Mietin eroa joka päivä - vauva 6kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ota kantaa, mutta joissakin kaupungeissa se synnärille joka päivä ajelu on vmäistä hommaa kun parkkipaikkoja ei ole tai ne maksaa hunajaa. Luulisi naistenkin älyävän.

Ja yhdessä kaupungissa heittivät minut käytännössä ulos synnäriltä vaikka ex-vaimo olisi halunnut minun jäävän. Sellainen keski-ikäinen hapan hoitsu meinasi uida liiveihin ja toisteli ettei täällä saa olla vieraita näin myöhään.

Onneksi et joudu enää kestämään moista. Jos empatiakykysi mitenkään venyy, mietipä hetki miltä tuntuu naisesta joka ei pääse edes sängystä ylös. Parkkipaikan etsiminen ei ole kovin valtava ongelma.

Kuule kyllä se on. Sinusta paistaa kilometrien päähän ettet liiku autolla etkä ole vieraillut sairaalassa omalla autolla (suuressa kaupungissa).

Ihan paistaa, ok. :D Liikun kyllä täällä pks:llä autolla ihan päivittäin ja olen tuon synnytyksen takia vieraillut myös sairaalassa autolla, ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen. Samoin kahden viikon välein liikuin siellä sairaalassa kontrolleissa suurimman osan raskausajasta. Niin kauan kun liikkuu omin jaloin tilanne on vielä aika hyvä. :)

No sitten sinulla ei ole töitä tai muita velvoitteita jos maksuttoman parkkipaikan löytäminen synnytyssairaalan luota onnistuu vaivattomasti arkipäivisin klo 8-18 välisenä aikana. Tai sitten et välitä parkkisakoista.

Ja kyllähän synnyttäneet naiset liikkuu omin jaloin. Sektio on poikkeus ja useimmat on liikkeellä silloinkin parin päivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä koulutukset teillä on? Kyky neuvotella ja hoitaa asioita yleensäkin?

Mitenkähän koulutukset liittyy tähän?

Kyky hoitaa asioita. Kyky valita asiallinen puoliso eikä tyytyä hampuusiin. Julmaa mutta totta.

Kyky esittää järkeviä ja rakentavia kommentteja. Kyllä, sinulla. Onko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalle. En yhtään ihmettele, että mietit eroa, miehesi on todella epäkypsä ihminen.

Mainitsit että miehellä on lapsia aiemmasta suhteesta. Miten hän suhtautuu heihin ja millaiset välit sinulla on tähän äitiin ja lapsiin?

Sitä alkaa epäillä itseään ja järkeään, kun sekä mies että äitini haukkuvat kilpaa. Pahimmillaan yhdessä. Tietysti minussakin on puutteeni, varsinkin umpiväsyneenä. Aiempien lasten äitiä en tunne, koska lapset ovat teini-ikäisiä, kuitenkin yläaste/lukioikäisiä jo. Melko harvakseltaan he kyläilevät. Sinänsä en ole huomannut että minulla olisi heihin huonot välit, mutta en tunne heitä hyvin koska en hirveästi ole nähnyt. Eikä mieskään siis ole yhtään minua enempää. Mies on kai ärsyyntynyt varsinkin vanhempaan lapseen, joka on laiska koulussa ja lähinnä pelaa. Lasten äitiin ei sanojensa mukaan ole juuri yhteydessä eikä ilmeisesti olekaan. Exänsä oli kuulemma masentunut. En ihmettele miksi. Mies omasta mielestään on kiltti. Ap

Ei ole tarkoitus jälkiviisastella, mutta usein ihmettelen tällä palstalla miksi ihmeessä olette parisuhteessa ja kaiken huippuna teette lapsia tällaisten miesten kanssa?

Miksi ajattelit että hän olisi jotenkin parempi isä teidän lapselle, jos ei välitä tai hoida entisiäkään?

Kaupungissa kulkee myös julkiset liikennevälineet, ei ole kovin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan muuta miehen luo. Heti yhteys kunnan perheneuvolaan, suomessa kaikilla oikeus käyttää sitä. Sieltä saat kotipalveluapua lastenhoitoon. Ero miehestä heti. Ukko täysi narsisti ja vaurioittaa lasta. Älä jätä lasta valvomatta miehen kanssa. Selvää vauvanravistelija-ainesta. Miksi oot edes noin kauan katsonut? Jos alistut ja muutat miehen luo alkaa järjetön alistaminen j väkivalta.

Eroa!

Mikä neuvo tuo muka on "kotipalveluapua"??

Kai nyt jokainen terve ihminen jaksaa lapsen hoitaa? Ei ole sairaus, jos on kusipään kanssa suhteessa.

Ja siis jo miehen jatkuvan poissaolon takia olen pyytänyt palveluseteleitä, kotihoitoapuun en ole oikeutettu koska olen itsekin kykenevä lasta hoitamaan. Toki vauva, kaikki kotityöt ja valvominen huonon parisuhteen rinnalla on ollut raskasta. Palveluseteleissä on se ongelma että niiden hinta on mitoitettu perhekoon ja meidän kaikkien tulojen mukaan, ovat siis maksimihintaisia eikä minulla aidosti ole niitä varaa käyttää. Enemmän arvostaisin apua kotitöihin mutta itse ne on vaan tehtävä. Ap

Jos miehesi ei ole kirjoilla sinun luonna, niin silloin hänen tuloja ei lasketa. Nyt alkaa jo haistaa omituiselta. Oletko varma että sinulla ei olle masennusta? Jokainen äiti on neuvolassa kirjoilla? Onkohan sinulla nyt liian kova stressi asiasta. Miehesi on varmaan vaikea, mutta jotain ei nyt täsmää. yritä puhua neuvolaan. Ja, kyllä kuulostaa ongelmalta jos äitisi on miehen puolella?

Jokainen äiti ei ole neuvolassa kirjoilla, ja onhan yksityisiä neuvoloitakin. On Suomi kyllä uskomaton yhden totuuden maa...

En sano muuta kuin et vauva-aika on raskasta. Meillä vauva 3 kk, mies kuvioissa. Ja helppo vauva.

Rakki piikille, turvakotiin, ero miehestä. Muuta toiselle paikkakunnalle jos työllistyt siellä. Tsemppiä.

86 jatkaa: minulla on lievää mielialan vaihtelua ja neuvolassa on annettu ymmärtää, auttavat eteenpäin, jos tarve vaatii.

Pakko olla provo. Akateemista meininkiä. Just joo. 2/5.

Mammoihin uppoaa hyvin.

Ensi ja turvakodissa saa tukea myös hankalissa tilanteissa.

Miksi teitte vauvan kun ette edes asu yhdessä? Lapsi avosuhteeseen? Heräs eka kysymys. Olisi kannattanut eka tutustua mieheen ja asua yhdessä ennen lasta. Outoa.

Ap, mun kaikki sympatiani on sun puolella.❤️

Kuulostaa kauhealta.

Suhteeseen jääminen ei varmasti ainakaan ole vaihtoehto.

Ei kannata mieslasta ruveta katselemaan. Paremmin menee ilman sellaista. Normaalit lapset riittävät. Laita ulkoruokintaan vaan ja vaihdata lukot kun tulee raapimaan siihen oven taakse kuitenkin.

Ei vauvoista ikinä määrätä viikko-viikko-systeemiä vaikka ois yhteishuoltajuus. Etä saa tavata vauvaa pari krt viikossa pari tuntia kerrallaan. Siitä sitä sitten nostetaan jos katsotaan että etä kykenee huolehtimaan lapsesta. Eli ei sun tartte sitä pelätä. Koita dokumentoida sanomisia niin paljon kuin mahdollista. Mene perheasiain sovitteluun ja lastenvalvojalle sopimaan näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalle. En yhtään ihmettele, että mietit eroa, miehesi on todella epäkypsä ihminen.

Mainitsit että miehellä on lapsia aiemmasta suhteesta. Miten hän suhtautuu heihin ja millaiset välit sinulla on tähän äitiin ja lapsiin?

Sitä alkaa epäillä itseään ja järkeään, kun sekä mies että äitini haukkuvat kilpaa. Pahimmillaan yhdessä. Tietysti minussakin on puutteeni, varsinkin umpiväsyneenä. Aiempien lasten äitiä en tunne, koska lapset ovat teini-ikäisiä, kuitenkin yläaste/lukioikäisiä jo. Melko harvakseltaan he kyläilevät. Sinänsä en ole huomannut että minulla olisi heihin huonot välit, mutta en tunne heitä hyvin koska en hirveästi ole nähnyt. Eikä mieskään siis ole yhtään minua enempää. Mies on kai ärsyyntynyt varsinkin vanhempaan lapseen, joka on laiska koulussa ja lähinnä pelaa. Lasten äitiin ei sanojensa mukaan ole juuri yhteydessä eikä ilmeisesti olekaan. Exänsä oli kuulemma masentunut. En ihmettele miksi. Mies omasta mielestään on kiltti. Ap

Ei ole tarkoitus jälkiviisastella, mutta usein ihmettelen tällä palstalla miksi ihmeessä olette parisuhteessa ja kaiken huippuna teette lapsia tällaisten miesten kanssa?

Miksi ajattelit että hän olisi jotenkin parempi isä teidän lapselle, jos ei välitä tai hoida entisiäkään?

Mulle mies selitti kuinka emänsä masentui jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen ja meni kuulemma heti (?) takaisin töihin. Hän haki lapsen tarhasta jne jne jne. nyt teininä eivät ole enää seurasta kauhean kiinnostuneita. yritysaikana selitti miten on kiva vaihtaa vaippoja että toisella on hyvä olla ja vaikka mitä. vaipan voikin vaihtaa jos joskus harvoin on kotona eikä se paikkaa näitä muita asioita. vertaa jatkuvasti aiempiin lapsiin, selittää miten vauva niin painava että miksi se ei kävele itse, hissitön talo ei haittaa koska ei tarvita kohta enää vaunuja, hänen lapset oli medtariuimareita soittajia ym ja joka ilta siivosivat lelut laatikkoon kun vauvan lelut hujan hajan ja itse otti puhtaat vaatteet kaapista jne.

sille joka huuteli provoa. akateemisena ei pelasta perheongelmilta. ei huonoilta miehiltäkään. Ap

exänsä.

juttelin myös äidilleni. tyhmää mutta kenellekään muulle en nyt voi. heidän ratkaisu oli että maksavat muuttoni miehen luokse kun miestä ei huvita auttaa. haukkuminen ym eivät olleet heistä ongelma, haukkuu kun haluaa muuttaa. totesim että harmi kun näkevät asian noin että tämä ei ollut se ongelman ydin ja ei kiitos. ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oikeastaan edes mistä aloittaisin. Osallistuva ja mukamas edes jossakin määrin empaattinen mieheni alkoi heti raskausaikana mennä omia menojaan emmekä enää nähneet enää juurikaan toisiamme. Raskauden loppupuolella kun minut määrättiin lepoon verenpaineen takia, mies muutaman kerran jätti minut pulaan. En sinänsä hengenhätään, mutta kovissa liitoskivuissa pystyin kävelemään maksimissaan sata metriä. Kun mm. autoni hajosi, apua ei herunut ja jouduin soittamaan isäni apuun. Mies ei viitsinyt tuoda tai tehdä ruokaa eikä auttaa arkisissakaan asioissa kun en pystynyt enää käymään kaupassa, postissa tms. Vauvan tavarat hankin ja kasasin / pesin /whatever yksin.

Synnytyssairaalassa kun olin vielä sängyssä leikattuna mies valitti, kuinka tilanne on HÄNELLE raskas kun emme saaneet perhehuonetta ja hän joutuu ajamaan edestakaisin kodin ja sairaalan väliä. On sanomattakin selvää, että jouduin jälleen pyytämään vanhempiani hoitamaan koirani sairaalassaoloajan, joka ikävä kyllä venyi kahteen viikkoon. Miehen matka omasta kodista sairaalaan oli siis maksimissaan 10km tai alle, työpaikka näiden kahden välissä. Vauvan kotiuduttua osallistui kesän ajan vauvan hoitoon muttei juurikaan kotitöihin. Syksyllä alkoi ajoittaiset työmatkat ja jatkuvat ylityöt.

Meillä on molemmilla jäljellä omat asuntomme, toinen ollut käyttämättömänä. Kumpikaan ei suostu myymään tai vuokraamaan omaansa, molemmat inhoavat nykyään vauvan tultua toistensa asuntoja. Kumpikaan ei ole halukas muuttamaan toisen luokse vaikkakin mies on nyt asunut minun ja lapsen luona. Mies joka ikinen päivä muistaa haukkua asuntoni, autoni, tiskikoneeni, nykyään jo pyykkikoneeni. Kaikki kuulemma huonoja. Jopa päivänä, kun tein hänelle lounaan ja päivällisen, tarjoilin nenän eteen ne pöytään, annoin miehen nukkua kolmen tunnin päiväunet minkä ajan siivosin ja hoidin lasta. Oli myös seksiä. Lopputulos illalla: hän ei kestä enää näissä **lvetillisissä olosuhteissa asua. Olin oikeasti loukkaantunut.

Ongelmia on myös kasvatuksen suhteen, mies on ilmoittanut 6kk vauvan kahteen harrastukseen minulta kysymättä. Ei kysynyt myöskään koska sopisi tai minä päivinä tai haluanko kyseisiä harrastuksia ollenkaan. Vaatii nyt että muutamme hänen luokseen. Antaa vauvan itkeä eikä lohduta. Kun syöttää, hermostuu helposti ja alkaa kiroilla ja jättää ruokailun kesken. Myös harrastuksista mies on todennut että vauva tykkää koska hänkin tykkää. Harrastukset ovat samat kuin hänen edellisen liiton lapsillaan. Kun kysyin miksi, niin kuulemma poika oli luokkansa paras uimari ja osasi soittaa soitinta. Totesin että mitä sitten, ei tarvitse olla/osata.

Soitin neuvolaan mutta koska minä en ole neuvola-asiakas, en pääse neuvolapsykologille. Mies ei osallistu arkeen kuin tunnin pari illassa ja silloinkin hän muistaa joka ilta valittaa ja olla negatiivinen. En jaksa uskoa että muutto hänen luokseen hissittömään kerrostaloon parantaisi asioiden toimivuutta. Entäs jos mies ei edelleenkään osallistu niin arkemme on katastrofi kun en pääse vauvan kanssa kulkemaan kunnolla. Muutenkaan asunto ei sovi hyvin pienelle lapselle, keittiö on erillinen koppi josta en näe lasta, tiskikone on pienintä mallia jne.

Tekisi mieli todeta että vietetään joulu erillään, en jaksa enää miehen haukkumista ja vaatimuksia. Toisaalta olisin aivan poikki vauvan kanssa kahdestaan, hoitoapua ei ole. Kun olen yrittänyt muutaman kerran keskustella asioista, mies alkaa heti huutamaan. Ei huvita enää puhua. Nyt hän yrittää väkisin viedä huonekaluni luokseen. On myös uhannut viedä vauvan jotta minun olisi pakko muuttaa. On sanonut ihan näillä sanoilla.

Oli pakko avautua jonnekin. Onko tämä enää normaalia vauvavuoden riitelyä.

Öh, jos tuo kaikki on totta niin mitä miettimistä tuossa on? Kun uhkailee vievänsä vauvan ja on psyykkistä pahoinpitelyä? Ero, heti. Tosin eipä nyt vaikuta olleen erityisen sitoutunut parisuhde alun perinkään.

Narsistien uhrien tuki ry nettisivuilla tietoa ja tukea.

Et voi jäädä. Hanki itsellesi tukea eroon, siitä voi tulla hankala, mutta selviät. Jää siihen missä asut, miehen vaadit muuttamaan pois, etkä anna siirtää vauvan osoitetta luokseen (vauva jää sun luo asumaan). Hanki asianajaja (mielellään narsismin tunteva, Naru ry löytyy juristipäivystys josta voit kysellä neuvoa).

Hae avioeroa ja sen yhteydessä haet yhteishuoltoa, lapsen asumista sun luona (lähivanhemmuus) mikä sulla jo onkin koska vauvan osoite sun luona, isälle tapaamiset (asianajajan neuvon mukaan). Säilytä kaikki mahdolliset uhkauksia sisältävät viestit. Mies voi yrittää kääntää asiat päälaelleen, mutta pysy itse aina asiallisena ja totuudessa kaikissa asioissa. Jos tulee vähänkään henkeen tai terveyteen kohdistuvia uhkauksia niin hae lähestymiskieltoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ukkos on NARSISTI. Mulla oli tomminen isä ja se käytös aiheutti järkyttävät vauriot lapsiin

Pelasta nyt itsesi tuostaslistamisesta edes lapsesi takia! Mies kohta tääkkää ja nöyryyttää lastakin.

Har nyt äkkiä tukea perheneuvolasta, sun pitää lopettaa tuo suhde!!

Elä nyt, kun toinen on löytänyt elämänsä miehen ja lisääntynytkin hänen kanssaan :D