En voisi enää kuvitella muunlaista keittiötä kuin tupakeittiötä.

Mullakin tupakeittiö on haaveena. Nyt pikkulapsiaikaan se olisi ihan paras, että näkisi vauvan ja lapset koko ajan, eikä tarvitsisi siirrellä vauvaa olkkarin ja keittiön väliä. Mutta nää lapset ehtii kyllä isoiksi, ennen kuin meillä mitään tupakeittiötä voi olla.

Meillä on avaraa, tilaa riittää. Oh on suorastaan suuri. Keittiö on ihan erikseen, ja hyvä niin!



Avaraa voi kuulkaas olla ilman tupakeittiötäkin. Tarvii vaan olla vähän mielikuvitusta ja tietenkin sitä tilaa, mistä tehdä avara. Meillä ei jaksettaisi jatkuvaa ruokashowta olohuoneessa. Ja melkeen jatkuvaahan se on useamman pienen lapsen kanssa.



Sitä paitsi, erillisestä keittiöstä saa kivan, kodikkaan ja hyvin intiimin tilan. Tupakeittiö on tila vähän niin kuin -ei mikään tila-.



Mun mielipide, ja helppo olla tätä mieltä, kun tilaa riittää!!

Omituiselta kuulostavia väitteitä.

Nyt mulla onkin ns. " unelmieni keittiö" :) On iso keittiö ja erillinen " ruokahuone" . Keittiössä ei ole ruokapöytää ollenkaan, kyllä on tilaa ja avaruutta:)

Varsinkin silloin kun on lapsia se on ehdoton, ja myos kun on vieraita ja on ruuanlaittohommia. Ei tarvitse emannan kadota kettioon vaan vois samalla seurustella vieraiden kanssa.



Olohuone on sitten erikseen, yleensa tuota keittion yhteydessa olevaa sanotaan family roomiksi, ja sita varsinaista olohuonetta formal living roomiksi.

Vierailija:

Nyt mulla onkin ns. " unelmieni keittiö" :) On iso keittiö ja erillinen " ruokahuone" . Keittiössä ei ole ruokapöytää ollenkaan, kyllä on tilaa ja avaruutta:)

Meille joitten keittiö on koko ajan pullollaan likaisia astioita, haisevia ruuantähteitä, muruja, roiskeita ja muuta roinaa se on kauhistus.

Keittiö on sitten kyllä iso, 25 m2. Olohuone on aivan oma huoneensa. Meilläkin on aina keittiössä jotain sotkua, harvemmin tosin tiskejä, mutta kivempi on pitää olohuone siinä kunnossa, että vieraiden kanssa voi siellä rauhassa oleilla.

Mullakin tupakeittiö on haaveena. Nyt pikkulapsiaikaan se olisi ihan paras, että näkisi vauvan ja lapset koko ajan, eikä tarvitsisi siirrellä vauvaa olkkarin ja keittiön väliä. Mutta nää lapset ehtii kyllä isoiksi, ennen kuin meillä mitään tupakeittiötä voi olla.

kun toinen lapsi oli vauva. Tää ketju tuli nyt vastaan tuolta linkkien kautta. Ja nyt mulla on kolmas lapsi vauva ja tällä kertaa on se tupakeittiökin meillä jo :-)

Varsinkin silloin kun on lapsia se on ehdoton, ja myos kun on vieraita ja on ruuanlaittohommia. Ei tarvitse emannan kadota kettioon vaan vois samalla seurustella vieraiden kanssa.

Olohuone on sitten erikseen, yleensa tuota keittion yhteydessa olevaa sanotaan family roomiksi, ja sita varsinaista olohuonetta formal living roomiksi.

kiitos selvennyksestä, mä oonki aina ihmetelly miksi jenkkien sisustus- ja remppaohjelmissa puhutaan aina family roomista, että eikö se olekaan living room.

Meillä on olohuone ja keittiö samaa tilaa, mutta keskellä (huoneita rajaamassa) on leivinuuni-takka- systeemi. Hieman rajoittaa näköyhteyttä, mutta ääni pääsee vapaasti kulkemaan.

Itse inhoan omassa lapsuudenkodissani sitä että keittiö on tavallaan kulman takana ja olkkarista keittiöön on pieni oviaukko. Juhlissa emäntä jää aina paitsi kaikista keskusteluista.

Suunnitellaan tässä uuden omakotitalon rakentamista ja mä niin toivoisin että voitaisiin rakentaa niin suuri keittiö että sinne sopii ison ruokapöydän lisäksi pari nojatuolia pikkupöydän ääreen. Olisi mukava kahvitella pehmeillä istuimilla rennosti istuen ja vaikka samalla lukea jotain lehteä.

saadakseni perinteisen keittiön.



Ei enää koskaan tupakeittiötä mulle. Se on typerin ja epäköytännöllisin viritelmä ikinä.

Nyt ei kyllä oo sellasta, mutta edellisessä kämpässä oli ja tykkäsin tosi paljon

Kohta kun muutetaan valmistuvaan asuntoomme, niin siellä on tavallinen erillinen keittiöhuone :(

ja musta se oli ihan kamala.

Meilläkin on ihanan avaraa, kun koko alakerta on yhtä suurta tilaa. Wc:tä ja tuulikaappia lukuunottamatta, tietenkin:)

uuteen kotiin olisi mahtunut tupakeittiö mutta teemme ihan erilaisen ratkaisun seiniä siirtämällä, kun en sellaista halua.