Lue keskustelun säännöt.
En tajua mitä tuossa miehessä oikein näin, sehän on täysi tolvana!
17.12.2018 |
Aika paksut vaaleanpunaiset lasit ollut kyllä silmillä suhteen alussa. Tai sitten oli HYVIN yksinäinen ja epätoivoinen. Elämme olosuhteista johtuen kaukosuhteessa, tässä asioita viime ajoilta:
- Mies on aivan järjettömän kömpelö, kompastelee ja törmäilee pöydänjalkoihin ja vessanpönttöön ja omiin jalkoihinsa ja milloin mihinkin. Tai vaihtoehtoisesti lyö päätään.
- Otti keittokattilan jääkaapista ja onnistui keikauttamaan sen niin, että jääkaappi ui siinä.
- Unohtaa toistuvasti vessaan valot tai ruuan mikroon liian pitkäksi aikaa, koko ajan saisi olla katsomassa perään.
Viimeksi perunamuusi suorastaan sihisi ja kerran oli ruoka räjäytettynä pitkin mikroa (Huomasin tämän joskus viikon päästä tarvitessani seuraavan kerran mikroa että mitä h*lvetin kuivuneita kikkareita täällä on)
Kerran suihku tiputti itsekseen kun ei ollut kunnolla kiinni.
- Sotkee joka kerta syödessään joko vaatteensa tai suurinpiirtein koko kämpän.
- On aivan järjettömän kömpelö myös läheisyydessä, en tajua miten en huomannut tätä muka aikaisemmin! Yrittäessään tulla lähelle, kolhii ja tönii. Viimeksi siirsi tyynyjä yöllä lähemmäs niin että tussahti, hiukset vaan pölähti.
- Kyttää joka asiassa aivan hysteerisenä päivämääriä. Kaikki pitäisi heittää pois jos parasta ennen mennyt sekunti sitten.
Ei uskalla maistaa mitään, söisi pelkkää kuivaa perunaa ja lihaa.
En jaksaaaaaaaa, aaargh! Ja ollaan ihan aikuisia molemmat.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tussahtaminen?
Kuuluu semmoinen "puf" ja tulee ilmavirta. Ota tyynystä kiinni ja mätkäise se täysillä patjaan, niin silloin se tussahtaa kunnolla!
Joku osasi selittää tämän paljon paremmin kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos onkin paha kilpirauhasen vajaa toiminta. Kokemusta on. Tulee kömpelö ja hidas älyinen.
Naisten ongelmahan tämä on
Mies ei valita vaikka saisi vain sukat ja suklaata
Miksi tuo kömpelyys haittaa/ärsyttää niin paljon?
Meneekö sillä muuten miten? Jos elämänhallinta ylipäätään kärsii niin voi olla ADD:ta tai vastaavaa. Mutta jos on vain kömpelö niin ap on turhamainen. Minä ja mieheni olemme molemmat vähän tuollaisia, mies korkeasti koulutettu ja haastava työ, minä opiskelen. Uskoisin, että molemmilla menee ainakin osittain sen piikkiin, että päässä on niin monta asiaa, että moni pikkujuttu unohtuu ja meno on kömpelöä. Jotkut ovat ihan luonnostaankin kömpelöitä ilman, että olisi mitään vikaa. Mutta ollaan aikuisia ja osataan huolehtia tärkeistä asioista ja siivota sotkumme, joten ei ole tarvetta toisen katsoa toisen perään. Jos ap oikeasti joutuu katsomaan miehen perään niin jotain on vialla, mutta ap voi olla myös sijaisstressaaja joka ottaa kaiken omaksi ongelmakseen. Mitä sitten jos tulee sotkua jos mies kuitenkin siivoaa jälkensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Itsekin olen kömpelö - lyön itseäni jatkuvasti kaikenlaisiin kulmiin ja pöydänjalkoihin, pää on saanut useamman tällin. Ole kova sotkemaan, kolistelemaan ja pudottelemaan astioita ja soppakattilakin on kai joskus pudonnut.
Tolvana en ole enkä ole ajatellut että mieheni näistä puutteistani kovasti kärsisi. Joskus valittaa, kun käy kova kolina kun vaikka lähden jonnekin aamuvarhaisella, enkä osaa tehdä askareita hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa multa. Olen ADD-aikuinen, lisääntynyt ja kasvattanut lapsen (hajamielinen muttei kömpelö), ja mies on Luojan kiitos suhtautunut lempeästi ja rakastavasti kaikki nämä vuodet. Tänään viimeksi kompastuin eteisessä kenkiin ja kaaduin kaappiin. Pehmeä lasku, hihittelin siellä itsekseni hetken ja kömmin ylös niin arvokkaasti kuin tällainen pyöreä keski-ikäinen kykenee.
Olet saanut ilmeisesti diagnoosin aikuisena? Millaiset olivat oireesi ja mitä kautta päädyit tutkimuksiin? Jos sopii kysyä.
Ap
Kyllä. Isäni sairastaa MS:ää (40 vuotta jo!) ja minun kohdallani tämä on pitkällisen poissulun sivutuote. Ajauduin tutkimuksiin alun perin tasapaino-ongelmien takia, ja samalla raskas elämäntilanne (hoidin tuolloin puolisoani) sai elämän solmuun ja hakeutumaan työterveyspsykologille. Nämä sitten johtivat yhdessä eteenpäin. Mitään selittävää tälle fyysisen törttöilyn määrälle ei löytynyt, olen vaan vailla koordinaatiokykyä ja suuntavaistoa. En käytä lääkitystä, olen ihan ok itseni kanssa ja pärjännyt niin yliopistossa kuin työelämässäkin. Muistilappuja kyllä kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin joskus puolentoista vuoden seurustelun jälkeen omassa miehessäni samanlaisia piirteitä, sitä ennen ollut varmaan ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit silmillä. Mies on tosi hajamielinen. Saattaa autolla ajaessaan ajaa johonkin ihan väärään paikkaan, esimerkiksi kirjastoon kaupan sijaan, ellen huomauta siitä. Ja "unohtaa" ruoat mikroon tai pannulle, en tajua miten se voi olla edes mahdollista. :D Jossain vaiheessa suhdetta nuo piirteet ärsytti todella kovaa. Onneksi pääsin sen vaiheen yli. Miehessä on kuitenkin paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Hän on hajamielinen ja ei ehkä kaikista käytännöllisin ihminen, mutta on rakastava, hauska, fiksu ja huolehtivainen. <3
Ehkä miehesikin on porvoolainen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko näiden asioiden treenaamisesta apua? Ennen olin minäkin tosi kömpelö, törmäilin kaikkeen ja jokaikinen esine mitä asensin hajosi jne... Ruoanlaitto, lyijykynän pyörittelyä sormissa, jonglööraus kahdella pallolla, sulkapallon pompottelu mailalla, tanssi ja kuntonyrkkeily ovat auttaneet minua. Jonkinlainen hahmotus-ja etäisyyden arviointihäiriö taisi olla mullakin.
Jos ei oe aiemmin ollut tuollaista, niin kuulostaa että kyseessä on joku sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo kömpelyys haittaa/ärsyttää niin paljon?
Koska aiheuttaa ylimääräistä huolta ja jopa vaaratilanteita.
Eikä pelkästään kömpelyys, vaan myös hajamielisyys joka on kömpelyyttäkin suurempi ongelma.
Hän on muuten ihmisenä mukava, mutta suhteen jatkoa ajatellen tuntuu aivan kauhistavalta olla aina katsomassa perään, siivoamassa jälkiä ja ottaa vetovastuu kaikesta. En esim. uskaltaisi varmaan kotoa lähteä kun toinen tekee ruokaa, kun ei ole varmuutta siitä jos keskittyminen katoaa ja hella jääkin päälle.
Turhautumista aiheuttaa sekin, ettei tiedä mistä tuo johtuu. Jos olisi joku selkeä syy käytökseen, niin asia olisi ehkä helpompi ymmärtää. Nyt kun mitään varsinaista nimeä asialle ei ole, joskus tekee vain mieli huutaa että keskity nyt edes hetken!
Ja kyllä, olen esim. tuosta sotkuisuudesta ja vessan valoista yrittänyt ihan ystävälliseen sävyyn sanoa, mutta seuraavaan kertaan mennessä asia on unohtunut. Enhän voi aina olla vieressä muistuttelemassa kuin lapselle.
Joku tuossa mainitsi olevansa kova pitämään meteliä. Tuo on myös miehellä. Ei jotenkin tunnu hoksaavan että pitäisi olla vähän hiljempaa jos toinen nukkuu. Tai sitten ei vain osaa. Paukuttaa ovia ja kaappeja ja kompuroi.
Ihmiset ovat alapeukuttaneet kun kutsuin miestä tolvanaksi, mutta kyllä tämä alkaa jo väsyttää.
Ap
Oletko ajatellut, että voisit alkaa miehelle ivalliseksi tai ryhtyä avoimesti pilkkaamaan aina, kun hän kömpelyyttään tekee jotain typerää?
Näin voisit saada itse tyydytystä siitä, että saat miehen nolostumaan, ja jos äijä on tollanen, niin ei varmaan yhtään haittaisi sekään, jos hän pilkkasi seurauksena vain lähtisi elämästäsi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo kömpelyys haittaa/ärsyttää niin paljon?
Koska aiheuttaa ylimääräistä huolta ja jopa vaaratilanteita.
Eikä pelkästään kömpelyys, vaan myös hajamielisyys joka on kömpelyyttäkin suurempi ongelma.
Hän on muuten ihmisenä mukava, mutta suhteen jatkoa ajatellen tuntuu aivan kauhistavalta olla aina katsomassa perään, siivoamassa jälkiä ja ottaa vetovastuu kaikesta. En esim. uskaltaisi varmaan kotoa lähteä kun toinen tekee ruokaa, kun ei ole varmuutta siitä jos keskittyminen katoaa ja hella jääkin päälle.Turhautumista aiheuttaa sekin, ettei tiedä mistä tuo johtuu. Jos olisi joku selkeä syy käytökseen, niin asia olisi ehkä helpompi ymmärtää. Nyt kun mitään varsinaista nimeä asialle ei ole, joskus tekee vain mieli huutaa että keskity nyt edes hetken!
Ja kyllä, olen esim. tuosta sotkuisuudesta ja vessan valoista yrittänyt ihan ystävälliseen sävyyn sanoa, mutta seuraavaan kertaan mennessä asia on unohtunut. Enhän voi aina olla vieressä muistuttelemassa kuin lapselle.
Joku tuossa mainitsi olevansa kova pitämään meteliä. Tuo on myös miehellä. Ei jotenkin tunnu hoksaavan että pitäisi olla vähän hiljempaa jos toinen nukkuu. Tai sitten ei vain osaa. Paukuttaa ovia ja kaappeja ja kompuroi.
Ihmiset ovat alapeukuttaneet kun kutsuin miestä tolvanaksi, mutta kyllä tämä alkaa jo väsyttää.
Ap
Meillä oli kotona vanhemmillani hellassa, kahvinkeittimessä ym. aikakatkaisu, koska katon alla asui paljon hajamielisiä ihmisiä. Rauhoittaisiko joku sellainen ratkaisu ettei tarvi stressata vaaratilanteita?
Esimerkiksi vessan valoja hän ei välttämättä tule ikinä aina muistamaan. Hajamielinen on aina hajamielinen. Tämän kanssa täytyy valitettavasti vain elää. :) Tiedän tämän, koska olen itse hajamielinen ja hyvin surullinen siitä, silloin kun se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.
Tuli mieleen, että auttaisiko se, että teillä olisi erilliset asunnot? Vai onko liian kärjistetty ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että voisit alkaa miehelle ivalliseksi tai ryhtyä avoimesti pilkkaamaan aina, kun hän kömpelyyttään tekee jotain typerää?
Näin voisit saada itse tyydytystä siitä, että saat miehen nolostumaan, ja jos äijä on tollanen, niin ei varmaan yhtään haittaisi sekään, jos hän pilkkasi seurauksena vain lähtisi elämästäsi pois.
En ole ajatellut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo kömpelyys haittaa/ärsyttää niin paljon?
Koska aiheuttaa ylimääräistä huolta ja jopa vaaratilanteita.
Eikä pelkästään kömpelyys, vaan myös hajamielisyys joka on kömpelyyttäkin suurempi ongelma.
Hän on muuten ihmisenä mukava, mutta suhteen jatkoa ajatellen tuntuu aivan kauhistavalta olla aina katsomassa perään, siivoamassa jälkiä ja ottaa vetovastuu kaikesta. En esim. uskaltaisi varmaan kotoa lähteä kun toinen tekee ruokaa, kun ei ole varmuutta siitä jos keskittyminen katoaa ja hella jääkin päälle.Turhautumista aiheuttaa sekin, ettei tiedä mistä tuo johtuu. Jos olisi joku selkeä syy käytökseen, niin asia olisi ehkä helpompi ymmärtää. Nyt kun mitään varsinaista nimeä asialle ei ole, joskus tekee vain mieli huutaa että keskity nyt edes hetken!
Ja kyllä, olen esim. tuosta sotkuisuudesta ja vessan valoista yrittänyt ihan ystävälliseen sävyyn sanoa, mutta seuraavaan kertaan mennessä asia on unohtunut. Enhän voi aina olla vieressä muistuttelemassa kuin lapselle.
Joku tuossa mainitsi olevansa kova pitämään meteliä. Tuo on myös miehellä. Ei jotenkin tunnu hoksaavan että pitäisi olla vähän hiljempaa jos toinen nukkuu. Tai sitten ei vain osaa. Paukuttaa ovia ja kaappeja ja kompuroi.
Ihmiset ovat alapeukuttaneet kun kutsuin miestä tolvanaksi, mutta kyllä tämä alkaa jo väsyttää.
Ap
Meillä oli kotona vanhemmillani hellassa, kahvinkeittimessä ym. aikakatkaisu, koska katon alla asui paljon hajamielisiä ihmisiä. Rauhoittaisiko joku sellainen ratkaisu ettei tarvi stressata vaaratilanteita?
Esimerkiksi vessan valoja hän ei välttämättä tule ikinä aina muistamaan. Hajamielinen on aina hajamielinen. Tämän kanssa täytyy valitettavasti vain elää. :) Tiedän tämän, koska olen itse hajamielinen ja hyvin surullinen siitä, silloin kun se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.
Tuli mieleen, että auttaisiko se, että teillä olisi erilliset asunnot? Vai onko liian kärjistetty ratkaisu?
Asumme nytkin erillään.
Ap
Ilmeisesti se mies on kuitenkin pysynyt hengissä ennen sinuakin, joten miksi kuvittelet, että sinun täytyy vahtia ja siivota hänen jälkiään? Vai asuuko mies vielä kotona missä äiti hoitaa kaiken? Kuulostaa melko kontrollifriikkeydeltä kytätä miehen jälkiä, jos mies on kuitenkin aikuinen ja asuu yksin ja hoitaa omat asiansa... Jos mies olisi niin onneton kun ap kuvaa, ei hän varmaan pärjäisi ilman vähintäänkin jotain henkilökohtaista avustajaa...
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se mies on kuitenkin pysynyt hengissä ennen sinuakin, joten miksi kuvittelet, että sinun täytyy vahtia ja siivota hänen jälkiään? Vai asuuko mies vielä kotona missä äiti hoitaa kaiken? Kuulostaa melko kontrollifriikkeydeltä kytätä miehen jälkiä, jos mies on kuitenkin aikuinen ja asuu yksin ja hoitaa omat asiansa... Jos mies olisi niin onneton kun ap kuvaa, ei hän varmaan pärjäisi ilman vähintäänkin jotain henkilökohtaista avustajaa...
Asuu vanhempiensa kanssa saman talon eri päädyssä, ja olen alkanut miettiä, että tuskin sittenkään iäkkäiden vanhempien vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huomasin joskus puolentoista vuoden seurustelun jälkeen omassa miehessäni samanlaisia piirteitä, sitä ennen ollut varmaan ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit silmillä. Mies on tosi hajamielinen. Saattaa autolla ajaessaan ajaa johonkin ihan väärään paikkaan, esimerkiksi kirjastoon kaupan sijaan, ellen huomauta siitä. Ja "unohtaa" ruoat mikroon tai pannulle, en tajua miten se voi olla edes mahdollista. :D Jossain vaiheessa suhdetta nuo piirteet ärsytti todella kovaa. Onneksi pääsin sen vaiheen yli. Miehessä on kuitenkin paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Hän on hajamielinen ja ei ehkä kaikista käytännöllisin ihminen, mutta on rakastava, hauska, fiksu ja huolehtivainen. <3
Tuota olen itsekin ihmetellyt, että miten voi unohtaa tekevänsä ruokaa, varsinkin jos on nälkä :D
Hyvä että teillä menee nykyään mukavasti.
Ap
Saat kyllä syyttää itseäsikin, jos et heti tuohon tajunnut hylätä tapausta. Jos joku TÖRMÄÄ pöytään, niin on ihan selvää, ettei sellaisen kanssa elämisestä mitään voi tulla.