Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuinen saa mielenterveyteen apua?
18.12.2018 |
Jos ei siis ole minkään työterveyden tai yths:n piirissä, ei aiempaa mt-taustaa. Jääkö vaille keskusteluapua?? Lääkkeet voi kai saada yleislääkäriltä mutta pääseekö avun piiriin?
Kommentit (19)
Varaa ajan psykiatrille, psykologille tai terapeutille. Jos on rahaa maksaa itse, hoitoon pääsee vaikka ihan heti ja sitä saa niin paljon kuin kokee tarvivansa. Olen itse käynyt yksityisellä puolella (nyt Vastaamo) hoidattamassa syömishäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaa ajan psykiatrille, psykologille tai terapeutille. Jos on rahaa maksaa itse, hoitoon pääsee vaikka ihan heti ja sitä saa niin paljon kuin kokee tarvivansa. Olen itse käynyt yksityisellä puolella (nyt Vastaamo) hoidattamassa syömishäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötäni.
Kelan tukemaan terapiaan tarvitaan kai 3kk kontakti jonnekin ja B-lausunto, mistä nämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa ajan psykiatrille, psykologille tai terapeutille. Jos on rahaa maksaa itse, hoitoon pääsee vaikka ihan heti ja sitä saa niin paljon kuin kokee tarvivansa. Olen itse käynyt yksityisellä puolella (nyt Vastaamo) hoidattamassa syömishäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötäni.
Kelan tukemaan terapiaan tarvitaan kai 3kk kontakti jonnekin ja B-lausunto, mistä nämä?
Itse en ole hakenut Kelan tukea, olen onneksi it-alalla erittäin hyvin palkatussa työssä... Mutta mitä olen kuullut tuon Kelan tuen ehdoista tutuilta niin useimmiten ovat joutuneet otttamaan vastaan lääkehoitoa ensin ja vasta sitten jo se ei riittävästi auta, on päästetty terapiaan Kelan tuella.
Ihan julkisen terveydenhuollon piirissä olen ite.
Kaikki alkoi terveyskeskuksen yleinlääkärin ajasta jonka varasin ihan mielenterveydillisistä syistä. Hän ohjasi sitten eteenpäin. Nykyisin minua hoidetaan psykiatrian poliklinikalla.
Maksaa on tarvinnut vain yhdestä yleislääkärillä käynnistä, lääkkeistä ja psykiatrien b-lausunnoista (lääkärintodistus kelalle, jos tarvitsee hakea jotain tukia ym.)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei siis ole minkään työterveyden tai yths:n piirissä, ei aiempaa mt-taustaa. Jääkö vaille keskusteluapua?? Lääkkeet voi kai saada yleislääkäriltä mutta pääseekö avun piiriin?
Lue Käypä hoidosta depression hoitosuositus. Jos olo ei ole parempi niin kahden kuukauden kohdalla pitää ryhtyä järeämpiin toimiin muun muassa psykiatrin kanssa. Kaikkihan eivät hyödy geeneistä johtuen samoista lääkkeistä. Yleensä masennuslääke tehoaa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Joo ja on täysin siitä psykiatrista kiinni uskooko hän edes terapian hyötyihin. Aika paljon on niitäkin, joiden mielestä terapiat ja puhuminen on höpöä, ja kyseessä on ihan aivokemian ongelmat joihin pitää vaan kullekin löytää oikeat lääkkeet. Jos sattuu tällainen julkisen puolen psykiatri, ja varsinkin jos vielä on lääkevastainen eikä haluaisi lääkkeitä ollenkaan, siihen se hoitoprosessi tyssääkin. Ja jos ottaa lääkkeetkin, niin voi olla vaikea saada muuta apua kuin lisää / erilaisia lääkkeitä jos ekat ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku nainen kirjoitti että saanut kaikenmaailman psykiatrista hoitoa 13-vuotta ja ei kuitenkaan eläkettä. Ompa kauheaa. Kela on suurin sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Joo ja on täysin siitä psykiatrista kiinni uskooko hän edes terapian hyötyihin. Aika paljon on niitäkin, joiden mielestä terapiat ja puhuminen on höpöä, ja kyseessä on ihan aivokemian ongelmat joihin pitää vaan kullekin löytää oikeat lääkkeet. Jos sattuu tällainen julkisen puolen psykiatri, ja varsinkin jos vielä on lääkevastainen eikä haluaisi lääkkeitä ollenkaan, siihen se hoitoprosessi tyssääkin. Ja jos ottaa lääkkeetkin, niin voi olla vaikea saada muuta apua kuin lisää / erilaisia lääkkeitä jos ekat ei auta.
Onko tällaisia psykiatreja oikeasti? Pistää kyseenalaistamaan psykiatrin motiivit tyrkyttää lääkitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Joo ja on täysin siitä psykiatrista kiinni uskooko hän edes terapian hyötyihin. Aika paljon on niitäkin, joiden mielestä terapiat ja puhuminen on höpöä, ja kyseessä on ihan aivokemian ongelmat joihin pitää vaan kullekin löytää oikeat lääkkeet. Jos sattuu tällainen julkisen puolen psykiatri, ja varsinkin jos vielä on lääkevastainen eikä haluaisi lääkkeitä ollenkaan, siihen se hoitoprosessi tyssääkin. Ja jos ottaa lääkkeetkin, niin voi olla vaikea saada muuta apua kuin lisää / erilaisia lääkkeitä jos ekat ei auta.
Onko tällaisia psykiatreja oikeasti? Pistää kyseenalaistamaan psykiatrin motiivit tyrkyttää lääkitystä...
Kyllähän ne niitä tuppaa tyrkyttämään. Itse olen joutunut kokeilemaan ties mitä lääkkeitä.
Olen yrittänyt sanoa että en haluaisi niitä syödä, vaan keskustelua/lääkkeetöntä hoitoa. Silti tulee aina se "no kokeile nyt edes hetken aikaa, jos kuitenkin auttaisi". No, ei ole auttanut. Jos kieltäydyt, niin monesti sinun katsotaan kieltäytyneen hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Joo ja on täysin siitä psykiatrista kiinni uskooko hän edes terapian hyötyihin. Aika paljon on niitäkin, joiden mielestä terapiat ja puhuminen on höpöä, ja kyseessä on ihan aivokemian ongelmat joihin pitää vaan kullekin löytää oikeat lääkkeet. Jos sattuu tällainen julkisen puolen psykiatri, ja varsinkin jos vielä on lääkevastainen eikä haluaisi lääkkeitä ollenkaan, siihen se hoitoprosessi tyssääkin. Ja jos ottaa lääkkeetkin, niin voi olla vaikea saada muuta apua kuin lisää / erilaisia lääkkeitä jos ekat ei auta.
Onko tällaisia psykiatreja oikeasti? Pistää kyseenalaistamaan psykiatrin motiivit tyrkyttää lääkitystä...
On kyllä. Mulla lähisukulainen joka kärsinyt masennuksesta pitkään. Asuu 20 000 asukkaan kunnassa jossa ei kauheasti ole vaihtoehtoja kelle mennä julkisella puolella. Henkilö ei olisi halunnut ollenkaan lääkkeitä alunperin vaan keskusteluapua, terapiaa. Psykiatri kuitenkin totesi heti, että ei näihin aivokemiajuttuihin puhe auta sen enempää kuin se auttaisi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai diabetekseenkään. Otti masennuslääkkeen ensin, kun kerran jotain apua edes tarvitsi. Ei auttanut, toinen lääkekokeilu. Useampia vielä. Sitten lisättiin masentavan yhteyteen rauhoittava. Lopulta sekin menetti tehonsa kun tuli toleranssia ja siirrettiin neuroleptilääkitykseen.
Valitettavasti kunnon neuroleptikuuri sitten teki sen että ei oikein ollut enää työelämään sopiva, eli olisi pitänyt alkaa eläkepäätöstä hakea. Tässä vaiheessa kas kummaa, pääsi läheisen isomman kaupungin kaupunginpsykiatrille arvioon, ja siellä sitten päästettiin Kelan tukemaan terapiaankin perusteella että omn työkyky uhattuna. Harmittaa tämän ihmisen puolesta että joutui käymään läpi yli 5 vuoden lääkerumban, jonka aikana olo eri tavoin huono koko ajan, ennen kuin sai kaipaamaansa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla kuin muidenkin sairauksien kohdalla. Menemällä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kunnon neuroleptikuuri sitten teki sen että ei oikein ollut enää työelämään sopiva, eli olisi pitänyt alkaa eläkepäätöstä hakea. Tässä vaiheessa kas kummaa, pääsi läheisen isomman kaupungin kaupunginpsykiatrille arvioon, ja siellä sitten päästettiin Kelan tukemaan terapiaankin perusteella että omn työkyky uhattuna. Harmittaa tämän ihmisen puolesta että joutui käymään läpi yli 5 vuoden lääkerumban, jonka aikana olo eri tavoin huono koko ajan, ennen kuin sai kaipaamaansa apua.
Valitettavasti todelliset mielenterveysongelmat vievät vuosia elämästä. Kaikki eivät löydä koskaan apua lääkkeistä. Itsekin kamppaillut jo vuosia etsien sopivaa lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kunnon neuroleptikuuri sitten teki sen että ei oikein ollut enää työelämään sopiva, eli olisi pitänyt alkaa eläkepäätöstä hakea. Tässä vaiheessa kas kummaa, pääsi läheisen isomman kaupungin kaupunginpsykiatrille arvioon, ja siellä sitten päästettiin Kelan tukemaan terapiaankin perusteella että omn työkyky uhattuna. Harmittaa tämän ihmisen puolesta että joutui käymään läpi yli 5 vuoden lääkerumban, jonka aikana olo eri tavoin huono koko ajan, ennen kuin sai kaipaamaansa apua.
Valitettavasti todelliset mielenterveysongelmat vievät vuosia elämästä. Kaikki eivät löydä koskaan apua lääkkeistä. Itsekin kamppaillut jo vuosia etsien sopivaa lääkitystä.
Sitten on näitä, jotka saavat esim. masennusdiagnoosin ja ovat terveitä muutamassa viikossa/ kuukaudessa ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan. Tällaiseen sairasteluun en jaksa uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halua julkisen terveydenhuollon piiriin, saa aika pitkällä kaavalla mennä. Ensin soitto terveyskeskukseen, jossa joudut käymään näyttämässä naamaasi. Sieltä sitten ohjataan psykologille/psykiatrille tmv. Siellä sitten käyt ja päätetään jatkosta.
Joo ja on täysin siitä psykiatrista kiinni uskooko hän edes terapian hyötyihin. Aika paljon on niitäkin, joiden mielestä terapiat ja puhuminen on höpöä, ja kyseessä on ihan aivokemian ongelmat joihin pitää vaan kullekin löytää oikeat lääkkeet. Jos sattuu tällainen julkisen puolen psykiatri, ja varsinkin jos vielä on lääkevastainen eikä haluaisi lääkkeitä ollenkaan, siihen se hoitoprosessi tyssääkin. Ja jos ottaa lääkkeetkin, niin voi olla vaikea saada muuta apua kuin lisää / erilaisia lääkkeitä jos ekat ei auta.
Onko tällaisia psykiatreja oikeasti? Pistää kyseenalaistamaan psykiatrin motiivit tyrkyttää lääkitystä...
On kyllä. Mulla lähisukulainen joka kärsinyt masennuksesta pitkään. Asuu 20 000 asukkaan kunnassa jossa ei kauheasti ole vaihtoehtoja kelle mennä julkisella puolella. Henkilö ei olisi halunnut ollenkaan lääkkeitä alunperin vaan keskusteluapua, terapiaa. Psykiatri kuitenkin totesi heti, että ei näihin aivokemiajuttuihin puhe auta sen enempää kuin se auttaisi kilpirauhasen vajaatoimintaan tai diabetekseenkään. Otti masennuslääkkeen ensin, kun kerran jotain apua edes tarvitsi. Ei auttanut, toinen lääkekokeilu. Useampia vielä. Sitten lisättiin masentavan yhteyteen rauhoittava. Lopulta sekin menetti tehonsa kun tuli toleranssia ja siirrettiin neuroleptilääkitykseen.
Valitettavasti kunnon neuroleptikuuri sitten teki sen että ei oikein ollut enää työelämään sopiva, eli olisi pitänyt alkaa eläkepäätöstä hakea. Tässä vaiheessa kas kummaa, pääsi läheisen isomman kaupungin kaupunginpsykiatrille arvioon, ja siellä sitten päästettiin Kelan tukemaan terapiaankin perusteella että omn työkyky uhattuna. Harmittaa tämän ihmisen puolesta että joutui käymään läpi yli 5 vuoden lääkerumban, jonka aikana olo eri tavoin huono koko ajan, ennen kuin sai kaipaamaansa apua.
Moni päätyy kesken tätä rumbaa itsemurhaan. Uskon, että se on tarkoituskin.
Omassa kotikunnassani on tk:ssa tarjolla psyk. sh. Pääsin keskustelemaan hänen kanssaan keskivaikean masennuksen takia, pienen jonotuksen jälkeen.
Yleislääkäri diagnosoi masennukseni ja sain lääkkeet ensiavuksi.
Ilmeisesti seurakunnalla oli myös keskusteluapua tarjolla(lääkäri ehdotti),
mutta en ollut sen laadusta vakuuttunut.
Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii