Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei koskaan ulkoile lapsensa kanssa
Pitäisikö puuttua
18.12.2018 |
Järkytyin kun tajusin, että ystäväni ei ulkoile 2 vuotiaan lapsensa kanssa. Jaksaa aina kuitenkin valittaa kun lapsi juoksee ympäri asuntoa, riehuu ja rikkoo tavaroita, eikä tottele mitään. On kuulemma vaan tosi villi luonne. Tämä selvisi siis, kun ystäväni muutti meidän kanssa samalle asuin alueelle, kävely matkan päähän. Eli siis olemme nyt tiiviimmin tekemisissä. Itselläni on 4 lasta, eskari ikäiset kaksoset, 2,5vuotias ja 1v 3kk. Kävimme eilen heidän luonaan kylässä kun olin vienyt kaksoset eskariin. Kello oli noi puoli 10 ja hänen lapsi istui vaippasillaan syöttö tuolissa tv:n edessä. Noh kahvittelimme ja lapset leikkivät hetken, leikeistä ei kyllä tullut yhtään mitään, kun ystäväni lapsi teki kokoajan jotai kiellettyä. Ehdotin sitten, että ottaisimme kahvit mukaan pihalle niin lapset pääsisivät purkamaan energiaa. Ystäväni kieltäytyi sanomalla, ettei jaksa turhaan pukea lastansa kun kohta pitää riisua kuitenkin kun tulee päiväuni aika.. Yritin ehdottaa, jos itse pukisin kaikki lapset, mutta ei hän kuulemma jaksa. Lähdimme siitä sitten aika nopeasti, koska meno oli ystäväni lapsella niin levotonta riehumista ettei siellä oikeen viihtynyt ja halusin päästä omien lasteni kanssa hetkeksi ulos. Aloin jälkikäteen, kotiin tultuamme miettimään kaikkia puheluitame ym tapaamisia. Joka kerta kun häneltä kysyy mitä hän on puuhannut lapsensa kanssa, niin vastaus "on ei mitää,ihan kotona ollaan oltu vaan" . Yrittänyt kuulemma siivoilla. Silti aina sama valitus kun kämppä on kuin pommin jäljiltä. En muista, millon olen kuullut hänen kertoneen olleensa esim leikkipuistossa. Kaikkein kruunaa vielä se, että hän odottaa nyt toista lasta (raskaus ihan alussa vielä) ja voivottelee että mitenhän jaksaa kahden kanssa.. Ehdotin kerran, että laittaisi esikoisen kerhoon tai osa päivähoitoon, tästäkin kieltäytyi koska hänen ei jaksa viedä kun kerho/päiväkoti sijaitsee yhden mäen päällä. On kuulemma kovin raskas tämä mäki. Olen hieman huolissani tämän lapsen hyvinvoinnista, eihän tuosta tule mitään jos lapsi on päivästä toiseen vaan sisällä. Hänen mies kun tulee töistä käyvät ehkä autolla kaupassa, ellei mies ole käynyt jo kotimatkalla.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
OT, mutta tästä ketjusta saa myös käsityksen, että yleiseen leikkipuistoon meno on joku välttämätön sosiaalinen tapahtuma, jota ilman lapsista kasvaa ihan vajaita.. Käyn itse lasteni (1v kaksoset ja 4v) kanssa puistossa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ulkoilla joka päivä, koska elämä on aika kaoottista tällä porukalla. Ei esim mennä todellakaan ulos, jos sataa tai vaikka tuulee hulluna. Ei sinne kukaan täysjärkinen mene, vaikka päiväkodissa koko lössi sinne pihalle pakotetaankin. No, kuitenkin; emme siis käy puistossa, vaan olemme lähes aina omalla pihalla ja mummolassa teemme metsäkävelyitä yms. Omassa pihassa on liukumäki, hiekkalaatikko ym. Saa luvan riittää. En todella halua mennä juttelemaan "mukavia" toisten äitien kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei käydä perhekerhoissa eikä muissa vastaavissa, enkä keksi yhtään syytä, miksi pitäisi väkisin kaveerata jonkun random-mutsien kanssa. Mikä meitä yhdistää? Sekö, että kaikilla on lapsia...
Mun mielestä jossain perhetalossa tms on siks helppoa, kun lapsi jaksaa leikkiä niillä uusilla leluilla pidempään kuin kotona omillaan, lisäksi siellä voi leikkiä jonkun toisen lapsen kanssa. Enpä olekaan tiennyt, että se kerho tai paikka on tarkoitettu ÄITIEN seurusteluun, voi voi. Kaveeraan sen verran että sanon moikat, harmi ettet sinä pysty samaan minimiin vaikka lapset vois tykätä. Saa sinne mennä vaikka lukeen kirjaa rauhassa, ei ole kielletty. Jos joku puhelias tunkee iholle, osaat kai vastata lyhytsanaisesti niin etsii toisen kaveerattavan. On se niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, pikku-mammoja: puistossa saa käydä, JOS haluaa.
Jos ei halua, mitäs sitten?
Lapsensa saa kasvattaa haluamallaan tavalla eikä puistohysteria kuulu tuohon lainkaan.
..
Onneksi lapsista ei tule huonompia, jos he vain käyvät joskus ulkona eivätkä intoäitipuistoissa!
Vierailija kirjoitti:
No enpä minäkään jaksa ulkoilla lapsen kanssa talvella. Hirveä pukeminen ja ärsyttää kökkiä pakkasessa. Kesällä taas lähes asuttiin ulkona. Ihan oikeastiko uskotte, että lastensuojelu tuollaiseen puuttuu? T. Perhetyön sosionomi
Opeta lapsi pukemaan, omani pukenut itse jo kaksivuotiaasta lähtien.
Samaa sanon monelle muullekin, ällistyttävän usein kolmevuotiaskaan ei osaa edes pipoa itse päähän laittaa, kun on aina puettu puolesta.
En vaan ymmärrä vanhempia jotka eivät vie lapsiaan ulos. Enkä nyt tarkoita että tarttis johonki leikkipuistoon raahautua vaan ihan kerros-, rivi-, tai omakotiralon pihaa. Mä käytän kissani ulkona monta kertaa päivässä, oli sitten kesä tai talvi. Näin talvellakin ulkona voi vierehtää 1/2h-1h ihan vaan istuen ja kököttäen. Nytkin on kissat valjaissa ulkona mukana. Kissoja en tietenkään joudu pukemaan mutta itseni joudun ja kissoille laittamaan valjaat. Eipä ole muuten kissat ikinä tuhonneet mitään, eivät riehu päättöminä tiputellen kaikkea tai pissanneet minnekään muualle kuin laatikkoonsa. Toisin kuin monen muun kissat jotka kerrostalokopissa sisällä ovat koko elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä kasvatetaan yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa lasta. Elämä tuhotaan jo kaksi vuotiaana.
Mä koin, että pääsin itse vähemmällä, kun jaksoin pukea muksut ulos useamman kerran päivässä.
Esikoisen kanssa yhtä hiittä, kun ei päässyt ulos purkamaan energiaansa. Jos vaikka kuopus oli kipeenä ja olisi pitänyt jäädä himaan päiväksi, niin yhtä painajaista. Joten sitten kuumeinen vauva vaunuihin ja eikun pienelle kävelylenkille, esikoinenhan kolusi tienpientareet yms ojan perukat, niin tuli paljon pidempi reissu hänelle ja paljon virikkeitä. Tai sitten illalla esikoisen kanssa uimaan tms. kuluttamaan energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun lämpimässä maassa ja sääliksi käy teidän pukemisrumbaa. Voin täysin kuvitella, ettei ole hinkua ensin pukea ja sitten kököttää pakkasissa.
Ja minkä ihmeen takia sinne ulos pitää lapsi pakottaa karmeassa, pimeässä säässä. Mukavampaahan se on olla sisällä.
Muistan lapsuudesta kun aina pakotettiin ulos saamaan raitista ilmaa, kun olisin halunnut vaan olla sisällä lämpimässä ja vaikka lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, mutta tästä ketjusta saa myös käsityksen, että yleiseen leikkipuistoon meno on joku välttämätön sosiaalinen tapahtuma, jota ilman lapsista kasvaa ihan vajaita.. Käyn itse lasteni (1v kaksoset ja 4v) kanssa puistossa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ulkoilla joka päivä, koska elämä on aika kaoottista tällä porukalla. Ei esim mennä todellakaan ulos, jos sataa tai vaikka tuulee hulluna. Ei sinne kukaan täysjärkinen mene, vaikka päiväkodissa koko lössi sinne pihalle pakotetaankin. No, kuitenkin; emme siis käy puistossa, vaan olemme lähes aina omalla pihalla ja mummolassa teemme metsäkävelyitä yms. Omassa pihassa on liukumäki, hiekkalaatikko ym. Saa luvan riittää. En todella halua mennä juttelemaan "mukavia" toisten äitien kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei käydä perhekerhoissa eikä muissa vastaavissa, enkä keksi yhtään syytä, miksi pitäisi väkisin kaveerata jonkun random-mutsien kanssa. Mikä meitä yhdistää? Sekö, että kaikilla on lapsia...
Mun mielestä jossain perhetalossa tms on siks helppoa, kun lapsi jaksaa leikkiä niillä uusilla leluilla pidempään kuin kotona omillaan, lisäksi siellä voi leikkiä jonkun toisen lapsen kanssa. Enpä olekaan tiennyt, että se kerho tai paikka on tarkoitettu ÄITIEN seurusteluun, voi voi. Kaveeraan sen verran että sanon moikat, harmi ettet sinä pysty samaan minimiin vaikka lapset vois tykätä. Saa sinne mennä vaikka lukeen kirjaa rauhassa, ei ole kielletty. Jos joku puhelias tunkee iholle, osaat kai vastata lyhytsanaisesti niin etsii toisen kaveerattavan. On se niin vaikeaa.
Mitä ilmeisimmin on tarkoitettu just äitien juoruamiseen. Tiedän parikin äitiä lapsineen, jotka menivät tuolla "voihan siellä olla ihan kivaakin"- asenteella perhekerhoon. Siellä oli kuitenkin niin tiivis kuppikunta niitä juorumutseja, että ei tarvinnut toista kertaa mennä, kun sai osakseen vaan halveksivia katseita ja pahaa mieltä kotiinviemiseksi. T.s. jos et halua kaveerata, joudut jonkinlaiseksi silmätikuksi, ja lapsikin jää siinä äkkiä yksin, kun ne kuppikuntalapset leikkivät tietty keskenään. Helpompaa on, kun pyytää kotiinsa vieraaksi tuttuja ja ystäviä lapsineen. Lapset saavat seuraa ja äidilläkin on ihan oikeasti jutteluseuraa. Ärsyttää, kun neuvolassakin aina tuputetaan jotain perhekerhoja, kun tietävät, että monikkoperheenä on tietysti aika rankkaa välillä. Se siitä vielä puuttuisi, että pitäisi pukea tuo koko porukka ja raahautua johonkin, mistä ei taatusti saa mitään korvaamattoman hienoa kokemusta kukaan. Kotonakin voi sitä kirjaa lukea, kyllä olisi aivan älytön ajatus lähteä sen takia johonkin höpökerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tähän vuodenaikaan juuri ulkoile lapsen kanssa, ehkä kävellään kauppaan rattailla. Meidän 1-vuotias ei ymmärrä lumen päälle ollenkaan (kokeiltu on) ja mieluummin leikkii sisällä ihan kiltisti. Mennään sitten jossain vaiheessa pulkkamäkeen ja taas lämpimämpien ja kuivempien kelien tullessa leikkipuistoon.
Hah, tämä on niin hauska kirjoitus, koska muistan oman lapseni n. 1½-vuotiaana ensimmäisen lumen Helsinkiin saapumisen alkumainingeisssa: kuvittelin, että nyt repeää suurenmoinen riehakkuus ja ilo. LUNTA! WAU!!!
Pistin lapseni lumen keskelle (en upottanut hankeen) ja huuto oli sydäntä särkevää.
Onneksi ei tarvinnut sinäkään vuonna alkaa ihastella tuota typerää, kaiken sotkevaa ja kastelevaa lunta.
(Olen se, joka ei kimppakivoista välittänyt.)
:D mullakin lapsi reagoi tavallaan negatiivisesti lumeen tuon ikäisenä.
Innoissani nostin lapsen lumeen, että kato miten ihanaa, ja reaktio oli kaatua suorilta jaloilta meritähtenä maahan ja kieltäytyä liikkumasta ennen kuin oltiin turvallisesti sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Asun lämpimässä maassa ja sääliksi käy teidän pukemisrumbaa. Voin täysin kuvitella, ettei ole hinkua ensin pukea ja sitten kököttää pakkasissa.
Ja minkä ihmeen takia sinne ulos pitää lapsi pakottaa karmeassa, pimeässä säässä. Mukavampaahan se on olla sisällä.
Muistan lapsuudesta kun aina pakotettiin ulos saamaan raitista ilmaa, kun olisin halunnut vaan olla sisällä lämpimässä ja vaikka lukea.
Osasitko lukea jo 2-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille ole niin luontaista olla ulkona. Ainakaan aikuisille. Jos on totuttu olemaan kotona sisällä, menemään autolla seuraavaan sisäpaikkaan jne niin yhtäkkinen vaatimus ulkoilla lapsen kanssa päivittäin voi tuntua ihan oudolta.
Ja itse ulkoilen kyllä lasteni kanssa, mutta ymmärrän sen että kaikkia se ei kiinnosta. En mäkään mitenkään ilosta hihku kököttäessäni hiekkalaatikon reunalla joka ikinen päivä.
Lapsille pitää opettaa miten ulkona ollaan, mikä on vaarallista, liikkumisesta, eläimistä, kasveista, pukeutumisesta yms. Kukaan ei saa olla niin laiska ettei vie lasta ulos joka päivä.
Lapset on kaikki niin erilaisia. Tämä pitäisi muistaa kun täällä kirjoitellaan. Voi olla että ap:n ystävän lapsi herää edelleen monta kertaa yössä ja siksi äiti on niin väsynyt ettei jaksa viedä pihalle lasta. Tai ehkä lapsi karkailee pihalla ja hänen äiti ei pääse raskauden takia juoksemaan perään. Mulla ainakin raskausaikana oli maha ja nivuset niin kipeet etten päässyt kovin lujaa. Alkuraskaudessa liikkuminen oli varovaista pahoinvoinnin takia.
Mä itse yritän päästä tällä hetkellä joka päivä jonnekin lasten kanssa. Ei me välttämättä ehditä pihalle mutta edes kauppaan. Mutta raskausaikana en kyllä tosiaan uskaltanut hirveästi ulkoilla taaperon kanssa.
Ja mitä tulee siivoamiseen. En mäkään saa siivottua ellen istuta lapsia telkkarin tai tabletin eteen. Tai sitten siivoan illalla silloin kun mies vahtii lapsia. Mutta yritykseksi siis helposti jäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi ettei päiväkodissakaan ulkoilla joka päivä.
Luitko tarkemmin? Lapseni ei kaipaa enää kimppakivaulkoilua.
10-11 vuotta sitten eivät mammelinit olleet turvallisesti puhelimillaan; oi, kuinka ihanaa olisi ollut se.
Olisin väkisin ollut ulkona puistossa lapsen kanssa paljon enemmän kuin olin.