Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen omituinen tapa reagoida stressiin
18.12.2018 |
Tunnen miehen, jonka kanssa olen viestitellyt ja pitänyt yhteyttä pitkään. Meillä on ollut hyviä keskusteluja eri aiheista, ja olemme monessa asiassa samalla aaltopituudella. Jotain romanttista sutinaakin on ollut. Nyt sutina on kuitenkin katkolla. Avaan asiaa hieman.
Viime aikoina mies on nimittäin alkanut käyttäytyä aivan kummallisesti. Oudolla tuulella ollessaan hän toistelee yksittäisiä sanoja ja kertoilee omituisia juttuja, joiden pointti menee minulta ohi. Välillä viesteissä on outoa tajunnanvirtaa, välillä puolestaan lapsellista uhoamista. En ymmärrä tätä käytöstä alkuunkaan.
Esimerkki. Kerron kuulumisiani tai kysyn mieheltä jotain tavallista asiaa. Saan häneltä vastaukseksi höpötystä kananmunista. Pitkin iltaa saan puhelimeeni kananmuna-aiheisia kuvia ja meemejä. Okei. Toinen tyypillinen juttu on, että hän selittää sattumanvaraisen oloisia juttuja: pari päivää sitten hän alkoi kertoa siitä, miten käärepaperin rapina ja vastaavanlaiset äänet saavat hänet nauramaan hervottomasti. Joo-o. Vastaavanlaista käytöstä on toisinaan paljonkin, etenkin tuota tiettyyn aiheeseen tai sanaan fiksoitumista ja siitä jauhamista.
Muutama päivä sitten totesin hänelle jonkun hölynpölyntäyteisen skeidaviestin jälkeen, etten ymmärrä hänen juttujaan alkuunkaan enkä pidä niitä hauskoina. Hän vastasi siihen jotain, että hänellä on ollut viime aikoina ahdistusta ja stressiä. Onko tämä siis yleistäkin käytöstä? Oletteko törmänneet ennen tällaiseen? Miksi pitää jauhaa epähauskaa, randomia ja järjetöntä paskaa - miksi ei vain voi sanoa, että nyt v*tuttaa, ahdistaa ja tuntuu pahalle? Mitä ihmettä tuollaisen takana voi olla?
Mies loukkaantui, eikä hänestä ole nyt kuulunut muutamaan päivään mitään. Korostan, että oma elämäni ei mitenkään riipu tuosta miehestä ja jos hänestä ei kuulu enää mitään, minua ei juurikaan haittaa. Ehkä se olisi parempikin, koska lapsellisen kakaran kanssa keskustelu ei kiinnosta. On jokseenkin ärsyttävää, kun yrittää itse keskustella normaalisti ja saa vastaansa omituista löpinää ja jankutusta, joka kuulostaa lähinnä ylivilkkaan häirikköteinin jutuilta. Olisi edes jotain pieruhuumoria tai puujalkavitsejä, mutta kun kyse ei ole edes niistä.
Monet miehet kai juovat päänsä täyteen tai murjottavat kärsiessään stressistä. Tällainen kakaramainen öyhötys on jotain sellaista, johon en ole kai ikinä ennen törmännyt.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tyypin diagnoosilla ei ole mitään väliä sinun kannaltasi.
Ei ole mikään pakko olla kummallisen tyypin ystävä, mutta toisaalta en ole sitäkään mieltä että kaikki hankalat ihmiset pitäisi tiputtaa tuttavapiiristä. Mihinkäs sitä sitten tavisten tavallisia kummallisuuksia vertais ellei aidosti kummallisiin ihmisiin?
Määrittele ne omat terveet rajat ja ylläpidä niitä. Jos et halua että joku kutsuu sinua pieruksi, niin kerro se hänelle.
Mitenkäs tuo kuningas alkoholi? Aika monella viinaksiin mieltyneellä on ensinnäkin tapana selitella juomista stressillä ja kännissä jutut on lapsellista uhoamista ja jankutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Itsellenikin tuli mieleen, että nuo outoilut on varmaan miestä aidoimmillaan ja hän kuvittelee oikeasti olevansa hassunhauska. Odottaa vaan sulta sitä hyväksyvää naurua ja samalle tasolle heittäytymistä, että ei tarvi enää esittää. Viimeisetkin tavalliset piirteet häviää, kun tutustutte ja mies uskaltaa olla omaitsensä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies puhuu perheestään/vanhemmistaan? Vai tunnetteko vielä niin hyvin, että näistä puhuisitte?
Miehellä on etäiset välit lapsuudenperheeseensä. Hän pitää yhteyttä ainoastaan veljeensä. Olen ymmärtänyt, että siinä perheessä eläminen oli melko kaoottista. Vanhemmat ovat eronneet jo aikoja sitten.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa iso pyörä heittää ja harhat lyödä päälle.
Kannattaa pysyä kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo kuningas alkoholi? Aika monella viinaksiin mieltyneellä on ensinnäkin tapana selitella juomista stressillä ja kännissä jutut on lapsellista uhoamista ja jankutusta.
Ilmeisesti joskus tissuttelee stressiä hoitaakseen. Kieltää tämän tietysti, mutta kyllähän sen huomaa. Noita outoja sekopääjuttuja on kyllä ollut selvänäkin ollessa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Itsellenikin tuli mieleen, että nuo outoilut on varmaan miestä aidoimmillaan ja hän kuvittelee oikeasti olevansa hassunhauska. Odottaa vaan sulta sitä hyväksyvää naurua ja samalle tasolle heittäytymistä, että ei tarvi enää esittää. Viimeisetkin tavalliset piirteet häviää, kun tutustutte ja mies uskaltaa olla omaitsensä koko ajan.
Puhuimme asiasta eilenillalla palstan mentyä kiinni. Hän ilmaisi olevansa loukkaantunut, kun joitain päiviä sitten kritisoin hänen "vitsejään" varsin värikkäin sanankääntein. Olin kuulemma kylmä ja julma sekä tietysti tylsä ja huumorintajuton, kun en ymmärtänyt hänen säihkyviä kananmuna-aiheisia nokkeluuksiaan. :D No niin kai sitten.
Pienen jankkailun ja sanailun jälkeen puhe kääntyi vakavammaksi, ja hän myönsi muuttuvansa ihan omituiseksi ollessaan stressaantunut. Teini-iässä hän oli käynyt jonkun kaverinsa päälle tjsp eikä ollut oikein edes tajunnut, mitä oli tekemässä. Olikin erikoista, että hän mainitsi jonkin teini-iän aikaisen asian: eilen juuri ajattelinkin, että minulle tulee hänen käytöksestään mieleen lähinnä hokemia toisteleva, oppituntia häiritsevä teini joka kuvittelee olevansa hauska.
Kuulemma ne tajunnanvirtamaiset jankutukset ja muut ovat jotain sellaista, että sillä hetkellä hän itse luulee olevansa viihdyttävä. Toinen tyypillinen piirre on, että sillä hetkellä hän ei juurikaan ajattele mitä sanoo. Myönsi tämän siis itsekin.
Onhan tämä melko erikoista kyllä. Kysyin häneltä, miksi pitää puhua outoja, että miksi ei vain voi sanoa että nyt tuntuu pahalta? Vastaus: "Eipä ole tullut mieleen, että niin voisi tehdä."
- ap
Vierailija kirjoitti:
Sillä tyypin diagnoosilla ei ole mitään väliä sinun kannaltasi.
Ei ole mikään pakko olla kummallisen tyypin ystävä, mutta toisaalta en ole sitäkään mieltä että kaikki hankalat ihmiset pitäisi tiputtaa tuttavapiiristä. Mihinkäs sitä sitten tavisten tavallisia kummallisuuksia vertais ellei aidosti kummallisiin ihmisiin?
Määrittele ne omat terveet rajat ja ylläpidä niitä. Jos et halua että joku kutsuu sinua pieruksi, niin kerro se hänelle.
Noinhan se on. Niitä rajoja olen viime aikoina yrittänyt määritellä ja ylläpitää.
Ei tästä tosiaan mitään vuosisadan rakkaustarinaa tule, on nimittäin sen verran erikoista menoa. En oikeastaan luonnehtisi tätä edes ystävyydeksi vaan jonkinlaiseksi eriskummalliseksi tuttavuudeksi.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kun kirjoitit että teillä on ollut hyviä keskusteluja nosti mun mieleen yhden mahdollisen tulkinnan.
Mä ennen toimin tuon miehen tavoin kun koin keskustelun jonkin ihmisen kanssa raskaaksi. Oon aika herkkä keskustelija ja se ominaisuus vetää puoleensa raskaita avautujia, jotka kokee keskustelumme syvällisiksi. Tuo toiminta oli mulle ennen tapa välttää keskusteluja joita en jaksanut käydä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Itsellenikin tuli mieleen, että nuo outoilut on varmaan miestä aidoimmillaan ja hän kuvittelee oikeasti olevansa hassunhauska. Odottaa vaan sulta sitä hyväksyvää naurua ja samalle tasolle heittäytymistä, että ei tarvi enää esittää. Viimeisetkin tavalliset piirteet häviää, kun tutustutte ja mies uskaltaa olla omaitsensä koko ajan.
Ja jos mies löytää naisen joka on yhtä hullu kuin hän itse, heillä voi synkata.
Itse oon aika omituinen ihminen ja aika harvoin tapaan ihmisiä joihin huumorini puree. Osaan kyllä feikata normaalia mutta koen suurimman osan ihmisistä aika tylsiksi tyypeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kun kirjoitit että teillä on ollut hyviä keskusteluja nosti mun mieleen yhden mahdollisen tulkinnan.
Mä ennen toimin tuon miehen tavoin kun koin keskustelun jonkin ihmisen kanssa raskaaksi. Oon aika herkkä keskustelija ja se ominaisuus vetää puoleensa raskaita avautujia, jotka kokee keskustelumme syvällisiksi. Tuo toiminta oli mulle ennen tapa välttää keskusteluja joita en jaksanut käydä
Ne paremmat keskustelut ovat olleet sellaisia, että hän on itsekin ollut niissä täysillä mukana. Eikä minulla ole tietääkseni ollut tapana pakottaa ketään "syvällisiin keskusteluihin" kanssani. Sekopäinen käytös ja huonot jutut ovat tulleet yleensä ihan täysin puskista, ja mies itsekin sanoi sen johtuvan työ- ynnä muusta stressistä, joka ei liittynyt minuun mitenkään.
- ap
Mulla tuli ekana mieleen että polttaa pilveä ja pilvipäissään kirjoittelee noita juttuja. Vähän kun on poltellut niin se "selvin päin hauskan" raja vähän saattaa hämärtyä.
(Olen itse poltellut, en polttele enää, juurikin tuosta syystä. En ollut hauska, saatoin just hokea jotain tyyliin "mandoliini, kelatkaa miten mieletön sana" :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Itsellenikin tuli mieleen, että nuo outoilut on varmaan miestä aidoimmillaan ja hän kuvittelee oikeasti olevansa hassunhauska. Odottaa vaan sulta sitä hyväksyvää naurua ja samalle tasolle heittäytymistä, että ei tarvi enää esittää. Viimeisetkin tavalliset piirteet häviää, kun tutustutte ja mies uskaltaa olla omaitsensä koko ajan.
Ja jos mies löytää naisen joka on yhtä hullu kuin hän itse, heillä voi synkata.
Itse oon aika omituinen ihminen ja aika harvoin tapaan ihmisiä joihin huumorini puree. Osaan kyllä feikata normaalia mutta koen suurimman osan ihmisistä aika tylsiksi tyypeiksi.
Arvostan itsekin absurdia, mustahkoa ja omituista huumoria, mutta se on oltava oivaltavaa. En pidä irrallisten sanojen hokemista hauskana, en myöskään päämäärätöntä ölinää. Koin miehen irralliset kananmuna- ynnä muut hokemiset lähinnä ärsyttävinä, ja sillä hetkellä hän vaikutti minun silmissäni erittäin tylsältä tyypiltä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai juu, muistin. Kyllä hän viljelee myös pieruhuumoria. Viimeksi se oli ihan hauskaa siihen asti, kunnes hän sai päähänsä kutsua minua nimellä "pieru". Olipas nokkelaa ja lystikästä! (Ei ollut.)
Ovatko muut naiset törmänneet tällaisiin miehiin? Onko tämä henkilö jokin erityistapaus, vai onko miesten huumori yleensäkin paskaa?
- ap
Ei kannata alkaa tämän kiinteämpään yhteiseloon miehen kanssa, jonka käytös jo nyt hämmentää sinua noin. Se miehen huumori tuskin tutustumalla paranee, jos hän kokee tuollaiset asiat hauskoina. Ehkä hän suuren osan aikaa saa skarpattu ja "esitettyä" normaalia, mutta aina välillä vapautuu seurassasi ja on oma ei-niin-hurmaava itsensä?
Itsellenikin tuli mieleen, että nuo outoilut on varmaan miestä aidoimmillaan ja hän kuvittelee oikeasti olevansa hassunhauska. Odottaa vaan sulta sitä hyväksyvää naurua ja samalle tasolle heittäytymistä, että ei tarvi enää esittää. Viimeisetkin tavalliset piirteet häviää, kun tutustutte ja mies uskaltaa olla omaitsensä koko ajan.
Ja jos mies löytää naisen joka on yhtä hullu kuin hän itse, heillä voi synkata.
Itse oon aika omituinen ihminen ja aika harvoin tapaan ihmisiä joihin huumorini puree. Osaan kyllä feikata normaalia mutta koen suurimman osan ihmisistä aika tylsiksi tyypeiksi.
Arvostan itsekin absurdia, mustahkoa ja omituista huumoria, mutta se on oltava oivaltavaa. En pidä irrallisten sanojen hokemista hauskana, en myöskään päämäärätöntä ölinää. Koin miehen irralliset kananmuna- ynnä muut hokemiset lähinnä ärsyttävinä, ja sillä hetkellä hän vaikutti minun silmissäni erittäin tylsältä tyypiltä.
- ap
No mä taas tykkään huumorista joka irtoaa täysin realismin rajoista. Sen täytyy irrota täysin normaalin maailman hahmottamisen tavoista ollakseen musta kaikkein syvimmällä tasolla kiinnostavaa. Mulla on pari kaveria joiden kanssa ollaan luotu täysin kuvitteellinen huumorimaailma jonka hahmoista vanhemmilla on ikää jo parikymmentä vuotta.
Toi veikkaus polttelusta on yks mahdollisuus, voi olla toki monienkin asioitten summa, josta tulikin mieleen et jos on stressiä/ahdistusta ja siihen päälle ehkä ujoutta ja vähäisenlaisesti ollut sosiaalista elämää, ni voi olla vaan ihan älyttömät paineet miellyttää ja keksiä puhuttavaa ihastukselle. Sitten se kääntyy just tolleen itseään vastaan, että jutut menee sekopäisen puolelle, kun yrittää liikaa liian nopeesti. Veikkaan että voi tasoittuakkin jos tutustutte enemmänkin, ja mieskin oppii rentoutumaan. Tai sit on jotain mistä puhumista yrittää vältellä pitämällä focuksen muualla noilla jutuillaan
Mulle tuli ekana mieleen bipo. Maniavaihe lähtee usein noin käyntiin, tulee tajunnan virtaa ja kaikki on tooodella hauskaa....
Mitä jos kysyisit suoraan, onko käynyt ikinä psykiatrilla?
🇺🇦🇮🇱
Mulla oli joskus tuollainen työkaveri (mies). Jumitti kuukausikaupalla johonkin tiettyyn sanaan ja hoki sitä kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa yhteyksissä. Face oli täynnä viittauksia tähän sanaan. OIi mt- ja päihdeongelmainen, tarkempaa diagnoosia en tiedä. Erikoinen ja epämiellyttäväkin ihminen noin muutenkin.
Sosiaalisesti ja työpaikalla oli kuitenkin vahvassa asemassa, niin sai porukkaa (muita miehiä) mukaan tähän. En usko että kukaan koskaan sanoi sille miten rasittavaa ja outoa toi oli.
Kaffepulla kirjoitti:
Mulle tuli ekana mieleen bipo. Maniavaihe lähtee usein noin käyntiin, tulee tajunnan virtaa ja kaikki on tooodella hauskaa....
Mitä jos kysyisit suoraan, onko käynyt ikinä psykiatrilla?
Kyllä hänellä jonkinlaista mielenterveystaustaa on vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta johtuen. Mutta bipon sijaan kyse taitaa olla masennuksesta, ahdistuksesta ja kyvyttömyydestä käsitellä tunteita. Olen sanonut hänelle ihan suoraan, että ahdistuksen takia voi hakeutua jonkun juttusille. Ei kuulemma ole aikeissa mennä.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Minulle stressi luo vain seksuaalisia paineita.