Ystävyys katkolla
Suoraan asiaan. Jo vuosia minua on ahdistanut ystäväni käsitys ystävyydestämme jonkinlaisena risteyksenä, jossa vaihdetaan uutisia ja tietoja omista elämistämme. Kaikki ”muu” sen ympärillä on toki tärkeämpää, meidän kohtaamisemme tosiaan vain tuossa risteyksessä. Ei siinä mitään, joskus on kiva vaihtaa kuulumisia, mutta ystävyyssuhteeksi se ei (minulle) riitä. Ei ole olemassa ”meitä”, ”meillä” ei ole hetkiä, tekemisiä, mitään. Olen ottanut etäisyyttä, ja suoraan kysymykseen myös antanut suoran vastauksen - olematta syyttelevä tai loukkaantunut. Ja saanut sillä aikaiseksi jumalattoman paskamyrskyn.
Tuleeko minun nyt pahoitella? Olinko ihan todella loukkaava?
Kommentit (37)
Et vai? Minäkö? Kiitos paljon fazerisi satanismistä.
Kyseessä ei ole aito ystävä, vaan utelias tuttava tai kaveri.
En tajuu.
Ja näin ollen en voi ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos toteat ihan neutraalisti, mitä ystävyys sinulle merkitsee, et ole loukkaava.
Näin ei ole käynyt. Lintu on myös vapaa ja kestävä sekä voimakas eikä huomaa aina kaikkea. Jos linnulle ei kerrota mitään niin se haluaa näyttää voimansa ja tätä ristiriitaa käytetään hyväkseen kertomatta totuutta vaikka lintu antaa elämää. Täytyy muistaa että "ihminen" tappoi linnun, lintu ei ole tappanut ihmistä. Lintu antaa elämää ihmiselle mutta se ei ymmärrä miksi hevosta yritetään tappaa jos sitä ollaan viety laiduntamaan maata ennen kuin ihminen edes tutustui uuteen maahan.
Eihän tuo ole mitään ystävyyttä vaan tuttavuutta.Eikä tuttaville kerrota kaikkea.
Toisille ystävyydeksi riittää tosiaan sellanen pintapuolinen kuulumisten ja ”uutisten” vaihto. Enää ei tehdä mitään, ei tule uusia muistoja. Ne mitä joskus muistellaan on ne samat vanhat jutut😐 en mä ainakaan tollasella ystävyydellä tee mitään. Oon liian vaativa ja sen takia monet ystävyyssuhteet kosahtanut. Ehkä tässä on itselläkin peiliin katsomisen paikka... mä oon ystävänä sellainen että mun kanssa pitäis viettää aika paljon aikaa ja antaa itsestään jotenkin syvällisemmin. Niin myös mä teen sille ystävälle; avaudun ja uskoudun ja sitten petyn jos toinen ei tee samoin. Ja yllätys yllätys, olen epävakaa persoona😔
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään ystävyyttä vaan tuttavuutta.Eikä tuttaville kerrota kaikkea.
Ellei ole tehnyt rikosta ja ollut osallinen metallin ryöstelystä. Minulla on oikeus keinolla millä hyvällä saada metallini takaisin. Jos teistä joku on syntynyt kultalusikka pêršèèssä niin johan olisi dronet ja monet jo perässä. Rasismia!
Olen enemmän Finland kuin te kaikki yhteensä. Pitää tunkea erkkiäkin tähän keskusteluun koska erkkikään ei ymmärrä. Teillä ei ole yksityisiä omistuksia teidän soluissa koska joku standardi ottaisi dataa muuten teiltä ja olette saastaisia. Tecnologia voittaa!
En mäkään tollasta ystävyyttä jaksais pidemmän päälle, ystävyydes pitää olla yhteisii juttuja. Ja kyl aina voi sanoo suoraan kun sanoo asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Toisille ystävyydeksi riittää tosiaan sellanen pintapuolinen kuulumisten ja ”uutisten” vaihto. Enää ei tehdä mitään, ei tule uusia muistoja. Ne mitä joskus muistellaan on ne samat vanhat jutut😐 en mä ainakaan tollasella ystävyydellä tee mitään. Oon liian vaativa ja sen takia monet ystävyyssuhteet kosahtanut. Ehkä tässä on itselläkin peiliin katsomisen paikka... mä oon ystävänä sellainen että mun kanssa pitäis viettää aika paljon aikaa ja antaa itsestään jotenkin syvällisemmin. Niin myös mä teen sille ystävälle; avaudun ja uskoudun ja sitten petyn jos toinen ei tee samoin. Ja yllätys yllätys, olen epävakaa persoona😔
Vaativuuden ymmärrän, mutta miten ihmeessä epävakaus liittyy siihen, että haluat ystävyyksiltä syvyyttä?
Näin sivusta: minulle ei myöskään riitä kertomukset omasta perheestä, harrastuksista, diipadaapasta ystävyyteen - sen lisäksi, että se on kuin kaataisi informaatiosaastetta vuoronperään toistensa päälle jostakin vieraasta ympäristöstä, myös äärimmäisen _tylsää_. Haluan yksilön introspektiota henkilötasolla, ja myös yhteistä nykyhetkeä - ja tätäkin syvemmällä kokemustasolla kuin vaikka ”ratsastamassa”.
Ap:lle: et ollut loukkaava. Anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille ystävyydeksi riittää tosiaan sellanen pintapuolinen kuulumisten ja ”uutisten” vaihto. Enää ei tehdä mitään, ei tule uusia muistoja. Ne mitä joskus muistellaan on ne samat vanhat jutut😐 en mä ainakaan tollasella ystävyydellä tee mitään. Oon liian vaativa ja sen takia monet ystävyyssuhteet kosahtanut. Ehkä tässä on itselläkin peiliin katsomisen paikka... mä oon ystävänä sellainen että mun kanssa pitäis viettää aika paljon aikaa ja antaa itsestään jotenkin syvällisemmin. Niin myös mä teen sille ystävälle; avaudun ja uskoudun ja sitten petyn jos toinen ei tee samoin. Ja yllätys yllätys, olen epävakaa persoona😔
Vaativuuden ymmärrän, mutta miten ihmeessä epävakaus liittyy siihen, että haluat ystävyyksiltä syvyyttä?
Näin sivusta: minulle ei myöskään riitä kertomukset omasta perheestä, harrastuksista, diipadaapasta ystävyyteen - sen lisäksi, että se on kuin kaataisi informaatiosaastetta vuoronperään toistensa päälle jostakin vieraasta ympäristöstä, myös äärimmäisen _tylsää_. Haluan yksilön introspektiota henkilötasolla, ja myös yhteistä nykyhetkeä - ja tätäkin syvemmällä kokemustasolla kuin vaikka ”ratsastamassa”.
Ap:lle: et ollut loukkaava. Anna olla.
Epävakauteni ei liitykään suoraan siihen että vaadin ystävältä paljon vaan siihen että en kestäkään sitä jos toinen ei ole valmis antamaan itsestään samalla tavoin kuin minä. Epävakaa ei kestä sitä että siinä toisessa ihmisessä onkin vikoja niinkuin meissä kaikissa.
Ap oli loukkaava. Teillä ei ole staminaa ja urputatte säälipisteitä tahallaan. Lintu antaa ihmiselle elämää. Lintu ei tuputa teitä kallion kielekkeeltä kuten te teette staminalleni liika psykologiasta.
Fuck that!
Joillakin on harhaluulo että yhteydenpito on tasapuolista ja sitten kun itse jättää ehdottelut ja tapaamisten sopimiset koko "ystävyys" hiipuu. Ei se riitä että on yhteisiä muistoja jos ei ole mitään nykyhetkeä. Ystävyys sammuu jos ei ole tasaisesti halua vuorovaikutukseen. Ja sammuu se niinkin jos ei löydetä intoa kohdata kasvotusten rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille ystävyydeksi riittää tosiaan sellanen pintapuolinen kuulumisten ja ”uutisten” vaihto. Enää ei tehdä mitään, ei tule uusia muistoja. Ne mitä joskus muistellaan on ne samat vanhat jutut😐 en mä ainakaan tollasella ystävyydellä tee mitään. Oon liian vaativa ja sen takia monet ystävyyssuhteet kosahtanut. Ehkä tässä on itselläkin peiliin katsomisen paikka... mä oon ystävänä sellainen että mun kanssa pitäis viettää aika paljon aikaa ja antaa itsestään jotenkin syvällisemmin. Niin myös mä teen sille ystävälle; avaudun ja uskoudun ja sitten petyn jos toinen ei tee samoin. Ja yllätys yllätys, olen epävakaa persoona😔
Vaativuuden ymmärrän, mutta miten ihmeessä epävakaus liittyy siihen, että haluat ystävyyksiltä syvyyttä?
Näin sivusta: minulle ei myöskään riitä kertomukset omasta perheestä, harrastuksista, diipadaapasta ystävyyteen - sen lisäksi, että se on kuin kaataisi informaatiosaastetta vuoronperään toistensa päälle jostakin vieraasta ympäristöstä, myös äärimmäisen _tylsää_. Haluan yksilön introspektiota henkilötasolla, ja myös yhteistä nykyhetkeä - ja tätäkin syvemmällä kokemustasolla kuin vaikka ”ratsastamassa”.
Ap:lle: et ollut loukkaava. Anna olla.
Epävakauteni ei liitykään suoraan siihen että vaadin ystävältä paljon vaan siihen että en kestäkään sitä jos toinen ei ole valmis antamaan itsestään samalla tavoin kuin minä. Epävakaa ei kestä sitä että siinä toisessa ihmisessä onkin vikoja niinkuin meissä kaikissa.
Mutta kuitenkin tiedostat omatkin puutteesi ja vikasi - ainakin tekstistäsi saa sen käsityksen? Tuntemani epävakaat rajatilat ovat aivan sekopäitä, tuskin edes kykeneviä havaitsemaan tunnetilojaan ennen kuin maailma jo räjähtää. Älä huoli, et tosiaankaan vaikuta pahalta tapaukselta 😊
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on harhaluulo että yhteydenpito on tasapuolista ja sitten kun itse jättää ehdottelut ja tapaamisten sopimiset koko "ystävyys" hiipuu. Ei se riitä että on yhteisiä muistoja jos ei ole mitään nykyhetkeä. Ystävyys sammuu jos ei ole tasaisesti halua vuorovaikutukseen. Ja sammuu se niinkin jos ei löydetä intoa kohdata kasvotusten rauhassa.
Eikä nuo kohtaamisetkaan riitä, jos se todellakin on sitä ”omista elämistä” jauhamista, kuten ap korosti. Ketä oikeasti kiinnostaa, jos yksilöiden yhteinen kokemusmaailma puuttuu.
Oletteko itse tehneet mitään ystävyyden muuttamiseksi risteysystävyydeksi aidoksi ystävyydeksi, jossa myös tehtäisiin jotain? Ehkä se toinen osapuoli haluaisi sitä, mutta ei vain keksi enää mitään tekemistä. Itselläni tällaisia ystäviä, jotka eivät pidä oma-aloitteisesti yhteyttä ellen pidä heihin itse yhteyttä. Sitten ovat tuppisuita, kun nähdään eikä heistä saa nyhdettyä mitään irti. Oleppa siinä sitten ystävä ja koita pitää ystävyyttä yllä! Tänä vuonna poistin tällaiset ihmiset joulukortti-listasta ja tuli hyvä mieli. Vastaan, jos soittavat. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko itse tehneet mitään ystävyyden muuttamiseksi risteysystävyydeksi aidoksi ystävyydeksi, jossa myös tehtäisiin jotain? Ehkä se toinen osapuoli haluaisi sitä, mutta ei vain keksi enää mitään tekemistä. Itselläni tällaisia ystäviä, jotka eivät pidä oma-aloitteisesti yhteyttä ellen pidä heihin itse yhteyttä. Sitten ovat tuppisuita, kun nähdään eikä heistä saa nyhdettyä mitään irti. Oleppa siinä sitten ystävä ja koita pitää ystävyyttä yllä! Tänä vuonna poistin tällaiset ihmiset joulukortti-listasta ja tuli hyvä mieli. Vastaan, jos soittavat. Siinä se.
Olen tehnyt. Kyse onkin - ennemmin kuin yrittämisestä - sopivuudesta. Toinen ei ehkä edes tajua mistä kiikastaa, miksei hänen loputtomat tarinansa moottoripyöräilystä, lapsistaan, työpaikan hassun hauskoista sattumuksista riitä, eikä sekään, että yhdessä potkukelkkaillaan.
Joillekin riittää juttuseura, jotkut taas haluavat yhteistä tekemistä, josta syntyy yhteisiä muistoja. Et ole loukkaava, olette vain ihmisinä erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin riittää juttuseura, jotkut taas haluavat yhteistä tekemistä, josta syntyy yhteisiä muistoja. Et ole loukkaava, olette vain ihmisinä erilaisia.
Ei tuo silti ole mitään ystävyyttä.
Jos toteat ihan neutraalisti, mitä ystävyys sinulle merkitsee, et ole loukkaava.