Miten olette jaksaneet vastata lasten tarpeisiin eron keskellä?
Meillä ero vireillä. Asutaan samassa osoitteessa vielä mutta mahdollisimman paljon ollaan eri aikoihin kotona. Tilanne on siis vähintäänkin stressaava. Itse on aika rikki ja yksin ja miljoona huolta tulevaisuudesta mielen päällä. Sitten pitäisi jaksaa lasten kaikki kiukut ja oikut siinä sivussa. Enkä minä jaksa. Lapset ei siis vielä tiedä erosta, ovat sen verran pieniä etteivät ymmärrä mitä on tulossa, vaikka toki ilmapiiristä kotona varmaan kärsivät. Huolettaa miten sitä jaksaa läpi kaiken.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu että päädyitte eroon, se on ehdottomasti nykypäivää!
Kaunista joulua myös sinulle 💗
Älä huolehdi! Elämä kantaa! Puhu lapsille kuitenkin, sanat helpottavat. Priorisoi lapset lähivuosina, älä uutta miestä.
Myöhemmin olet onnellinen että olet saanut edes vähän kokea ydinperhettä ja saanut lapset, niin moni jää kokonaan ilman tuota kokemusta
Lapsi on se kehen pitäisi kaikki jäljellä oleva energia juuri suunnata, hän on se joka tilanteessa todennäköisesti kärsii eniten ja ymmärtää vähiten. Nyt pää pois sieltä omasta pyllystä.
Jostakin putkahti sellainen lause että ero voi odottaa , lapsi ei. Olenko jostain lukenut vai ?
En mitenkään. Alettiin molemmat ryyppäämään ja lapset olkoon miten ovat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on se kehen pitäisi kaikki jäljellä oleva energia juuri suunnata, hän on se joka tilanteessa todennäköisesti kärsii eniten ja ymmärtää vähiten. Nyt pää pois sieltä omasta pyllystä.
Oletko joskus eronnut samassa tilanteessa? Luuletko että asiaa kyselisin, jos sen voisi vaan päättää että nyt jaksan hienosti kaiken olemalla vaan epäitsekäs?
Ap
Vanhempani jaksoivat vastata lasten tarpeisiin eron aikana surkeasti. Nyt lapsilla on toistuvaa masennusta, ahdistuneisuushäiriö, bulimiaa ja ahmimishäiriö.
Hyvä juttu että päädyitte eroon, se on ehdottomasti nykypäivää!