Joulu miehen perimässä sukumökissä, mikä on minun roolini? Milloin vastuu järjestelyistä siirtyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko ap, että miehen äidin taakka sinua oikeasti rassaa vähääkään, ainoastaan ajattelet, että ehkä sinua voitaisiin sitten syyttää, kun hän teki kaiken yksin, eli oma perseesi sullakin tässä vain on mielessä. Ettei sua syytetä. Eikä siinä ole mitään pahaa, ei syyttäminen olekaan oikeutettua, mutta ettet koita esiintyä muka muista tässä välittävänä. Et sitä ole, eikä sun tarttekaan.[/quote

Mitä helvettiä nyt taas? Miksei mökin omistaja, ap:n mies auta omaa äitiään sen taakan kanssa???

Minä taas vaimona, miniänä ja kälynä ilkeäisi mennä suvunjouluun mitään tekemä tai olla mukana suunnittelemassa.

Oman vanhempani ovat kuolleet ja vuoron perään vietetään mummolassa joulu tai he ovat meillä, niin eipä olisi tullut mieleen olla auttamatta vanhaa anoppia, kun hänen vuoronsa on järjestää joulu.

Ja luulen, että juuri siitä syystä, minulla on hyvin lämpimät ja läheiset välit ja anoppi on kuin oma äitini ja autetaan puolin ja toisin ja isovanhemmat ovat rakkaat lapsille.

Toisin kuin mieheni veljen perheelle, sillä käly on aina anopin kanssa tukkanuottasilla, jopa joululahjoista, kun kun anopin miniälle ei kelpaa mikään ja anoppi kertoi laittaneet rahahanat kiinni, juuri miniän käytöksen vuoksi. Yleensä käly mököttää kotonaan, kun ei synny edes vanhempiensa kanssa ja miehen veli lapsineen osallistuu sukujouluun.

Ja mistä tämä uusi ilmiö, että naiset ovat joulussa vapaamatkustajia, eivät hakua laittaa tikkua ristiin, ei edes lasten takia.

Et ilkeäisi mennä auttamatta, mutta ilkeäisikö mies? Viestistäsi paistaa ajatus, että köökkihommat yms ovat naisille luontaisempia/kuuluvat naisille enemmän kuin miehille. Ei se näin ole.

Jokaisella on peiliin katsomisen paikka ja syyttäköön vain itseään, jos puolisoksi on valinnut laiskan tumpelon, joka ei ota vastuuta perhe-elämästä tai joulusta. Turha valittaa, jos on tehnyt väärän valinnan. Oma poka.

Minä en pitänyt edes mainitsemisen arvoisena, kun se on meillä niin itsestään selvää, että mies ja lapset (2 poikaa) osallistuvat jouluvalmisteluihin. Mies jopa tykkää ruuanlaitosta ja tykkää tehdä jouluruuat. Eilen poika 14v yllätti, oli koulun jälkeen käynyt ostamassa appelsiinejä ja korustellut neilikoita, ihan pyytämättä ja tilaamatta, eikä se ole edes meillä perinne.

Ja itsekin tykkään laittaa joulua ja kädet syyhyävät jo heti loka-marraskuussa, mutta ilman stressiä ja leppoisassa tunnelmissa.

Ja kun tykkää leipoa, myös suku saa omansa ja myös anoppi ja appi.

Ja hymyä huuleen ja hyvää tahtoa, joulukin tuntuu ihanalta.

Mitä ihmeen valintakriteeriä arvon mammat ovat käyttäneet kumppanin valinnassa, jotkut jopa menneet naimisiin, kun oletusarvona, etteivät miehet tee mitään jouluvalmisteluja tai tee mitäån kotona. Aika surkuhupaisa valinta ja sitten vielä jaksetaan valittaa, niin kuin se olisi muiden syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se mökki siirtynyt miehellesi? Mikä on sinun omistussuhde mökkiin? Jos olette seurusteleva pariskunta tai avopati, niin ei ole mitenkään sun tehtäväsi järjestää joulua miehen sukulaiaille miehen omistamassa mökissä.

Mökki on siirtynyt miehelle ennakkoperintönä ja on 100 % hänen omistuksessaan. Minulla ei ole mökkiin omistusosuutta. Olemme naimisissa.

Ap

Se on siis siirretty miehesi nimin jo jostain veroteknisistä syistä, mutta moraalisesti mökki lienee edelleen miehen vanhempien.  Voit minusta mennä mökille vieraaksi hyvällä omalla tunnolla, ja myös halutessasi lähteä kesken pois jatkamaan joulun viettoa oman sukusi kanssa.  Yritä nauttia siitä että pääset vielä valmiiseen pöytään.  Tulee vielä niitäkin jouluja, kun joulu ei tapahdu ilman iskohkoa panostusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko ap, että miehen äidin taakka sinua oikeasti rassaa vähääkään, ainoastaan ajattelet, että ehkä sinua voitaisiin sitten syyttää, kun hän teki kaiken yksin, eli oma perseesi sullakin tässä vain on mielessä. Ettei sua syytetä. Eikä siinä ole mitään pahaa, ei syyttäminen olekaan oikeutettua, mutta ettet koita esiintyä muka muista tässä välittävänä. Et sitä ole, eikä sun tarttekaan.[/quote

Mitä helvettiä nyt taas? Miksei mökin omistaja, ap:n mies auta omaa äitiään sen taakan kanssa???

Minä taas vaimona, miniänä ja kälynä ilkeäisi mennä suvunjouluun mitään tekemä tai olla mukana suunnittelemassa.

Oman vanhempani ovat kuolleet ja vuoron perään vietetään mummolassa joulu tai he ovat meillä, niin eipä olisi tullut mieleen olla auttamatta vanhaa anoppia, kun hänen vuoronsa on järjestää joulu.

Ja luulen, että juuri siitä syystä, minulla on hyvin lämpimät ja läheiset välit ja anoppi on kuin oma äitini ja autetaan puolin ja toisin ja isovanhemmat ovat rakkaat lapsille.

Toisin kuin mieheni veljen perheelle, sillä käly on aina anopin kanssa tukkanuottasilla, jopa joululahjoista, kun kun anopin miniälle ei kelpaa mikään ja anoppi kertoi laittaneet rahahanat kiinni, juuri miniän käytöksen vuoksi. Yleensä käly mököttää kotonaan, kun ei synny edes vanhempiensa kanssa ja miehen veli lapsineen osallistuu sukujouluun.

Ja mistä tämä uusi ilmiö, että naiset ovat joulussa vapaamatkustajia, eivät hakua laittaa tikkua ristiin, ei edes lasten takia.

Eihän tuo mikään uusi ilmiö ole, kyllä sen minunkin äitini osasi jo kymmeniä vuosia sitten aivan mainiosti. Jouluksi laittoi kaupan laatikot uuniin hirveän huutamisen säestyksellä, että kuinka HÄN taas joutuu KAIKEN tekemään YKSIN. Toiset pelkästään siivosivat, hakivat kuusen metsästä ja koristeet kellarista, koristelivat kuusen ja asunnon, ostivat ja paketoivat lahjat, veivät perheen ulkopuoliset lahjat saajilleen ja sytyttivät kynttilät haudoille, ostivat ruuat, paistoivat kinkun, valmistivat rosollin ja vispasivat siihen kerman käsin, paistoivat piparit ja tortut... Mutta ei, se oli jo liikaa että piti laittaa laatikot uuniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko ap, että miehen äidin taakka sinua oikeasti rassaa vähääkään, ainoastaan ajattelet, että ehkä sinua voitaisiin sitten syyttää, kun hän teki kaiken yksin, eli oma perseesi sullakin tässä vain on mielessä. Ettei sua syytetä. Eikä siinä ole mitään pahaa, ei syyttäminen olekaan oikeutettua, mutta ettet koita esiintyä muka muista tässä välittävänä. Et sitä ole, eikä sun tarttekaan.[/quote

Mitä helvettiä nyt taas? Miksei mökin omistaja, ap:n mies auta omaa äitiään sen taakan kanssa???

Minä taas vaimona, miniänä ja kälynä ilkeäisi mennä suvunjouluun mitään tekemä tai olla mukana suunnittelemassa.

Oman vanhempani ovat kuolleet ja vuoron perään vietetään mummolassa joulu tai he ovat meillä, niin eipä olisi tullut mieleen olla auttamatta vanhaa anoppia, kun hänen vuoronsa on järjestää joulu.

Ja luulen, että juuri siitä syystä, minulla on hyvin lämpimät ja läheiset välit ja anoppi on kuin oma äitini ja autetaan puolin ja toisin ja isovanhemmat ovat rakkaat lapsille.

Toisin kuin mieheni veljen perheelle, sillä käly on aina anopin kanssa tukkanuottasilla, jopa joululahjoista, kun kun anopin miniälle ei kelpaa mikään ja anoppi kertoi laittaneet rahahanat kiinni, juuri miniän käytöksen vuoksi. Yleensä käly mököttää kotonaan, kun ei synny edes vanhempiensa kanssa ja miehen veli lapsineen osallistuu sukujouluun.

Ja mistä tämä uusi ilmiö, että naiset ovat joulussa vapaamatkustajia, eivät hakua laittaa tikkua ristiin, ei edes lasten takia.

Eihän tuo mikään uusi ilmiö ole, kyllä sen minunkin äitini osasi jo kymmeniä vuosia sitten aivan mainiosti. Jouluksi laittoi kaupan laatikot uuniin hirveän huutamisen säestyksellä, että kuinka HÄN taas joutuu KAIKEN tekemään YKSIN. Toiset pelkästään siivosivat, hakivat kuusen metsästä ja koristeet kellarista, koristelivat kuusen ja asunnon, ostivat ja paketoivat lahjat, veivät perheen ulkopuoliset lahjat saajilleen ja sytyttivät kynttilät haudoille, ostivat ruuat, paistoivat kinkun, valmistivat rosollin ja vispasivat siihen kerman käsin, paistoivat piparit ja tortut... Mutta ei, se oli jo liikaa että piti laittaa laatikot uuniin.

Luulen monella olevan samantyyppisiä lapsuuden joulumuistoja, kun äidit ovat esittäneet jouludramaa ja pukeneet marttyyriviitan harteilleen. Itsellänikin on, kun kukaan muu ei osannut tehdä mitään oikein tai riittävän hyvin.

Äidilläni oli joka joulu eri teema ja yhtenä jouluna hän oli saanut ehkä Avotakka-lehden innostamana tehdä valko-kultaisen joulun. Ja piti tehdä varmaan sata palloa vanusta, jotka ripustettiin sitten joulukuuseen, mutta katastrofihan siitä tuli, kun narut tippuivat palloista. Vieläkin korvissa kaikuvat ne hysteeriset huudot ja riitely, kun ei tietysti osattu niitä tehdä oikein. Ja sitä perinnettä en halua tuoda omaan jouluun.

Omassa joulun vietossa on sopimus, ettei kukaan korota ääntään, eikä riidellä ja jokainen tekee sitä, mikä hyvältä tuntuu, ilman stressiä ja rakennetaan hyvänmielen joulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitoutuuko mies ensi jouluksi yhtä pitkäksi aikaa sinun sukusi luo? Jos ei, en lähtisi nyt miehen suvun jouluun.

Ihmettelen, että aikuiset ihmiset - tässäkin aviopari - ovat niin kiinni lapsuudenperheissään, että väen vängällä siellä pitää joulua viettää. Eikö joulua halua juuri viettää sen rakkaimman ihmisen kanssa ja luoda niitä omia yhteisiä jouluperinteitä kumppanin kanssa? Ei ihme, että eroja on niin paljon kun aikuisilla ihmisillä isin, äidin ja suvun mielipide painaa enemmän kuin se, mitä oma puoliso joululta haluaisi. 

Samaa minä olen ihmetellyt koko parisuhteeni ajan! Siitä asti, kun suhde vakiintui, olen yrittänyt saada aikaan omaa joulua meille kahdelle. Aatto ollaankin oltu jo useampana vuonna kahdestaan kotona, mutta joulupäivänä pitää olla aina menossa anoppilaan syömään. Minun vanhemmilleni olemme tervetulleita silloin, kun haluamme, jos haluamme, mutta appivanhempien kutsu on käytännössä käsky. Ihan mukavia ihmisiä he ovat, mutta olen itse introvertti ja mielelläni viettäisin joulunajan kaikessa rauhassa rentoutuen ja ladaten akkuja (töiden takia) raskasta kevättä varten. Olen sanonut asiasta hyvinkin suoraan, että etenkään joulupäivänä en haluaisi kyläillä, mutta silti se kutsu tulee joka ikinen vuosi nimenomaan joulupäiväksi. Tapanina voisi jo ajellakin ihan hyvillä mielin, kun olisi saanut pari päivää nauttia joulurauhasta.

Kutsu ruokapöytään harmittaa siksikin, että teen meille kuitenkin itse jouluruuat (minkä kyllä anoppikin oikein hyvin tietää) ja niitä menee sitten hukkaan, kun vähintään yhtenä päivänä syödään jossain muualla. Ja joo, voihan niitä tehdä vain tosi vähän, mutta ei esimerkiksi niin pientä kinkkua ole olemassakaan, että se menisi yhdellä aterialla, kun syöjiä on kaksi. Mitään valmisviipaleita en halua ostaa, koska minulle yksi isoja joulumielen tuojia on juuri kinkunpaisto. Se tuoksu, joka leivinuunista leijailee aattoaamulla, kun kinkku on ollut yön yli kypsymässä...!

Kerran yritin saada viestiä perille kutsumalla molempien vanhemmat meille tapanina syömään, mutta eihän se uponnut, vaikka useaan kertaan sanoin suoraan, että minusta kyläilypäivä on nimenomaan tapani. Tänä vuonna sain lopulta sanottua miehelle, että hän menköön vanhemmilleen, jos tahtoo, mutta minä en tule. Omilla vanhemmillani käyn viikonloppuna, sen jälkeen rauhoitun joulunviettoon. Aion hakea kasan kirjoja kirjastosta, suklaata ja viiniä ja viettää kerrankin sellaisen joulun kuin minä haluan. 

Minä olen kahden teinin ja yh ja yhden vanhuksen tytär, joka pitää itsestäänselvänä, että olen se joulun päälaittaja. Teinit opiskelevat joulunalusviikoillakin, on koeviikkoa ja kurssityötä, itse olen työelämässä.

Laitan laatikot( myös isälleni) paistan kinkun, haen kuusen (myös isälleni) teen joulusiivouksen ( myös isälleni) hankin lahjat ( isäni maksaa lasten lahjat enemmin kuin mieluusti).

Kutsun suvun joulupäivänä kahville ja isäni on myös aattona meillä. En minä tästä valita, ei tulisi mieleenikään. Itseasiassa pidän joulusta ja joulun laittamisesta. Minulla on töiden jälkeen kuitenkin hyvin aikaa, työpäivät päättyvät jo klo 15, joten käytännössä koko päivän ja kaikki viikonloput. Tosin aloitan jo hyvissäajoin marraskuussa leipomisen ja siivouksen sekä lahjojen oston vielä aiemmin.

Ymmärrän että kaikille ei joulu ole antamista, mutta minulle se on juuri sitä. On ihanaa tehdä joulua muille ja anoppina en todellakaan olettaisi muilta osallistumista, ellei itse halua. Mitään marttyyrin viittaa en huolisi harteilleni vaan aidosti, haluaisin laittaa joulua muille ja siinä samalla itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sun pitäisi auttaa?

Ja miksi anoppi ja appi ei jaksaisi tehdä joulua, ihan siinä missä vanhempasi, kun kerroit aikaisempina vuosina viettäneesi joulut miehesi kanssa lapsuuden kodissasi?

Varmasti jaksaa, en sitä epäile. Mielestäni on vaan hölmöä odottaa passaamista. Aiemmin minä olen viettänyt aaton vanhemmillani ja mies perheensä kanssa kotonaan.

Meillä kotona ruoanlaittoon ja muihin valmisteluihin osallistuu äitini lisäksi myös minä ja sisareni. Miehen perheessä äiti vastaa käytännössä kaikista järjestelyistä. Meillä joulu on myös vaatimattomampi, mikä ei minua haittaa. Veljen ja sisaren perhe tuo ehkä savulohen ja pullon viiniä.

Ap

Ai teilläkin naiset hoitaa kaiken. Mitä isäsi ja veljesi tekee? Laittaa ulkotulet?

Näen jo sieluni silmin kun anoppisi väsyy/vanhenee ja sitten kaikki olettavat, että sinä hoidat koko sukujoulun siellä mökillä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kahden teinin ja yh ja yhden vanhuksen tytär, joka pitää itsestäänselvänä, että olen se joulun päälaittaja. Teinit opiskelevat joulunalusviikoillakin, on koeviikkoa ja kurssityötä, itse olen työelämässä.

Laitan laatikot( myös isälleni) paistan kinkun, haen kuusen (myös isälleni) teen joulusiivouksen ( myös isälleni) hankin lahjat ( isäni maksaa lasten lahjat enemmin kuin mieluusti).

Kutsun suvun joulupäivänä kahville ja isäni on myös aattona meillä. En minä tästä valita, ei tulisi mieleenikään. Itseasiassa pidän joulusta ja joulun laittamisesta. Minulla on töiden jälkeen kuitenkin hyvin aikaa, työpäivät päättyvät jo klo 15, joten käytännössä koko päivän ja kaikki viikonloput. Tosin aloitan jo hyvissäajoin marraskuussa leipomisen ja siivouksen sekä lahjojen oston vielä aiemmin.

Ymmärrän että kaikille ei joulu ole antamista, mutta minulle se on juuri sitä. On ihanaa tehdä joulua muille ja anoppina en todellakaan olettaisi muilta osallistumista, ellei itse halua. Mitään marttyyrin viittaa en huolisi harteilleni vaan aidosti, haluaisin laittaa joulua muille ja siinä samalla itselleni.

Hienoa, tuohan on siinä mielessä ihanne, että tykkäät laittaa.

AP:n tapauksessa kyse oli joulun laittamisesta miehen sukulaisille, ei omalle lähipiirille. Tai siis siitä, onko se järkkäily AP:n tehtävä. Sinun kohdallasi kyse on omista lapsista ja omasta isästä, jotka ainakin minulle ovat läheisempiä kuin miehen sisarukset perheineen. Ja sinun tapauksessasi muita potentiaalisia joulun laittajia ei ole. Näitä tilanteita ei vaan mielestäni voi verrata keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sun pitäisi auttaa?

Ja miksi anoppi ja appi ei jaksaisi tehdä joulua, ihan siinä missä vanhempasi, kun kerroit aikaisempina vuosina viettäneesi joulut miehesi kanssa lapsuuden kodissasi?

Varmasti jaksaa, en sitä epäile. Mielestäni on vaan hölmöä odottaa passaamista. Aiemmin minä olen viettänyt aaton vanhemmillani ja mies perheensä kanssa kotonaan.

Meillä kotona ruoanlaittoon ja muihin valmisteluihin osallistuu äitini lisäksi myös minä ja sisareni. Miehen perheessä äiti vastaa käytännössä kaikista järjestelyistä. Meillä joulu on myös vaatimattomampi, mikä ei minua haittaa. Veljen ja sisaren perhe tuo ehkä savulohen ja pullon viiniä.

Ap

Ai teilläkin naiset hoitaa kaiken. Mitä isäsi ja veljesi tekee? Laittaa ulkotulet?

Isäni laittaa nuo ulkotulet ;) Lisäksi hän tekee lumityöt (jos tarpeen), polttopuut, hoitaa takat, hakee kuusen, vie joulutervehdykset ja maksaa suurimman osan lystistä. Hänellä on myös muutoin taloudellinen vastuu lapsuudenkodissani eli hän on tuonut suurimman osan rahoista. Minulla ja miehellä tilanne on eri. Veljeä minulla ei ole. Tällä "Veljen ja sisaren perhe tuo ehkä savulohen ja pullon viiniä" tarkoitin miehen sisaruksia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jospa siitä vaikka puhuisitte ääneen. Kysyt mieheltä, joka juttelee perheensä kanssa. Olettaen, että et ole vielä kovin läheinen perheen kanssa, että voisit itse suoraan kysyä

Yritettiin puhua. Tuli riita jo siitä, että olisin halunnut olla omien vanhempieni kanssa. Mies sanoi, että äiti kyllä järkkää kaiken..

No sitten se järkkää. Ongelma ratkaistu.

...No, ainakin tuolta osin. Tuo kuvio tulee tuottamaan ajan saatossa ongelmia. Mökki on siis miehesi virallisesti, mutta eiköhän sitä itsestään selvästi pidetä koko suvun paikkana, jonne on oikeus tulla ja mennä niin kuin haluaa. Kiinteistöveron vaan maksaa miehesi.

Asia voi toki olla ihan ok, ei siinä mitä. Mutta jos yhtään tuntuu, ettei kyseinen järjestely kiinnosta, niin vielä lienee aikaa tehdä omat ratkaisunsa?

Tämä minuakin mietityttää ja ärsyttää. Mökki on miehen, mutta sitä käytetään melkein kuin ennenkin. Tai ainakin vanhemmat kulkee siellä omilla oikeuksillaan, tai miehen suostumuksella. Eikä minulla ole siihen mitään sanomista. Enhän minä sitä omista eikä minulla ole siihen tunnesidettä.

Ap

Voi hyvin olla, että omistajuuden siirtyminen on vain verosyiden takia tehty muodollisuus. Sillä ymmärryksellä, että mökki on edelleen kaikkien yhteinen sukumökki.

Maksoiko sun mies jotain mökistä? Miksi sen omistajuus siirrettiin? Mikä oli sopimus miehen vanhempien ja sisarusten oikeuksista käyttää mökkiä?

Jos omistuksen siirto on ollut vain veroperusteinen muodollisuus, niin todennäköisesti mies ei varsinaisesti suvun mielestä omista suvun yhteistä mökkiä, vaan se on vain muodollisesti hänen nimissään.

Kannattaa kysyä, mitä asiasta on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä siellä perintö- tai kauppakirjassa on lukenut, oletko mökin "emäntä" vai et, sillä usein siellä on ehto, jo verotuksellista syistä, vanhemmilla olevan elinikäinen käyttöoikeus.

Yleensä vanhat ihmiset haluavat varmistaa, että mökki pysyy kunnossa heidän elinikänsä ja saattavat laittaa tuon ehdon, jos kunnossapidossa on ongelmia, kun yleensä mökin kunnossapidossa paljon työtä, eikä se hoidu pelkästään auringon otolla.

Ei kai noissa virallisissa papereissa mitään mainintoja emännistä ole, jos tällä "emännällä" ei ole osuutta mökistä? Ei oltu silloin vielä naimisissa, kun mökki siirtyi miehelle.

Ap

Niin, eli sinulla ei tällä hetkellä ole mökin kanssa mitään tekemistä.

Mikä tässä siis on ongelma? Että haluat viettää joulun omilla vanhemmillasi? No sitten vietätte sen miehen kanssa erillään, jos hän taas haluaa viettää sen oman sukunsa kanssa. On hänelläkin siihen yhtäläinen oikeus kuin sinulla. Tai sitten jompikumpi sopeutuu toisen tahtoon - tähän asti se on ilmeisesti ollut miehesi. Tai sitten vietätte joulun kahdestaan.

Jos menette mökille, niin nythän on selvää ettet ole emäntä, et omistaja eikä sinulla ole mökkiin mitään siteitä. Se on toisten ihmisten mökki, jonne sinut kutsutaan vieraana. Toki voit kysyä, miten voit auttaa.

Vai onko ongelma se, ettet halua mennä sinne ollenkaan koska haluat lapsuudenkotiisi?

Johan oli juttu. Mökki, johon ap:lla ei ole mitään omistusta tai oikeutta, kukaan ei pyydä tekemään mitään, mutta jotenkin tästäkin tulee ongelma. Koska ap ei haluaisi mennä mökille ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Näen jo sieluni silmin kun anoppisi väsyy/vanhenee ja sitten kaikki olettavat, että sinä hoidat koko sukujoulun siellä mökillä. 

Siksi on hyvä tehdä jo nyt selväksi, ettei aio ryhtyä suvun kyökkipiiaksi. Parhaiten se onnistuu siten, ette osallistu sukujouluihin ollenkaan.