Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei koskaan ulkoile lapsensa kanssa
Pitäisikö puuttua
18.12.2018 |
Järkytyin kun tajusin, että ystäväni ei ulkoile 2 vuotiaan lapsensa kanssa. Jaksaa aina kuitenkin valittaa kun lapsi juoksee ympäri asuntoa, riehuu ja rikkoo tavaroita, eikä tottele mitään. On kuulemma vaan tosi villi luonne. Tämä selvisi siis, kun ystäväni muutti meidän kanssa samalle asuin alueelle, kävely matkan päähän. Eli siis olemme nyt tiiviimmin tekemisissä. Itselläni on 4 lasta, eskari ikäiset kaksoset, 2,5vuotias ja 1v 3kk. Kävimme eilen heidän luonaan kylässä kun olin vienyt kaksoset eskariin. Kello oli noi puoli 10 ja hänen lapsi istui vaippasillaan syöttö tuolissa tv:n edessä. Noh kahvittelimme ja lapset leikkivät hetken, leikeistä ei kyllä tullut yhtään mitään, kun ystäväni lapsi teki kokoajan jotai kiellettyä. Ehdotin sitten, että ottaisimme kahvit mukaan pihalle niin lapset pääsisivät purkamaan energiaa. Ystäväni kieltäytyi sanomalla, ettei jaksa turhaan pukea lastansa kun kohta pitää riisua kuitenkin kun tulee päiväuni aika.. Yritin ehdottaa, jos itse pukisin kaikki lapset, mutta ei hän kuulemma jaksa. Lähdimme siitä sitten aika nopeasti, koska meno oli ystäväni lapsella niin levotonta riehumista ettei siellä oikeen viihtynyt ja halusin päästä omien lasteni kanssa hetkeksi ulos. Aloin jälkikäteen, kotiin tultuamme miettimään kaikkia puheluitame ym tapaamisia. Joka kerta kun häneltä kysyy mitä hän on puuhannut lapsensa kanssa, niin vastaus "on ei mitää,ihan kotona ollaan oltu vaan" . Yrittänyt kuulemma siivoilla. Silti aina sama valitus kun kämppä on kuin pommin jäljiltä. En muista, millon olen kuullut hänen kertoneen olleensa esim leikkipuistossa. Kaikkein kruunaa vielä se, että hän odottaa nyt toista lasta (raskaus ihan alussa vielä) ja voivottelee että mitenhän jaksaa kahden kanssa.. Ehdotin kerran, että laittaisi esikoisen kerhoon tai osa päivähoitoon, tästäkin kieltäytyi koska hänen ei jaksa viedä kun kerho/päiväkoti sijaitsee yhden mäen päällä. On kuulemma kovin raskas tämä mäki. Olen hieman huolissani tämän lapsen hyvinvoinnista, eihän tuosta tule mitään jos lapsi on päivästä toiseen vaan sisällä. Hänen mies kun tulee töistä käyvät ehkä autolla kaupassa, ellei mies ole käynyt jo kotimatkalla.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta pitäis ulkoiluttaa? Ei se sentään mikään koira ole
Niin no, sun logiikalla ei varmaan koiraakaan tarvitsis ulkoiluttaa. Eikö sille vaan vois laittaa sanomalehden nurkkaan vessaks niin pääsis helpommalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille ole niin luontaista olla ulkona. Ainakaan aikuisille. Jos on totuttu olemaan kotona sisällä, menemään autolla seuraavaan sisäpaikkaan jne niin yhtäkkinen vaatimus ulkoilla lapsen kanssa päivittäin voi tuntua ihan oudolta.
Ja itse ulkoilen kyllä lasteni kanssa, mutta ymmärrän sen että kaikkia se ei kiinnosta. En mäkään mitenkään ilosta hihku kököttäessäni hiekkalaatikon reunalla joka ikinen päivä.
Tietyt asiat nyt vaan on hoidettava vaikka ”ei kiinnosta”. Ulkoilu kuuluu niihin. Tottakai lapsen on päästävä päivittäin ulos! Sanoohan sen nyt jo järkikin! Ei kaikkea aina tarvitse erikseen perustella. Mutta kun tästäkin asiasta näköjään perusteluita tivataan, niin ihan jo raittiin ilman saaminen on syy. Toinen syy on päivärytmin luominen ja motiriikan kehityksen tukeminen. Lisäksi tietysti sosiaalisten taitojen kehittyminen, erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja kodin ulkopuolisen maailman oppiminen. Tietysti myös mahdollisuus purkaa energiaa. Ja useimmat lapset pitävät ulkona leikkimisestä kunhan sitä on tarjolla säännöllisesti päivärutiineissa. Ulkoilu rauhoittaa mieltä ja parantaa unen laatua. Turha valittaa että lapset menee pitkin seiniä jos ei vie heitä ulos. Lapsi joka ei pääse ulkoilemaan kärsii varmasti ja lapsen kehitys jää jälkeen ikätovereista. Luultavasti näin laiskat vanhemmat ei sitten tee muutenkaan mitään virikkeellistä lastensa kanssa joten voivat sitten ihmetellä miksi heidän lapsensa eivät kehity normaalisti ja oireilevat psyykkisesti.
Höpsis, kaksivuotias ei todellakaan mene pilalle siitä, että viettää aikaa sisätiloissa.
En minä ainakaan keskeyttänyt lapsen leikkejä pakottaakseni hänet jokapäivä ulos. Nykyään on ihan normaali kolmevee, joka osaa itse pyytää päästä ulos ja osaa pyytää päästä kotiin. Osaa leikkiä myös sisäleikkejä kun niitä on annettu oppia rauhassa, eikä vain viety riehumaan ulos.
No ota leikkikaveriksi pihaan omille pennuilles. Pue lapsi.
Anteeksi, mutta tarkoittaako teille se ettei kuulumisia kysyttäessä erikseen mainitse ulkona käyntiä, ettei siellä käydä?
En mä kyllä puhelimessa kenellekään selitä kuinka tänään käytiin pihalla lasten kanssa, sen enempää kuin selittäisin että aamupalaksi tein puuroa.
Juu ja en minäkään aina aamusta vie lapsia ulos. Usein iltapäivästä päikkärien jälkeen. Enkä ole kerhoonkaan vienyt lasta, koska en kaipaa omaa aikaa tämän enempää ja siihen nähden vaiva on suuri.
Vitsit jos töissä ollessani päiväkodissa päättelisin yhtä ja toista tuolla tietomäärällä mitä ap, niin lähtisi varmaan 70% lapsista lasu.
Kaappaa muksut pihalle. Kysy häneltä, onko hän masennut. Että voi saada kotiapua. Kysy häneltä, pitäisikö olla huolissaan. Että pitäisikö pyytää jeesiä lastensuojelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, voi, voi voi ja voi.
-
Kun olin lapseni kanssa lähes 3 vuotta kotona (ja tuosta ajasta yli 2 vuotta yksinhuoltajana), ulkoiltiin kyllä joka päivä kaksikin kertaa, mutta lähinnä siten, että lapsi istui rattaissa ja minä työnsin.
Miksikö?
Siksi, että en todellakaan kuulunut joukkoon missään leikkipuistomammakimppakivoissa inhoten äärettömästi siellä huutomerkkinä seisoskelua, koska minua eivät luonnonkauniit toppa- tai tuulipukuäidit reippaine pesukoneostoskeskusteluineen liipanneet läheltäkään.
Kävin kyllä silloin tällöin läheisissä leikkipuistoissa, mutta varoen aikoja, jolloin ne olivat kimppakivan kansoittamia.
Tottakai se oli lapselleni juhlaa vielä senkin jälkeen, kun hän meni päiväkotiin (ja sai ulkoilla ihan riittämiin aamua-päivää-illansuuta) ja mieluusti pidin itseäni erittäin hyvänä äitinä, kun vein hänen viikonloppuisin puistoon; minäkin tykkään keinua, joten keinuttiin yhdessä.
-
Ap-aloituksen taustoja tarkemmin tuntematta en voi tuomita äitiä, joka ei halua istua tuntitolkulla hiekkalaatikon reunalla ja uhrautua kaikin mahdollisin keinoin!
Hyvä, terve ja liikkuvainen lapsi minunkin omastani kasvoi, vaikken hillunut hulluna kaiken maailman kimppakivoissa.
En minäkään tähän vuodenaikaan juuri ulkoile lapsen kanssa, ehkä kävellään kauppaan rattailla. Meidän 1-vuotias ei ymmärrä lumen päälle ollenkaan (kokeiltu on) ja mieluummin leikkii sisällä ihan kiltisti. Mennään sitten jossain vaiheessa pulkkamäkeen ja taas lämpimämpien ja kuivempien kelien tullessa leikkipuistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapselle joka ei ulkoile sinun mielikuvissa tapahtuu?
Mitä aikuiselle joka ei ulkoile (hyvin harvoin poistuu asunnostaan) tapahtuu? Mitä sun mielikuvat sanoo sellaisesta? Niinpä.
Mulle ei ole käynyt mitään. En ”ulkoile” ikinä. Talvella saatan lasketella muutamaan kertaan ja ehkä käyn jonkun pulkkamäkireisun kummilapsen kanssa. Muuten se ulkoilu rajoittuu autolle kävelemiseen syksystä kevääseen.
Nukun hyvin, syön terveellisesti, liikun. Olen terve ihminen. Mutta en vietä aikaa ulkona noin puolen vuoden aikana kuin muutamia kertoja joka vuosi. Kesällä tulee oltua ulkona enemmän mutta en silloinkaan ”ulkoile”
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tähän vuodenaikaan juuri ulkoile lapsen kanssa, ehkä kävellään kauppaan rattailla. Meidän 1-vuotias ei ymmärrä lumen päälle ollenkaan (kokeiltu on) ja mieluummin leikkii sisällä ihan kiltisti. Mennään sitten jossain vaiheessa pulkkamäkeen ja taas lämpimämpien ja kuivempien kelien tullessa leikkipuistoon.
Hah, tämä on niin hauska kirjoitus, koska muistan oman lapseni n. 1½-vuotiaana ensimmäisen lumen Helsinkiin saapumisen alkumainingeisssa: kuvittelin, että nyt repeää suurenmoinen riehakkuus ja ilo. LUNTA! WAU!!!
Pistin lapseni lumen keskelle (en upottanut hankeen) ja huuto oli sydäntä särkevää.
Onneksi ei tarvinnut sinäkään vuonna alkaa ihastella tuota typerää, kaiken sotkevaa ja kastelevaa lunta.
(Olen se, joka ei kimppakivoista välittänyt.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, voi, voi voi ja voi.
-
Kun olin lapseni kanssa lähes 3 vuotta kotona (ja tuosta ajasta yli 2 vuotta yksinhuoltajana), ulkoiltiin kyllä joka päivä kaksikin kertaa, mutta lähinnä siten, että lapsi istui rattaissa ja minä työnsin.
Miksikö?
Siksi, että en todellakaan kuulunut joukkoon missään leikkipuistomammakimppakivoissa inhoten äärettömästi siellä huutomerkkinä seisoskelua, koska minua eivät luonnonkauniit toppa- tai tuulipukuäidit reippaine pesukoneostoskeskusteluineen liipanneet läheltäkään.
Kävin kyllä silloin tällöin läheisissä leikkipuistoissa, mutta varoen aikoja, jolloin ne olivat kimppakivan kansoittamia.
Tottakai se oli lapselleni juhlaa vielä senkin jälkeen, kun hän meni päiväkotiin (ja sai ulkoilla ihan riittämiin aamua-päivää-illansuuta) ja mieluusti pidin itseäni erittäin hyvänä äitinä, kun vein hänen viikonloppuisin puistoon; minäkin tykkään keinua, joten keinuttiin yhdessä.
-
Ap-aloituksen taustoja tarkemmin tuntematta en voi tuomita äitiä, joka ei halua istua tuntitolkulla hiekkalaatikon reunalla ja uhrautua kaikin mahdollisin keinoin!
Hyvä, terve ja liikkuvainen lapsi minunkin omastani kasvoi, vaikken hillunut hulluna kaiken maailman kimppakivoissa.
Häh, mitä ihmeen kimppakivoja? Et antanut lapsesi kävellä tai oppia liikkumaan ja kiipeämään ulkona ja maastossa, koska kuvittelit jotain ihme juttuja muista ihmisistä? Itse olen ollut vaikka kuinka paljon yksin lapseni kanssa puistossa, ja yleensä jos siellä edes on muita aikuisia, ja joku tulee lähelle, sanotaan about moi. Menepä katsomaan, suurin osahan on sitäpaitsi puhelimellaan, hyvä kun lapsensa kanssa kommunikoivat. Ikänä en ole kehenkään tutustunut, ei edes ole esittäydytty. Jos vieras lapsi tulee omani kanssa leikkimään, tosiaan moikataan ja siinä se. Ei kauhean kimppaa. En ole kuullut tai oppinut yhdenkään lapsen nimeäkään, enkä tosiaankaan näe puistossa mitään mammeliporukoita. Kun mies oli 1,5 v. hoitovapaalla, ei hänkään sellaisista maininnut.
Meistä teki naapuri lastensuojeluimoituksen juurikin niin, ettei lapsi pääse koskaan ulkoilemaan. Lapsi 2-v oli siinä vaiheessa ollut 3 kk hoidoissa lasten syöpäosastolla HYKS:ssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi kyttäämisen sijaan panostaa oikeinkirjoitukseen. Eiköhän täältä netistä löydy jonkinlaisia oikeinkirjoitusoppaita tai suomen kielen kursseja. Saisi ap aivoilleen muutakin työtä kuin niin sanotun ystävänsä lyttäämisen.
Mitä jos AP ehdottaist kaverille jotenkin tähän tyyliin: "Oon aatellut että nyt kun asutte lähellä (jeeee!), ois kiva aina välillä vaikka käydä leikkipuistossa yhdessä. Lapset sais leikkiä yhdessä ja saisivat ulkoilmaa ja me voitaisiin höpötellä sillä aikaa. Sisällä tulee oltua välillä niin paljon että ulkoilmatreffit ois siksi kivoja. Mentäiskö vaikka jo huomenna? Voin ottaa meille kaakaota termarissa mukaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, voi, voi voi ja voi.
-
Kun olin lapseni kanssa lähes 3 vuotta kotona (ja tuosta ajasta yli 2 vuotta yksinhuoltajana), ulkoiltiin kyllä joka päivä kaksikin kertaa, mutta lähinnä siten, että lapsi istui rattaissa ja minä työnsin.
Miksikö?
Siksi, että en todellakaan kuulunut joukkoon missään leikkipuistomammakimppakivoissa inhoten äärettömästi siellä huutomerkkinä seisoskelua, koska minua eivät luonnonkauniit toppa- tai tuulipukuäidit reippaine pesukoneostoskeskusteluineen liipanneet läheltäkään.
Kävin kyllä silloin tällöin läheisissä leikkipuistoissa, mutta varoen aikoja, jolloin ne olivat kimppakivan kansoittamia.
Tottakai se oli lapselleni juhlaa vielä senkin jälkeen, kun hän meni päiväkotiin (ja sai ulkoilla ihan riittämiin aamua-päivää-illansuuta) ja mieluusti pidin itseäni erittäin hyvänä äitinä, kun vein hänen viikonloppuisin puistoon; minäkin tykkään keinua, joten keinuttiin yhdessä.
-
Ap-aloituksen taustoja tarkemmin tuntematta en voi tuomita äitiä, joka ei halua istua tuntitolkulla hiekkalaatikon reunalla ja uhrautua kaikin mahdollisin keinoin!
Hyvä, terve ja liikkuvainen lapsi minunkin omastani kasvoi, vaikken hillunut hulluna kaiken maailman kimppakivoissa.
Tajuatko että kyse ei nyt ole sinusta vaan lapsesi kehityksestä?
Inhoan itsekin mammakerhoja, mutta yllätys yllätys, ole nyt äiti ja elän sen mukaan. Ulkoilen usein lapsen kanssa kahdestaan tai olen tekemisissä niiden ihmisten kanssa jotka haluan tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tähän vuodenaikaan juuri ulkoile lapsen kanssa, ehkä kävellään kauppaan rattailla. Meidän 1-vuotias ei ymmärrä lumen päälle ollenkaan (kokeiltu on) ja mieluummin leikkii sisällä ihan kiltisti. Mennään sitten jossain vaiheessa pulkkamäkeen ja taas lämpimämpien ja kuivempien kelien tullessa leikkipuistoon.
Hah, tämä on niin hauska kirjoitus, koska muistan oman lapseni n. 1½-vuotiaana ensimmäisen lumen Helsinkiin saapumisen alkumainingeisssa: kuvittelin, että nyt repeää suurenmoinen riehakkuus ja ilo. LUNTA! WAU!!!
Pistin lapseni lumen keskelle (en upottanut hankeen) ja huuto oli sydäntä särkevää.
Onneksi ei tarvinnut sinäkään vuonna alkaa ihastella tuota typerää, kaiken sotkevaa ja kastelevaa lunta.
(Olen se, joka ei kimppakivoista välittänyt.)
No ei mikään ihmekään että lapsi reagoi noin kun joutui vain kiltisti istumaan vaunuissa. Oma asenne vaikuttaa myös lapseen.
No enpä minäkään jaksa ulkoilla lapsen kanssa talvella. Hirveä pukeminen ja ärsyttää kökkiä pakkasessa. Kesällä taas lähes asuttiin ulkona. Ihan oikeastiko uskotte, että lastensuojelu tuollaiseen puuttuu? T. Perhetyön sosionomi
OT, mutta tästä ketjusta saa myös käsityksen, että yleiseen leikkipuistoon meno on joku välttämätön sosiaalinen tapahtuma, jota ilman lapsista kasvaa ihan vajaita.. Käyn itse lasteni (1v kaksoset ja 4v) kanssa puistossa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Ei ulkoilla joka päivä, koska elämä on aika kaoottista tällä porukalla. Ei esim mennä todellakaan ulos, jos sataa tai vaikka tuulee hulluna. Ei sinne kukaan täysjärkinen mene, vaikka päiväkodissa koko lössi sinne pihalle pakotetaankin. No, kuitenkin; emme siis käy puistossa, vaan olemme lähes aina omalla pihalla ja mummolassa teemme metsäkävelyitä yms. Omassa pihassa on liukumäki, hiekkalaatikko ym. Saa luvan riittää. En todella halua mennä juttelemaan "mukavia" toisten äitien kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei käydä perhekerhoissa eikä muissa vastaavissa, enkä keksi yhtään syytä, miksi pitäisi väkisin kaveerata jonkun random-mutsien kanssa. Mikä meitä yhdistää? Sekö, että kaikilla on lapsia...
Minä en vie lasta paljoa ulos talvella, koska hänellä on atooppinen iho ja se menee todella pahaksi kylmällä, kuten minullakin. Ei ole kivaa, kun molemmilla on kipeää ihottumaa naamat täynnä.
Kesäisin ollaan enemmän ulkona, meillä on iso piha jossa lapsi saa juosta ja riehua, vaikka mieluummin nakkelee käpyjä ämpäriin.
Sisällä leikkii aina nätisti, eikä mene pitkin seiniä, viihtyy pitkiä aikoja leikkien itsekseen, joskus laitan lastenohjelmia jos on pakko saada jokin homma tehdyksi ja olen yksin lapsen kanssa kotona.
Mutta pitkälti tosiaan talvet pysytellään sisällä mahdollisuuksien mukaan. Kyllä lapsi silti pääsee pulkkamäkeen ja ulos jos tahtoo.
Voihan se perhe muutoin tehdä kaikkea yhdessä vaikka eivät juuri siinä pihalla ole. En minäkään jaksanut ikinä olla omalla pihalla tai leikkipuistossa. Muuten kyllä liikuttiin ja tehtiin kaikkea yhdessä kun lapsi oli pieni. Autottomana käveltiin joka paikkaan jo pienestä.
Tietyt asiat nyt vaan on hoidettava vaikka ”ei kiinnosta”. Ulkoilu kuuluu niihin. Tottakai lapsen on päästävä päivittäin ulos! Sanoohan sen nyt jo järkikin! Ei kaikkea aina tarvitse erikseen perustella. Mutta kun tästäkin asiasta näköjään perusteluita tivataan, niin ihan jo raittiin ilman saaminen on syy. Toinen syy on päivärytmin luominen ja motiriikan kehityksen tukeminen. Lisäksi tietysti sosiaalisten taitojen kehittyminen, erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja kodin ulkopuolisen maailman oppiminen. Tietysti myös mahdollisuus purkaa energiaa. Ja useimmat lapset pitävät ulkona leikkimisestä kunhan sitä on tarjolla säännöllisesti päivärutiineissa. Ulkoilu rauhoittaa mieltä ja parantaa unen laatua. Turha valittaa että lapset menee pitkin seiniä jos ei vie heitä ulos. Lapsi joka ei pääse ulkoilemaan kärsii varmasti ja lapsen kehitys jää jälkeen ikätovereista. Luultavasti näin laiskat vanhemmat ei sitten tee muutenkaan mitään virikkeellistä lastensa kanssa joten voivat sitten ihmetellä miksi heidän lapsensa eivät kehity normaalisti ja oireilevat psyykkisesti.