Ymmärrän uskovaisesta ateistiksi siirtymisen mutta en ateistista uskovaiseksi, tapahtuuko sitä edes?

Kun moni on kasvatettu uskoon ja varttuessaan sitä alkaa ottamaan oman elämänsä haltuun, kyselemään kysymyksiä liittyen moraaliin, Raamattuun, Jumalaan, perisyntiin tai sovitukseen, eikä valmiit yksinkertaiset vastaukset enää tyydytä, vaan huomaa aukkoja argumenttien logiikassa ja kehoituksen ”vain uskomaan” eikä edes yrittää ymmärtää. Silloin yleensä ihminen jättää uskonnot ja toteaa olevansa ateisti tai agnostikko tai jotain muuta, mutta ei uskovainen.
Törmäsin ihmiseen joka kertoi olevansa uskovainen, entinen ateisti, ja jäin miettimään asiaa.. miten se on mahdollista. Tilanne ei ollut sellainen että olisin voinut luontevasti siinä tilanteessa kysyä lisää joten ajattelin saada täältä hiukan näkökulmia, miten on mahdollista, että kertaalleen itsensä uskosta ulos järkeillyt ihminen, joka luottaa omiin aisteihinsa, tieteeseen ja logiikkaan voi yhtäkkiä menettää järkensä ja ruveta uudestaan epäloogiseksi sokeasti uskovaksi?