytiin leffoissa, syömässä, mökkeiltiin jne. Ylipäätään oltiin yhdessä tosi paljon. Nyt nähdään tunti pari päivässä ja siinä ajassa muistaa aina kertoa kuinka kamala mun asunto on jne. Aiemmin ei haukkunut asuntoakaan vaan kehui että kivan näköinen. Plussan ja varsinkin vauvan jälkeen mikään ei enää hyvin. Lisäksi mies väittää että minä komentelen häntä, kuulemma vauvaa hoidettava mun aikataulujen mukaan. En siis voi esim sanoa että nyt tarvitsisi vaihtaa vaippa tai syödä mies riisuu lapsen ja odottelee tunnin verrankin mainostaukoa. Kun sitten vaihtaa vaipan tai yrittää syölttää se loppuu 1-2 lusikallisen jälkeen kun vauva ei halunnut ruokaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( kuulostaa niin tutulta. Kun päällä on "miellyttämisvaihde" niin mennään vaikka kuuhun, mutta kun ei ole enää pakko niin sitten ei kiinnosta mikään kuin oma napa ja kaikki muu vyörytetään muille.
Osittain jopa lapsenomaista käytöstä suureen liioitteluun kiedottuna. Kuten tuo apn mainitsema vauvan syöttäminen, meillä yksi esimerkki oli koirien ulkoilutus. Mies kävi aluksi innoissaan yhdessä koiralenkeillä kun tavattiin (meillä molemmilla omat koirat) mutta yhteenmuuton jälkeen koirat jäi täysin minun vastuulleni, koska miestä väsytti kuulemma niin paljon. Kerran lähti suurella ritarillisuudella ja hälyllä ulos koirien kanssa, kertoen dramaattisesti olleensa yli TUNNIN lenkillä ja nyt sain kuulemma hoitaa taas asian hetken aikaa. Todellisuudessa kuulin että koirat olivat nauttineet tulloin jopa 10 min ulkoilusta.. Ja kun kysyin asiasta niin hän aloitti kauhean raivon asiasta ja selitti muun muassa laskeneensa kenkien sitomisen ko. aikaan. Vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä.
Mutta ap, veikkaan että miehesi alkaa pian taas ns. ihanaksi halutessaan sinulta jotain, nyt sen toisen vauvan. Onneksi vaikutat ymmärtävän että se ei liene nyt hyvä ratkaisu..
T. 101
Vierailija kirjoitti:
:( kuulostaa niin tutulta. Kun päällä on "miellyttämisvaihde" niin mennään vaikka kuuhun, mutta kun ei ole enää pakko niin sitten ei kiinnosta mikään kuin oma napa ja kaikki muu vyörytetään muille.
Osittain jopa lapsenomaista käytöstä suureen liioitteluun kiedottuna. Kuten tuo apn mainitsema vauvan syöttäminen, meillä yksi esimerkki oli koirien ulkoilutus. Mies kävi aluksi innoissaan yhdessä koiralenkeillä kun tavattiin (meillä molemmilla omat koirat) mutta yhteenmuuton jälkeen koirat jäi täysin minun vastuulleni, koska miestä väsytti kuulemma niin paljon. Kerran lähti suurella ritarillisuudella ja hälyllä ulos koirien kanssa, kertoen dramaattisesti olleensa yli TUNNIN lenkillä ja nyt sain kuulemma hoitaa taas asian hetken aikaa. Todellisuudessa kuulin että koirat olivat nauttineet tulloin jopa 10 min ulkoilusta.. Ja kun kysyin asiasta niin hän aloitti kauhean raivon asiasta ja selitti muun muassa laskeneensa kenkien sitomisen ko. aikaan. Vian ei tarvitse olla iso jos se on päässä.
Mutta ap, veikkaan että miehesi alkaa pian taas ns. ihanaksi halutessaan sinulta jotain, nyt sen toisen vauvan. Onneksi vaikutat ymmärtävän että se ei liene nyt hyvä ratkaisu..
T. 101
Niin tuttua. Mulla kun yritin keskustella osallistumisesta niin mies vetoaa että hän osallistui kesällä vauvan hoitoon. No nyt on joulu. Samoin kertoi että juurihan hän pesi kaksi tuttipulloa. Mä pesen ne pullot joka päivä, monta kertaa. Samoin teen aika paljon muutakin. Tietysti kun mies hoitaa lasta niin lapsi itkee vieressä ja mies lukee lehtiä / katsoo tvtä tms. Kuvittelee että lapsen hoito helppoa kun ei ymmärrä että minä ihan oikeasti syötän, vaihdan vaippoja, vaihdan vaatteita, leikitään, nukitan vauvaa 3krt pv jne. Lisäksi suuttui että hänellä harrastus x joka jäänyt vähiin meidän takiamme. Lisäksi kun ei voi kuulemma mökkeillä vapaasti. Joustaa mielestään siis valtavasti. Ap
Viikko-viikkoa ei määrätä missään sillä se edellyttää vanhempien yhteistoimintaa ja vanhempien yhteisestä halusta lähtevää sopimusta. Yhteishuoltajuuden saa työnjakomääräyksen jossa aina muualla kirjoilla olleelle isälle jää päättäminen lapsen sukunimestä ja uskonnosta yhdessä äidin kanssa.
Ota yhteys oikeusaputoimistoon ja hae ilmainen oikeusapu avioeron ja hyvän tapaamissopimuksen sekä yhteishuoltajuuden työnjakomääräyksen toteuttamiseksi. Neuvolat ja kirkot eivät tässä auta mitenkään, hullujen kanssa ei kannata neuvotella eikä terapioida koska uuvut lopullisesti ja lapsi on tärkein. Todennäköisesti jaksat arjessa hyvin kun saat noihin käytännön asioihin selvyyden. Lapsi aloittaa tapaamiset isällään ollessaan puhekykyinen 2+ vuotias. Luovu koirasta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikkoa ei määrätä missään sillä se edellyttää vanhempien yhteistoimintaa ja vanhempien yhteisestä halusta lähtevää sopimusta. Yhteishuoltajuuden saa työnjakomääräyksen jossa aina muualla kirjoilla olleelle isälle jää päättäminen lapsen sukunimestä ja uskonnosta yhdessä äidin kanssa.
Ota yhteys oikeusaputoimistoon ja hae ilmainen oikeusapu avioeron ja hyvän tapaamissopimuksen sekä yhteishuoltajuuden työnjakomääräyksen toteuttamiseksi. Neuvolat ja kirkot eivät tässä auta mitenkään, hullujen kanssa ei kannata neuvotella eikä terapioida koska uuvut lopullisesti ja lapsi on tärkein. Todennäköisesti jaksat arjessa hyvin kun saat noihin käytännön asioihin selvyyden. Lapsi aloittaa tapaamiset isällään ollessaan puhekykyinen 2+ vuotias. Luovu koirasta. Tsemppiä!
miten sitten alle 2v tapaamiset hoituvat? Tuleeko isä tapaamaan äidin luokse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsen tapaamisia ei ainakaan voi yön yli vaatia, äiti sanoo vaikka imettävänsä ja miksei tekisikin niin. Se missä pikkulapsi isäänsä päiväselti tapailee on sopimuksenvarainen asia. Ennen tuomioistuimen päätöstä (kestää pari vuotta) äiti asian käytännössä sanelee kunhan osaa oman ja lapsensa puolta pitää. Ei enempää öitä pois äidin luota kuin on ikävuosia on yleinen suositus. Vuoroviikko voi olla yleistymässä mutta se ei ole lähtökohtaisesti lapsen etu eikä koskaan riitaisessa tilanteessa vaan vanhempien halusta lähtevä malli.
Miksi ***vetissä olet lisääntynyt tuollaisen miehen kanssa?! Ette ole halunneet edes muuttaa yhteen ja silti piti lapsi tehdä... Vai vahinkoko se oli ja sinä et suostunut aborttiin? Jos on molempien haluama lapsi, siinä tapauksessa miehesi on täysi k***pää, jota et todellakaan tarvitse elämääsi pilaamassa enää päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pakko kysyä: oletko se sama, joka teki jo useampi kuukausi sitten (ainakin) aloituksen miehen vauvauinti -harrastuksesta ja muutenkin siitä miten mies käsittelee vauvaa? Tarinassasi on niin monta yhtymäkohtia, että mietin oletko sama pienillä muutoksilla (kenties tunnistettavuuden vuoksi) vai onko kenties jollain hyvin samanlainen tilanne. Jos olet sama, niin eroa ja tee se mahdollisimman pian. Moni jäi miettimään kohtaloa(si) ketjun jäljiltä.
Muistaako kukaan muu ks ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyihän se ketju, kerrankin av:n hakukone toimi!
https://www.vauva.fi/keskustelu/3282467/riitaa-vauvan-hoidosta-olenko-l…
110
Sanon vielä AP, jos olet tuon ketjun kirjoittaja, niin oikea osoite on turvakoti. Sinun pitää nyt kertoa mahdollisimman monelle ystävälle miehen tavasta hoitaa lasta. Ala ottamaan ylös kaikki kirjallinen data, jossa mies vähänkin kertoo tavoistaan. Katkaise välit vanhempiesi, mikäli koettavaa että heistä voi olla haittaa mahdollisessa huoltajuustaistelussa.
110
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Ap, ethän ole suostunut yhteishuoltajuuteen? Onko lapsen huoltajuudesta sovittu vielä mitään? Jos ei, olet vahvoilla. Koska asutte erillänne ja ette ole naimisissa, yksinhuoltajuus tulee automaattisesti sinulle. Pidä siitä kiinni.
Ollaan naimisissa mutta viralliset osoitteet eri. Yksinhuoltajuutta en siis tule saamaan.
Joku kysyi koulutuksistakin, olen akateeminen, mies ylempi amk. ap
Miten tuo on este yksinhuoltajuuden hakemiselle? Nyt ap pää ylös ja selkärankaa peliin, kyseessä on sinun vauva ja teet kaikkesi että hänellä on asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikkoa ei määrätä missään sillä se edellyttää vanhempien yhteistoimintaa ja vanhempien yhteisestä halusta lähtevää sopimusta. Yhteishuoltajuuden saa työnjakomääräyksen jossa aina muualla kirjoilla olleelle isälle jää päättäminen lapsen sukunimestä ja uskonnosta yhdessä äidin kanssa.
Ota yhteys oikeusaputoimistoon ja hae ilmainen oikeusapu avioeron ja hyvän tapaamissopimuksen sekä yhteishuoltajuuden työnjakomääräyksen toteuttamiseksi. Neuvolat ja kirkot eivät tässä auta mitenkään, hullujen kanssa ei kannata neuvotella eikä terapioida koska uuvut lopullisesti ja lapsi on tärkein. Todennäköisesti jaksat arjessa hyvin kun saat noihin käytännön asioihin selvyyden. Lapsi aloittaa tapaamiset isällään ollessaan puhekykyinen 2+ vuotias. Luovu koirasta. Tsemppiä!
Viikko-viikko voidaan määrätä ja on määrätty. Tosin ei ehkä vauvaikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään kirjallista en saa miehen hoidosta mutta yritän äänittää. Jo illalla keskusteluita vauvan kanssa oli mm isin sylissä ei itketä, jos itket menet muualle itkemään ym. Ne eivät ehkä kuulu vauvan huudon takaa. 10min testasin ja menin väliin. Itku loppui heti. Mies ei saa vauvaa syötettyä, aamulla väitti ettei halunnut syödä vaikka söi kaksi purkkia kun syötin. jne. ap
Muutenkin oltiin ostoksilla miehen toiveesta ja tultiin kotiin 2230, kun vauva itki 2330 mies ehdotti unikoulua kun ei nukahda yksin sänkyynsä. unikoulutkin lähtevät päivärytmistä... huoh.
kun itsekin tarvitsin ruokaa klo 20,mies väitti että väsyin koska söin, ei siksi että edellinen ruoka oli lounas enkä ollut syönyt sen jälkeen. Joulu hieman auki,en halua paljastua vielä. äitinihän uhkaili minua huostaanotolla kun kuulemma tahallani olin aiheuttanut vauvalle pikkuflunssan. tukea ei tosiaan ole luvassa mistään suunnasta. ap
nauhalla kuuluu lähinnä 10min vauvan itkua. miehen puhe, puhuu 10min aikana alle 10 sanaa eli sen isin sylissä ei itketä. Ei saa hyvin selvää. Sen toki kuulee ettei reagoi vaikka vauva 10min itkee vieressä, ei sano mitään paitsi sen kerran turhautuneena mikä on. Tarvitsisin varmaan jotain paljon raskauttavampaa... :( ap
Jos provo, niin mielestäni oikein hyvä sellainen.
4/5
Vierailija kirjoitti:
Jos provo, niin mielestäni oikein hyvä sellainen.
4/5
Ei ole provo. :( Olen tosi ahdistunut tilanteesta. Mies pyyteli vauvaa kotiinsa, sovin että lähdetään äitini kanssa kaupungille ettemme nyt voi tulla. Enhän uskalla jättää vauvaa kun ei lohduta, ei osaa (vai halua) syöttää ja vaikka itkisi nälkäänsä niin jää yksin koska isä ei ota syliin jos itkee. Tein tänään salaa pph-hakemuksen lapselle. Täällä kuitenkin kehotettiin että olisi mustaa valkoisella miehen tavoista mutta sitä vaikea hankkia. joku tekosyy olisi oltava miksemme tänään mene hänen luokseen.. Viime joulun olin yksin mutta tämä on vielä pahempi. ap
Aivan kuin mun ex. Erona se, että sai mut omien sanojensa mukaan "nalkkiin" kun muutettiin yhteen ja alkoi vastaava käytös. Sitä ennen juurikin pitkiä keskusteluja ja hengenheimolaisuutta, sen jälkeen vaan henkistä väkivaltaa ja raivoamista. Mutta nyt ap ero ja äkkiä, kaikki helpottaa vielä.