Lupauduin ostamaan lahjan "vähävaraiselle" jolla ei ole mitään lahjaa lapsille. No nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiillottakaa sitä vtun sädekehäänne, kun ette tiedä mitään pienistä tuloista. Maksakaa vaikka niitä veroja ja jos tiedätte jonkun köyhän, antakaa suoraan, mutta kun on niin paljon hohdokkaampaa mainostaa lahjoittaneensa joulupuukeräyksiin. Ei ole niin helppoa kysyä suoraan puolitutuilta, että kelpaisiko.

Tiedän paljonkin pienistä tuloista. Olen ollut työtön yksinhuoltaja, sekä pienellä osa-aikatyön palkalla elävä yksinhuoltaja. Sittemmin ahkeralla ja sitkeällä asenteella päässyt etenemään työelämässä esimiesasemaan ja nykyään eletään oikein kivasti. Mutta aina ollaan pärjätty ilman toimeentulotukea ja joulupuukeräyksiä ja säästetty pahan päivän varalle, ja samalla kuunneltu kuinka paljon parempituloiset perheet ympärillä kerjää rahaa kun menot on liian suuret tuloihin nähden. Siksi en lahjoita mitään enää näihin keräyksiin, kun tiedän että tarpeeksi iso osa avusta ei mene oikeaan osoitteeseen.

Joten älä sinä tule sanomaan etten minä tiedä mitään pienistä tuloista.

Tulenpas sanomaan. Ihmeellistä, miten syyllistät apua pyytäviä, vaikka olet itsekin ollut köyhä. Ehkä noussut pissa päähän, kun pääsit nuoruutesi rahapulasta. Kaikilla ei käy yhtä hyvin, vaikka yrittäisi.

No, vihamielistä ihmistä ei tee mieli auttaa, vaikka olisi oikeasti köyhä (enkä sano, että pitäisi nöyrä olla, mutta ei ainakaan aggre). Jotkut apua pyytävistä tarvitsevat sitä, jotkut ovat vaan härskejä. Ja on tosi vaikea tietää, mihin oma apu päätyy. Ja oikeasti köyhät kärsivät, kun härskit vievät avun välistä. Harva auttaja kaipaa kiitollisuutta, mutta ei myöskään halua silkkaa härskeyttä tukea.

Hehheh, aggre, joo ei huolta, kun en ole kerjännyt mistään. Niitä työssä kuormitettuja köyhiä olen ja kyllä suututtaa ihmisten empatiakyvyttömyys köyhyyden päälle. Härskejä on joka tuloluokissa ja härskeimmät siellä ylimpänä. Kiitos ja näkemiin.

Ihmisethän nimenomaan haluaisivat auttaa työssä käyviä köyhiä (tai sairaita tai tahtomattaan työttömiä), mutta ei näitä, jotka ovat sitä mieltä, että työssäkäyvienkin köyhien pitäisi heitä auttaa, kun hiuksenpidennykset samalla lepattaa. Tai että kaikki pitää saada tekemättä mitään. He eivät vain koe, että apu löytää perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos niille kolmelle ihmisille jotka osallistuivat meidän perheen Jouluapua ilmoitukseen. Saimme lautapelin sekä sukset (tajusitteko te valittajat, että sivuston kautta voi antaa myös käytettyä tavaraa ja leluja? Me saimme sukset ja sauvat jotka eivät olleet menneet kirpparilla 5€ hintaan. Meille tulee tarpeeseen lapselle!) Lisäksi olin eilen ostamassa jouluruokia ja KYLLÄ kärryssäni oli mätiä! Minä käyhä apua tarvitseva. Sain lahjakortin ruokakauppaan ja osran sillä sellaisia ruokia mitä en ole koskaan syönyt tai mihin ei ole ikinä varaa. En ostanut jouluksi makaronia ja jauhelihaa. Ostin myös punajuuri, porkkanaa jne ja teemme rosollia. Lisäksi lanttua, kermaa ja mausteita ja lisäksi porkkanalaatikon ainekset. Teemme ne yhdessä lapseni kanssa. Ostin myös piparinkoristelutah aa koska lapseni rakastaa koristella niitä. Ikävää jos joku tuli kateelliseksi. Voin koska vain vaihtaa osia jonkun kanssa. Tervetuloa elämään näiden sairauksien (henkisten sekä fyysisten) ja vastaanottamaat hurjat kaksi joululahjaa ja lahjakortin. Otan vastineeksi terveyden, työn, työpaikan pikkujoulut ja työyhteisön.

Kateellinen ei kukaan ole "mädistäsi", jos et kerran itse kykene jouluasi laittamaan!  

Kyllä tässä on sairauksia itse kenelläkin, mutta eivät ne ole este olleet työssäkäynnille ! Ovatkos sairautsesi sellaista laatua ettei esim. uudelleen koulutus tule kysymykseen !! Ja kailla työpaikoilla ei todellakaan ole pikkujouluja , et taida ihan hiljan olla ollutkaan missään työssä.

Kyllä näitä alkoa ja tupakkaa tupruttavia työttömiä on ihan tarpeeksi nähty!!!  Todella röyhkeitä kerjääjiä nykyään, taitaa joillekin olla loisiminen ihan elämäntapa. Ja se "ihana , ikimuistoinen" joulu pitäisi toisten näille järjestää!!!!!

Alkaa porukkaa olla aika kyllästynyttä näihin joulukerjäläisiin!

Vaikea masennus sairaalajaksoilla höystettynä (lapsena seksuaalinen hyväksikäyttö jonka vuoksi oireillut koko elämäni) lisäksi paniikkihäiriö ihmisten seurassa ja reuma. Ei ole oikein työnhaku ollut mielessä tai uudelleen koilutus. Olen yrittänyt selvitä päivä kerrallaan ilman itsemurhaa edeltävät 20vuotta...Lapseni auttaa jaksamaan. Niin ja ihanat lahjoittavat jotka antoivay lahjat käteen asti ihanien halauksien kera. Tulen muistamaan tämän hyvyyden aina.

Itse olen kärsinyt 6-vuotiaasta asti paniikkihäiriöstä, nyt ikää jo 57-vuotta. Paniikkihäiriöstäni huolimatta olen käynyt töissä, sekä kouluttautunut lisää, sekä kasvattanut erttuani lapseni yksin. Lääkitykseni on vain tarvittaissa.

Joten nyyhkytarinat eivät minuun uppoa. Lapseni olen jaksanut kouluttaa ,tukien ja kannustaen , ovat akateemisissa ammateissa mlemmat.  Joulut vietetty omin varoin, tietenkin. Luonteeseeni ei kuulu kerjätä armopaloja. Olen halunnut tulla omillani toimeen. 

Uskomattomintahan tässä koko ketjussa on se, millaiseen materiamäärään niin moni totuttaa lapsensa.

Minäkin olen vähävarainen, saan 490e vanhempainrahaa. Jos jonkin kalliin hittilelun saa käytettynä 30e niin tietenkin ostan edes sen lapselleni jouluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Toistan vielä kenenkään ei tarvitse lahjoittaa kenellekään mitään. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Mutta tämä onkin eräänlainen sosiaalipornon ja- viihteen alalaji. Spekuloida loputtamisti sitä - kuka tarvitsee tosissaan ja kuka taas ei. Ja kun sitä tietä jatketaan, niin lopputulema on se, että vain sellainen köyhä, joka järsii perunankuoria ja pukeutuu jätesäkkiin kvalifioituu "todellisena" köyhänä.

Lahjan idea on olla pyytetön. Sitä ei ansaita järkevillä taloudellisilla ratkaisuilla tai oikealla elämänhallinnalla. Mutta täällä jaksetaan vain loputtomasti spekuloida sitä, miksi joku jolla on tyyliin matot lattialla ei ansaitse missään nimessä pölyimuria, tai jos on kotieläin, ei holtittoman elämäntyylin takia ansaitse ruokaa joulupöytään - "miettiköön nyt perhana sentään seuraavan kerran kun on noin köyhä, että ensin oma ruoka ja vasta sitten hankitaan kotieläin."

Moni vähävarainen on varmasti onnellinen jonkun vieraan ihmisen anteliaisuudesta ja hyväntahtoisista eleistä, mutta pakko sanoa, että tämä urputtajien kuoro tekee lahjojen hinnan todella kalliiksi. Moni on varmasti tyytyväinen siihen, että viettää vaatimattoman joulunsa ilman tällaista moraalisten kasvattajien kateellista narinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Olet täysin pimeä. Se mitä osamaksu imuriin tai pesukoneeseen maksaa on alle 20 e/kk. Mietis kuinka monta VUOTTA joudut säästämään siihen imuriin tai pesukoneeseen kun varaa on säästää tuo 20 e/kk. On paljon JÄRKEVÄMPÄÄ ostaa se imuri tai pesukone HETI sillä 20 e /kk kun säästää viisi vuotta pesukoneeseen ja pestä nyrkkipyykkiä. Säästyy aikaa ja pysyy puhtaana ja siistinä.

Tuo on juuri se köyhyyteen ajava ajattelumalli.

Rahojen riittämiseen ajava ajattelumalli taas kuuluu näin: Et voi käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Jos ei ole kuluneina kuukausina säästänyt sitä 20 euroa kuussa, niin että olisi puskurirahastossa rahaa uuteen imuriin tai pesukoneeseen, on aivan helvetin selvää ettei tule selviämään osamaksueristäkään. Joten on vaan pakko oppia tulemaan ilman.

Imuri on oikeasti aika turhake, jos luopuu matoista siivoaminen on nopeampaa sellaisella 2 euron "läästimellä", jolla kerätään roskat ja levymopilla. Eikä tarvitse ostella pölypusseja, jotka eivät ole ilmaisia nekään.

Köyhät taas useimmiten asuvat kerrostaloissa, joissa lähes järjestään on pesutupa, joten se pyykkikonekaan ei ole välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Olet täysin pimeä. Se mitä osamaksu imuriin tai pesukoneeseen maksaa on alle 20 e/kk. Mietis kuinka monta VUOTTA joudut säästämään siihen imuriin tai pesukoneeseen kun varaa on säästää tuo 20 e/kk. On paljon JÄRKEVÄMPÄÄ ostaa se imuri tai pesukone HETI sillä 20 e /kk kun säästää viisi vuotta pesukoneeseen ja pestä nyrkkipyykkiä. Säästyy aikaa ja pysyy puhtaana ja siistinä.

Tuo on juuri se köyhyyteen ajava ajattelumalli.

Rahojen riittämiseen ajava ajattelumalli taas kuuluu näin: Et voi käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Jos ei ole kuluneina kuukausina säästänyt sitä 20 euroa kuussa, niin että olisi puskurirahastossa rahaa uuteen imuriin tai pesukoneeseen, on aivan helvetin selvää ettei tule selviämään osamaksueristäkään. Joten on vaan pakko oppia tulemaan ilman.

Imuri on oikeasti aika turhake, jos luopuu matoista siivoaminen on nopeampaa sellaisella 2 euron "läästimellä", jolla kerätään roskat ja levymopilla. Eikä tarvitse ostella pölypusseja, jotka eivät ole ilmaisia nekään.

Köyhät taas useimmiten asuvat kerrostaloissa, joissa lähes järjestään on pesutupa, joten se pyykkikonekaan ei ole välttämätön.

Sellaisissa kerrostaloissa, joissa aikuiset useimmin asuvat, harvoin on pyykkikonetta. Vain kuivatustilat. .Vrt. Hoas.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Kiillottakaa sitä vtun sädekehäänne, kun ette tiedä mitään pienistä tuloista. Maksakaa vaikka niitä veroja ja jos tiedätte jonkun köyhän, antakaa suoraan, mutta kun on niin paljon hohdokkaampaa mainostaa lahjoittaneensa joulupuukeräyksiin. Ei ole niin helppoa kysyä suoraan puolitutuilta, että kelpaisiko.

Joulupuu-keräyksen lahjat sentään menevät suoraan lapsille, ja käsittääkseni huostaanotetut ovat niissä etusijalla.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Näitä Facebookin kerjuuryhmiä en sijaan voi sietää. Kukaan ei ole vastuussa mistään, kuka tahansa voi satuilla mitä tahansa ja vaatia mitä tahansa tuntemattomilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Olet täysin pimeä. Se mitä osamaksu imuriin tai pesukoneeseen maksaa on alle 20 e/kk. Mietis kuinka monta VUOTTA joudut säästämään siihen imuriin tai pesukoneeseen kun varaa on säästää tuo 20 e/kk. On paljon JÄRKEVÄMPÄÄ ostaa se imuri tai pesukone HETI sillä 20 e /kk kun säästää viisi vuotta pesukoneeseen ja pestä nyrkkipyykkiä. Säästyy aikaa ja pysyy puhtaana ja siistinä.

Tuo on juuri se köyhyyteen ajava ajattelumalli.

Rahojen riittämiseen ajava ajattelumalli taas kuuluu näin: Et voi käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Jos ei ole kuluneina kuukausina säästänyt sitä 20 euroa kuussa, niin että olisi puskurirahastossa rahaa uuteen imuriin tai pesukoneeseen, on aivan helvetin selvää ettei tule selviämään osamaksueristäkään. Joten on vaan pakko oppia tulemaan ilman.

Imuri on oikeasti aika turhake, jos luopuu matoista siivoaminen on nopeampaa sellaisella 2 euron "läästimellä", jolla kerätään roskat ja levymopilla. Eikä tarvitse ostella pölypusseja, jotka eivät ole ilmaisia nekään.

Köyhät taas useimmiten asuvat kerrostaloissa, joissa lähes järjestään on pesutupa, joten se pyykkikonekaan ei ole välttämätön.

Sellaisissa kerrostaloissa, joissa aikuiset useimmin asuvat, harvoin on pyykkikonetta. Vain kuivatustilat. .Vrt. Hoas.

Ohis

En tiedä mikä HOAS on, on mutta olen asunut tasan yhdessä taloyhtiössä jossa ei ollut pesutupaa. Se oli silloisen työpaikkani työntekijöille varattu taloyhtiö, vanha läävä.

Nykyisessäkin on, vaikka tässä on pelkkiä omistusasuntoja.

Anyway jos ei ole rahaa, ei voi ostaa. Sitten pesee nyrkkipyykkiä. Jos on niin pa, ettei ole alle 200 e pyykkikoneeseen varaa, lienee työtön jolla on aikaa sitä nyrkkipyykkiä pestä. Ja kyllä, ne lakanatkin voi pestä käsin. Niin ennenkin tehtiin. Lisännee kovasti säästämismotivaatiota.

Kuvittelisin myös että sossusta saa pyykkikoneeseen rahaa jos on oikeasti köyhä. Mutta osamaksulla sitä ei pidä hommata.

-lainaamasi-

En ottanut mitään selvää tuosta ap:n sönkötyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Olet täysin pimeä. Se mitä osamaksu imuriin tai pesukoneeseen maksaa on alle 20 e/kk. Mietis kuinka monta VUOTTA joudut säästämään siihen imuriin tai pesukoneeseen kun varaa on säästää tuo 20 e/kk. On paljon JÄRKEVÄMPÄÄ ostaa se imuri tai pesukone HETI sillä 20 e /kk kun säästää viisi vuotta pesukoneeseen ja pestä nyrkkipyykkiä. Säästyy aikaa ja pysyy puhtaana ja siistinä.

Tuo on juuri se köyhyyteen ajava ajattelumalli.

Rahojen riittämiseen ajava ajattelumalli taas kuuluu näin: Et voi käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Jos ei ole kuluneina kuukausina säästänyt sitä 20 euroa kuussa, niin että olisi puskurirahastossa rahaa uuteen imuriin tai pesukoneeseen, on aivan helvetin selvää ettei tule selviämään osamaksueristäkään. Joten on vaan pakko oppia tulemaan ilman.

Imuri on oikeasti aika turhake, jos luopuu matoista siivoaminen on nopeampaa sellaisella 2 euron "läästimellä", jolla kerätään roskat ja levymopilla. Eikä tarvitse ostella pölypusseja, jotka eivät ole ilmaisia nekään.

Köyhät taas useimmiten asuvat kerrostaloissa, joissa lähes järjestään on pesutupa, joten se pyykkikonekaan ei ole välttämätön.

Olen maksanut osamaksueräni ajallaan 20 vuotta. On myös hyvä huomioida, että autottoman on pakko ottaa sieltä mistä saa kotiinkuljetuksen samaan osamaksuun. On todella irvokasta väittää, ettei imuria tarvitse tai että joka talossa olisi pyykkitupa.

T. toinen köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos niille kolmelle ihmisille jotka osallistuivat meidän perheen Jouluapua ilmoitukseen. Saimme lautapelin sekä sukset (tajusitteko te valittajat, että sivuston kautta voi antaa myös käytettyä tavaraa ja leluja? Me saimme sukset ja sauvat jotka eivät olleet menneet kirpparilla 5€ hintaan. Meille tulee tarpeeseen lapselle!) Lisäksi olin eilen ostamassa jouluruokia ja KYLLÄ kärryssäni oli mätiä! Minä käyhä apua tarvitseva. Sain lahjakortin ruokakauppaan ja osran sillä sellaisia ruokia mitä en ole koskaan syönyt tai mihin ei ole ikinä varaa. En ostanut jouluksi makaronia ja jauhelihaa. Ostin myös punajuuri, porkkanaa jne ja teemme rosollia. Lisäksi lanttua, kermaa ja mausteita ja lisäksi porkkanalaatikon ainekset. Teemme ne yhdessä lapseni kanssa. Ostin myös piparinkoristelutah aa koska lapseni rakastaa koristella niitä. Ikävää jos joku tuli kateelliseksi. Voin koska vain vaihtaa osia jonkun kanssa. Tervetuloa elämään näiden sairauksien (henkisten sekä fyysisten) ja vastaanottamaat hurjat kaksi joululahjaa ja lahjakortin. Otan vastineeksi terveyden, työn, työpaikan pikkujoulut ja työyhteisön.

Kateellinen ei kukaan ole "mädistäsi", jos et kerran itse kykene jouluasi laittamaan!  

Kyllä tässä on sairauksia itse kenelläkin, mutta eivät ne ole este olleet työssäkäynnille ! Ovatkos sairautsesi sellaista laatua ettei esim. uudelleen koulutus tule kysymykseen !! Ja kailla työpaikoilla ei todellakaan ole pikkujouluja , et taida ihan hiljan olla ollutkaan missään työssä.

Kyllä näitä alkoa ja tupakkaa tupruttavia työttömiä on ihan tarpeeksi nähty!!!  Todella röyhkeitä kerjääjiä nykyään, taitaa joillekin olla loisiminen ihan elämäntapa. Ja se "ihana , ikimuistoinen" joulu pitäisi toisten näille järjestää!!!!!

Alkaa porukkaa olla aika kyllästynyttä näihin joulukerjäläisiin!

Vaikea masennus sairaalajaksoilla höystettynä (lapsena seksuaalinen hyväksikäyttö jonka vuoksi oireillut koko elämäni) lisäksi paniikkihäiriö ihmisten seurassa ja reuma. Ei ole oikein työnhaku ollut mielessä tai uudelleen koilutus. Olen yrittänyt selvitä päivä kerrallaan ilman itsemurhaa edeltävät 20vuotta...Lapseni auttaa jaksamaan. Niin ja ihanat lahjoittavat jotka antoivay lahjat käteen asti ihanien halauksien kera. Tulen muistamaan tämän hyvyyden aina.

Itse olen kärsinyt 6-vuotiaasta asti paniikkihäiriöstä, nyt ikää jo 57-vuotta. Paniikkihäiriöstäni huolimatta olen käynyt töissä, sekä kouluttautunut lisää, sekä kasvattanut erttuani lapseni yksin. Lääkitykseni on vain tarvittaissa.

Joten nyyhkytarinat eivät minuun uppoa. Lapseni olen jaksanut kouluttaa ,tukien ja kannustaen , ovat akateemisissa ammateissa mlemmat.  Joulut vietetty omin varoin, tietenkin. Luonteeseeni ei kuulu kerjätä armopaloja. Olen halunnut tulla omillani toimeen. 

Huh huh, olet kyllä ilkeäksi kasvanut ihminen. Seksuaalinen hyväksikäyttö on todella vaikea asia ja sellaisten, jotka eivät ole sitä itse kokeneet ei tulisi arvostella. Jokaisella on omanlaisensa temperamentti ja kaikki eivät synny tai kasva vahvoiksi, jotka selviävät mistä vaan. Osa hyväksikäytetyistä selviää ja osa ei. Mutta ole toki kylmän kankea.

Tsemppiä elämään sinulle, jolle tuo lainaamani töykimys vastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Olet täysin pimeä. Se mitä osamaksu imuriin tai pesukoneeseen maksaa on alle 20 e/kk. Mietis kuinka monta VUOTTA joudut säästämään siihen imuriin tai pesukoneeseen kun varaa on säästää tuo 20 e/kk. On paljon JÄRKEVÄMPÄÄ ostaa se imuri tai pesukone HETI sillä 20 e /kk kun säästää viisi vuotta pesukoneeseen ja pestä nyrkkipyykkiä. Säästyy aikaa ja pysyy puhtaana ja siistinä.

Tuo on juuri se köyhyyteen ajava ajattelumalli.

Rahojen riittämiseen ajava ajattelumalli taas kuuluu näin: Et voi käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Jos ei ole kuluneina kuukausina säästänyt sitä 20 euroa kuussa, niin että olisi puskurirahastossa rahaa uuteen imuriin tai pesukoneeseen, on aivan helvetin selvää ettei tule selviämään osamaksueristäkään. Joten on vaan pakko oppia tulemaan ilman.

Imuri on oikeasti aika turhake, jos luopuu matoista siivoaminen on nopeampaa sellaisella 2 euron "läästimellä", jolla kerätään roskat ja levymopilla. Eikä tarvitse ostella pölypusseja, jotka eivät ole ilmaisia nekään.

Köyhät taas useimmiten asuvat kerrostaloissa, joissa lähes järjestään on pesutupa, joten se pyykkikonekaan ei ole välttämätön.

Sellaisissa kerrostaloissa, joissa aikuiset useimmin asuvat, harvoin on pyykkikonetta. Vain kuivatustilat. .Vrt. Hoas.

Ohis

En tiedä mikä HOAS on, on mutta olen asunut tasan yhdessä taloyhtiössä jossa ei ollut pesutupaa. Se oli silloisen työpaikkani työntekijöille varattu taloyhtiö, vanha läävä.

Nykyisessäkin on, vaikka tässä on pelkkiä omistusasuntoja.

Anyway jos ei ole rahaa, ei voi ostaa. Sitten pesee nyrkkipyykkiä. Jos on niin pa, ettei ole alle 200 e pyykkikoneeseen varaa, lienee työtön jolla on aikaa sitä nyrkkipyykkiä pestä. Ja kyllä, ne lakanatkin voi pestä käsin. Niin ennenkin tehtiin. Lisännee kovasti säästämismotivaatiota.

Kuvittelisin myös että sossusta saa pyykkikoneeseen rahaa jos on oikeasti köyhä. Mutta osamaksulla sitä ei pidä hommata.

-lainaamasi-

Osamaksuissa ei ole mitään vikaa. Joistain paikoista saa myös jopa 6 kuukauden korottomia maksuaikoja.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä15228 kirjoitti:

Mä en oikeasti tiedä, kuka noita vähävaraisten keräyslahjoja saa. Meidän perhe ei ainakaan, kun olin työtön syöpään sairastunut yksinhuoltaja. Olisi vissiin pitänyt olla lastensuojelun asiakas tai jaksaa hakea jotain lahjoja?

Juuri tämä. Todella moni lahjoittaisi todella mielellään ja jopa avokätisesti juuri kaltaisillesi tapauksille, mutta kun te ette näistä ryhmistä löydy. Voisin hyvin sponssata tällaisen perheen teiniä esim koulun läpi, mutta kun näihin ei oikeasti löydy yhteyttä.

Juurihan löysitte toisenne. Tehkää nimimerkit kirjautumalla av:lle niin voit alkaa sponsaamaan.

T. sivusta katsoja, jota kyllästyttää te "voisin kyllä auttaa, mutta". Eli et voi auttaa ja sinua ei kiinnosta auttaa, koska koskaan ei vaan ketään löydy vaikka nenäsi edessä sellainen seisoisi.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomintahan tässä koko ketjussa on se, millaiseen materiamäärään niin moni totuttaa lapsensa.

Ja yhteiskunta aikuiset ihan pölynimuriin, voi juustokauppias!

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että ihmiset suunnittelevat joulua enemmän kuin omaa elämäänsä.

Onhan sekin suunnittelua, että tekee lapsia kolmen vuoden välein niin että kaikki tuet pysyvät rullaamassa. Tosin isätkin siinä usein vaihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos niille kolmelle ihmisille jotka osallistuivat meidän perheen Jouluapua ilmoitukseen. Saimme lautapelin sekä sukset (tajusitteko te valittajat, että sivuston kautta voi antaa myös käytettyä tavaraa ja leluja? Me saimme sukset ja sauvat jotka eivät olleet menneet kirpparilla 5€ hintaan. Meille tulee tarpeeseen lapselle!) Lisäksi olin eilen ostamassa jouluruokia ja KYLLÄ kärryssäni oli mätiä! Minä käyhä apua tarvitseva. Sain lahjakortin ruokakauppaan ja osran sillä sellaisia ruokia mitä en ole koskaan syönyt tai mihin ei ole ikinä varaa. En ostanut jouluksi makaronia ja jauhelihaa. Ostin myös punajuuri, porkkanaa jne ja teemme rosollia. Lisäksi lanttua, kermaa ja mausteita ja lisäksi porkkanalaatikon ainekset. Teemme ne yhdessä lapseni kanssa. Ostin myös piparinkoristelutah aa koska lapseni rakastaa koristella niitä. Ikävää jos joku tuli kateelliseksi. Voin koska vain vaihtaa osia jonkun kanssa. Tervetuloa elämään näiden sairauksien (henkisten sekä fyysisten) ja vastaanottamaat hurjat kaksi joululahjaa ja lahjakortin. Otan vastineeksi terveyden, työn, työpaikan pikkujoulut ja työyhteisön.

Kateellinen ei kukaan ole "mädistäsi", jos et kerran itse kykene jouluasi laittamaan!  

Kyllä tässä on sairauksia itse kenelläkin, mutta eivät ne ole este olleet työssäkäynnille ! Ovatkos sairautsesi sellaista laatua ettei esim. uudelleen koulutus tule kysymykseen !! Ja kailla työpaikoilla ei todellakaan ole pikkujouluja , et taida ihan hiljan olla ollutkaan missään työssä.

Kyllä näitä alkoa ja tupakkaa tupruttavia työttömiä on ihan tarpeeksi nähty!!!  Todella röyhkeitä kerjääjiä nykyään, taitaa joillekin olla loisiminen ihan elämäntapa. Ja se "ihana , ikimuistoinen" joulu pitäisi toisten näille järjestää!!!!!

Alkaa porukkaa olla aika kyllästynyttä näihin joulukerjäläisiin!

Vaikea masennus sairaalajaksoilla höystettynä (lapsena seksuaalinen hyväksikäyttö jonka vuoksi oireillut koko elämäni) lisäksi paniikkihäiriö ihmisten seurassa ja reuma. Ei ole oikein työnhaku ollut mielessä tai uudelleen koilutus. Olen yrittänyt selvitä päivä kerrallaan ilman itsemurhaa edeltävät 20vuotta...Lapseni auttaa jaksamaan. Niin ja ihanat lahjoittavat jotka antoivay lahjat käteen asti ihanien halauksien kera. Tulen muistamaan tämän hyvyyden aina.

Itse olen kärsinyt 6-vuotiaasta asti paniikkihäiriöstä, nyt ikää jo 57-vuotta. Paniikkihäiriöstäni huolimatta olen käynyt töissä, sekä kouluttautunut lisää, sekä kasvattanut erttuani lapseni yksin. Lääkitykseni on vain tarvittaissa.

Joten nyyhkytarinat eivät minuun uppoa. Lapseni olen jaksanut kouluttaa ,tukien ja kannustaen , ovat akateemisissa ammateissa mlemmat.  Joulut vietetty omin varoin, tietenkin. Luonteeseeni ei kuulu kerjätä armopaloja. Olen halunnut tulla omillani toimeen. 

Huh huh, olet kyllä ilkeäksi kasvanut ihminen. Seksuaalinen hyväksikäyttö on todella vaikea asia ja sellaisten, jotka eivät ole sitä itse kokeneet ei tulisi arvostella. Jokaisella on omanlaisensa temperamentti ja kaikki eivät synny tai kasva vahvoiksi, jotka selviävät mistä vaan. Osa hyväksikäytetyistä selviää ja osa ei. Mutta ole toki kylmän kankea.

Tsemppiä elämään sinulle, jolle tuo lainaamani töykimys vastasi.

Mitäs ilkeyttä tuossa lainaamassasi vastauksessa on ? Siinä henkilö kertoo elämästään joka on aivan erilainen kuin kerjääjällä., vaikkakin lähtökohdat ovat samat !

Erona se että hän on halunnut tulla omillaan toimeen ja selvityä kerjäämättä. Ethän voi tietää vaikka häntäkin olisi seksuaalisesti käytetty hyväksi, kun kerran panikointikin alkanut jo 6-vuotiaana !

Ihmiset selviytyvät halutessaan vaikka mistä. Esim. keskitysleireiltäkin, vuosien kidutusten jälkeen moni on selvinnyt normaali elämään! 

Panostakaa joulussa yhdesdä oloon. Käykää kirkossa ja omaisten haudoilla. Jotain pientä lahjaa tarvitsevalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu kertoi heittävänsä vanhat vaatteensa roskikseen, ettei hyväntekeväisyysjärjestössä kukaan vain hyödy hänen lahjoituksestaan. Pidin tätä erikoisena ajattelutapana, mutta näköjään tämän ihmisen hengenheimolaisia onkin paljon.

On eri asia avustaa köyhiä kuin holtittomia tuhlareita joiden rahat menevät tupakkaan,viinaan,älypuhelimiin,merkkivaatteisiin ja tilauspizzoihin.

Eikö nyt puhuttu lasten avustamisesta? Harvan lapsen rahat taitavat tuollaisiin asioihin mennä.

Holtittomala tuhlarilla yleensä lapset, joille kerjää kun rahat menee tupakkaan, viinaan, älypuhelimiin, merkkivaatteisiin ja tilauspizzoihin --> pitää kerjätä omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tätä järkyttävää jäkätystä vuodesta toiseen. Ihmisillä on eri syyt antaa tai hakea avustuksia. Monilla rikkailla on itsellään ja lapsilla about kaikkea mitä tarvitsevat/haluavat + mahdollisuus hankkia aina, jos jokin uusi tarve ilmaantuu.  He saavat itselleen hyvää mieltä jakamalla jollekin jolla asiat eivät ole niin hyvin.

Kenenkään ei ole pakko antaa kenellekään mitään.  Mutta naurettavempia ovatkin nämä nippanappa keskituloiset, joilla ei oikeastaan olekaan varaa osallistua mihinkään hyväntekeväisyyteen, mutta jotka väen vängällä haluavat, sillä niin he kokevat valheellista yhteenkuluuvaisuutta tuon ensiksi mainitun hyvätuloisen porukan kanssa. Siis nämä kaikki wannabee hyvätuloiset. Antamisen sijaan he kärkkyvät näitä avustuslistoja ja narisevat köyhien röyhkettä haalia ilmaiseksi jotain.

Tämä sama jupina vuodesta toiseen.

Suurin ongelma jouluavustuksissa on, että niihin haluavat osallistua itsekin pienituloiset tai sellaiset keskituloiset, joilla ei itselläänkään ole varaa mihinkään turhuuksiin. Ajatellaan, että Suomessa olisi olemassa lapsia, joilla ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Ei ruokaa, ei ehjiä vaatteita, ei joululahjoja. Ja sen vuoksi halutaan auttaa itseä vähävaraisempia.

Tosiasiassa jokaisella suomalaisella lapsiperheellä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja muutamaan pieneen joululahjapakettiin, jos ne on priorisoitu perheessä tärkeimmiksi asioiksi. Valitettavasti usein on niin, että muut asiat ovat tärkeämpiä. Enkä nyt tarkoita päihteitä, rakennekynsiä tms vaan ihan sellaisia asioita, joita toki useimmissa kotitalouksissa on, mutta joita ilman ei kuitenkaan kuole. Esimerkkinä vaikka pölynimuri. Kun se hajoaa, on pakko saada HETI uusi imuri. Ja koska ei ole rahaa, ostetaan osamaksulla. Ei ajatella, että kummasti vaan ihmiset siivosivat ennenkuin pölynimuria oli keksittykään ja että voisi säästää ensin ja ostaa sitten eikä niin, että ostetaan ensin ja maksellaan sen jälkeen. Jos pölynimuri hajoaa, voi rullata matot lattialta ja laittaa jonnekin säilytykseen (vaikka sitten yhden huoneen nurkkaan pystyyn) ja siivota käyttäen kosteaa liinaa. Liinaksi kelpaa mikä tahansa rikkinäinen t-paita tms. Onhan se toki työlästä ja vie enemmän aikaa kuin imurilla surauttaminen, mutta pointti onkin siinä, että säästämällä ensin ei kerrykään erilaisista asioista sellaista nippua osamaksuja, että tulot menevät laskuihin ja sen jälkeen ei olekaan rahaa ruokaan yms. 

En syytä tästä vähävaraisia vaan mielestäni kyseessä on meidän aikaamme liittyvä ilmiö. Ajatellaan, että tietyt asiat on PAKKO olla, koska ilman niitä ei voi elää. Kuten pölynimuri, kännykkä, televisio, pakastin, joulukuusi koristeineen jne. Tiettyjä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä eikä kyseenalaisteta niiden - varsinkaan välitöntä - tarvetta. Pahinta on, jos mennään siihen halpaan, että osamaksulla ostetaessa  ajatellaan "no eihän se ole kuin  5€/kk kalliimpi" ja valitaan kahden vuoden maksuajalla 120 € kalliimpi vekotin kuin mikä oikeasti olisi ollut tarpeen.

Olen avustanut vähävaraisia jo kymmenen vuoden ajan ja oppinut ymmärtämään, miksi jotkut tekevät taloudenpidossaan käsittämättömän typeriä valintoja. Joistain heistä on tullut ystäviänikin. Eivät he tee typeriä valintoja ajatellen, että pitää saada kallein mahdollinen vaan siksi, että heille markkinoidaan asiat siten, ettei hinta tunnukaan kovin pahalta. Jos menee ostamaan kertamaksulla esim kännykän, kaupassa kyllä tiedostaa hintaeron 200 € ja 600 € välillä eikä suinkaan ajattele, että no eihän tuo 400€ mikään paha hintaero ole. Mutta kun tarjotaan osamaksulla, 10€/kk enemmän kolmen vuoden maksuajalla ei tunnukaan pahalta ja valitaan kalliimpi kännykkä. 

Monen pienituloisen tilanne onkin ajatunut pahaksi juuri erilaisten osamaksujen vuoksi. Laskuja jää rästiin, tili tulee ja tili menee pelkkiin laskuihin ja sen jälkeen mietitään, mistä rahat ruokaan ja muuhun välttämättömään. 

Juuri näin. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.